Luvatut kaivurit

Kävin lasten vaatekaapit läpi ja sain luvan laittaa kirpparilta ostetun liian pienen kaivurikollarin eteenpäin, kun tilalle tulisi nämä kaivuripaidat. Näistä onkin tullut ihan lempparit. Pitkähihainen sai mausteeksi poltettua oranssia.

Mun mielestä sain loistavan idea rintataskuun, mutta ainakaan toinen ei millään hahmottanut tuota kaivurin kaivamaksi kuopaksi. Lyhythihaiseen versioon sekoitin takapuolelle keltaista. Edessä on vaaleampaa terrakottaa.

Molemmat koossa 110. Kaavat jotkin jo aiemminkin käytetyt OB:n. Kaivurikangas on Kangaskapinasta, ja niin saattaa olla tuo tummempi oranssi ja keltainenkin. 

Mähän melkein tein tän itse: nojatuolin verhoilu

Kerran kesällä ostin kirpparilta aivan ihanan tuolin. Tai siis muoto on ihana, mutta aivan kamalassa kunnossa se oli. Kuvasin tuolin, purin kankaat osiin, mittailin ja sain kaavatkin aikaiseksi. Säilöttyäni sitä "ihan kohta" -nurkassa vuoden siirsin sen vintille, sitten evakon yhteydessä mökille. Lopulta äiti ehdotti omat tuolit verhoiltuaan, että voisi hieman jeesata tässäkin. Käytiin hakemassa kangas, ja tämä valmistui alle muutaman kuukauden viikottaisella verhoamiskurssilla. Että melkein itse tein! Mutta tästä tuli niin upea, että on se tänne pakko laittaa. Kiitos, äiti!

Vaalea kangas on EK:n Basal (pellava-viskoosi-puuvilla, 5600918A301), tummemman ongin palalaarista. Kuvittelin vaihdettavaksi istuintyynyksi kukkaa, mutta yllättävän paljon tuollainen vaalea väri ja toisaalta mitätönkin pintakuvio rajoittivat vaihtoehtoja. Mutta lisätyynyn nyt ompasen itsekin, jos vastaan kävelee oikein ihana kangas.

Valmistumassa:

Ja lopuksi vielä alkutilanne:

Hui hirvitys!

Rymyhousuja

Joustoa, joustoa. Pääsee touhuamaan pitkin itse tehtyjä ratoja kotona ja päiväkodissa. Ja osaa pukea ja riisua nämä itse. Aivan hurjan kauniita näistä ei tullut, mutta ajavat asiansa hyvin. Päiväkotiin on näin ompelijan näkökulmasta mukavampi laittaa vähemmän onnistuneita töitä, kun ei paljon ketsuppi- tai maalitahrat haittaa.

Näihin yritin jotain erilaista tekemällä polvipaikat ja vyötärön eri kankaasta. Polvipaikat on ehkä vielä ihan jees, mutta vyötärö näyttää siltä, kuin kangas olisi loppunut kesken. Se ei loppunut, vaan sain siitä vauvalle vielä housut. Ois varmaan pitänyt tehdä samanlaiset polvipaikat kuin niihinkin pöksyihin. Pisarakangas on muistaakseni Majapuulta, harmaa trikoo ehkä EK:sta.

Hieman on vielä pitkät (110 cm) ja vyötäröltä isot, vaikka aiemmista viisastuneena olin laittavinani  muutaman sentin lyhyemmän kumpparin vyötärölle. Sen sijaan harmaissa loppui kangas kesken, joten niistä tuli oikeanpituiset (104 cm).

Näissäkin kaavana on OB:n Mukavat (1/2018). Pojalle annoin valinnanvapauden taskukankaan suhteen, ja hän poimi muutamasta vaihtoehdosta nuo sulat. Mustavalkoinen on kyllä hyvä valinta, niin paitakaveriksi sopii useampi vaihtoehto. Harmitti vietävästi, että housuihin riitti just eikä melkein puntinpäät samasta kankaasta, kun kerrankin mulla olis ollut täydellisen väristä resoria (ks. taskunsuut).

Kolmanteen kollarihoususatsiin kankaat jo saapuivat, joten jos niitä tehdessä nyt sitten keskittyisi a) pituuteen, b) vyötärönympärykseen ja c) vähiin kerroksiin (jotta ei tarvitse monta päivää housuja kuivattaa.

Nyt heti!

Nyt heti! on kirja, jonka luin juuri iltasaduksi. Samanlainen fiilis oli yhtenä päivänä vaunujen patjansuojuksen suhteen. Olin kyllä miettinyt, että vaihdettavasta suojasta huolimatta käyttäisin patjan päällä lakanaa, kun käytännön syistä meillä on tämän kovan kopan sisällä vielä pehmeä, jota tulee laskettua milloin mihinkin.

Valkoisella patjalla oli jo siis vaikka minkämoista heinää käynyt, joten tein suojan siitä, mitä kaapista löytyi. Hyvin näyttää sopivan! Muistaakseni tämä on EK:n paloista. Kaavan piirsin alkuperäisen suojuksen mukaan ja toiseen kappaleeseen leikkasin reiän keskelle.

Ens kerralla voisi sen verran miettiä, että tuon reikäkappaleen sisäreunan saumurisaumaan kevyesti venyttelisi framilonia, jotta pitkät sivut eivät lörpöttäisi. Käytössä sikäli aivan sama, kunhan ei joka päivä päällistä vaihda. Todellinen viidentoista minuutin työ kaikkinensa.

Välikausihaalari vauvalle

Kaukalopussi alkoi tuntua liian kuumalta, joten saksin kaapissa lojuneen EK:n Kennot-kankaan haalariksi pienelle. Oli siellä soft shellliäkin, mutta kääntöhihoihin tämä tuntui sopivimmalta eli kaikkein yksinkertaisimmalta tehdä, kun vuorin kanssa ei tarvinnut puljata. 

Kaavana käytin OB:n Mid Seasonia (1/2016), mutta vetoketjut tein ohjeesta poiketen sivusaumaan asti. Tästä syystä myös resorilla suojasin katkaistut päät, jotta eivät raavi.

Vetoketjujen toisen pään suojapalojen ompelu ei oikein mulle auennut, niin tuli vain jotain. Niin, ja ne terät ovat kokoa isompaa pituutta. Toivon leveydenkin kestävän kasvun. 

Kooksi valitsin 62:n, mikä tuntuu aivan valtaisalta meidän vauvalle, joka sisävaatteissa tuota kokoa käyttää. Täytyy tosin sanoa, että kantoreppukäyttöön leveys ja pituus tuntuvat passaavan mainiosti.

 

Pöksyjä ja pöksyjä ja... tarviihan näitä.

Sulkahousut tein Pojan pitkisten ja oman topin jämistä. Kangas on vuosia kaapissa ollutta Metsolaa, resorin alkuperästä ei ole tietoa. Kokona noin suunnilleen 62, ohje on niin moneen kertaan muokattu, etten tiedä enää, mikä se on.

Muut pökät teinkin sitten OB:n My Little Deeriä (OB 6/2016) enemmän tai vähemmän mukaillen. NOSHin tiikerit ovat koossa 62 cm, joskin jalkaterää pidensin. Tein joskus kankaasta teepparin, mutta ilmeisesti en sitä ole saanut kuvattua.

Onnit tein koossa 56, kun meni kaavat sekaisin, mutta hyvin ne taitavat mahtua, kun resorit laitoin. Pojan paidassa on ensiesiintyminen kankaasta. Lakut sain sitten oikeaan kokoon.

Viimeisenä tällä erää pisaroita, kun isomman valmiiksi leikellyistä housuista jäi. Polvipaikoilla tuli ihan kivat.

Kuvausrekvisiittaa

Tein serkulle kuvausrekvisiitaksi Klompelompen vauvan jässikkämyssyn ja siihen sopivan kapalon. Ja sitten tein vielä yhden myssyn meille.

Lankana on Adlibriksen BabyMerinoa värissä Light sea green (50 g = 180 m, 26 s, 34 krs / 10 cm). Serkun lakin tein ohjeen mukaan - mutta kaksinkertaisella langalla ja kolmosen puikoilla ja 3,5:n koukulla - joskin unohdin tampin nappeineen. Kuvassa näkyvään omaan myssyyn sen muistin laittaa, mutta tässä isommassa koossa (1 - 3 kk) olisi mallikertoja voinut olla yksi vähemmän lakin päänympärykseen nähden. Pituus ei kuitenkaan ole häiritsevä, kun myssyn vetää hyvin alas niskaan.

Sekä pienempään että isompaan myssyyn meni reilusti alle kaksi kerää, kapaloon taas muutaman metrin yli kaksi. Kapalon loin aivan mututuntumalla ovaalinmuotoiseen pohjaan. Lisäsin sopivissa paikoin puolipylväitä, tein hetken aikaa lisäämättä ja lopussa kavensin saadakseni kuppimaisen muodon. Reunaan virkkasin viuhkoja kuudella pylväälläl joka kolmanteen silmukkaan.

Kapaloon mittasin pohjan leveydeksi n. 17 cm ja pituudeksi 26 cm. Ympärysmitaksi sain n. 70 cm. Meidän "pikkuinen" oli tähän jo aivan liian iso, mutta onneksi virkkaukset joustaa. Vastasyntyneestä saisi kapaloon ihanan sykerön, mutta jo hetken maailmaa nähneellä ei polvet enää taipuneet suuhun.

Oikeissa kuvauksissa meillä oli myös ystävän laitokselle tuoma orkidea suojaruukkuun virkattuna mukana. 

Ysikymppisillä

Molemmat lasten isomummot tavoittelevat jo sataa vuotta. Juhlittiin eräänä lauantaina 99-vuotiskekkereillä ja seuraavana päivänä 90-vuotisia. Nämä haalarit ajoivat pienemmän juhlavaatteen virkaa. Kaupan valmiiseen bodyyn tein samasta kankaasta rusetin ja kiinnitin vain pistoilla etumukseen.

Kaava on OB:n Soft & Cosy (6/2017) koossa 56 cm. EK:n palalaarin joustamattomasta villakankaasta tuli muuten ihan hyvät pökät, mutta lahkeisiin olisin kaivannut hieman pituutta. Tuollaisella sylissäpidettävällä oli sääret koko ajan paljaana. Vai onko mulla vain pitkäkoipinen vauva?

Synttärikaksoselle

Kävi sellainen sattuma, että tavattiin hyvän ystävän kanssa synnärillä. Muutamaa viikkoa aiemmin selailtiin kaavalehtiä, ja ystävä osoitti esimerkiksi tämän Bunny's Balloonin (OB 6/2017) kivaksi. Oli mukava lähteä sitä tekemään myös siksi, että tiesi kaavan helpoksi. Tällä kertaa tein kuitenkin koossa 62, jottei odotus käyttöön aivan liian pitkäksi venyisi. Toivottavasti Elvelyckanin Timanttisade-kangaskin (Majapuu) osui jotakuinkin oikeaan. Timanttisateesta tein myös vauvalle lelun, mutta siitä myöhemmin.

Kaveriksi ompelin myös Rotondosta (EK/Kangaskapina) pöksyt Diagonal-kaavalla (OB1/2016). Ulkosivuista napsaisin jälleen sentit pois ja vyötärölle laitoin resorin kumpparin sijaan. Siltikin näyttävät aika leveiltä. Ei näistä nyt ihan ehkä paras yhdistelmä tullut, mutta vältyinpä jälleen reissulta kangaskauppaan. Varastot ovat ylittäneet sen pisteen, että ois kovin kiva ostaa uusia kankaita ennen kuin vanhat on tuhottu.

Kuvausvaatteet

Perhekuvauksiin valitsin Pojalle päälle tämän paidan ja nämä farkkuhousut. Vauvalle tein sitten jämistä samantyyliset, koska yksilöitähän nämä eivät ole...

Vauvan paitabodyssa on siis Noshin fasaania ja Verson autokangasta. Jälkimäistä riitti hihoihin ja applikaatioon. Kaavan pohjana käytin OB:n Two-in-Onea (4/2016), mutta muokkasin sitä aika lailla. Mekon helmaa lyhensin ja kavensin paidaksi, hihoista otin niin ikään sisään ja käänsin suut kuminauhan sijaan. Takahalkion sijaan sijoitin nepit raglanhihaan, rinnan puolelle. Koska pieninkin koko oli liian iso, jätin saumavarat leikkaamatta, ja silti tuli ihan hyvä. Resoria olisin voinut alaosaan laittaa pidemmälti - on hieman ruosteessa tuo arviointi ja resorintuntemus.

Housut on yhtä lailla kovin löyhä mukaelma OB:n Diagonaleista (1/2016) koossa 56 cm. Kavensin sekä etu- että takalahkeen kaavasta yli sentin ulkoreunasta, lisäsin lahkeisiin reilusti pituutta käännöksiä varten, leikkasin valetaskut irti, piirsin sepaluksen kaavaan (ois saanut ylttyä alemmaksi) ja irrotin ylhäälle resorivyötärön erilliseksi. Kankaana Noshin farkkujoustocollegea. Toivottavasti siitä isosta loppupalasta riittää vielä mulle leggarit.

Ja mitäs sitten päälle itselle?