Hiuskoriste

Katselin vähän kaupungilla ympärilleni hiuskoristeiden toivossa, mutta koska ne maksoivat pöyristyttäviä hintoja, ostin pannan, kangasta ja sulkia. Tässä lopputulos:

Kankaasta on leikattu suorakaiteen muotoinen, vähän pantaa pidempi ja kolme kertaa pannanpituinen suikale, jonka kiinnitin sisäpuolelle pantaa. Tässä auttoi huomattavasti se, että pannassa oli jo valkoinen kangaspäällinen. Itse koriste on tehty neljästä niin ikään suorakaiteesta, joiden päät on leikattu teräviksi. Ammattilainen antoi vesi-liivate-seoksen ohjeeksi 1 dl + 1 lehti. Se toimi loistavasti. Sitten vain mustekalaan kuivumaan mikä kahdesta kohtaa hieman kaarelle, mikä suoraksi päästä. Sulat ovat ihan tavallisia askartelukaupasta saatavia sulkia, mutta kynin niistä vain suurimman osan pois. Kunnon liimalla kaksi sulkaa kiinni keskeltä ja narulla nippuun suorakaiteiden kanssa. Naru peittoon tietenkin samaisella kankaalla pannan ympäri. Siinä on.

Verhot

Se on mielenkiintoista, miten ihminen alkaa havainnoimaan maailmaansa ammattinsa kautta. Suvun postinjakajat ovat kommentoinneet uuden kotirappumme surkeita postiluukkuja (korkealla ja sellaista kapeata mallia), ja metsänhoitaja taas kommentoi verhokankaan puiden näyttävän vähän huonosti hoidetuilta. Tällainen kuivakka metsä on meidän työhuoneessa:

Näin kiinnikin verhot antavat mukavasti valoa huoneeseen, mutta eivät paahda täysin työntekijöitä. Työhuoneeseen haluttiin myös vierassänky, joka pyrittiin naamioimaan hieman sohvamaiseksi ompelemalla ostettu sängynpäällinen muotoon. Vielä on suunnitteilla muutama muhkea tyyny, jotta sängyllä on mukava loikoilla ja lukea kirjaa. Sinisen lattiankin toivomme vaihtavamme vielä kesän kuluessa.

Honkaverhojen piti tulla olohuoneeseen, mutta me ollaan jo niin totuttu valoon, ettei haluttu yhtään pimentävää juttua olkkariin. Niinpä uusiksi verhoiksi olohuoneen puolelle valittiin täysin valkoiset - ja satiininhimmeästi kiiltelevät! - verhot, joissa on reippaasti pyöristettyjä suorakaiteita kankaan kudoksessa.

Molemmat ostettu täältä.

Ristipistoliina

Kesällä näyttää näitä ikuisuusprojekteja valmistuvan. Voi kun vielä sais kaksi paitaa, pipon, kaulaliinan ja toisen pipon valmiiksi. Ja kaikki ne ompelukset, joita oon aikonut tehdä. Alotin vain jo uudenkin, kun tahtoisin saada täksi kesäksi vielä pitsimekon. Kunhan siitä ei tulis liian tönkköä... Lanka tuntuu jotenkin niin isolta, vaikkei edes ole.

Kummitäti tuli tupareihin yli kuukausi sitten ja sai kotiinviemisiksi synttärilahjan. Liina taitaa sopia väreiltään jo vuosia sitten laakapistoiltuihin orvokki ja ties mikä kukka -tauluihin, joita tehtiin moneen otteeseen lisää, jotta sommitelma olisi täydellinen. Mutta mikäs on tehdessä, kun tämäkin liina sai kummitädin mykäksi: "Emmä osaa muuta sanoa kuin kiitos.".