Istuintuki

Puoli vuotta olen tuskastellut sen kanssa, että Poitsu tylsistyneenä röhnöttää rattaissa, kun selkänoja on pystyimmässäkin asennossa aika takakenossa ja haarojen turvavyöt lyhimmillään kamalan pitkät. Turvakaari on saanut lapseen hieman eloa, kun siitä kiinni pitäen voi puskea itsensä ylös, mutta olin jo saanut päähäni ajatuksen istuintuen askartelemisesta. 

Näin kauniilla aloitin. Ekassa kuvassa valo tekee tepposet; vaikka superlonin päällystinkin vanhalla patjansuojuksen palasella, ei se ole noin likainen.  Nyrhintäjälki sen sijaan on aivan todellinen, ja siksi mun pitikin keksiä tuohon jotakin päälle.

Ihan käyttökelpoinen tuosta kuitenkin tuli, vaikka kaavoissa olikin hieman askartelemista. Nuo ulokkeet oli vain pakko tehdä siksi, että turvavöiden olkaosat saa suht helposti pujotettua pois, jos lapsi nukahtaa kesken matkan. Alaosaan ei ollut tarkoitus tehdä koloja, mutta jämäsuperloni määritti sellaiset. Ne on ihan näppärät, koska juuri noilla kohdin on turvavöiden sivuremmit. Tämä puetaan kuin tyynyliina, paitsi että aukko on keskellä selkänojaa.

Kiinnitys on Kam-nepeillä rattaissa oleviin lenksuihin. Niihin on kaiketi tarkoitus kiinnittää lämpöpussi, mutta meidän lämpöpussi on siinä mielessä yhteensopimaton rattaiden kanssa, että se kiinnityksestä huolimatta laahaisi maassa. Pitäis varmaan tehdä sillekin jotain, mutta ehkä ens talvena sitten. Viimeiset kylmät kelit nyin sitä niin kuin tähänkin asti.

Leikkasin myös vaunuverhon keltaisesta, joten siitä seuraavaksi. Itse asiassa tämä kangas valikoitui samalla mentaliteetilla kuin sen vaunuverhon; löytyi niin sopiva pala, ettei mun tarvinnut leikata kuin kahdelta sivulta muotoonsa.

Syöttötuolin istuin uusiksi

Syöttötuolin pehmuste ei kestänyt kuin puoli vuotta. Ilmeisesti tuollainen vahakangas ei tykkää kovin taitoksista, koska siihen oli tullut viilto. Saumatkin irvistelivät, mutta se saattoi olla huolimattoman ompelijan syy. Hieman letkeämmästä materiaalista tein uuden, kun tätä Marimekon Kanteleen kutsua löytyi viimekeväisten ystävämyyntien jäljiltä. Laiskana kantajana retkiruoka-alusta odottaa edelleen ensimmäistä käyttökertaa.

Etupuolen kankaaseen tein ompelemalla reilun taitoksen selän alkukohtaan,  tuon ylemmän kuvan ottamisen jälkeen.  Alemmassa kuvassa kangas istuu jo paremmin.

Istuinosaan jouduin jo palapeliä tekemään, kun kangasta oli aikas matala siipale, mutta taidot pisti todella koetukselle ne pienet jämäpalat, joista pyörittelin ruokalapun. Se koostuu neljästä osasta kahden sijaan. Ihan kivasti näinkin iso kuosi kestää paloittelun, kun se on tarpeeksi graafinen. Mutta loput silput saatoin nyt hyvällä omallatunnolla viedä päiväkodin askarteluihin.

 

Jes, kaksi x kaksi metriä kangasta kaapista pois!

Mulla oli tarvikkeita, joten tuotin nämä:

Ei siis mitään järkeä, 

mutta tuurilla toinen kelpasi kaverille ja toisen sain hyväntekeväisyyteen.

Vauva rokkaa! (PP-sarja & huhtikuun värihaaste)

Tänä keväänä ja kesänä on kavereilla jälleen kerran sellainen vauvabuumi päällä, että maaliskuussakin lapsia syntyi peräkkäisinä päivinä. Heistä toiselle vein lahjaksi rokkaavan Myyryn (Paapii) ja tumppuja. Unohdin tämän kaappiin lähes valmiina, vaikka muista samanmoisista sainkin jo tammikuussa kirjoitettua. Nuo vaaleanpunaiset mekkosetkin sain ujutettua tulevien kaksostyttöjen äidille. Tässä mintunvihreässä kangassuikaleetkin loppuivat kesken, joten etuosan kaksi suikaletta on koottu kahdesta eri palasta. Tätä peittämään ompelin tuon satiinirusetin.

Kaava on oma, vapaalla kädellä leikattu. Jälkeen päin tuli mieleen, että vauvan mittasuhteet ovat aika erilaiset kuin aikuisen, joten mekoilla olisi pitänyt olla enemmän leveyttä suhteessa pituuteen. Nyt nämä kaikki taitavat olla enemmän sellaisia puoliväliin säärtä yltäviä kolttuja. Eipä siinä sinänsä kai mitään vikaa, kun annoin mekot jo vastasyntyneille. Eiköhän tällainen arviolta 62/68-senttiselle tarkoitettu vaatekappale mene jossain vaiheessa kesää päälle.

Värihaasteessa on nyt huhtikuussa vihreät vallalla. Ensin ajattelin, että ei tämä kangas sovi julkaistavaksi vihreän kuussa, koska mielikuvat huhtikuun vihreästä ovat tiukasti toisenlaiset. Onpa hyvä, että Hommahuone haastaa minut ja monet muut läpi vuoden!

Huima muutos eli uusi bodykaava! (PP-sarja)

Paapiin kankaita täynnä olevassa Kangashamstereiden ostoksessa oli muutama isompikin osuma. Pesuetta oli täysleveä ja puolisen metriä korkea pala. Vuoden ensimmäinen OB (1/2016) taas tarjosi bodykaavan, joka säästää kankaan menekkiä pituussuunnassa ja vastaa meidän tarpeisiin tällä hetkellä; Multi Stripen takaosan voi koota kahdesta osasta, ja seisovalle lapselle nepit on tehokkaat edessä, ei haarojen välissä.

Taisin taas jättää lukematta ohjeet ja leikata saumanvarat alaosaankin, koska kangasta tuntuu olevan siellä liikaa.  Myös paksulla resorilla (Royal kestoilta) pituutta pitäisi olla vähemmän, jottei se jää noin löysäksi. Toisaalta tuo koko 86 on muutenkin liian iso Pojalle, että ehkä ongelma asettuu syksyyn mennessä. Pään ylikin tuo sujahtaa nappeja avaamatta, vaikka sellaiset kaavaan lisäsinkin. Punatukalla on neppilistaan oikein selkeät ohjeet. 

Rengasneppejä ostin järjettömät määrät Karnaluksista uuden vuoden matkalta ja tilasin niitä vielä lisää kotiin palattuanikin. Värivalikoima ei ole ihan niin kattava kuin Karnaluksin valikoimat yleensä, mutta toisaalta laatu on paljon parempaa kuin aiemmin käyttämien kiinalaisten (ylläri!). En osaa tietenkään vielä sanoa kestävyydestä, mutta kiinnittäminen on vaivattomampaa ja hiljaisempaa, kun Prym-pihtien käyttäminen on vasaran paukuttamiselle vaihtoehto. Kovin tuntuvat vain olevan paksumpia kuin nuo aiemmin käyttämäni. Ja paljon enemmänhän ne maksavat, mutta on vain niin kiva, että työt saa valmiiksi kerralla.

Kaksoisneulaan edelleen tutustun, mutta kyllä tämä entisen voittaa jäljessään jo nyt! Mua on hirveesti häirinnyt myös nurjalle puolelle jääneet eripaksuiset resorinsuikaleet, jotka kaksoisneulalla tikatessa saa jälkeenpäin saksittua pois.

Häikäisee!

Mä olen varsinainen vilukissa, ja aina kuvittelen Pojan palelevan, kun sillä on vain bodeja ja ohkasia paitoja yllään. Talvella etsin paksuja collegeja, jotka lämmittäisi enemmän. Kangashamstereilta ostin tämän pandakankaan (ilmeisesti Andrea Laurenin), ja muotoilin huppariksi, jonka voisi pukea bodyn ja paidan päälle tarvittaessa. No eiköhän tuo ole isäänsä tullut ja pärjää vähemmälläkin; vetskarin kun osaa avata, niin huppari on aina lattialla.

Kaavana on OB:n (1/2012) Brumbrum koossa 86. Resorit taitaa olla Kangaskapinasta. Ihmettelin ne saadessani, että mihin voin näin kirkasta oranssia käyttää, mutta tulikin tarpeeseen. Pandoistakin odotin jotenkin murretumpaa sävyä. En oikein tiedä, kuinka paljon osaan näin kirkasta käyttää. 

Olen tosi tyytyväinen siihen, kuinka siistiksi sain yksityiskohdat. Olen vasta tutustunut kaksoisneulaan. Kone on nikotellut ne muutamat kerrat, kun aiemmin yritin kaksoisneulaa käyttää, joten jätin sikseen. Nyt vain ei oikein tullut enää huolletusta Singeristä kaunista tikkiä yhdelläkään neulalla, joten otin itseäni niskasta kiinni. Ai että, oli kannattavaa! Hupun reuna ja raglanhihat saivat tuta tuplatikin ihmeen. Vetskarin ja resoritkin sain kiinnitettyä siististi, joten hieman harmittaa, jos vain värin kirkkauden takia tästä ei tule lempivaatetta.

Kontrastia (maaliskuun värihaaste)

Lillestoffin viidakossa on jo valmiiksi vastavärejä, mutta tehostin vaikutusta valitsemalla hihoiksi tummanpetroolia collegea ja takakappaleeseen leijonanoranssia (tai likaista oranssia, kuten Toinen sanoisi). Nämä värit on viime vuoden aikana toistuneet useammin mun kangas- ja vaatevalinnoissa. Hieman jo muakin häiritsee se, että en oikein näe edes muunvärisiä kuoseja kiinnostavina. Olisi paljon helpompaa, jos värimuoti olisi vähän erilainen.

Viidakkokankaasta tein aiemmin bodyn. Kangas on ilmeisesti ollut royal-tuotteen valikoimissa, mutta omani metsästin Kangashamstereilta. Vieläkin sitä on tilkku jäljellä... Yksiväriset palat ovat EK:n palalaarista. Mallina on OB:n Buttoned up (1/2012, 20). Tein jopa malliin kuuluvan hihataskun, vaikka se aivan turha onkin.

Mä tykkään kontrastiväreistä, mutta en oikein osaa itse pukeutua niihin. Vastaväreissä on ytyä, mutta jotenkin vaadin jonkinnäköistä tasapainoa muuten. Tässä viidakkokuosissa tosin sekavuus kaikin puolin on se juju. Mustavalkoisen koen usein liian tylsäksi, vaikka toisaalta tekisi mieli pukeutua enemmän ajattoman tyylikkäästi. 

Täältä värihaasteeseen.

Alusvaatteita

Tilasin Kangaskapinasta aikaa sitten savunsinistä ratasta, mutta sainkin jonkin muun väristä. Saman tilauksen resoritkin olivat aivan eri värisiä tietokoneen ruudulla kuin todellisuudessa. Muiden kangaskauppojen kanssa tätä ei ole käynyt, mutta voihan silti vika olla mun näytön säädöissä. Ensin ajattelin hankkiutua tästä eroon vaikka Kangashamstereissa, mutta ei kai maksa vaivaa ja varsinkaan rahaa, joten pistin tämän kankaan leggareiksi (niitä ei onneksi tarvitse paljon katsella) ja bodyksi (sekin on piilossa vielä tähän aikaan vuodesta). Aika hyvin koko pala niihin menikin.

Housut vanhalla mallilla, joskin hieman leveämmät ja pidemmät. Resoreina jotkin iänikuiset jämät. Bodykin on jopa minua jo tylsistyttävä Sausage dog muunneltuna ja isompana. Seuraavaksi tulossa eri mallilla bodya ja kohtahan niistä päästään jo eroonkin.

Kuuhun

Serkun lapsen synttärilahjasta jäi just sen verran yli, että siitä tuli omalle lapsella kopio. Huh. Ei jäänyt näitä kankaita kaappiin roikkumaan. Tähän silittelin kirjastossa leikkaamani kuviot, mutta taisivat hieman liikkua kriittisessä vaiheessa, kun raja ei tullut tarkaksi.

No, otin sitten pensselin käteen ja piirsin mustalla rajat rakettiin, mikä olisi ollut ihan kelpo ratkaisu muuten, mutta kun keltaisen oli kerran silittänyt, ei maalia uskaltanut kovin kauaa kuumentaa. Ensimmäisessä pesussa mustasta varisi osa pois. Ehkä uusin käsittelyn...

Etupuolelle tuli siis raketti, sputnik ja satelliitti. Takapuolelle Toinen sommitteli maapallon eläimineen, raketin ja Saturnuksen. Jälkikäteen voi olla viisas ja harmitella maapallosiluetin paikkaa; alaselässä kangasta jämäköittävä kuvio ei oikein toimi. Kaavana on OB:n Buttoned up (1/2012, 20). Koko tuntuu himppasen kapealta 86:ksi.

Jotenkin jäi sellainen tunne, että tuo musta pysyy materiaalina paremmin kuin keltainen.

Lahjuksia

Serkun lapsi täytti vuosia. Me oltiin tietenkin kipeitä itse juhlapäivänä, mutta toivottavasti saadaan vietyä paketti pian perille. Lempiväriksi kyselin punaisen, ja teemoista tällä hetkellä innostavat kuulemma raketit ja robotit.

Mulla oli hienona ideana tehdä vähän erikoisempi huppari collegesta, mutta eihän EK:sta paksua kangasta löydy kuin muutamassa synkässä värissä. Tuli pallokangas ja punainen tähtikangas. Kotona tajusin, että on aivan sopivaa ruskeaa (Sampsukan?) tähteä, josta en ole päässyt millään eroon. Jippii (vaikka kyllä sitä vielä vähän jäi)! Punainen pallo päästi ikävästi väriä, kun pesin sen ohjeen vastaisesti 40 asteessa ilman värinkerääjää, mutta leikkaamalla palat valikoidusti sain suurimman osan värjäytyneistä palluroista eliminoitua lopputuotteesta.

Kaavana on OB:n No Fuss (1/2016, 38), koko on 134. Käytin ensimmäistä kertaa kaksoisneulaa onnistuneesti ja ihmettelin heti perään, miksi en ole aikaisemmin uskaltautunut tähän! Kyllä mä sen syyn tiedän: en ennen käyttänyt onnistuneesti. Nyt täytyy vain tilata lisää kaksoisneuloja, kun olen saanut tämän jälkeen jo aika monta tärveltyä. Postauksia on siis tulossa, kunhan viimeistelen kappaleita nepein.