Rusetti soluttautui pipoon

Lapsen paidan jämistä jäi riekaleet pipoon. Kaveri ihasteli lapsen paitaa, toisessa yhteydessä mietti pipon ostoa. Vaikka postaamiseen meni pari vuotta, kaverin lapsi sai nopeammin tämän. Kangas on Ehdan Soluttautujia.

Kaulureita kaksi

Jämälankoja tuhosin jossain vaiheessa tohinalla. Kaulureissa ei varmaankaan ollut ohjeita, vaan tikutin menemään. Varsinkin tuo putkimallinen oli jotenkin vapauttavaa tehdä, kun jäljestä ei ollut niin väliä ja kuviota saattoi vaihtaa, kun alkoi kyllästyttämään.

Lankana Novitan Baby Woolia vuosien takaa. Täällä toisenlainen toteutus kaulaliinasta ja piposta. 

Ainoan pipo

Tätäkin Ainoan pipoa on pitänyt kokeilla jo muutamana talvella, kun tuo jotenkin mieleen oman lapsuuden. FB:n ompeluryhmässä tämä malli on kuitenkin koettu melko isoksi (ja niin myyntisivuillakin sanotaan), joten aikaa jäi vielä tähänkin talveen. Alimmaksi kerrokseksi laitoin merinovillaa, väliin EK:n Finnfill-lämpövanua (260 g) ja päällimmäiseksi tikkikangasta.

Kuva ei ehkä anna oikeutta, mutta söpöhän siitä tuli kuin mikä. Tikkikangas oli todella huono valinta, sillä tekokuituinen pehmeä kangas nyppyyntyi viikossa.

Jämistä tein vauvan tumput, mutta en tiedä, minne nämä matkasivat. Ei ole olleet meillä käytössä.

Niin kuin synttäriasusetti

Nuoremman kummitytön äiti pyysi tekemään yksivuotissynttäreille setin valitsemastaan kankaasta. Tavoistani poiketen suostuin, sillä tiedän, että ystäväni osaa arvostaa aikaansaannosta ja ymmärtää asettamani reunaehdot. Sitä paitsi tälläisiä rimpsuja on niin kiva tehdä, kun en useinkaan pääse näitä ompelemaan.

Setin kangas on Birch Fabricsin Folklore. Synttäriasuun valitsimme yhdessä Otttobresta Coral Waves -essupaidan ja Pretty Bottom -bloomersit. (3/2017). Muutoksena lisäsin ainoastaan tereet yläosaan etu- ja takapuolelle. Setti on koossa 74 cm.

Yllättävän siististi nuo tereet sai kiinnitettyä, vaikka mulla ei terepaininjalkaa ollutkaan. Saumuroin osat yhteen mahdollisimman reunasta, neulasin tiheästi kappaleet tereeseen asti kiinni ja ompelin paininjalka myös tereen päällä. Kauniisti nauha taipui myös kankaiden väliin päistään.

Bloomersit olivat hiukan hankalammat kuvattavat. Naureskelin myös tehdessäni, että olisivat melkein mahtuneet mullekin rypytyksittä, niin leveä kaava oli. Ilmeisesti kuitenkin toimivat yksivuotiaalle vaippapöksylle hyvin.

Vaikka ensin pelkäsin kankaan loppuvan jo näissä kesken, sain kuitenkin leikattua asua täydentämään vielä hatun. Sisäpuolen lippa tosin on kahdesta kappaleesta ja muut osat leikattu väärin päin. Terenauhaakin riitti sopivasti ympäri.

 

Jos aikaisemmasta yrityksestä tulikin liian pieni, tämä olisi melkein mahtunut munkin päähän. Siispä tein taakse laskokset ja pienensin lipan ympärysmittaa lapsen päätä vastaavaksi.

Niin kuin aurinkohattu

Kaveriksi housuille tein ilmaiskaavalla (Tytön hattu) aurinkohatun. Ei jäänyt roippeita kaappiin, ja sain sisäpuolenkin palat samasta kankaasta. Ohjeeseen lisäsin summamutikalla myös solmimisnauhat. 

Kuvittelin tekeväni koossa 50 jättiläishatun kummitytön päähän, mutta pienihän siitä tuli, kun en millintarkasti saumanvaroja noudattanut. Hattu oli liian pieni kummitytölle, mutta heillä oli onneksi tutun ristiäiset tulossa, jonne saivat lahjan vietäväksi.

Inventaariota

Paniikki alkoi iskeä, kun tajusin, että esikoisen vauvatavaroista osa on hävinnyt tai ei aja enää asiaansa: Mitä sillä oli päässä, kun me tuotiin se laitokselta kotiin? Ei tälle voi laittaa samoja vaatteitakaan, jos niitä joskus muistoina jakaa eteenpäin. Uuden turvakaukalon osto tarkoitti, että mun tuunaama kaukalopussi ei toimitakaan virkaansa, kun viisipistevaljaita ei saa irti viiteen (vaan kolmeen) koloon. Saksin auki ja ompelin tarranauhaa.

Pitääkö vielä tehdä haalarikin keväälle? Ainakin esikoiselle, joo. Mitkä vaatteet me laitetaan perhekuvaukseen? Ja hyvä idea pitsimekon käyttämisestä ristiäisissä saattaa ihan ministi vaikeutua, jos meinaa ruokkia lapsensa helposti... Kangaskapinan kaavaa vaan pitäisi testata eka ehkä jossain toisessa kankaassa.

Aloitin kiireellisimmistä eli huitaisin jo viikkoja sitten illassa kasaan Novitan ohjeella kypärämyssyn. Lankana on Dropsin Karismaa värissä 70. Tein kolmosen puikoilla ja 23:lla silmukalla 10 + 10 + 6 + 6 + 10 + 10 tuplakerrosta. Lopputulos näytti hyvältä, mutta epäilin, että muistin vastasyntyneet isommiksi kuin ovatkaan. Vaan ihan passeli tuli!

Mitähän kaikkea muuta tarpeellista ja tarpeetonta sitä puuttuu? Kevätkaukalopussi?

Nahkatöppöset

Jostain mulle oli jäänyt pala tätä nahkaa ja testailin Suuren Käsityön (2/2017) töppösiä silloin joskus kuukausia sitten, kun nahkat tuolien päällekin loin. Ei kyllä tullut ihan samannäköiset, mutta kaipa nämä jalkaan menee sen kerran kun hienostellaan.  Ja ilman ohjetta olisin kyllä ollut hukassa.

Kivaa nyöriä ei ollut kaapissa, joten korvasin kiinnityksen nepeillä. Siinä oli tekemistä, kun ei niitä ole nahkaan tarkoitettu. Sisävuori on jotain Marimekon puuvillaa kirppikseltä. 

Joululahjat, osa 9: isommalle kummitytölle setti

Hävettävän myöhään mä sain tämän aikaiseksi ja annettua, mutta olen mielestäni sentään joka vuosi muistanut isomman kummitytön synttärit ja joulun jossain vaiheessa. Sitä paitsi tää vois olla vähän niin kuin perinne meidän suvussa, kun oma kummitätini on jo varmaan muutaman vuosikymmenen aina keväällä kysellyt, että milloin ja paljonkos täytinkään vuosia.

Pakettiin laitoin Käpysen toissavuotisen kankaiden yön merinoylläristä Noshin pipon (XL lisätyillä saumavaroilla ja ilman lippaa, mutta tupsulla), Kototeon ohjeilla kaulurin sekä Tehtaamon ohjeella hanskat (S-koko). Sekä pipossa että hanskoissa on kahden merinokerroksen vällissä Finnfill-vanua (EK), eli niiden pitäisi olla lämpimät. Hanskoista tuli näin kolminkertaisina kyllä liian niukat (esi)teinillekin, saati sitten aikuiselle. Mitään resoreita tai kuminauhoja en edes miettinyt, kun ovat niin napakat. Pipon tupsussa on Dropsin Karismaa värissä 70, ja se sointuu kuvaa paremmin kyllä noihin harmaisiin pilkkuihin. Jostain kumman syystä en ohjeista huolimatta onnistunut ensiyrittämällä tuossa kaulurissa tällä kertaa. Nyt yritin painaa mieleeni, että ensin ommellaan alareuna (pidempi) ja vasta toiseen saumaan laitetaan ompelumerkki. Kankaan koko tässä aikuisellekin sopivassa kaulurissa on 55 * 43 cm. Kototeon ohjeista kuva 3 taisi sekoittaa mut jotenkin, joten jätin sen vaiheen vain pois.

Helmikuussa tuivertaa

Pojan edellinen kypärälakki unohtui viikoksi mökille. No olipa hyvä, että lapsi sai joululahjaksi mummolta ihan uuden silkkivillaisen! Muutaman päivän perästä ihmettelin, mitä se niskaansa raapii, kunnes tajusin, etten ollut esipessyt tätä uutta. Mitä tekee ompelija? Ei suinkaan ryhdy käsipyykkiin (villaisia ei ollut tarpeeksi pesukoneelliseen), vaan leikkaamaan kangasta.

OB:n Wind Stripes -kaavalla (6/2015) iltapuhteiksi siis 50 cm:n koossa kypärälakki. Käpysen viime vuoden Kankaiden yöstä tilattu merinoneulos oli oikein kivaa tähän, kun se ei tunnu venyvän ihan samalla tavalla muodottomaksi kuin muut sidokset. Nyt voi heittää sen vanhan, kauhtuneen ja osittain jo purkaantuneenkin lakin kierrätykseen.

Yhden kerrastonkin olen pistellyt kasaan joutessani. Merino on Kangaskapinalta, mutta en varmaankaan tätä herkullisista väreistä huolimatta enää osta. Hinnasta päätellen kangasta tehdessä on päädytty mulesing-käsittelyyn, ja muutaman pesukerran jälkeen epäilen jo saumurin ommelten kestävyyttä, kun kangas hapsottaa joka välistä.

Miten löytää kuomansa eli kenkämerkit

Näin eräässä ompeluryhmässä aikoja sitten hyvän keinon välttää sekaannusta lasten kenkien kanssa. Yllättäen tämä niksi tuli mieleen, kun lapsen ensimmäisenä päiväkotipäivänä meille kotiutuivat väärät kuomat. Mustat juu ja oikeaa kokoa, mutta nimi ei osunut yksiin täällä asuvien kanssa. Siispä kaapista tarvikkeita penkomaan ja tässä on:

Lapsenkaan ei tarvitse omaa nimeä osata vielä, kun vain etsii tähdet kenkien takaa. Avainperärenkaalla nämä ovat vielä siirrettävä kengistä toisiin jalan kasvaessa, jos nyt sattuvat kestämään ehjinä siihen asti. Tähden applikaatiosta ei tullut maailman kauneinta, sillä kuvio on kovin pieni, eikä mulla ole vielä kovin hyvää tuntumaa heijastinkankaaseen. 

Tuplavarmistuksena sitten nimikoin nämä aikuisillekin tunnistettavaan muotoon!

Joululahjat, osa 1: Metsäkerhon ohjaajille kiitos

Meillä on aivan huiput metsäkerhon tädit. Heille tein joulumuistamisiksi tällaiset tuubikaulurit, kun osui sopiva trikoo silmään Verson puodilta. Sisällä on havunvihreää joustokollaria muistaakseni Kangaskapinalta. Yksinkertainenhan tämä on kuin mikä, kun vain ajattelee ompelujärjestyksen (tai jaksaa lukea jonkun muun ajatelmia). Monimutkaisempaan itsetehtyyn en tällä kertaa halunnut itseäni sitoa. Eivätköhän nämä kaverikseen saa vielä jotain muutakin vietävää.

Ongintasarja (jämähaaste2017, tammikuu): ja oikeasti viimeinen eli pipoja

Erinäisten jämäpaitojen jäljiltä jäi pipoksi kelpaavia paloja. Pipoja tein ongittaviksi varmuuden vuoksi, jos vaikka paitakoot loppuisivatkin kesken. No, eivät loppuneet.  Ja nyt mulla on käsissä viisi pipoa. Onpahan pienille päille vietävää, jos iskee akuutisti tarve. Päällimmäisen jätin meille.

Kaavana on Noshin lippapipo, josta jätin lipan pois. Kuvittelin M-koon olevan sopiva parivuotiaille, mutta se on meidän 50-senttiselle kuulalle ehkä jo inasti kireä. Koivu-pipo on L-kokoinen, mutta jos totta puhutaan, en oikein eroa huomaa. Ilmeisesti kankaan paksuus ja laatu vaikuttavat aika paljon. 

Kankaat takaa eteen sekä linkit toisiin muotoihin:

Kullankeltainen lintukangas (Kangashamstereilta): paita ja paita

Rotondo (EK:sta, mutta Kangaskapinalta saa myös)

Plusmiinus (Kangaskapina): paita ja samanmoinen

Stamped Grove Daylight (Majapuu, Art Gallery): paita ja samanmoinen

Aallokko (EK): paita

Takaisin juhliin eli asiaa tyllistä

Hyviä juhlia voi fiilistellä vielä tämän postauksen verran. Omasta mekosta oli vain yksi edustava kuva juhlista, joten otin kotona pesun jälkeen vielä sovituskuvia. Olisinpa törmännyt ompeluryhmän keskusteluun tyllin ominaisuuksista ennen kuin tein tämän mekon. Olisin tiennyt, että kellohelmaa pitää hieman riiputtaa ennen tasaamista (riiputin kyllä vahingossa muutaman päivän) ja että pesun jälkeen EK:n tylli näyttää pilvenhattaralta - kas tällaiselta!

Tylliä suoristelin ennen juhlia kuumassa höyrysuihkussa, kun silittäminen tuntui kovin vaivalloiselta. Pesun jälkeen suihkusta ei ollut mitään apua. 

Pehmeän tyllin kanttaaminen tai kova tylli ei kuitenkaan ulkonäöllisesti olisi sopinut mekkoon. Nyt tuon hattaran takia pitää vain tuo alushame lyhentää jälkikäteen. Onneksi helma on tarpeeksi pitkä.

Ja ensi kerralla sitten viisaampana käytän jotain tanssiaisasuihin sopivaa tylliä, joka kestää käyttöä, eikä ryttäänny, ellen varta vasten halua tällaista itseensä takertuvaa syheröä. Verhotyllikin voisi ajaa asiansa.

Onneksi satuin myös jättämään pitsin alareunastaan kiinnittämättä. Ompeleen verran helpompaa vaihtaminen, jos sille päälle sattuu. Yläosan pitsi kesti kiellosta huolimatta konepesun pesupussissa erinomaisesti. 

Pojan asusta (housut ja liivi, kauluspaita, rusetti) puuttui sovituskuva, mutta en viitsinyt enää kokonaisuutta päälle pukea, joten saatte tyytyä yhteiskuvasta napattuun rajaukseen. Nykyään tuo vääntää naamansa ruttuun, kun näytänkin jotain vaatetta kesken päivän - tietää joutuvansa malliksi.

Jämähaaste2017, huhtikuu: postilaatikkoja, kynäpurkkeja ja koristeita

Askartelin hääparille yllätykseksi kortteja valokuvista heidän yhteisen taipaleensa varrelta. Kortit teipattiin hääpaikalla seinään, ja vieraat saivat kirjoittaa kortin taakse tervehdyksen morsiamelle ja sulhaselle. Klemmarilla olin liittänyt mukaan mahdollisia kirjoitusaiheita, jotta tyhjän paperin kammo minimoituisi:

• Mikä on sykähdyttävin muistosi hääparista?
• Mitä ihailet hääparissa ja heidän suhteessaan?
• Minkä opin rakkaudesta tahdot jakaa hääparille?
• Mikä on onnellisen avioliiton salaisuus?
• Mikä on kaunein kuulemasi runo rakkaudesta?
• Minkä hetken haluat kirjoittaa muistiin hääpäivästä?
• Minkä aineettoman lahjan haluat tarjota hääparille ensimmäisen vuoden aikana?
• Miten lupaat tukea solmittua liittoa?
• Miten parisuhdetta voi vaalia lapsiperheessä?
• Mitä toivot tulevaisuuden tuovan hääparille?

Kuoreen jokainen vieras sai kirjoittaa päivän, jolloin kortin saa avata. Kekseliäitä olivatkin. Eräs filosofi raapusti kuoreen "saa avata huomenna lukemisesta". Muut pitäytyivät ensilumessa, esikoisen ylppäripäivässä tai päivässä, jolloin kohtaa jonkin mainitun vaikeuden. Kortit olisi pudotettu dc-fixillä päällystämääni kenkälaatikkoon, jos vain olisin mitannut postiluukun koon oikein. Laatikon kuljetin illalla hotellille, ja ulkopuolelle jätin kortit vielä hääparille toisilleen kirjoitettavaksi.

 

Kuvassa on vessoihin tekemäni samanmoiset hätävaralaatikot, jotka eivät tulleetkaan käyttöön, kun juhlapaikalla oli valmiina laatikoita, joihin paikan työntekijät olivat oma-aloitteisesti tarvikkeet laittaneet. Postilaatikko oli kuitenkin tuollainen pelkistetty valkoinen , ja siihen olin koristukseksi dymottanut hääparin nimet sekä askarrellut tuollaisen tyllikukan. Tyllit ovat epämääräisiä suikaleita, jotka on vain kieritetty  rullalle. Alla on kovempaa vaaleanharmaata, päällä pehmoisempaa valkoista ja keskustassa muutama helminappi. Tylliä kietaisin myös kynäpurkin ympärille rusetiksi.
  

Jämähaaste2017, huhtikuu: hiuskoriste sulista

Tein juhlia varten sulista hiuskoristeen, mutta päädyinkin sitten pitämään toista, koska se sopi nutturaan paremmin. Tämä tarvitsisi vapaat hiukset tai ainakin jotenkin toisepuoleisen kampauksen, koska vaakatasossa koriste ei näyttänyt kovin kivalta.

Tässä on kuin onkin piilossa käsinompelua ja kangasta: sulat tökin lehdenmuotoiseen hiuspinniin kietaistun tyllin rei'istä kiinni liimaan ja varmistin pidon vielä muutamalla pistolla. Napin ompelin liiman päälle. Napin olen saanut morsiamelta synttärilahjaksi monta monta vuotta sitten. Sulatkin ovat odotelleet kaapissa Tiimarin päivistä asti.

Helmineuletta pipona ja kaulahuivina lapselle

Poikasen pipo on ollut valmiina jo kuukausia ja hetki sitten sain siihen nauhatkin, joten nyt se pysyy huomattavasti paremmin päässä ja poskilla. Vihdoin sain valmiiksi myös siihen kuuluvan kaulaliinan. En ole ollenkaan varma sen tarpeellisuudesta, mutta onhan se söpö ja tuo väriä vähän tuohon tylsään - mutta ah niin käytännölliseen - ruskeaan haalariin. Tähän mennessä on merinonkypärämyssy riittänyt, ja aivan pahimmilla pakkasilla olen merinokaulurin laittanut sille kaveriksi.

Lankana on Novitan Baby Wool -merinolankaa, menekki pipoon ja kaulaliinaan yhteensä oli suunnilleen neljä kerää ja puikkoina muistaakseni 2,5:t.  Ohjetta en viitsinyt laittaa ylös, kun sellainen löytyy Hupsistarallaa-blogista, josta minäkin idean apinoin. Mitat kuitenkin kirjoitan vastaisuuden varalle.

Pipon tupsut ovat halkaisijaltaan n. 6 cm, pipon ympärys n. 49 cm, ja korkeus 19 + resori 4 cm. Korvaläpät lähtevät resorin juuresta ja ovat leveimmillään 10 cm ja korkeimmillaan 8 cm. Edessä korvaläppien väli on luonnollisesti hieman suurempi kuin takana (18 & 11 cm). Nauhat ovat passelit hieman yli 20-senttisinä.

Kaulaliinan pituus kokonaisuudessaan on n. 130 cm, josta toisessa päässä on muutaman sentin aukko muutaman sentin päässä reunasta. Toisessa päässä kavennus  (L8 cm) on 14 cm:n päässä kärjestä. Koko kaulaliinan leveys on n. 16 cm. Tämä onnistui aivan säheltäen tosi kivaksi päällä, vaikka se tuossa ylemmässä kuvassa näyttääkin oudolta.

Sen isomman pipon hävitin jo jonnekin.

Joululahjat, osa 2: pipo ja kaulahuivi

Sanokaahan, mikä siinä on, että vaikka tekee samalla ohjeella ja langankin pitäisi olla lähes identtistä, lopputuloksesta tulee niin erilainen? Kuusi vuotta sitten sisko sai siis melkein saman joululahjan, muttei kuitenkaan. Tilasi uuden, kun edellinen kutistui pesussa. Ajattelin jouluksi, mutta sitten iski pakkaset.

Lankaakaan en enää muista, mutta jotain liian paksua ja kutittavaa se mun makuun on. Kymmenen kerää eli 500 g meni yhteensä; pipoon kaksi ja puoli. 

Ohje on matkittu siitä edellisestä omasta, mutta heitin paperinkin roskiin, kun sillä näköjään tulee mitä vain. Kuvio on yksinkertaista 2 o 1 n -neulosta, ja joka kolmannella kerroksella siirtyy. Kaulaliinan päät käänsin yhdelle kierteelle tuubihuiviksi. Vielä sain tupsun tehtäväksi, mutta tätä lankaa ei tietenkään enää ole...

DIY-termari

Surin tätä kaksikerroksista villalapasta, kun sen parin kadotin lähes heti ostettuani (!) nämä vuoden alussa Tallinnan torilta. Nyt lapanen sai kuitenkin uuden elämän termospullona!

Tämä on helpoin DIY-ohje, joka on: ompele peukalo saumurilla poikki.

Käännä lapanen.

Sujauta tavallinen juomapullo lämpimine sisältöineen sukkaan, niin ei tarvitse juoda jääkylmää juomaa metsäretkellä!

Ja vielä se kolmas

Sain tarmoa tehdä tämänkin valmiiksi, kun nuo edellisetkin tuli postattua. Ei ollut sellaista luonnollista hoputusta viimeistelyyn, kun kokona tämä lienee sopiva vasta ensi syksynä.

Noshin lippapipo

Noshin kaavalla tein kaksi lippapipoa jo hetki sitten, ettei tarvitsis puuvillaisessa lippalakissa Pojan korviansa jäädyttää. 

Punaisessa Myyryn herukoissa on ihan normisti tehty pipo kiinnisilitettävällä paksulla tukihuovalla lipassa, mutta vihreässä Solmussa ja tulevassa Keltaisessa diagonaalissa on lisäksi haalarista ylijäänyttä  Finnfill-vanua.
 

Kokona on hieman vaihtelevasti M ja L, Herukat - Solmu - Diagonaali. Kyllä nämä aikuisenkin päähän venyy. Vanulla efekti saattaapi olla hieman kypärämäinen, mutta siitähän me ei välitetä.