Jämäteepparit (PP-sarja)

Joo, ei ihan käynyt niin, että tekaisisin nopeasti perusvaatteta edellisen postauksen jälkeen, vaan nämähän oli jo valmiina, kun vähän kaivelin kuvia kamerasta. Olin tehnyt kolme T-paitaa OB:n Panda-kaavalla (3/2016). Kaksi pienempää koossa 86 meille ja yhden naapurinpojalle (104 cm).

Ensin tein tuon isoimman ja jämistä sitten vielä omalle pojalle toisen (Paapiin kankaat, isomman resori taitaa olla Kangaskapinasta). Samalla vaivalla sitten vielä tuo Metsän sirkus ja EK:n palatkin liittoutui.

Tykkään kovin tällaisista  tilkkutöistä, jotka eivät ihan tilkkuilulta näytä kuitenkaan. Joskin alkaa jo vähän kyllästyttää se aikoja sitten ostamani Paapiin tilkkusäkki, joka ei tunnu loppuvan ikinä. Näiden myötä sain kuitenkin tuon vihreän ja harmaan Sateen ja harmaan Sadon tuhottua niin, että loput saatoin hyvällä omallatunnolla viskata menemään.

Kainalokaitaleen takia T-paidat eivät ole oikein tuotekuvassa edukseen, mutta päälle näyttävät istuvan hyvin. Ihan kiva ajatus sekin, ettei kesähelteillä kainalon kohdalla ole ylimääräisiä saumoja.

Kankaan vuoksi (heinäkuun värihaaste)

Julkaisenpa roikkumaan jääneen luonnoksen. Piti tähän saada kaikki muutkin samanmoiset perusvaatteet ympättyä, muttei tullutkaan sitten tehtyä. Ehkä saan just huomenna ne aikaan...

Poikasen vaatekaapissa on aina huutava pula vaatteista, koska mun päähän on pinttynyt ajatus, etten vaatteita osta, kun kerran osaan tehdä ja kaapissa kankaita on. Eräänä päivänä ne oli onneksi leggarit, jotka oli kaikki likaisina, eikä vaikka housut tai hupparit. Aamupalaksi siis tämä. Kangas on Pehemiän Kvaak. Palana se ei ollut kovin suloinen, mutta valmiina vaatteena kylläkin.

Edit. Ja jos en muuta keksi, tämä menköön mun heinäkuun värihaasteena.

Turkoosin äärelle (kesäkuun värihaaste)

Kierrätysryhmästä sain viime syksynä ilmaiseksi pyöränistuimen Pojalle. Koko talven sen vähän jo kärsinyt pehmuste majaili mun käsityökaapissa, kunnes ajattelin tehdä tilaa. Tällainen muovinenhan on hyvin vettä kestävä, mutta ei.

Mun pyörä on turkoosi, joten kuun värihaasteessa etsin sille kaveria. EK:n palapuoli oli päättänyt ystävät mun puolestani, joskin tästä kankaasta oli tullut osa mun laareja jo kauan sitten. Toista tämä väriyhdistelmä jotenkin puistatti, joten kotiin kangas ei päätynyt.

Tämä oli yhtä yksinkertaista kuin syöttötuolin pehmusteen uudelleenverhoilu:  mäjäytetään solumuovi kankaalle ja leikataan saumavaroilla. Takapuolelle muistetaan tehdä pitkä keskikohta, jotta kangas voidaan katkaista ja palat ommella reunat käännettynä hieman päällekkäin. Näin ei tarvita mitään kiinnityssysteemejä. Merkitään sekä etu- että takapuolelle napinläpireiät turvavöille ja siinä on.

Paitsi että ei ollut. En tiedä, oliko kankaassa valmistusvirheitä vai olinko itse sohinut saksien kanssa, mutta jouduin paikkaamaan puolen tusinaa reikää ennen kuin tämä oli valmis. Siinä oli langanvaihdoissa hermoissa kiristelemistä, kun tietenkin jokainen purkauma oli eri värillä. Jos kuvaa katsoo, O:n alapuolella on yksi paikkaus. Onpahan ainakin uniikki!

Ja sit menoks!

Perusteeppari (PP-sarja)

Musta tämä Myyryn herukat (Paapii) on aikas passeli lapsenmieliselle aikuisellekin. Selän ja hihat tein vanhasta EK:n kankaasta. Se on jotain tekokuitua, mutta sipi väriltään niin hyvin noihin herukoihin, etten uutta alkanut metsästämään. Mun kokemuksen muklaan Paapiin kankaatkaan ei ole niitä nukkaantumattomimpia, että eivätköhän kestä käytössä saman verran.

Kaava on valmisvaatteen mukaan piirretty. Ensi kerralla hieman avarammat hihat.

Nenä (check), niska (check), korvat (check): aurinkosuojaa!

Aurinko paistaa, joten suojauduttava on. Tein Pojalle lierihatun vanhaa OB:n Little Sailor -kaavaa muokkaamalla. Leikkasin lierin avautuvammaksi ja kiinnitin sen alaspäin. En kuitenkaan ajatellut, että 50-senttisen kupolin kaavalla tulee 50-senttiselle sopiva lätsä. Siis liian iso.

Toisella yrittämällä uhkasi tulla liian pieni, joten leikkelin kangasta kolmannen kerran ja siihen se sitten tuhoutuikin, lopullisesti. Harmillista sinänsä, koska tämä sammari on aivan superihanaa, EK:n palalaarista ongittua! Onneksi mua odottaa hame leikattuna. Ja Poika sai kuin saikin kesähattunsa. 

Hieman tyttömäinen tuo pyöreä päälaki on, mutta en mä mitään safarihattuakaan halunnut. Meneepä näin nyt sitten kasvatuksestakin tämä projekti.

Helppo peruspaita itselle

On taas ollut mietinnässä tämäkin tekele liian kauan. Kaavoitukseen ja saumurointiin meni muutama tunti, mutta ainakin kymmenkertaisesti  pähkin, tuleeko tästä mitään. Ihan hyvä tuli, vaikka kaula-aukko olisi voinut olla hieman avarampi ja rypyttömämpi.

Kaava vanhasta valmispaidasta, kangas EK:sta. 

Sivusaumojen raidat ei oikein osuneet kohdilleen, mutta leikatessa tajusin molempien hihojen ja itse paidan saumat kohdistaa.

EDIT 16.6.2016. Tein toisenkin, mutta en saanut tästä kuin puolikkaan hyvän kuvan. V-aukko oli helppo toteuttaa, mutta ei maailman toimivin tällaisessa takaa pidemmässä löysässä paidassa. Tuppaa kaula-aukko valumaan selän puolelle.

Patja uusiokäyttöön

Meidän petari alkoi olla jo aikansa elänyt, mutta ajatus senkokoisen möhkäleen heittämisestä roskiin teki pahaa. Siirsin loistokkaasti pahaa mieltä, kun taitoin petarin kahtia, puolitin sen suojuksen yhtä lailla ja päällystin koko komeuden kirpparilta hamstaamillani kankailla. Ihanhan ne ei nyt ole oikeanväriset, mutta menettelevät.

Alun perin ajattelin tätä olohuoneen lattialle, kun Poikanen viihtyy niin paljon paremmin leikeissään, kun olen lattialla enkä sohvalla. Kova parketti ei kuitenkaan miellytä mun vanhoja jäseniä. Tämä kuitenkin päätyi lastenhuoneeseen ikkunapenkin alle, jotta kiipeilyharjoitukset olisivat vähän suojatumpia. Tässä on kiva lukea myös iltasatua. 

Toisessa päässä on vetoketju ja molemmissa kantokahva sekä pieni neppilista niin, että patjaa voi kantaa helposti.

Paratiisi tuli (toukokuun värihaaste)

Oli ihanat hellesäät, kuin vihdoin sain valmiiksi Paratiisin puutarhasta itselleni topin. Eihän tuota voinut paksuutensa vuoksi pitää! Mutta onneksi Suomen kesä korjaa sen, minkä ensin estää. Nyt on taas ollut hyvä käyttää. Ja tykkään kovasti siitä, ettei tämä ole ihan lirua, vaan napakkaa kangasta.

Kaava on oma. Hieman on kuitenkin vielä harjoittelemista noiden resoreiden kanssa. Tuntuu, ettei pituus koskaan osu kohdalleen, vaan aina on liian vähän tai liian paljon pituutta kankaaseen nähden. No, pesukone, näytä voimas!

Osallistuminen toukokuun haasteeseen ei ollut kummoinen haaste mun värimieltymyksillä. Tämähän on siis kultainen eikä ruskea!

Äitienpäivälahjat

Isät saivat syksyllä hirviä metsässä, nyt oli äitien vuoro saada norsuja savannilla. Tausta onnistui mun mielestä kivemmin näissä savanneissa, mutta käytin liikaa väriä, eikä se oikein jaksanut kiinnittyä kunnollisellakaan silittämisellä. Norsuista raapiutui osa pois testipesussa.

Tarvikkeet:

• tyynyliina (kuvissa Annon)
• tiheäpiikkinen kampa, pyöreäkärkiset pinsetit, ohut sivellin, maalarinteippiä
• Emo-värejä: keltainen, punainen, sininen, vihreä, valkoinen, musta ja kupari

Inspiraatiota hain verkosta sanahaulla "savannah". Omaksi taustan malliksi valikoitui tämä kuva. Elefanttinäkökulma tuli Pinterestin sivulta, johon on kerätty kaikenlaisia käsipainantakuvia.

Ohje

Rajasin tyynyliinan keskelle neliskulmion niin, että reunoille jäi noin 10 cm.

Ensiksi sekoittelin keltaiseen hyvin vähän punaista, kuparia ja valkoista. Jätin tahallisesti värin hieman epätasaiseksi, jotta pinta olisi elävämpi. Kastoin kamman väriin ja raavin sitä yli puoleen pinnasta.

Vihreästä tein eri asteita sekoittamalla siihen mustaa ja valkoista.

Puunrunkoihin sekoitin punaista, keltaista, vihreää, mustaa ja valkoista.

Taivaanrantaan maalasin siveltimellä ja aaltoliikkeellä puurivin sekä muutamia horisontaalisesti levinneitä lehvästöjä.

Maalasin myös puunrungot taivaanrantaan ja etualalle sekä muutamia oksia, vaikka jälkimmäiset taisivatkin kaikki jäädä piiloon lehvästöjen alle. Oksat olisivat saaneet olla vielä leveämmälti.

Etualan puihin tein tekstuuria pehmeäkärkisillä pinseteillä (teräväkärkiset raapinevat kankaan rikki). Vetelin summittaisesti eri suuntiin kasvattaen lehvästön kokoa varsinkin vaakatasossa. Jos nyt jotain tekisin toisin, niin maalaisin lehvästön alareunan oksien yläreunasta ylöspäin, enkä päälle. Tulisi aidomman näköiset puut.

Lopuksi sitten valkoiseen ihan hippusen mustaa ja sinistä norsuväreiksi ja Pojan käsi väärin päin kankaalle. Hölmistyneenä se paineli viisi, kun me kaksi sarjatuotantona sudittiin käteen maalia ja läntättiin tyynyliinalle. Luulen, että viiden jälkeen se olisi saanut juonesta kiinni, eikä näin selkeää kädenjälkeä enää olisi syntynyt. Oma käsi samalla tapaa peukalosta kiinni.

Toinen hoiti homman loppuun lisäämällä hieman väriä, hännät sekä ääriviivoja ja tummennoksia. Päätettiin jättää torahampaat ja silmät pois. Lopuksi maalilla vielä teksti ja pakettiin.

(Meni yötöiksi, siksi värit on mitä on.)

Tälläkin voin osallistua toukokuun värihaasteeseen.

Miniäkin minimpää (PP-sarja)

Olen tehnyt varastoon vaatteita keskoskoossa, sillä jo hetken on ollut tiedossa, että kaveri triplaantuu tässä kevään aikana. Kaksoset tuppaavat tulemaan hieman aikaisemmin ja pienempikokoisempina, joten ajattelin, että näitä on oltava valmiina, kun saapuvat. Sattui kuitenkin niin, että tytöt olivat rauhallisia, joten näiden toimitukselle tuli kiire.

Pöksyjä tein neljin kappalein. Paapiin Pesueista tuli puolipotkarit ja housut. Vaaleanpunainen resori on Kangaskapinasta, musta EK:sta.  Ihmettelin, voiko jalkaterä olla niin pieni, että se näihin mahtuu.

Toisen pöksyparin tein  Kangashamstereista ostetusta Royal-tuotteen (?) viidakkokankaasta (mitenmäsenlopunsilppuan!?) ja Paapiin persikkaisesta Siiristä ja Myyrystä. Oiskohan tuo vihreä resori Kangaskapinasta ja punainen EK:sta. Ainakin aika samanmoista sieltä on saanut. Tuli hieman eripituiset kankaan riittävyyden mukaan, mutta ei kai se haittaa. Viimeksi, kun näitä tein, mulle sanottiin, että menivät vielä 56:nakin, mutta eivät olleet alussa hukuttavat.

Ja sitten nämä bodyt. Voi nyyh, että on pieniä!

Jälleen Paapiin jämistä ja Kangaskapinan resoreista. Kaava on OB:n jostakin bodykaavasta pienennetty. Rusetin laitoin vain tuohon kainalon kohdalle; luotan siihen, etteivät ne vastasyntyneet niin paljon liiku. 

Tässä vielä verrokkina aiemmin esittelemäni kameleonttibody koossa 86. Ehkä tämä kertoo siitä, kuinka nukkemaisia nuo pienet vaatteet on!