Wienin tuliainen

Kävin kesällä Wienissä ja löysin ihanan kangaskaupan. Siellä oli niin paljon ylitarjontaa kivoista kuoseista, että sain lopulta tuotua kotiin vain tämän ja toisen, jossa ihanaiset vintagenaiset kykkivät rantakivillä. En oikein tiedä, mitä siitä kankaasta saisi, kun se ei jousta. Tästä halusin kuitenkin paidan itselleni.

Toisena kankaana on vain väärinpäin käännetty resori, sillä en millään jaksanut odottaa kaupassa käyntiä. Ihan hyvin tuokin toimii. Kaava on piirretty vanhasta paidasta (kuten tässä). Yritin hieman muokata niitä mokia, joita tein viime kerralla eli leikkasin leveämmät hartiat, jotta hihanistutus onnistuisi paremmin. Tasapainon vuoksi tein ensimmäisessä onnistuneet asiat tässä huonosti. Esimerkiksi tuo kankaan kuviointi ei ole mitenkään anteeksiantavin vatsakummulle. Lisäksi resorikangas oisi voinut olla hieman isompi, niin se varmasti asettuisi kauniisti aina käytön jälkeen, eikä tarvitsisi tarkistaa. Noh mutta, ei näitä iäisyyksiä käytetä!

A:sta se alkaa

Mun mielestä aivan ihanaa kangasta, Toinen oli vähän toista mieltä. Tämä on Sampsukan antimia. Lisäksi on ihan vain mustaa resoria ja vetoketju. Olisin halunnut punaisen vetoketjunkin, mutta yritän olla ostamatta mitään ylimääräistä ja käyttää hieman enemmän mielikuvitusta, jotta kaapit edes tuntuisi tyhjenevän.

Haalarin kaavan otin kirpparilta ostamastani myrkynvihreästä retrohaalarista, jossa oli menty helpoimman kautta: neljä samanlaista osaa, mutta takaosiin hieman korkeampi kaulus ja etuosiin vetoketjukaistale. Resorit olisivat saaneet lahkeensuissa olla hieman tiukemmat, mutta kun noihin pieniin kokoihin on niin vaikea tottua. Joskus jalat ja kädet tuntuu paljon pienemmiltä kuin ovat ja joskus taas ihmettelee niiden suuruutta. Meneehän tämä. 

Erityisen ylpeä olen etupuolen kohdistuksesta. Vetoketjun kanssa se olikin helppo tehdä, mutta takapuolella saumurin sauma on vain vähän sinnepäin.

Toisinto haalarista

Samat perusspeksit kuin tässä, paitsi että kangas on Sampsukasta (Leaves). Aiemmin olen käyttänyt kangasta imetyspaidassa ja vaunuverhossa. Nyt taisi mennä loppuun, kun piti hihoihin jotain vanhaa trikoota lisätä.

Jalkapohjahaalari on käytössä osoittautunut kädet peittäväksi, mutta pohkeet paljastavaksi,  joten lisäsin pituutta resoreihin, ja samalla kavensin niitä hieman. Näin ei tarvinnut itse kaavaan kajota.

Laiska töitänsä luettelee...

Ihan perusvillikset tämän jäämistä.Vyötteen ohjeella, mutta pienemmillä puikoilla. Ja vieläkin jäi.

Mustavalkoista

Mä vierastan hieman näin graafista kangasta, mutta jostain syystä olin sitä puolentoista metrin palan hankkinut. Aikaisemmin tein tästä pikkuiset housut. Arvasin jos silloin, että olisi kannattanut ensin tehdä se isompi ja sitten pienempi, mutta tahdoin vain nopeasti käyttöön housut. Tässä oli hieman vaikea kohdistaa paloihin kivat kuviot. Esimerkiksi olisin halunnut tuohon etupuolen alimpaan osaan vain mustaa, jotta etumus olisi ollut vähän rauhallisemman näköinen. Pienestä oli kiinni.

Ideana siis edessä alimmassa kankaassa kaksi pystysuunnassa pitkää reikää tarkoin valituissa kohdissa sekä liehukkeet molemmin puolin päällä. Päällimmäinen liehuke on laskostettu eteen. Yläosassa on siis kaksinkertainen kangas edessä, mutta myös takana. Hihat on normaalit 3/4-osaiset ja takakappale tyynempin eli raitoja ja mustaa.

No, tämä oli muutenkin kokeiluversio kaavoista, jotka piirsin ruotsalaisen vaateketjun paidasta. Hyvin toimii, kunhan muistaa ostaa mahdollisimman rauhallisen ja hyvin laskeutuvan kankaan. Plussaa on myös se, että kangas kestäisi konepesun eikä ekalla kerralla näyttäisi vuosia käytetyltä. Että enköhän mä sen kerran viitsi tätä käyttää, kun näyttää vielä käyttökuntoiselta.

Pinnis

Joskus tulee sentään vieläkin tartuttua kovempiin materiaaleihin, vaikka tälläkin kertaa vain vahasimme Toisen kanssa pinnasängyn. Isä auttoi muuten tuon kustomoidun yökalusteen valmiiksi saattamisessa; meidän makuuhuoneen koosta johtuen haluttiin hieman lyhyempi vaihtoehto, joten isä lyhensi kirpparilta ostettua sänkyä ja hioi kauttaaltaan (Huh huh, mikä työ!).  Me sitten vain vaahtomuovilla suhittiin Bloomin Tuohi-vahaa pintaan. Suosittelen lämpimästi tuota vahaa, sillä valumajälkiä on melkein mahdoton jättää, lopputuote ei lohkeile kovassakaan kulutuksessa ja kaiken lisäksi tuon  vahan pitäisi olla ympäristöllekin ystävällistä.  Mua myös miellyttää puun syiden kuultaminen vahapinnan alta. Kaksi kerrosta me laitettiin ja puoli litraa saatiin kulumaan.

Mutta onpahan nyt perintöpinnis!

Patjaa piti sitten samaten lyhentää 20 senttiä, kun en jaksanut alkaa oikeankokoista metsästämään. Seuraavaksi vuorossa olisi sitten laitapehmusteen tekeminen...

Piparikukkaa!

Hih! Kangas oli aivan ihanaa! Pidensin siis norsupotkareiden vartalo-osaa ja jalkoja ja surautin menemään. Eipä näistä muuta.

Kankaan ostopaikka. Nepit.

Jalanjälkiä

Kolmiviikkoista kiusattiin painamalla akryylivärillä jalkapohja kartongille. Sitten jäljensin sen kaavapaperille, jonka avulla veistin kuviot linoleum-levylle (levyt ja tarvikkeet ostin aikoja sitten täältä). Muutaman kerran kuvion sai painaa 70 cm:n palaan kangasta, mutta kyllä siitä tuli hieno! Toinen tajusi ehdottaa, että laitan eriväriset tassunjäljet päällekkäin. Näin saatiin vähän eloa kuosiin, eikä tarvinnut lähteä tekemään kikkailuja esimerkiksi värien sekoittamisella. Kangasvärit ovat täältä, ja itse kankaat täältä (Bambu-college 5510351A200). Pohjakangas vaikuttaa todella hyvältä tällaiseen leikkipukuun: on pehmeä ja mukavan paksu. Lisäksi sen voi pestä kuudessakympissä.  

Hieman on jalka jo kasvanut siitä painoajankohdasta. Kaavana on OB:n Fawn (6/2014, 2). Tein 62:n ohjeen mukaan, ja tämä on sopivan iso sen kokoiselle pikkuihmiselle. Hieman kasvunvaraa on. Ensi kerralla teen kyllä samaan kaavaan hieman tiukemmat ja pidemmät resorit, niin on käyttökelpoinen pidempään ja erimallisille vauvoille. Ensi kerralla myös kohdistan toisen puntin resorin niin, että sauma on sisälahkeessa eikä tuossa neppilistassa (Hups!).

Värillisiä rengasneppejä saa metsästää aikalailla. Hopeisiahan löytyy hyvin varustetuista tavarataloistakin, mutta näitä lasten vaatteisiin sopivia saa kohtalaisella valikoimalla Suomesta esimerkiksi täältä ja täältä. Päädyin kuitenkin tilaamaan Alibaban kautta Kiinasta halvemmalla hinnalla. En kyllä ollenkaan tykkää tuon Alibaban hakuominaisuuksista. Jotenkin tosi sekavaa. Avainsanoja metallisille rengasnepeille ovat: buttons, (ring) snaps, prong ja brass. Jos sieltä kuitenkin tilaa, kannattaa tarkistaa nepin halkaisijan koko tarkasti, sillä otsikossa saattaa olla eri lukema kuin kuvauksessa. Lisäksi piikkien pituus on näissä 9,5 mm:n nepeissä yleensä lyhyempi kuin Prymin 10 mm:issä, joten kangas ei voi olla kovin paksua. Toiseksi on tärkeää katsoa, mikä on minimitilausmäärä, sillä monet tuotteet on tarkoitettu jälleenmyyjille; viimeistään kassalla hinta kertoo jotain. Lisäksi kannattaa tilata samalla pihdit, koska Kam-neppareiden pihdit eivät käy metallisille rengasneppareille ja Prym-nepparin pihteihin nepit on usein vääränkokoisia. Aika monet nepparit olivat 3/8-tuumaisia, jotka eivät sitten ihan pysy meidän ja (saksalaisen Prymin) mittajärjestelmän mukaisissa eli 10 mm pihdinosissa. Ja loppuviimein on hyvä olla tietoinen tullin ohjeista ulkomailta tilattaessa. Että voi sittenkin olla kannattavampaa suosia kotimaisia kauppoja...

Tilasin neppejä kolmesta kaupasta: Fashionmaker, Dream kids decal ja Mypromise. Viimeisestä sai paketin, johon kuuluvat pihdit. Kahden viimeisen toimituksesta en osaa sanoa mitään, mutta ensimmäisen kanssa ostokset ja toimitus sujuivat moitteettomasti. En tosin laittanut väritoiveita tilausvaiheessa, ja sain aikas paljon hopeisia ja sellaisia värejä, joita ei kuvassa ollut. Kehottavat kyllä laittamaan väritoiveet viestinä. Kaikissa postikulut on sisällytetty hintaan.

EDIT: kiitettävän nopeasti ja helposti tuli myös noista toisista kaupoista. Väritoiveetkin oli toteutettu, joskin tietokoneen ruudulla värit olivat vähän erilaiset kuin luonnossa.

Ronsut seikkailevat jälleen

Olen vihdoin saanut potkarivaihteen päälle. Jotenkin sitä aina kuvittelee, että kaikki uusi on niin vaikeeta, mutta sitten sitä kuitenkin hujauksessa piirtää kaavat vanhoista potkareista, leikkaa kaapissa odottavan kankaan ja surauttaa yhteen. Tällaisissa vaatteissa joustavuus antaa niin paljon anteeksi, eikä mallinkaan tarvitse olla samalla tavalla istuva kuin aikuisilla - kunhan on käytännöllinen. Niinpä säästin sauman näissä jalkaosissakin eli sääriosa jatkuu samana kankaana varpaisiin asti. Hieman pidemmän palan kangastahan tämä vaatii.

Samanlaista käytännöllisyyttä ompeluun tuo se, että ei yritäkään tiukkaa mutkaa saumurilla resoreihin, vaan ompelee suorat päät, jotka sitten yhdistää saumalla (vrt. äitiyspakkauksen potkarit). Eihän tämä kaikkein kaunein ratkaisu ole, mutta salli helpolla esimerkiksi tuon eriväristen resoreiden käytön (jämäpalat!). Neppien kohdalle tein vahvikkeet.

Omien vaatteiden kohdalla on tottunut siihen, että ne voi leikata kuukausi etukäteen ja ommella kasaan, kun siltä tuntuu, joten mun kovaan päähän ei mahdu, että nyt olisi toimittava ripeämmin. Nämä ovat jääneet jo pieniksi, mutta onneksi ehdin sentään muutaman viikon käyttää.

Kangas.

Hyvä kiertämään eli vauvakassi: vielä ehtii osallistua!

Vaaka ry kerää jälleen vauvakasseja Viroon, Venäjälle ja Senegaliin. Keräysaika on toukokuun alkupuolelle ja ohjeet täällä. Jos ei omista nurkista löydy kaikkea, voi yhdistää voimat jonkun toisen kanssa. Me laitettiin lähiympäristön FB-ryhmän kanssa pystyyn keärys ja saatiin aikaiseksi monta kassia. Lahjoitettujen tavaroiden lisäksi minä kannoin korteni kekoon ompelemalla itse kasseja ja lakanoita jonkun tuomista kankaista. Esimerkiksi lapsen peiton pussilakanasta tulee neljä kassia. Ankka- ja norsukasseja surauttelin siis yhteensä kahdeksan. Hassu sattuma tuo norsu-kangas sinänsä, että juuri hankin sitä itselleni omiin projekteihin.

Mulla oli kotona kuitenkin sen verran kassiin vaadittavia vaatteita, tarvikkeita ja kankaita, että yhden sain kasaan ihan itseksenikin. Kankaat olen ostanut kauan sitten EK:sta, mutta en koskaan saanut tuosta kuviollisesta aikaan sitä hametta, jonka aioin. Nyt pilkoin siis kassiksi ja lakanaksi. Vaaleanpunaisesta puuvillasta piti myös syntyä paita, mutta katsoin parhaaksi laittaa senkin kiertoon. Vaaleapilkullisen kankaan ostin alun perin leikkimattoon tai unipussiin, mutta kotona tajusin lukea printin reunasta, jossa kangasta kiellettiin käyttämästä lasten univarusteisiin. Muuten se ei kuosina miellyttänyt, joten nyt siitäkin tuli kassi.

Omista kaapeista ei löytynyt ylimääräistä vauvan pyyhettä tai kypärämyssyä, mutta aikuisten pyyhe ja kangasta. Värjäsin valkoisen tylsän pyyhkeen (ja samalla pari bodya ja harsoa omaan käyttöön) Dylonin pesukonevärillä. Hieman pieni siitä tuli (60 x 60), mutta riittää se ehkä juuri ensimmäiset kuukaudet. Ehdottomasti ensi kerralla pitää varata kangasta 80 x 80 cm. Huppu sentään vähän helpottaa tuota koko-ongelmaa. Kanttinauhan tein EK:n palalaarista löytämästäni kankaasta. Siinä on samansävyinen keltainen kuviointi kuin kankaassa, vaikka kuvasta onkin vaikea erottaa. Värjäystulos oli myös aivan tasalaatuista, vaikka jäljempi kuva saattaisi toisin väittää.

  

Kypärämyssyn ohje on OB:n sivuilta. Pois jätin vain lohikäärmeviimeistelyt. Ystävän antamien sukkien inspiroimana yhdistin harmaaseen jämäkankaaseen keltaista resoria. Myssy on meidän Pojan suippoon päähän vähän oudon mallinen. Kaavaa ajattelin muokata myös kaulurin suhteen; teen siitä pidemmän mutta halkiot sivuille.

Kuva-arvoitus

Mulla on jälleen kerran teille kuva-arvoitus: mikä tämä on?

Kangas on tämä sama kuin vaunuverhossa. Neljän ja puolen metrin palasta on vielä sohvan verhoilun, tämän pussukan ja vaunuverhon jälkeen jäljellä ihan mukavasti, joten jatko-osia kirjoittelulle voitte odotella. Sohvan muodonmuutoksen lupasin tuparilahjaksi, ja kun muuttajan synttäritkin ovat tässä keväällä, tein asuntoa kaunistamaan tämän. 

V

A

S

T

A

U

S

Kaupassa tämä perinteinen kuosi oli kolmasosan halvempi kuin vaihtoehtoiset. Sirkan (kutsutaanko noita isojakin sirkoiksi?) kohdalle tein kankaaseen reiän ja huolittelin käsin ympäri pistoilla. Siinäpä se. Toivottavasti saaja ei tule tätä koskaan tarvitsemaan.