Ruokapöydän tuolien päälliset alkoivat näyttää hajoamisen merkkejä jo pari vuotta sitten. Vuosi sitten tilanne alkoi olla katastrofaalinen ulkonäön suhteen. Ja siltikin meni näin pitkään, ennen kuin sain tehtyä asialle jotain. Pyysin joululahjaksi siskoja (ja siskoksi luettavaa pikkuserkkua) niitinrepimistalkoisiin. Mulle tämä vaihe oli se projektin hidastaja, sillä testasin niittien repimistä yhdestä tuolista jo vuosi sitten ja jäin välttelemään koko hommaa.
Kankaan tilasin EK:sta. Sen toimitusajaksi luvattiin kuusi viikkoa, mikä sekin on himmentänyt haluja ryhtyä puuhaan. Kotiin se kuitenkin tuotiin viikossa. Ompeluryhmästä kyselin keinonahan ompelemiseen vinkkejä, ja heti listan kärjessä oli etsiä varuiksi lähimmän suutarin numero. Mun Elna jaksoi kuitenkin tosi hienosti tämän uuden aluevaltauksen. Keinonahan leikkaaminenhan on mukavaa puuhaa, eikä ompelemisen muutamaa saumaakaan tarvinnut ekan kerran jälkeen pelätä. Kunhan jaksoi hitaalla polkea eteenpäin ja varsinkin tikeissä olla tarkka. Lopputulos ei täydellinen ole, mutta huomattavasti parempi kuin lähtökohta.
Toinen hankalampi vaihe oli tuolien öljyäminen taaperotaloudessa. Piti löytää aikaa sekä öljyämiselle (taaperolta) että sen jälkeiselle päivän tai parin evakolle. Samalla liimasin uusimani sivupehmusteet istuinpehmusteeseen, vaikka liima ei ainakaan haissut miltään. Niittamisen hoitivatkin sitten Toinen ja isäni minun asetellessa päälliset ja äidin vahtiessa lasta. Apukäsittä ei olisi siitäkään selvitty. Ihan jouluksi eivät valmistuneet, mutta uudeksi vuodeksi kylläkin!
Kankaana oli EK:n Napa värissä B203. Pinta on pääosin PVC:tä, mutta joukossa myös PU:ta. Hoito-ohjeena siis nihkeällä rätillä pyyhkiminen. Kahdeksaan tuoliin sitä meni yhteensä neljä metriä (leveys 138 cm), kun asetteli oikein palaset. Pääsin siis huomattavasti halvemmalla, kuin olin ounastellut, vaikka pitikin ostaa tikkilankaa erikseen (Coats Duet, nro 30). Vaaleaa puuöljyäkin (Tikkurilan Nostalgia puuöljy vaalea) löytyi vielä kaapista edelliseltä hoitokerralta. Levittämisessä oli hiukan ongelmia, mutta saavathan nuo nyt hiukan eläväpintaisia ollakin.
Aikaisemmin olin hankkinut ja leikannut Etolasta ostamani sentin superlonia sivuihin. Tämän kiinnitin vielä hyvässä kunnossa olevaan istuinsuperloniin Kiillon Akva Contactilla, jota olisi mennyt melkoisesti (yli puoli litraa), jos sitä kaupoista olisi toinen purkki löytynyt. Osan kiinnitin jollain Bison Tix -kontaktiliimalla, joka ei selvästikään pitänyt yhtä hyvin. Niitit kiinnitettiin kaikkien järjen ja käsien säästämiseksi kompressorin avulla. Ja huopatassut tietenkin uusittiin. Toivotaan, että tämä alkuperäistä paksumpi keinonahka on myös hieman kestävämpää, sillä en viitsisi heti viiden vuoden jälkeen ryhtyä (avusta huolimatta) moiseen uudestaan.
Ja tässä kaikkien kauhistukseksi lähtötilannetta. Sinänsä tykkään kyllä tuosta tammen omasta väristäkin, mutta pöytä ja tuolit maastoutuvat liiaksi samanväriseen olkkarin parkettiin, joten vaalennuskäsittely (ja suojaus) oli paikallaan. Aika nopeasti tuo pinta kokemuksen mukaan kuitenkin kuluu tuollaisesta yltiövaaleasta vaaleahkoon. Ensi kerralla sitten reilummin laimennusta öljytessä.
Kankaana oli EK:n Napa värissä B203. Pinta on pääosin PVC:tä, mutta joukossa myös PU:ta. Hoito-ohjeena siis nihkeällä rätillä pyyhkiminen. Kahdeksaan tuoliin sitä meni yhteensä neljä metriä (leveys 138 cm), kun asetteli oikein palaset. Pääsin siis huomattavasti halvemmalla, kuin olin ounastellut, vaikka pitikin ostaa tikkilankaa erikseen (Coats Duet, nro 30). Vaaleaa puuöljyäkin (Tikkurilan Nostalgia puuöljy vaalea) löytyi vielä kaapista edelliseltä hoitokerralta. Levittämisessä oli hiukan ongelmia, mutta saavathan nuo nyt hiukan eläväpintaisia ollakin.
Aikaisemmin olin hankkinut ja leikannut Etolasta ostamani sentin superlonia sivuihin. Tämän kiinnitin vielä hyvässä kunnossa olevaan istuinsuperloniin Kiillon Akva Contactilla, jota olisi mennyt melkoisesti (yli puoli litraa), jos sitä kaupoista olisi toinen purkki löytynyt. Osan kiinnitin jollain Bison Tix -kontaktiliimalla, joka ei selvästikään pitänyt yhtä hyvin. Niitit kiinnitettiin kaikkien järjen ja käsien säästämiseksi kompressorin avulla. Ja huopatassut tietenkin uusittiin. Toivotaan, että tämä alkuperäistä paksumpi keinonahka on myös hieman kestävämpää, sillä en viitsisi heti viiden vuoden jälkeen ryhtyä (avusta huolimatta) moiseen uudestaan.
Ja tässä kaikkien kauhistukseksi lähtötilannetta. Sinänsä tykkään kyllä tuosta tammen omasta väristäkin, mutta pöytä ja tuolit maastoutuvat liiaksi samanväriseen olkkarin parkettiin, joten vaalennuskäsittely (ja suojaus) oli paikallaan. Aika nopeasti tuo pinta kokemuksen mukaan kuitenkin kuluu tuollaisesta yltiövaaleasta vaaleahkoon. Ensi kerralla sitten reilummin laimennusta öljytessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti