Joululahjoja 5: Vinyylikulho

Vinyylin ostin jo viime kesänä, kun ajattelin kulhon tehdä. Neljän minuutin homma jäi aina, kun en viitsinyt vain kulhon takia uunia lämmittää. Nyt muistin vinyylin juuri ruokailun jälkeen. Teeman pastalautanen vain alle ja lasikippo keskelle ja uuniin. Tässä saisi vähän harjoitella, jos jotenkin erikoisempia tuotoksia haluaisi.


Ongelmallista oli saada vinyyli tasa keskelle pastalautasta niin, että kaikki reunat olisivat samassa kulmassa sulettuaan. Niinpä tästä nyt tuli hieman toispuoleinen. Myöskään mun lasikippi ei ollut ihan hirveen painava, joten jouduin kuumaa vinyyliä muotoilemaan uunista ottamisen jälkeen. Pastalautanen oli vähän pieni siinä mielessä, että ensin sulivat vinyylin reunat, eikä kiekko sitten painunut lautasen pohjalle. Mutta kulma lautasessa oli aika mukava; reunat eivät tulleet aivan kaamean ryppyisiksi, vaikka kuvassa siltä näyttävätkin.

Ohjeita tekemiseen kannattaa katsoa vaikkapa täältä ja täältä.

Joululahjoja 4: Pipo ja kaulaliina

Sisko toivoi lahjaksi löysähköä pipoa. Kun kerroksia oli puolen pipon verran, huomasin, ettei pipa kyllä siskon päässä löysä ole. Tein kuitenkin loppuun, kun niin inhoan purkamista, ja lupasin tehdä toisen, jos ei kelpaa. Malli oli kuitenkin mieluinen, vaikka ei ihan toivottu. Mutta edelleen on voimassa tarjous, jos alkaa kaduttaa! Tupsu on kiinni vain rusetilla pipon sisäpuolella, joten sen voi vaihtaa värikkäämpään, jos tahtoo.

Malli: oma
Lanka: Topp'tTå
Menekki: pipoon 120 g, kaulahuiviin 380 g
Puikot: nro 7 pyöröt ja sukka-

Samalla yksinkertaisella mallilla tein sitten vielä kaulaliinan, kun tiesin, ettei puhtaanvalkoista siskolla ole. Mittaa on noin 30 * 165 cm. Ainoassa kuvassa kaulaliinaa viimeistellään aattoaamuna niin, että minä neulon toisesta päästä ja Toinen päättelee toisen pään lankoja. Mikään ei ole niin kivaa, kuin että toiseen voi luottaa tiukan paikan tullen!

Joululahjoja 3: Villasukat ja joulukortti

Ystävälle kudoin valkoiset pitsisukat. Itselle malli on todella rakas, sillä äidinäitini teki aina sukkia tällä mallilla. Mulla on tällaiset sukat oman äidin ja naapurin kutomana - ja oon mä parin tehnyt itsekin. Tykkään siitä, että nämä sukat pysyy napakkoina jaloissa.

Lanka: Nalle
Menekki: 100 g
Puikot: 2,75
Ohje: Novita Neuleet 4/99

Paketin taiteilin decoupage-lakalla Marimekon servieteistä, mutta en sitten malttanut odottaa kunnolla paketointia, niin pinta repesi avattaessa, kun oli kuivunut kiinni toisen pinnan kanssa. =(

Joulua toivottelin tänä vuonna Tiimarista ostetun leimasimen avulla tehdyin kortein. Leimasinkuvio on väritetty Inktenseillä. Vähän kohotarraa ja sipaisu hopeamustetyynyllä ja valkoista geelikynää.

Joululahjoja 2: Villasukat

Isälle tein jouluksi ihan perusvillasukat. Kaikkea jämälankaa, Nallea enimmäkseen ja Nallen vyötteen ohjeella, mutta omanlaisin väännöin. Hieman yli 100 g painavat.

Joululahjoja 1

Nyt saa taas paljastaa joululahjoja, kun ne on uusiin koteihinsa jaettu. Tänä vuonna sarjatuotannossa olivat rintakorut. Näitä tuli parikymmentä. Lahjoina kiinnitin samansävyiseen kartonkiin hakaneulalla ja koristelin kortiksi. Lopuksi kietaisin sellofaania lahjojen ympäri.

Ohje: Ninuskan
Koukku: 2,75
Lanka: Valkoisissa Teeteen Poppari (01) ja muissa JärboGarnin tropik (55000 ja 55003)
Menekki: yhteen kukkaan n. 13 g eli yhdestä kerästä tulee neljä

Ohje oli selkeä ja malli helppo oppia. Toisen jälkeen taisin hylätä paperit kotiin. Tällaisia on niin kiva tehdä vaikka julkisissa, kun ei töki puikoilla ketään ja aina on helppo jatkaa siitä, mihin jäi. Jos tekisin jotain toisin, niin ehkä kiinnittäisin suikaleen hieman löysemmin, jotta terälehdet pääsevät enemmän avautumaan.

Viime kesän tuotoksia

Nämä ovat jääneet kuvaamatta, vaikka valmistuivat viime kesänä kaikkien muiden kaitaliinojen kanssa. Tiedot liinoihin löytyvät täältä.

Kylläpä vaan oli kiva paukuttaa noita liinoja. En vain ole niin kovin ihastunut muihin kangaspuiden mahdollisuuksiin. Tai niihin, jotka tiedän. Ja liinojakaan ei valitettavasti tarvitse loputtomasti. Maton tekoa voisi tietenkin harkita, mutta meidän kangaspuista ei kovin leveää tekelettä saa. Kovin ohueeseen kankaaseenkaan ei taida mun hermot riittää, vaikka joku huivi vois olla ihan kiva.

Liinat pysyvät ihan itselläni, sillä pohjan valkoinen kude on äidinäidin jäämistöä. On kiva ajatella, että saan jatkaa jotakin sukupolvien ketjussa - mamman puilla, materiaaleilla ja taidoilla.

Isoäidiltä pikkupirpanalle

Välipalana virkkailin Harmaan villasukan mummun ohjeella patalappuja. Omassa lapsuudenkodissanikin olen näitä nähnyt, ja siksi piti päästä mallia kokeilemaan. Alku tuntui hieman vaikealta, mutta kun idean suunnasta tavoitti, virkkaus oli koukuttavaa.

Kuvassa on muuten myös kirpparilta löydetty teekannu. Siinä on just mun värit! Patalappuihin menee mukavasti jämälankoja, itsellä taitaa olla Naganoa ja Nallea vähäiset määrät. Koukkuna taisi olla 2,75. Kovin paksua langan ei tarvitse olla, sillä pylväät tekevät kyllä patalapusta lämmönkestävän. Itse tykkään useista raidoista, joten ohuempi lanka on siihenkin hyvä.




Mutta on mun luona virkkailleet muutkin kuin minä. Kummitytön kanssa kokeiltiin, miten virkkuukoukku pysyy kädessä. Tyttö ymmärsi heti idean, mutta välineen käyttö oli hankalampaa (mutta kyllä mustakin ketjusilmukat on jotenkin niitä työläimpiä). Innostus ei kauan kestänyt, koska jäljestä ei tullut niin tiukkaa kuin yhdessä virkatusta. Se on kovin tarkkasilmäinen havainnoija tuo kummilaps.