torstai 22. helmikuuta 2018

Helmikuussa tuivertaa

Pojan edellinen kypärälakki unohtui viikoksi mökille. No olipa hyvä, että lapsi sai joululahjaksi mummolta ihan uuden silkkivillaisen! Muutaman päivän perästä ihmettelin, mitä se niskaansa raapii, kunnes tajusin, etten ollut esipessyt tätä uutta. Mitä tekee ompelija? Ei suinkaan ryhdy käsipyykkiin (villaisia ei ollut tarpeeksi pesukoneelliseen), vaan leikkaamaan kangasta.


OB:n Wind Stripes -kaavalla (6/2015) iltapuhteiksi siis 50 cm:n koossa kypärälakki. Käpysen viime vuoden Kankaiden yöstä tilattu merinoneulos oli oikein kivaa tähän, kun se ei tunnu venyvän ihan samalla tavalla muodottomaksi kuin muut sidokset. Nyt voi heittää sen vanhan, kauhtuneen ja osittain jo purkaantuneenkin lakin kierrätykseen.


Yhden kerrastonkin olen pistellyt kasaan joutessani. Merino on Kangaskapinalta, mutta en varmaankaan tätä herkullisista väreistä huolimatta enää osta. Hinnasta päätellen kangasta tehdessä on päädytty mulesing-käsittelyyn, ja muutaman pesukerran jälkeen epäilen jo saumurin ommelten kestävyyttä, kun kangas hapsottaa joka välistä.

Ei kommentteja: