Miten mä aina olen myöhässä?

Musta tuntuu, että kaikki työt, joita esittelen, ovat muhineet kaapissa kuukausia elleivät vuosia. Jää aina jostain yksityiskohdasta kiinni, että saan ne valmiiksi. Joskus sitten sisuunnun siihen, että kaappi on täynnä keskeneräisiä töitä ja saan valmiiksi jotakin.

Tämä mekko oli tarkoitettu mun kummitytölle, joka nyt on jo tokaluokkalainen. Vai olikohan se alun perin takki? No, joka tapauksessa ei taida mahtua, ei. Eikä taida miellyttääkään enää. Mekko-osan olin jo tehnyt valmiiksi, ja yhtenä iltana totesin, että tämä viedään nyt pikaisesti päätökseen. Miten siitä saa vähimmällä vaivalla kelvon?

Rajua kavennusta ja sileää neuletta. Aamulla viimeistelin virkkaukset pään- ja hihanteihin, kiinnitin napit. Parempi siitä tuli, kuin osasin odottaa. Mutta ei enää ikinä, ikinä mitään mohairiin viittaavaakaan (tämä tosin oli akryylia). On tosi rasittavaa lankaa neuloa ja korjauksia on mahdoton tehdä ja nenää kutittaa.

Mekkoon taisi mennä kolme kerää ja puikot jotain kolmosen luokkaa. Malli on siis omasta päästä, tuo aaltokuvio löytynee jokaisesta pitsineulekirjasta. Mekko on 50 cm pitkä ja yläosan leveys on 19 cm. Ja eiköhän tämäkin mene sinne kirkon keräykseen, ellei joku kaveri tai sukulainen huuda hep.

Himmel och pannkaka!

Arvaatko mikä tämä on?

Abivuonna opiskelin huvikseni ruotsinkielisiä sanontoja. Tuo yksi on jäänyt mieleen. Ja taivahan talikynttilät tosiaan siitä on pitkä aika - sekä abivuodesta että siitä, kun viimeksi tein näitä himmeleitä! 

Löysin viimeiset valmiiksi leikatut huovat kätköistäni, mutta puuvillalanka jäi uupumaan moneksi kuukaudeksi. Nyt tuli hankittua sitäkin, joten kokosin himmelit. Ainakin täällä näin muutama päivä sitten sopivan paksua huopaa, jos joku innostuu tekemään. (Ja pikkuserkulle jos luet: nyt on lankaa lainata ja mun vanhemmilla sun himmelintekeleet!)

Ideana siis leikata neliö (n. 16 cm), josta vuorotellen leikataan kulmat ja sivut auki niin monta kertaa noin sentin paksuisina, että himmeli on sopivan muotoinen. Jotain rompetta voi sitten siitä lopusta huovanpalasta laittaa roikkumaan keskeltä ja kulmista. Idean alkuperää en valitettavasti muista, mutta jossain lehdessä näin tällaisen tuotteen.

Eka joululahja valmis julkaistavaksi!

Jämälankojensäilytyspaikkani, vanha pöytäkirnu, pullisteli yli äyräidensä, joten olen pikkuhiljaa muuttanut kirnun sisältöä solmuisempaan muotoon. Peitto on suunnilleen 90 * 80 cm.

Laitoin sumeilematta kaikki langat sekaisin. Tein neljää liuskaa hieman sen mukaan, kuinka paksuja langat olivat. Näin sain ympättyä peittoon niin Seiskaveikat kuin alpakatkin. Villoja silti kaikki tyynni. Mun silmää ei valtavasti hivele tällainen värikylläisyys, vaikka murrettuja värit pääasiassa ovatkin. Oranssi toi tummaan peittoon kuitenkin kaivattua kevennystä ja veti värit edes jollakin tapaa kokoon. Ainaoikeinneuleet yhdistin piilosilmukoilla ja muutamalla kierroksella kiinteitä viimeistelin reunan.

Laittanen tämän jouluna seurakuntien järjestämään joululahjakeruuseen tai sitten Vaaka ry:lle. Vaaka onkin polkaissut käyntiin joulukeräyksen, johon voi toimittaa asustesetin vauvalle: neulotut tumput, kaulaliinan ja pipon. Osallistua voi myös kokoamalla kokonaisen äitiyspakkauksen rajan taakse Karjalaan tai Viroon. Eiköhän yksi vilttikin jonnekin matkaa.

EDIT: Ei matkaa tällä hetkellä.

Lisää lippuja

Edellisten polttareiden viireistä muodostin pitkän viirinauhan morsiusparille häälahjaksi. Viirien toiselle puolelle morsian kirjoitteli sulhastaan kuvaavia sanoja polttareiden aikana. Lahjapakettiin laitoin kangastussin, jotta sulhanenkin voi hemmotella morsiantaan kehuilla. Noita taisi olla yli parikymmentä.

Vuoden viimeisiin polttareihin askartelin festivaalirannekkeet osallistujille ja VIP-passin sankarille. Rannekkeet on yksinkertaisesti päällystetty kontaksimuovilla. Epäilin vähän kiinnityksen pitävyyttä, mutta hyvin tuntuivat pysyvän menossa mukana. VIP-passi on laminoitu, ja kiinnikkeenä on jokin vanha koukku jostakin vanhasta laukusta. Sydänkanttinauhaa olen ostanut joskus ammoin kirpparilta.

Pikatikutus

Kun tuttava saa lapsen, ja ystävä pyytää mukaan katsomaan vauvaa, jää aamupäivä aikaa lahjantekoon. Tässäpä tulos tällä kertaa eli tutulla kaavalla kotoa löytyvistä langoista.

Ohje: Novita
Puikot: 2,5 sukkapuikot
Langat: harmaa ja oranssi Gjestalin Janne (20 s / 10 cm; 50 g = 100 m)
Menekki: 50 g (pienin koko)

Pyöräviirejä

Ensin näytti siltä, ettei yksiäkään häitä päästä tanssimaan tänä vuonna, mutta niitä tulikin kolmet. Asiaankuuluvasti olen sitten askarrellut polttareihinkin jotain. Keskimmäisiin valikoitui matkateema, ja viiletimme pitkin kaupunkia pyörillä. Ne koristeltiin viirein. Jokaiselle tein ohjaustangon päihin liput liehumaan. Matkan aikana oppaan piti kirjoittaa siippansa ominaisuuksia liehukkeisiin. Näistä kokoan sitten häihin vietäväksi pitkän nauhan muistoksi. Opas sai ohjaustankojen päihin laitettavien lippujen lisäksi viirinauhan ohjaustankoon.

Kankaana on vanha lakana, jonka sain pehmikkeenä silloin, kun sukulaistäti toimitti minulle nypläystyynyn. Kangas oli aika haurasta, joten siitä ei mitään mekkoja voinut tehdä, mutta tällaiseen tarkoitukseen sopi hyvin. Sisään laitoin muovitaskuista leikatut kovikkeet, ja kiinnitys oli yksinkertaisesti kuminauhalla tai kuvassa olevissa viireissä satiininauhalla.

Oppaallemme tuunasin myös varoitusviirin, jotta joukkiota olisi helpompi johtaa. Ostin kaupasta tavallisen lasten varoitusviirin, mutta vaihdoin halvannäköisen muovisen lipun itsetehtyyn: leikkasin mallin mukaan telttapussin jämäkankaasta uuden lipun, johon kirjailin kuvitellun matkatoimiston nimen ompelukoneella.

Sankari eläytyi oppaan rooliin niin täysin, että vieraat ihmiset ihmettelivät, mikä ihmeen turistikierros tämä on, tai auttoivat osaltaan huutelemalla perään että "Se museo on kyllä tuolla päin!"

Ruusuja

Toisen mummo pyysi ystävälleen synttärilahjaksi ruusua. Tällainen tilaustyö on mukava, koska sen tietää saavansa aikaiseksi. Tein muutamia rintakoruja eri väreissä iltapuhteiksi.

Vasemmalla Novitan Seiska veikasta koukulla 3 (100 m = 50 g; 18 s, 26 krs / 10 cm)
Keskellä M & K Eco Bomullista koukulla 3 (120 m = 50 g; 21 s, 30 krs / 10 cm)
Oikealla Kauhavan kangasaitan Esito-virkkuulangasta koukulla 2,5 (160 m = 50 g; 28 s, 42 krs / 10 cm)

Tänään sitten halusin vielä itselleni yhden hiuksiin laitettavaksi.

Ohje löytyy Ninuskan blogista.

Mikäköhän tuossa edellisessä postauksessa on, kun kuvat eivät näy?

Nuudeleita

Kävin taannoin lankakaupassa hakemassa yhden kerän lankaa, mutta voitte arvata, miten siinä sitten kävi. Virkkuukerhossa olen jo pitkään katsonut, kun muut loihtivat kuteista mattoja ja koreja. Kunnonkokoinen pitsimatto olisi haaveissa, vaikka tällainen tai tällainen,  mutta kun ei ole paikkaa, mihin sen laittaa... Tai ehkä seinälle?

Tyydyin nyt kuitenkin tekemään vain korin. Tätäkään en oikeasti tavarana tarvitse, mutta tarvitsin jotain, joka valmistuu nopeasti ja helposti, kun keskeneräisiä projekteja on niin paljon. On kiva saada jotain välillä valmiiksi.

Tarvikkeina siis koukku nro 8 ja rulla Stafilin Noodles-kudetta (800 g = 120 m, puuvillaa & elastaania). Kivaa tuossa kuteessa on se, että se on tehty tekstiiliteollisuuden ylijäämistä, joten on vähän onnenkauppaa, mitä kaupasta löytyy. Toisaalta ikävää tuollaisessa kuteessa on se, että kuvio ei mitenkään pääse oikeuksiinsa, vaan virkatessa siitä tulee vain sekamelska. Valkoinen kultaviiruilla vielä toimii, mutta mitenköhän sen puna-kelta-valko-kukkakuvion kanssa käy?

Repolaiset juoksevat nyt viltissäkin

Nyt on partsilla sitten vielä vilttikin. Ostin toista käyttötarkoitusta varten villakangasta, mutta huomasin, että se onkin mun silmään tarpeeksi sävykäs parvekkeelle. Kangas on kaksipuolinen. Minä tykkään enemmän tummasta, Toinen vaaleammasta. 

Pykäpistot ja kaksinkertainen lanka hoitelivat reunan. Kettukuviot leikkasin ensin kankaasta ja vahvistin liimakankaalla, minkä jälkeen ompelin kankaat peittoon kiinni. Tämän jälkeen pistelin laakapistoilla molemmat kuviot. 

 Lankana Gjestal Janne (50 g = 100 m; 20 s / 10 cm), väri on 436.  

Peiton koko on noin 120 cm * 165 cm.

Lisää parvekeprojektista täällä ja täällä. 

Raks sanoi telttapussi

Telttapussit taitaa kestää vähemmän käyttöä kuin teltat. Noh, täytyy kyllä myöntää, että mieluummin ompelen pussin kuin teltan. Viime retkellä Toinen ei saanut entistä pussia edes kiinni, kun ne nyt on vähän nafteja ja saumat sanoi samalla raks.

 

Tykkään niin tällasista suorista projekteista, joissa lopputulos on varma, eikä sovitus ole turhautumista täynnä. Tekee vaan. Vanhasta telttapussista otin mitat, mutta lisäsin hieman senttejä leveyteen, jotta tämä säilyisi hieman pidempään ja olisi mukavampi käyttää. Kyllä sen rinkan päälle saa kiristyshihnoilla ihan tiiviiksi paketiksi kuitenkin. Pussin päätypalat ovat vain pääli- ja aliosan jatkeet, jotta pussi avautuu kunnolla. Vetskari on siis pidempi kuin pussin pituus.

Vetskari ja kantokahvat ovat uusiokäytössä vanhasta. Kahvat olisin voinut laittaa hieman lähemmäksi toisiaan, niin ne ei vetäisi kangasta vinoon, mutta meni jo. Kahvat on kiinnitetty sivuosan kankaaseen koko matkalta. Sivuosan jälkeen ne käyvät sivu- ja pääliosan saumassa, mutta ovat siis yhtenäiset pätkät.

Applikoin jämäkankaasta kuuset. Varmistin saumojen kestävyyttä kaapista löytyneellä vinonauhalla sekä moninkerroin taitetulla kankaalla pussin sisäpuolella kahvojen kohdalla. Kangas on ainakin vettä hylkivää - jos ei vedenkestävää - Ripstop Michael -ulkoilukangasta täältä.