Meikkipussukka

Sydänkaankaasta riittää edelleen. Kauratyynyn ja tämän meikkipussukan jälkeenkin kangasta on vielä paljon jäljellä. Hyvä niin, koska se on ihanaa! Tämä työ on ollut nappia vaille valmis jo viikkoja, mutta vasta nyt - kummasti tenttiinlukemisen lomassa - alkoi kiinnostaa napinompelu.

Sisäkankaaksi löysin toiselta kirpputorilta valkoisen sydänkankaan. Periaatteessa pussin voi kääntää ympäri, jos pohjan päältä ommeltu sauma ei haittaa. Nappia en kuitenkaan toiselle puolelle tällä kertaa laittanut.

Ohje on Tildaa, muistaakseni Tildan talossa -kirjasta, mutta voi olla Tildan keväästäkin.

Kortteja, pompuloita ja pirtanauhaa

Joulukortteja on valmistunut kirpparille vietäväksi. Näitä tuli tusina, kokeilin vähän eri värisillä pahveilla ja leimasimilla, mutta päädyin pääosasssa painamaan kultaa valkoiselle.

Toiselle pikkusiskolle lupasin pompuloita, jotka eilen illalla väkersin alta pois, kun kankaat ja pompulat sain haltuuni. Aion kyllä yhden tuollaisen punavalkoraidallisen ottaa tekopalkaksi. Punaiset olivat niin joustavaa kangasta, että vaikka laitoin tukikankaan alle, venyminen näkyy. Vähän alta pilkottaa valkoinen kangas.

Pari viikonloppua sitten olin Toisen perheen mökillä, ja siellä poikaystävän sisko näytti, kuinka pirtanauhaa tehdään. Innostuin hirmuisesti. Tekisi mieli kovin tehdä noita pirtanauhoja, mutta en keksi, mihin niitä voisi oikeasti käyttää. Niihin kuluu niin mukavasti jämälankojakin. Kuvan nauha on aika ohut, ja leveämpikiäkin nauhoja saisi tehtyä, mutta kun en ole oikein vyöihminen. Pitäisi keksiä, mihin tuollaisia voi käyttää. Ideoita?

Prinsessakortteja

Tänään valmistui prinsessakortteja. Kuvat on leikattu lahjapaperista, jota ostin lähikaupasta joskus, kun piti nopeasti saada lahjat pienille prinsessoille pakettiin. Muuten käytin kotona olevaa jämäkartonkia, josta onneksi pääsin melkein kokonaan eroon. Kortit on 3D-tyyppisiä, mikä ei kuvista niin näy, kun ne on otettu suoraan edestä. Nämäkin matkaavat kirppikselle.

Naapurin kankaat muotoutuivat

Tällaisia kangaskasseja syntyi naapurin antamista kankaista. Olen niin hyvilläni, kun kangaspalat menivät kokonaisuudessaan noihin kasseihin, eikä mitään jäänyt yli (32 x 32cm). Noiden lisäksi hurautin kolme pöytäliinaa - myös naapurin lahjuksia. Niistä tuli aika pieniä (95 x 145 cm), mutta tässäkään hommassa kangasta ei jäänyt yli. Yksi pöytäliina on tuosta vaaleimmasta kankaasta, yksi sinisestä kukkakankaasta ja yksi palapelikankaasta. Ajattelin ottaa tuotokset mukaan kirpputorille, kun nyt ehdin tyhjentämään kaikki kaapit vanhasta tavarasta ja pääsen joku viikonloppu äidin kanssa myymään. Äiti tietää jonkun kirppiksen, jossa ei tarvitse paikasta maksaa mitään (mutta eipä ole pöytääkään).

Ei ole yhtä ilman toista

Eräänä päivänä herra Hanhi oli tapansa mukaan kävelyllä parvekkeella. Kuuma kesäinen päivä sai Hanhen janoamaan vilpoisaa istuskeluhetkeä orvokkien katveessa. Tullessaan kukkivien orvokkien luo herra Hanhi huomasi jotakin.

Hänen paikallaan istui joku. Herra Hanhen sydän alkoi pamppailla, sillä häntä miellyttivät tuntemattoman valkoinen, vienosti kaartuva niska ja terveesti pullottavat vahvat siivet. Herra Hanhi rykäisi kuuluvasti ilmoittaakseen läsnäolonsa. Hän halusi nähdä tuon ihanan olennon kasvotkin.

Olento kääntyi ympäri ja hymyili varovaisesti. Ilmestys oli herra Hanhen mielestä mitä ihanin! Voisiko tuon täydellisempää nokkaa olla päällä maan! (Herra Hanhi kiinnitti aina huomionsa toisten nokkiin, sillä hänen omansa oli erikoisella tavalla oikealta puolelta korkeammalla kuin vasemmalta). Ja nuo rusottavat posket, jotka siipien lisäksi huokuivat terveyttä ja voimaa. Suloiset olivat myös olennon utuiset silmät, jotka olivat tavallista suuremmat.

Herra Hanhi ei saanut sanaa suustaan, sillä hänen katseensa vaelteli pitkin tuota ihanaa neitiä. Niin sekaisin herra Hanhi oli, että ihasteli jopa neidin vaatetusta, vaikka ei miehenä siihen koskaan muutoin kiinnittänytkään huomiota. Tässä kohdin neiti kuitenkin alkoi jo ihmettelemään herran hiljaisuutta ja katseen suuntaa. Neiti yskähti, mikä herätti herra Hanhen takaisin tähän maailmaan.

-Haluaisitteko istua hetkeksi seuraani, herra...?
-Hanhi, herra Hanhi. Mielelläni. Teillä on ihastuttava leninki, neiti!
-Kiitoksia, mutta se on kyllä haalari.
-Ai.

Syntyi pitkä hiljaisuus. Keskustelun alkuun pääseminen tuntui olevan vaikeaa, mutta ilmassa kipinöi selvästi ihastumisen säihkeet. Puhuttiin säästä ja saunasta suomalaiseen tapaan - katkonaisesti ja pitkien taukojen kera. Vaivihkaa herra Hanhi sipaisi neidin kättä. Kohta jo suunniteltiinkin yhteistä viikkoa, sillä heti ensi hetkestä oli selvää, että jotakin suurempaa tässä on. Mitäpä sitä sitten aikailemaan.

Kuten ihmisille, on hanhillekin läheisyys tärkeää. Neiti oikein punastui herran kietoessa kädet hänen ympärilleen. Hieman hidas hän oli halaukseen vastaamaan, mutta nautti silti suuresti toisen huomionosoituksesta.

Kohta herra uskaltautui jo antamaan suukon ihastuksensa poskelle. Herra Hanhi pyrki parhaansa mukaan sanomaan jotain kaunista uudesta ystäväästään, mutta jäyhänä miehenä keksi vain lainata ystävänsä Akselin sanoja: "Sinulla on pirun nätit tallukkaat!". Neiti hymyili kysyvästi arvoitukselliselle kehulle ja painautui prinssinsä rintaa vasten. Tuuli piirsi molempien rajat henkäyksellään, ja aurinko tuikki orvokinlehvien lomasta lupaillen ihanaa yhteistä matkaa näille kahdelle.