Niin kuin imetysmekko

Joskus tulen ostaneeksi kangasta lähinnä siitä syystä, että olen kaupassa. Näin kävi Käpysen Luonnosvihon kanssa. En vain halunnut lähteä tyhjin käsin, kun kerran Kuuseen menin, joten ostin jotain. Manasin jo ostostani, kun ei kuosi enää vaikuttanut kivalta, mutta näin vaatteena olen ihan tyytyväinen.  

Malliin tykästyin ihan tosi paljon. Se on Suuren käsityön (3/2017)  mekko nro 11, joskaan aivan sellaisenaan se ei suunnitelmiini käynyt. Valitsin yläosaan pidemmän helman toisesta mekosta, lyhensin nelisen senttiä yläosan alareunasta, suurensin kädenteitä, lisäsin luukun ja vyön.

Nyt käytössä olen todennut, että tuo luukullinen imetysvaihtoehto ei oikein ole mun juttu. Koen sen jotenkin kovin hankalaksi sellaisiin kietaisuyläosiin verrattuna, mutta ne taas näyttää niin imetysmekoilta, etten sellaisia halua. Tuo imetysmekkoa peittävä vyö on aivan vihoviimeinen kiinni ommeltuna, sillä se hankaloittaa syöttämistä edelleen. Yläosaa olisi pitänyt lyhentää vielä muutama sentti, sekin helpottaisi.

Niin kuin synttäriasusetti

Nuoremman kummitytön äiti pyysi tekemään yksivuotissynttäreille setin valitsemastaan kankaasta. Tavoistani poiketen suostuin, sillä tiedän, että ystäväni osaa arvostaa aikaansaannosta ja ymmärtää asettamani reunaehdot. Sitä paitsi tälläisiä rimpsuja on niin kiva tehdä, kun en useinkaan pääse näitä ompelemaan.

Setin kangas on Birch Fabricsin Folklore. Synttäriasuun valitsimme yhdessä Otttobresta Coral Waves -essupaidan ja Pretty Bottom -bloomersit. (3/2017). Muutoksena lisäsin ainoastaan tereet yläosaan etu- ja takapuolelle. Setti on koossa 74 cm.

Yllättävän siististi nuo tereet sai kiinnitettyä, vaikka mulla ei terepaininjalkaa ollutkaan. Saumuroin osat yhteen mahdollisimman reunasta, neulasin tiheästi kappaleet tereeseen asti kiinni ja ompelin paininjalka myös tereen päällä. Kauniisti nauha taipui myös kankaiden väliin päistään.

Bloomersit olivat hiukan hankalammat kuvattavat. Naureskelin myös tehdessäni, että olisivat melkein mahtuneet mullekin rypytyksittä, niin leveä kaava oli. Ilmeisesti kuitenkin toimivat yksivuotiaalle vaippapöksylle hyvin.

Vaikka ensin pelkäsin kankaan loppuvan jo näissä kesken, sain kuitenkin leikattua asua täydentämään vielä hatun. Sisäpuolen lippa tosin on kahdesta kappaleesta ja muut osat leikattu väärin päin. Terenauhaakin riitti sopivasti ympäri.

 

Jos aikaisemmasta yrityksestä tulikin liian pieni, tämä olisi melkein mahtunut munkin päähän. Siispä tein taakse laskokset ja pienensin lipan ympärysmittaa lapsen päätä vastaavaksi.

Niin kuin shortsiasu

Söpöiset ovat varsinkin nämä shortsit, mutten kuitenkaan uskalla pienemmällä pitää ihoa paljastavia vaatteita ulkona edes kuumimmilla keleillä, vaan aina päädyn peittäviin kevyihin haalareihin.

Kauluspaidassa on OB:n Zebra Run (3/2015) Kangaskapinan Korennoista. Ei mitään järkeä myöskään tehdä joustavasta (tai) paitaa koossa 68 cm. 

Korennoilla kanttasin myös Waves shortsit (3/2018), joissa vyötäröllä on muistaakseni Noshin resoria. 

Jännittävintä tässä hommassa oli se, kuinka nappilaatikon rumimmat tuntuivatkin tähän aivan sopivilta. Ehdin jo monta kertaa miettiä, miten tuollaiset hiekkapintaiset napit missään palvelisivat. Siinä nyt sitten.

Niin kuin maailmanpyörä

Hulluja on monenlaisia, ja yhden mielestä Lintsille lähtiessä pitää tietenkin olla päivään sopiva paita. Tai sitten se meni niin, että koska oli päivään sopiva paita, piti lähteä Lintsille kuvaamaan. Voi lapsiraukkaa!

Ommelissa arvoin pitkään, saanko näin räikeästä kankaasta minuakin miellyttävän. Tykkään kyllä väreistä, paljonkin, mutta jonkinlaisessa harmoniassa. Tiesin, että Poika ihastuisi tähän kankaaseen, koska vähäiset makumieltymykset pukeutumisen suhteen koskevat värikkyyttä. Olen tosi mielissäni, että mustavalkoiset vaatteet ovat hänestä ainakin vielä tylsiä. Ehtii sekin kausi joskus tulla.

Rohkaistuin ostamaan, ja Ommellisen Maailmanpyörän kesytin Kangaskapinan harmaalla. Kankaasta riitti pitkä- ja lyhythihaiseen, toisesta reunasta jäi vielä Ukkelin kapaloonkin ja pinkeimmät osat taitaa saada Pojan muskarikaveri, jonka äiti hihkui innosta, kun kerroin tätä ostaneeni. 

Molemmissa paidoissa on pohjalla OB:n Panda (3/2016) koossa 116, mutta mielestäni vastaa kokoa 110 cm. Tämä on kyllä paras lasten paitakaava, jota olen koskaan käyttänyt (esim.tämä,  tämä, tämä, tämä, tämä ja tämä). Osat saa leikattua pienistäkin paloista ja kaava sopii hoikalle Pojalle.

Niin kuin pöksyt

Yleensä piirtelen tällaiset pöksyt omasta vanhasta kaavasta tai muokkaan rajusti kaavaa, joten oli kiva välillä saada muoto ihan jonkun muun suunnittelemana. Tykkään mallista kovin, kun se ei ole liian leveä. En ole oikein ikinä päässyt baggyjen makuun. Voishan ne päällä ollakin ihan hauskat.

 

Tämä on siis Ottobren Young jogger (6/2017). Harmillisesti ehdin tehdä kahdet ennen kuin pääsin kunnolla sovittamaan. Meillä tuo vyötäröresori on inasen liian leveä. Housut pysyvät kyllä slimmeinä päällä, mutta lörpöttävät hieman. 

Käpysen Solmun sain melkein kokonaan tuhottua nyt lopulta. Sitä olen aiemmin käyttänyt yhdessä jos toisessakin paidassa ja lippapipossa. Ekasta paidasta tuli ihan mun lemppari, koska se sopi hyvin muiden vaatteiden kanssa yhteen. Kangas pysyi myös superhyvänä pesusta toiseen.

Samaa ei voi sanoa Ikasyrin Vyyhdistä, jota näin kolmen pesun jälkeen en enää meinaa viitsiä käyttää. Tummia ei kai ikinä pitäisi ostaa kuin yksivärisinä. Harmittaa vietävästi, sillä tällainen suuri kuosi toimisi hauskasti pienemmissäkin vaatteissa ja sopisi monenväristen bodyjen kanssa. Loppupalan nakkaan päiväkodin askarteluihin, ettei enempi pahoitu mieli. Olen käsittänyt, että sama ongelma on millä tahansa firmalla, kun musta painoväri nyt on mitä on. 

Tykkään kovasti kaavan saumataskuyksityiskohdista, jotka ovat helpot tehdä, mutta tuovat edes jotain vaihtelua siihen aivan yksinkertaisimpaan malliin. Sen sijaan takataskut ei olleet niin kivat, että olisin ne noihin Solmuihin laittanut.

Ja hyvää hääpäivää isille ja äidille!

Niin kuin kesähaalari

Ei ehkä maailman tärkein ompelus, mutta Ukkeli sai kesähaalarin tai kesäyöpaidan. Usein me unohdetaan vain päivän body päälle, kun ne on ihan puhtaita vielä illallakin. 

Kaavana on Ottobren Narwhal (3/2018) koossa 68 cm. Vastaa kokoaan kyllä. Kangas on Ikasyrin Mutkalla, resorit taisi olla Noshin ja nepit Baby Rolandin väri 1988. 

Hihat taisin tehdä ohjeesta poiketen alavaralla ja nappilista ihan suunnitellusti tuollain vinoon. Oon mä kyllä aiemminkin joskus tehnyt nappilistan, mutta ilmeisesti y tällä kertaa tai ajattelin liikaa. Väärin. Mutta yritin korjata tuolla ompelumerkillä virheen. 

Niin kuin jumpsuit

Kesäkuussa ja heinäkuun alussa ompelin yhden vaatteen per päivä. Ei siinä oikein ehtinyt blogia päivittämään, mutta nyt pidän sen verran ompelusta taukoa, että saan hakattua kaikki tuotokset eetteriin. No en varmasti. Kuten jo eilen mainitsin, tikkikankaasta on syntynyt paita Pojalle. Sitä ennen kuitenkin tein Ukkelille jumpsuitin. 

Kaavana oli OB:n Colorful Rain (4/2015). Tikkikankaat ovat Kangaskapinalta ja vuoren Tuisku Ommelista, Ikasyrin/Kerän palalaarista. Takapuoli on kokonaan tummanharmaata.

Vetoketju on lyhyempi kuin ohjeessa, kun kaapista sellainen valmiina löytyi, ja taskun lisäsin. Koko on 80 cm ja sen mukaan käytetään sitten välikautena ulkovaatteena tai talvikaudella mökillä sisävaatteena, kun kokovuoritettu on. Koosta johtuen sovituskuvaa ei vielä ole.

Niin kuin tilkkupaita

Ostin kolme metriä tikkikangasta Kangaskapinalta. Niistä tuli tikkihaalari ja kolme jakkua. Näistä myöhemmin. Jämistä sain aikaan paidan, ja etumukseen kuusikulmioita. Vielä olisi paloja jonkinnäköiseen pussukkaan, mutta ehkä voin jo luovuttaa ja kiikuttaa loput päiväkodin askartelumateriaaliksi.  

Paidan kaavana on OB:n Snow Peak (4/2017), mutta koska hutiloin suunnittelun, tuli etureunasta loppujen lopuksi suora ja kavensin molemmista etukappaleen reunoista (ja hihoista) senttejä. Kappaleet olin leikannut ilman saumavaroja ja hihat lyhyemmiksi, joten  osuin pienimmällä koolla niukkaan 110-kokoon eli passeliin meille.

Etukäteen epäröin kuusikulmioiden tilkkuompelua mahdottomaksi tehtäväksi, mutta kun ompelee rivit yhteen mallipahvin reunaa pitkin, muut reunat tulevat kaupan päälle oikeankokoisiksi, kunhan arvioi ompeleen lopetuksen edelliseen saumanvaraan. Tämä oli mun mielestä selkeä englanninkielinen video kuusikulmioiden tilkkuompelusta. Vain tuo irtikuroutunut kaksikko on hieman epämääräisen muotoinen, mutta ehkä senkin voi ajatella olevan jakautumassa?

Etumuksesta tuli peltiä, joten en suosittele tällaisen paidan tekemistä tikkikankaasta. Toki siinä on tuettu ensin tilkut tukikankaalla ja sitten käytetty tukikangasta alikankaaseen. Applikaatioreunan vuoksi on vielä irtirevittävää ulommaisena myös tikkausten alla, mutta ehkä sen otan pois, kun ehdin.

Mutta ihana tästä tuli kuitenkin. Toivottavasti Poika tykkää, vaikka väritön ja tylsä onkin. Saattaa olla hiostavakin, kun on tekokuitua. Ja toivottavasti pinta kestää edes pesut, jossei nyt suurta kulutusta. Ommellessa alkoi mietityttää, että sopiiko tällainen neulos kulutusikäisen paitaan.

Niin kuin aurinkohattu

Kaveriksi housuille tein ilmaiskaavalla (Tytön hattu) aurinkohatun. Ei jäänyt roippeita kaappiin, ja sain sisäpuolenkin palat samasta kankaasta. Ohjeeseen lisäsin summamutikalla myös solmimisnauhat. 

Kuvittelin tekeväni koossa 50 jättiläishatun kummitytön päähän, mutta pienihän siitä tuli, kun en millintarkasti saumanvaroja noudattanut. Hattu oli liian pieni kummitytölle, mutta heillä oli onneksi tutun ristiäiset tulossa, jonne saivat lahjan vietäväksi.

Niin kuin puuvillapöksyt

Halusin kokeilla Rusakko-housuja (OB 4/2010) myös joustamattomasta puuvillasta, ja sivurypytyksistä tulikin paljon kauniimmat. Nämä ovat koossa 74 cm, ja muokkasin housuja aika reippaasti: Käännöksien sijaan rullapäärmäsin puntit ja vyötärön. Puntteihin tuli myös kiristys. Eteen vyötärölle tein koristeeksi laskoksia, vyölenkit ja rusettivyön. Toki laitoin myös kumpparia, jotta pysyvät ylhäällä. 

On se onni, että mulla on kummityttö, jolle tehdä hempeitä rimpsuja. Vaikka kannatankin pitkälle unisex-pukeutumista, niin ihan kaikkein tyttömäisimpiä asioita en omien lasten päälle saa puettua niin kauan, kun he eivät itse sellaisia pyydä. Kun Poika ihastui optikkoliikkeessä pinkkeihin laseihin, hyppäsin sisäisesti riemusta kattoon, kun ne mustakin oli parhaimman näköiset lasten lasit koko kaupassa. Harmillisesti väsynyt ulkokuoreni torppasi kaiken tämä innon välittymisen myyjälle, sillä hän vakuutteli voivansa tilata samaa mallia, mutta sinisenä. Liian innokkaasti. Kaksi kertaa! Noh, ehkä se luuli, että esitin Pojalle valkoisen valheen torpatessani sitä ennen vaaleanpunaiset kukkalasit: "Ne ei ole hyvänmalliset, kun noi kukkien terälehdet voi painaa sua". Mä niin toivon, että mä lähetin vääriä signaaleja, ja se myyjä ei oikeasti ole niin kivikaudelle jämähtänyt. Pitikin lapsella olla se sininen lippis ja kaivuripaita päällä!