DIY: Tripp Trappin pehmusteet

Niin ihana kuin meidän vanha pinnasyöttis varsinkin uudempine pehmusteineen olikin, kyllästyin Pojan kohdalla tuolin hinkkaamiseen ja siitä johtuvaan kulumiseen. Kuten on tullut jo mainittua, ostimme tuplana Stokken Tripp Trappit, joita olen nyt varustellut sopiviksi. Puukaareen tein uuden nahkahihnan ja Newborn setiin vaihtopäällisen. Kolmantena vuorossa oli sitten muovisen - ja sopii tämä siihen puiseenkin - baby setin pehmusteet.

Revin kierrätyksestä ostetut vanhat pehmusteet kaavoiksi, joten homma oli loppujen lopuksi tosi helppo. Kaavoja en tekijänoikeussyistä voi tietenkään jakaa, mutta ompelujärjestyksen laitan muistiin itselleni ja ehkä avuksi muille. Kankaana tässä on EK:n Palkkeja-kerni.

 

Istuinosa

Menekki: 

• 35 cm kerniä (35 * 100 cm / 60 * 50 cm)
• 35 * 50 cm puuvillaa
• 35 * 50 cm vanua (150-grammainen)

1. Leikkaa kankaat: istuinosa kernistä, vanusta (150 g) ja puuvillasta; alaetuläppä ja alatakaläppä kernistä.
2. Käännä ja ompele läppien reunat (keskelle päin tulevat).
3. Aseta osat päällekkäin: vanu, kerni oikea puoli ylöspäin, läpät oikea puoli alaspäin, puuvilla oikea puoli alaspäin (ja ompelumerkki sivulle ylös tai alas). Ompele molemmat sivut sekä suora etureuna saumurilla yhteen.
4. Käännä työ oikein päin, mutta jätä takaläppä kääntämättä. Ompele takaläppä, vanu ja puuvilla kiinni toisiinsa. Sauma jää näin pussiin takaläpän sisälle, kun käännät läpän oikeaan asentoon. 
5. Ompele mahdolliset napinläpi ja tikkaukset. Varo ompelemasta läppiä. Itse jätin napinläven ompelematta muutamasta istuinosasta, koska niiden kanssa ei baby setiä käytetä.

Automaattisella napinläpijalalla mun koneesta ei saanut kuin 2,5 senttiä pitkän napinläven. Ratkaisin ongelman niin, että käytin tavallista paininjalkaa ja vedin stopparin alas. Kun pääsin oikeaan kohtaan napinlävessä, hipaisin stopparia, jolloin kone alkoi hurruuttaa takaisinpäin. Näin paksun ompeluksen kanssa sai olla varovainen, ettei ompelus hipaissut stopparia liian aikaisin. Mun Elnassa stopparia ei tarvitse kuitenkaan vetää aivan ala-asentoon, jotta se toimisi.

Selkänoja 1 (baby set / tuolin selkänoja)

Menekki:

• 30 cm kerniä (30 * 110 cm /  80 * 50 cm)
• 25 * 30 cm puuvillaa
• 30 * 50 cm vanua
• 50 cm pehmeää tarranauhaa, 30 cm kovaa tarranauhaa

1. Leikkaa kernistä etupuoli, sivuläppien takapuolet, ylätakaosa sekä yläläppä. 
2. Käännä ylätakaosan alavara ja ompele. Käännä yläläpän sivut ja alavara. Ompele. 
3. Kiinnitä paikoilleen ylätakaosan tarranauha (oikealle puolelle, 20 cm, pehmeä) ja yläläpän  tarranauha (nurjalle puolelle, 20 cm, kova).
4. Valmista takakappale: yhdistä sivuläppien takapuolet ja puuvillapala ompelemalla. Tikkaa kernin päältä puuvilla kiinni.
5. Aseta osat päällekkäin: vanu, etupuolen kerni oikea puoli ylöspäin, yläläppä oikea puoli alaspäin, ylätakaosa oikea puoli alaspäin, takakappale oikea puoli alaspäin. Takakappale saa olla hieman isompi kuin etukappale: kerää laskokset keskelle ylös. Ompele kaikki muut sivut paitsi alareuna. Avaa tiukat kulmat "kainaloista" saksilla.
6. Käännä työ.
7. Käännä alareuna sisään ja ompele päältä. 
8. Ompele loput tarranauhat päälle: kainalosta kainaloon (nurjalle, 20 cm, pehmeä), sivuläppien yläosiin (nurjalle, 5 cm, pehmeät) ja alaosiin (nurjalle, 5 cm, kovat).
9. Tikkaa etupuolelle "kainaloista" alasa raitoja, jos koet ne tarpeellisiksi ja esteettisiksi.

Tässä alimmassa kuvassa on siis sama selkänojan suoja kuin ylempänäkin, mutta ilman muovista selkänojatukea. Koitan muutaman päivän sisään saada ohjeen siitä, miten yksinkertaisen taaperon selkänojasuojan saa tehtyä itse.

Housuja leikkiin

Kaupasta saa aika pilliä tavaraa tällä hetkellä, eikä me jakseta tuskailla semmosten kanssa. Joustamattomia on muutenkin ikävä pukea päiväkotileikkeihin, joten etsiskelin kaavan, jolla molemmat ongelmat vältettäisiin (OB:n Mukavat 1/2018). Kivan erilaiset näistä kaksista tuli, kun kankaana on joustocollari (Kangaskapina) ja farkkujoustocollari (NOSH). Molemmissa saisi vyötärökuminauha olla inasen lyhyempi, mutta se kuuluisa kasvunvara.

Verkkareihin tein ohjeesta poiketen kiinniommeltavat taskut, ja valesepaluksen ja takataskut jätin pois. Ei tuo Poika taskuja ole vielä löytänyt, joten niiden ainoa funktio on esteettinen, mutta siitäkin joutuu kärsimään pitkinä kuivatusaikoina. Puntteihin ei löytynyt sopivaa resoria kotoa, joten keräsin lahkeet laskoksille ulkosyrjiin ja laitoin kaitaleen itse kangasta pitämään poissa jalkapohjan alta.

Farkuissa innostuin tikkaamaan vaaleankeltaisella jos vaikka mitä. Tykkään huolitellun näköisestä lopputuloksesta, mutta näyttävät nämä olevan mukavatkin päällä. Nämä taisin tehdä aika lailla ohjeen mukaan. Isot ovat vielä, kun Poika on 97 cm ja koko 110, mutta kasvaahan tuo.

 Pesukarhupaita täällä ja Mummolan tuntu täällä.

Housuhelmikuun haaste kuitattu.

Helmikuussa tuivertaa

Pojan edellinen kypärälakki unohtui viikoksi mökille. No olipa hyvä, että lapsi sai joululahjaksi mummolta ihan uuden silkkivillaisen! Muutaman päivän perästä ihmettelin, mitä se niskaansa raapii, kunnes tajusin, etten ollut esipessyt tätä uutta. Mitä tekee ompelija? Ei suinkaan ryhdy käsipyykkiin (villaisia ei ollut tarpeeksi pesukoneelliseen), vaan leikkaamaan kangasta.

OB:n Wind Stripes -kaavalla (6/2015) iltapuhteiksi siis 50 cm:n koossa kypärälakki. Käpysen viime vuoden Kankaiden yöstä tilattu merinoneulos oli oikein kivaa tähän, kun se ei tunnu venyvän ihan samalla tavalla muodottomaksi kuin muut sidokset. Nyt voi heittää sen vanhan, kauhtuneen ja osittain jo purkaantuneenkin lakin kierrätykseen.

Yhden kerrastonkin olen pistellyt kasaan joutessani. Merino on Kangaskapinalta, mutta en varmaankaan tätä herkullisista väreistä huolimatta enää osta. Hinnasta päätellen kangasta tehdessä on päädytty mulesing-käsittelyyn, ja muutaman pesukerran jälkeen epäilen jo saumurin ommelten kestävyyttä, kun kangas hapsottaa joka välistä.

Stokkeilu jatkuu: Newborn setin päälliset

Tuolien lisäksi ostettiin alun ruokahetkiä helpottamaan myös Newborn set, johon tein vaihtopäällisen itse. Jos vaikka säästyisi sitä paksumpaa beigeä pesemästä muutaman kerran. Lastentarvikekaupassa vilkaisin, että irtosuojat on venytetty muotoonsa FOE:lla ja valjaiden kohdalla oli vain jokin läppä koko alueella. Musta se vaikutti kuitenkin hankalasti paikallaan pysyvältä (muistikuvan mukaan kiinni vain ylhäältä ja alhaalta, muttei sivuilta), joten päädyin sitten vielä hankalampaan käsinhuolitteluun; jokaisen viisipistevaljaan reiän pistelin kaksinkertaisella ompelulangalla tiheästi ympäriinsä. Miksiköhän sellaista pistoa kutsutaan?

Muuten päällisen tekeminen olikin aika helppo projekti, kun vain kaavat sai piirrettyä. Muutama tunti meni siihen, että kontaktimuovilla jäljensin kaavoja siitä perusbeigestä pehmusteesta ja sitten siirsin ne kaavapaperille. Ensi kerralla pitää muistaa laittaa sentti lisää tuo kuppiosan sisäreunojen yläosaan, sillä nyt se vähän kinnaa. Kaavat näyttivät suunnilleen tältä, jos joku leikkiin ryhtyy:

EK:sta ostin Finlaysonin harmaata Coronnaa. Sain alennuksen jostain mustasta tahrasta, mutta enpä sitä leikatessani muistanut. Onneksi ei ihan kovin näkyvä ole. Jos tahraa ei ole, 65 senttiä täysleveää (145 - 150 cm) puuvillaa riittää. Aika ohuehkoa saa olla, jotta kaukalon saa vielä asettumaan tuoliin kiinni. Sen lisäksi tarvittiin FOEta 85 senttiä ympärykseen ja 8,5 * 4 valjassuojiin (jotka ehdin jo jonnekin hävittää).

Kaukalo näyttää oikeasti tosi pieneltä (meillä on hyvin pieni nukke), mutta hyvin siihen on puolivuotias kummityttö mahtunut, joskaan ei näin lappeellaan enää viihtynyt. 

EDIT 12.5.2018: Kaavat voi ilmeisesti ostaa täältä.

DIY: Stokken uusi nahkahihna

Toisen lapsen tullessa taivuimme Stokken Tripp trapp -tuoleihin, koska esikoiselle korkeampi tuoli on ruokaillessa kivempi kuin aikuisten tuolit ja sormet ristissä toivon, että nuoremmalta saamme hieman ruokarauhaa, jos hän voi köllötellä pöydässä muiden kanssa newborn setissä.

Toinen tuoleista oli vanhanmallinen puutukineen. Puutuen nahkahihna oli aika luokattomassa kunnossa jo, joten kokeilunhalusta tein tuolien jämäkankaista uuden, vaikka todennäköisesti käytämme kuitenkin muovisia osia uudempaan tuoliin, eikä puutukea keinonahkahihnoineen tarvita. Homma oli yksinkertainen, mutta teen sen vielä helpommaksi niille, jotka tarvitsevat uusia osia tuoleihinsa.

Ohje

Hihnaan tarvitset 3,5 * 52 cm palan (keino)nahkaa sekä paksun napin, joka on halkaisijaltaan n. 2 cm.

Aloita kääntämällä lyhyet sivut sisäänpäin noin sentin verran ja tikkaamalla ne päältä yhteen.

Jatka tikkaamista toiselta pitkältä sivulta, kunnes taitteeseen on 5 senttimetriä. Muista pitää huolta, että reunat kohdistuvat kauniisti vastakkain.

Käännä työtä 90 astetta oikeaan ja tikkaa suorassa kulmassa toiselle pitkälle sivulle. Varmista, että poikkitikkaus on vähintään napin halkaisijan pituinen. Palaa toista pitkää sivua takaisin.

Sujauta nappi loppumetreillä kankaiden väliin, varmista neula kiinni kankaaseen ja nosta paininjalka ylös. Liu'uta nappi paininjalan ohi taakse ja jatka ompelua alkupisteeseen.

Päättele ja katkaise langat. Liu'uta nappi paikoilleen hihnan alapäähän. Huolittele leikkaamalla sivujen mahdolliset millierot.

Miten löytää kuomansa eli kenkämerkit

Näin eräässä ompeluryhmässä aikoja sitten hyvän keinon välttää sekaannusta lasten kenkien kanssa. Yllättäen tämä niksi tuli mieleen, kun lapsen ensimmäisenä päiväkotipäivänä meille kotiutuivat väärät kuomat. Mustat juu ja oikeaa kokoa, mutta nimi ei osunut yksiin täällä asuvien kanssa. Siispä kaapista tarvikkeita penkomaan ja tässä on:

Lapsenkaan ei tarvitse omaa nimeä osata vielä, kun vain etsii tähdet kenkien takaa. Avainperärenkaalla nämä ovat vielä siirrettävä kengistä toisiin jalan kasvaessa, jos nyt sattuvat kestämään ehjinä siihen asti. Tähden applikaatiosta ei tullut maailman kauneinta, sillä kuvio on kovin pieni, eikä mulla ole vielä kovin hyvää tuntumaa heijastinkankaaseen. 

Tuplavarmistuksena sitten nimikoin nämä aikuisillekin tunnistettavaan muotoon!

Parempi myöh... oho, meni jo.

Hetki (eli yli vuosi) näköjään vierähti, että sain neljännen yöpuvun valmiiksi. Ensimmäisestä voi lukea täältä ja kahdesta seuraavasta täältä. Tämäkin odotti ufokasassa vain neppejä, jotka on jotenkin mulle ylivoimaisia laittaa. Tämän kanssa ei kyllä ole ollut kiirekään hetkeen, kun ei tälle käyttöä ole ollut. Lapsi kasvoi tästä ohi jo ennen kasaan kursimista.

Kangas on Kangaskapinalta, eikä oikein lupaa laatua tai sitten se on tuolla kaapin uumenissa kohdannut jo jonkin riivinraudan. Mutta sielu sai rauhan, kun tämä on poissa päiväjärjestyksestä. 

DIY: Aiemmista oppineena tummaa ja napakkaa vaunuverhoon (Britax Go Big)

Uudet kiesit tarvitsivat uuden vaunuverhon (näin mä itselleni taas tän tuhlauksen myin). Hieman uudella kaavalla, siis toisinto tästä ja tästä (kaikki kaavat tämän postauksen kautta). Ensimmäinen oli ihan kivan napakka eikä tiivis kangas vaaleudestaan huolimatta päästänyt liikaa auringonvaloa läpi, mutta tuollainen lakanavahvuinen meni heti ryppyyn, lepatti ja paistoi läpi.

Tähän uuteen valitsin Marimekon Keloa, joka sopii meidän harmaisiin vaunuihin hyvin.

Toisella puolen on Finlaysonin Marthaa, jonka vahvistin tukikankaalla. Sirkojen (11 mm) kohdalle laitoin vielä vahvistukseksi väliin puuvillaa. Muita tietoja kannattaa vilkaista noista edellisistä postauksista.

Tuotekehittelynä tein tähän versioon pienet taskut alas molemmille puolille, jotta narut voi pujottaa halutessaan piiloon. Naruilla verhon voi virittää kesällä aisaan kiinni aurinkokatokseksi, jolloin varjoa saa ilman paksuja peitteitä.

Huom! Kaava on Britaxin Go Big -vaumuihin ja -rattaisiin. Se on yksityiseen ja opetuksellisiin tarkoituksiin (ei siis kaupalliseen käyttöön edes myyjäisissä).

EDIT 30.5.2018: Verhoa ei tarvitse kuin kesällä, jos haluaa luoda vauvalle kokovartalovarjon. Vaunujen integroitu lippa estää häikäisyn silmiin. Ahkeran julkisilla liikkujan pitäisi tehdä tuotekehittelyä, jotta aisan laskeminen ja nostaminen toimisi helposti, kun verho on kiinni.