Joululahjat osa 3: villiksiä, villiksiä

Nämä neuloin jo tammikuussa, kun sain joululahjaksi lankaa ja löysin irtokeriä omista kätköistä. Ihan tavallisella ohjeella, tavallisilla langoilla ja tavallisilla puikoilla iskälle tuli.

Joululahjat osa 2: tossut äidille

Äidille piti saada omat. Kokeilin päästä tossumallia, joka on ensin ainaoikeintasoa ja yhdistyy sitten pyöröksi. Tiukat kavennukset kärkeen, ja kantapään sauma kiinni. Kukka päälle.

Kantapäässä en aloittanut aivan suoralla tasolla, vaan keskellä oli 2 x 1 cm aukko, jotta tossu istuu paremmin kantapäähään. Tossu taitetaan siis vertikaalisesti kahtia, ja vastakkain olevat osat ommellaan kiinni. Alla tarkemmat ohjeet.

Joululahjat osa 1: pitsihuivi

Musta tuntuu, että äippä on tiukasti kiinni rosollin tekemisessä, joten uskallan näin aamusta jo laittaa lahjan nettiin, eikä yllätys varmaan mene pilalle. Tämä huivi valmistui jo heinäkuun helteillä. Siitä tuli aika iso, kun virkkuuviikonloppuna ei ollut pitsireunan mallia mukana, vaan tein vain ulkomuistista tuota lehtikuviota. Noh, lämmittääpähän paremmin näin talven pakkasilla mökillä.

Lanka: Grignasco bambi, merino extrafine (Woolmark; 30 s, 38 krs / 10 cm; 50 g= 225 m)

Menekki: himpun verran yli 200 g, ohjeen mukaan tehtynä neljä kerää riittänee

Puikot: kolmosen pyöröt (reunapitsissä kolmet neulomisen helpottamiseksi)

Ohje: Nancy Bush. 2011. Pitsihuivit neuloen. Kauneimmat virolaiset pitsimallit. Jyväskylä: Atena.

Yläreunan pituus on 180 cm ja korkeutta on enimmillään 100 cm.

Äidille tiedoksi, että kestää neljänkympin pesun.

Hyvää joulua!

Joulukortit ovat varmaan jo saapuneet perille, joten toivottelen nyt niiden myötä kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Loogista päättelyä

Ajattelin ensin tehdä ihan tavallisen pussukan kankaasta laminoiduille korteille, mutta hyvin nukuttujen päikkäreiden jälkeen tajusin, että lokeroinen ja taitettava malli toimisi paremmin. Eikä tässä kyllä aikaa mennyt kovin paljon enemmän. Mun lemppariompeluksia ovat juuri tällaiset hieman loogisuutta vaativat näperrykset, jossa ommellaan suoraan (eli sovittamista ei ole).

 
Ensin siis suorakulmioita muutama kappale:

• 26 x 43 cm päälikangasta (2 kpl)
• 26 x 25 cm sisäkangasta (2 kpl)
• 50 cm kanttinauhaa (2 kpl)
• taipuisa muovikansio, josta leikattu kolme palaa (24 x 23 ja kaksi 3 x 23) 

Tämän jälkeen kolme valmistelutyövaihetta:

• Sisäkankaan toiset 26 cm pitkät päät kiinni toisiinsa (siis yksi sivu).
• Nauhojen ompelu kaksinkertaisiksi. Toinen pää huoliteltu, toinen jää piiloon sisään.  
• Pussin suun valmistelu: Taita päälikankaan yläreunasta 5 cm ja ompele oikeat puolet vastakkain molemmista reunoista. Tee toinen päälikangas samalla tavalla, mutta lisää yläreunaan nauhat taitoksen väliin, sisäpuolelle. Käännä molemmat kappaleet oikein päin. Sujauta kouruun pienemmät muovipalaset ja ompele kouru kiinni pitkältä sivulta.

Lopuksi aseta päälikankaat oikeat puolet vastakkain ja niiden päälle vielä sisäkangas niin, että ommeltu reuna on ylhäällä ja isoin muovipala sisäkankaiden välissä. Ompele sivut ja pohja kourun alareunasta toiseen (ja siksakkaa). Huolittele ja käännä työ. Kääntäminen voi tuntua mahdottomalta, vaikka kansio olisikin taipuisaa laatua. Kyllä se nyhertämisen jälkeen kääntyy, kun muovipalaa liikuttaa pussissaan.

Oio palaset kohdalleen, sujauta sisään kortit tai muut kahteen lokeroon lajiteltuna ja sulje taittamalla pussiin suu muutamaan kertaan itsensä ympäri. Sido nauhat toiselle puolelle. Joululahjapaperia ei erikseen tarvita!

Huom! 
Nauhojen paikka kourun ylä- tai alareunassa riippuu siitä, kuinka monta kertaa yläreuna taitetaan. Jos siis sinulla on lyhyempi tai pidempi pussukka, voi olla, että nauhat on järkevää sijoittaa kourun alareunaan. Tämä kannattaa testata ennen kiinniompelemista. Jos taitteita on pariton määrä, nauhat tulevat yläreunaan, mutta parittomalla määrällä 5 cm yläreunasta.

Tuli ja meni

Kerrankin tällainen helppo ja nopea pyöräytys eli kankaat mulle ja seuraavana päivänä jo pois. Kummitytön äidillä oli kaikenlaista näytepalasta tallessa. Suurin osa oli pientä tilkkua, josta aiotaan kummitytön kanssa tehdä varmaan joku täkki, kun se seuraavan kerran tulee kylään. Sitten oli pari suurempaa palasta. Yksi täkin toiseksi puoleksi, yksi mulle ja kaksi tikattuna takaisin kymmitytön äidille. Ehti joulupöytään! Tällaiset tilaustyöt multa kyllä hoituu, kun ei tarvitse kuin reuna kääntää. Kaikki suurempi aiheuttaa armotonta stressiä.

 Kankaiden koko oli sellainen 120 x 120 cm. Eipä siitä tekemisestä sen enempää.

Vaivanpalkaksi sain tapettikirjasta näytepaloja. Tuossa kuvassa on vain osa. Kummityttö olisi ensin halunnut kaikki pitää, mutta kun sai harrastaa mattoveitsellä leikkaamista, se suorastaan alkoi tuputtaa mulle noita tapetinpaloja: "Haluaisitko vielä tämän?". Ensimmänen tekemämme ompelus (täällä) oli tuottanut sellaisen itseluottamuksen, että oli tokaissut verhokaupassa äidilleen: "Jos ne on liian pitkät, niin mä voin mennä kummitädin luo ja ommella ne." Ja ihan oikeassahan se on.

Joulupossuja

Tämän vuoden joulupossuperhe on valmis. Yksi lapsi muuttaa siskolle, mutta toinen jää emänsä kanssa vielä minun hoteisiini. Joku ihasteli näitä viime tai toissa vuonna, ja ostin sitten tohkeissani lisää materiaalia, mutta nyt en tietenkään enää muista, kuka se näitä toivoi. Äiti?

Possut ovat valmiita pahvimalleja, joihin olen decoupage-tekniikalla silkkipaperista saanut punaisen muodon. Rusettia on solmittu sitten ympärille useamman kerran. Kaikki tarvikkeet ovat täältä, jotkut tosin jo kahden vuoden takaa. Paketoin ensin possujen jalat sisäpuolelta, vatsan ja kärsän alapuolen. Sen jäljeen liimasin sivut. Lopuksi tein korvien etuosan, kärsän päälipuolen ja koko selän jalkojen takaosaan asti yhdellä suikaleella.

Tuunaus

Löysin muutama vuosi sitten kirpparilta puisen Muumipalapelilaatikon. Palapelit ovat melkein moitteettomassa kunnossa, mutta kanteen oli joku napero taiteillut, ja palapelien kuvat oli liimattu sivuihin varmaan epoksilla, kun eivät mitenkään lähteneet irti. Hiekkapaperia siis. Ja sitten keittiörempan Miranolin jämät päälle.

Vielä mietin sitä, että laittaisko laatikkoon kiinni tuon postikortin decoupage-lakalla vai en. Sitä voikin sitten miettiä seuraavat pari vuotta.

Hyvää joulumieltä

Virkkuukerhon kanssa oli korttiaskartelut. Ilta meni emännöidessä, mutta kun pöytä valmiiksi oli kaikenlaisen askarteluroinan peitossa, päätin tehdä lisää joulukortteja. Omat varastot riittävät vielä muutaman vuoden päähän, mutta ajattelin kokeilla, josko joulukortit tekisivät kauppansa työpaikalla. Laitoin kortit kahvihuoneeseen ja viereen Hyvä joulumieli -kampanjan tilinumeron.

Alla muutamia esimerkkejä kolmestakymmenestä.

Kampanjaan voi osallistua täällä.