Kaulureita kaksi

Jämälankoja tuhosin jossain vaiheessa tohinalla. Kaulureissa ei varmaankaan ollut ohjeita, vaan tikutin menemään. Varsinkin tuo putkimallinen oli jotenkin vapauttavaa tehdä, kun jäljestä ei ollut niin väliä ja kuviota saattoi vaihtaa, kun alkoi kyllästyttämään.

Lankana Novitan Baby Woolia vuosien takaa. Täällä toisenlainen toteutus kaulaliinasta ja piposta. 

Ainoan pipo

Tätäkin Ainoan pipoa on pitänyt kokeilla jo muutamana talvella, kun tuo jotenkin mieleen oman lapsuuden. FB:n ompeluryhmässä tämä malli on kuitenkin koettu melko isoksi (ja niin myyntisivuillakin sanotaan), joten aikaa jäi vielä tähänkin talveen. Alimmaksi kerrokseksi laitoin merinovillaa, väliin EK:n Finnfill-lämpövanua (260 g) ja päällimmäiseksi tikkikangasta.

Kuva ei ehkä anna oikeutta, mutta söpöhän siitä tuli kuin mikä. Tikkikangas oli todella huono valinta, sillä tekokuituinen pehmeä kangas nyppyyntyi viikossa.

Jämistä tein vauvan tumput, mutta en tiedä, minne nämä matkasivat. Ei ole olleet meillä käytössä.

Niin kuin päähineitä

Tämä trikoopipo taitaa nyt olla ihan vihoviimeiset rippeet Metsolan sulkakankaasta. Malli on OB:n Vanhanaikainen (1/2018) koossa 44 cm. Vielä se pyörii päässä, mutta syksyllä lienee hyvä. Ihan kiva yhden kappaleen pipa, mutta piti tehdä kesähelteille sopiva.

En sitten tehnyt. Sen sijaan nostin kierroksia ja tikkasin kasaan kaksi merinokypärälakkia Ikasyrin palasta, jonka Ommelista ostin. Just riitti näihin, kun niskasta vähän nipsaisi. Koko näissäkin 44 cm ja tehty Ottobren ilmaiskaavalla (Lohikäärmelakki) ilman helttoja. Saksin vielä pikkutumput seuraksi, mutta niissä oli niin kova työ (!), että jäävät odottamaan aikaa parempaa.

Niin kuin jumpsuit

Kesäkuussa ja heinäkuun alussa ompelin yhden vaatteen per päivä. Ei siinä oikein ehtinyt blogia päivittämään, mutta nyt pidän sen verran ompelusta taukoa, että saan hakattua kaikki tuotokset eetteriin. No en varmasti. Kuten jo eilen mainitsin, tikkikankaasta on syntynyt paita Pojalle. Sitä ennen kuitenkin tein Ukkelille jumpsuitin. 

Kaavana oli OB:n Colorful Rain (4/2015). Tikkikankaat ovat Kangaskapinalta ja vuoren Tuisku Ommelista, Ikasyrin/Kerän palalaarista. Takapuoli on kokonaan tummanharmaata.

Vetoketju on lyhyempi kuin ohjeessa, kun kaapista sellainen valmiina löytyi, ja taskun lisäsin. Koko on 80 cm ja sen mukaan käytetään sitten välikautena ulkovaatteena tai talvikaudella mökillä sisävaatteena, kun kokovuoritettu on. Koosta johtuen sovituskuvaa ei vielä ole.

Välikausihaalari vauvalle

Kaukalopussi alkoi tuntua liian kuumalta, joten saksin kaapissa lojuneen EK:n Kennot-kankaan haalariksi pienelle. Oli siellä soft shellliäkin, mutta kääntöhihoihin tämä tuntui sopivimmalta eli kaikkein yksinkertaisimmalta tehdä, kun vuorin kanssa ei tarvinnut puljata. 

Kaavana käytin OB:n Mid Seasonia (1/2016), mutta vetoketjut tein ohjeesta poiketen sivusaumaan asti. Tästä syystä myös resorilla suojasin katkaistut päät, jotta eivät raavi.

Vetoketjujen toisen pään suojapalojen ompelu ei oikein mulle auennut, niin tuli vain jotain. Niin, ja ne terät ovat kokoa isompaa pituutta. Toivon leveydenkin kestävän kasvun. 

Kooksi valitsin 62:n, mikä tuntuu aivan valtaisalta meidän vauvalle, joka sisävaatteissa tuota kokoa käyttää. Täytyy tosin sanoa, että kantoreppukäyttöön leveys ja pituus tuntuvat passaavan mainiosti.

 

Joululahjat, osa 1: Metsäkerhon ohjaajille kiitos

Meillä on aivan huiput metsäkerhon tädit. Heille tein joulumuistamisiksi tällaiset tuubikaulurit, kun osui sopiva trikoo silmään Verson puodilta. Sisällä on havunvihreää joustokollaria muistaakseni Kangaskapinalta. Yksinkertainenhan tämä on kuin mikä, kun vain ajattelee ompelujärjestyksen (tai jaksaa lukea jonkun muun ajatelmia). Monimutkaisempaan itsetehtyyn en tällä kertaa halunnut itseäni sitoa. Eivätköhän nämä kaverikseen saa vielä jotain muutakin vietävää.

Vauvoja, vauvoja

Kolmas lapsi toden sanoi tämän virkkaajan kohdalla, mutta onneksi sentään herättiin! Jälleen tehtiin kerhon yhteisvoimin virkkuupeitto tulokkaalle. Aiemmat tuotokset täällä, täällä ja täällä.

Kaukalopussin uudet vaatteet

Luulin jo heivanneeni Pojan vauva-ajan fleecehirvityksen mäkeen, mutta ennen kuin aloin etsiä uutta, kävin vintin laatikot läpi. Sieltähän se löytyi. Harmistus. Ei antanut luonto myöten a) käyttää vanhaa nyppyistä, ankeaa pussia tai b) ostaa uutta, kun vanha käyttökelpoinen kuitenkin oli. En halunnut myöskään tätä projektia varten ostaa kangasta, kun pussi tulee niin lyhyeksi ajaksi käyttöön. 

Se oli sinänsä onnenpotku, sillä oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi jäi silloin tämä kolmiokangas mun Hide Awayn rippeistä. Eurokankaasta ostettu nukattu kollari sopi materiaalina tähän aivan täydellisesti, sillä se oli tarpeeksi paksua, jotta se ei näytä vain pussilakanalta peiton päällä ja nukka pitää päällisen paikallaan fleeceä vasten. Lisäksi tuo jousti ihan inan verran, muttei kumminkaan liikaa, jotta tukikankaita ei tarvittu esimerkiksi noissa vyönrei'issä.

En nyt enää muista, miten mä tän loppujen lopuksi tuohon päälle vedin, mutta alkuperäisen idean päälletikkaamisesta vaihdoin aika nopeasti kuitenkin purkamiseen, kun kankaita oli kuitenkin tosi paljon. Kaikkia saumoja en ottanut auki ja se tuotti pientä palapeliä, mutta lopulta tulos oli kuitenkin siistimpi, kuin osasin odottaa. Viimeiseksi leikkasin aukot turvavöiden paikalle ja ihan käsin kävin kaikki reunat läpi. Se oli poikkeuksellisen kivaa, kun tällä hetkellä ei jotenkin inspaa istua ompelukoneella, vaan mieluummin sohvalla. Ehkä se on tämä pimeä vuodenaika.

Ja tässä sitten se alkuperäinen, jonka kuva valehtelee huomattavasti siistimmäksi. Ja nuo muokatut on sitten tasapainon säilymisen vuoksi jostain syystä tärähtäneitä...

Syksyn haalari Softshellistä: pisaroi

Kuten arvelinkin, valkoiset haamut oli aika pian harmaita huolimatta ulkoilukangasluokituksesta. Onneksi tuo lapsi kasvaakin sellaista tahtia, ettei niin hirveästi harmita pinttyneet tahrat. Edellisen haalarin tein muutenkin pääasiallisesti pihalla käytettäväksi, kun sattui olemaan housut ja takki kauppavaatteiksi.

Kyllä mä silti tällä kertaa ostin värillisesti vähän vähemmän arkaa kangasta. Tämä softshell on EK:sta viime vuoden marraskuulta, eikä ollut mitenkään kovin hintavaa (tai ainakaan hintavampaa kuin Kangaskapinassa). Huppuun piilotin viimeiset kunnolliset Siirtolapuutarhan palaset, jotka olivat jääneet yli äitiyspakkauksen makuupussin päällisestä ja kantorepun pussukasta.

Kaavana on aivan sama OB:n Softshell (4/2015), mutta koko on vain 98. En muista, muokkasinko itse pienemmästä isompaan ja hieman leveämmäksi, koska tämä on antanut odottaa valimistumistaan jo tovin. Joka tapauksessa näin isossa koossa tuollaiset pitkät vetoketjut alkavat näyttää jo hassuilta ja saavat puvun kupruilemaan. Sen ainakin huomaan kuvista, että hupun vuoritin kokonaan.

Ja sen, että en vielä tässä vaiheessa ole ommellut lumilukkoja hihojen ja lahkeensuiden sisäpuolelle, ja siksi ovat noin pitkät.

Nyt tämä onkin jo pakattu vintille liian pienenä. Että seuraavaa kaavaa metsästämään, kun en jaksa ikuisesti vain suurennella edellisestä.

Ongintasarja (jämähaaste2017, tammikuu): ja oikeasti viimeinen eli pipoja

Erinäisten jämäpaitojen jäljiltä jäi pipoksi kelpaavia paloja. Pipoja tein ongittaviksi varmuuden vuoksi, jos vaikka paitakoot loppuisivatkin kesken. No, eivät loppuneet.  Ja nyt mulla on käsissä viisi pipoa. Onpahan pienille päille vietävää, jos iskee akuutisti tarve. Päällimmäisen jätin meille.

Kaavana on Noshin lippapipo, josta jätin lipan pois. Kuvittelin M-koon olevan sopiva parivuotiaille, mutta se on meidän 50-senttiselle kuulalle ehkä jo inasti kireä. Koivu-pipo on L-kokoinen, mutta jos totta puhutaan, en oikein eroa huomaa. Ilmeisesti kankaan paksuus ja laatu vaikuttavat aika paljon. 

Kankaat takaa eteen sekä linkit toisiin muotoihin:

Kullankeltainen lintukangas (Kangashamstereilta): paita ja paita

Rotondo (EK:sta, mutta Kangaskapinalta saa myös)

Plusmiinus (Kangaskapina): paita ja samanmoinen

Stamped Grove Daylight (Majapuu, Art Gallery): paita ja samanmoinen

Aallokko (EK): paita

Aikuisen helmineulepipo tupsulla

Yritin tehdä pojalle pipon, mutta tulikin aikuisen päähän. Innostuin Hupsistarallaan piposta ja langasta, mutta pienemmillä puikoilla ja isommalla lapsella ajattelin, että 120 silmukkaa on sopivasti. Ja mä olen tosi huono purkamaan, mutta ei tämä ole mun väri. Onneksi tulivat juuri tuiskut, kun tämä valmistui ja oli vain pakko vetää päähän, kun jossain viisauden puuskassa viime keväänä hankkiuduin kaikista vanhoista pipoista eroon mentaliteetilla "sitten on pakko tehdä ajallaan uusi".

Tykkäsin langasta, vaikka se tosiaan on jotenkin puuvillamaista ja halkeilevaa. Kaupassa oli vain tuo minttu, mutta itselle ehkä hankin harmaan vielä. Päässä lanka ei kutita, ja kun tuota tikutti 2,5:n puikoilla, niin jäljestä tuli hieman peltistä, mutta helmineuleena tosi tiivistä: saa aika paljon tuulla, ennen kuin menee pää jäähän. Yleensä kun villasta tuppaa pienikin vire menemään läpi.

Helmineulepipo aikuiselle Novita Baby woolista (100 g), puikot 2,5

Hupsistarallaan blogissa on ohje lapsen pipoon, ja tämä on siis muunnelma siitä. Näin yksinkertaisena uskallan kuitenkin omani tähän laittaa, kun ei kai perusvillasukankaan ohjetta kukaan omista.

1. Luo 120 s.
2. Neulo 10 krs joustinta suljettuna.
3. Neulo 15 cm helmineuletta eli 1 o 1 n ja seuraavalla kerroksella nurjien päälle oikeat ja oikeiden päälle nurjat.
4. Kavenna jokaisen puikon alussa ja keskellä kaksi yhteen eli yhteensä 8 s kerroksella. Tee kavennukset 2 o yhteen tai 2 nurin yhteen sen mukaan, miten kuvioon passaa paremmin. Neulo mieluummin nurin kuin oikein yhteen, jottei tule sileää neuletta. Neulo kerros ilman kavennuksia.
5. Toista edellistä kohtaa, kunnes joka puikolla on jäljellä 8 silmukkaa; vähennä silmukkamäärä puoleen eli neulo jokainen silmukka seuraavan kanssa yhteen pariksi. Neulo kerros ilman kavennuksia. Toista sama. Jäljellä on 8 silmukkaa. 
6. Päätä.
7. Tee tupsu ja kiinnitä.  

Kyllä mä sitten lopuista langoista sain lapsellekin pipon ja kaulahuivin, mutta ne odottaa vielä viimeistelyä eli sisäkangasta ja päättelyä.

Ja vielä se kolmas

Sain tarmoa tehdä tämänkin valmiiksi, kun nuo edellisetkin tuli postattua. Ei ollut sellaista luonnollista hoputusta viimeistelyyn, kun kokona tämä lienee sopiva vasta ensi syksynä.

Noshin lippapipo

Noshin kaavalla tein kaksi lippapipoa jo hetki sitten, ettei tarvitsis puuvillaisessa lippalakissa Pojan korviansa jäädyttää. 

Punaisessa Myyryn herukoissa on ihan normisti tehty pipo kiinnisilitettävällä paksulla tukihuovalla lipassa, mutta vihreässä Solmussa ja tulevassa Keltaisessa diagonaalissa on lisäksi haalarista ylijäänyttä  Finnfill-vanua.
 

Kokona on hieman vaihtelevasti M ja L, Herukat - Solmu - Diagonaali. Kyllä nämä aikuisenkin päähän venyy. Vanulla efekti saattaapi olla hieman kypärämäinen, mutta siitähän me ei välitetä. 

Haalari hyötykäyttöön. Tästä mä olen ylpeä.

Kävimme taannoin koko omaisuutemme läpi, ja olin jo valmis luopumaan yliopiston haalaristani. Sille ei ollut tullut käyttöä edes maalaushommissa, kun olen kokenut sen sellaiseen liian kuumaksi ja pussimaiseksi. Pyysin Toista ottamaan kuvan muistoksi, ja käärin haalaria jo poismenevien kasaan, kun yhdessä totesimme, että hyvää kangasta ei ole pakko heittää pois. Tadaa: ulkoiluhaalari Poikaselle!

Päällikankaana on siis valittuja kohtia omasta haalarista: kartoin tyhmimpiä mainoksia, muutamaa hassua roisketta ja toisaalta kohdistelin taskuja ja printtejä pienempään kokoon muistoksi. Väliin tuli EK:n Finnfill-lämpövanua (100 % polyesteri), ja vuoriksi jalkoihin ja käsiin ihan viskoosivuoria (ohjeiden vastaisesti aion jatkossakin pestä koneessa) luistamaan ja muuten palalaarista paksumpaan puuvillasekoitetta lämmittämään.

Kaavana on OB:n Choco Pops (4/2014), koossa 92 ja haalari sopi just kaksi viikkoa. Nyyh. Aloin jo ruinata Toisen haalaria leikeltäväksi isompaan kokoon.

Tein aika monta pikkumuutosta: Haalariin tuli takakappale kolmesta ja etukappaleet kaksista osista, jotta sain kohdistettua kivasti printtejä ja taskuja. Sekä sisä- että ulkokankaaseen ompelin selkään vyötärölle kuminauhaa, jotta haalari saisi jotain muotoa. Vyölenkit ja taskut käytin hyväksi alkuperäisestä.

Kädensuihin laitoin tavallisesta resorista lumilukot, ja hupun nyörikiristyksen korvasin niin ikään kuminauhalla, niin ei tarvinnut kauppaan lähteä. Lahkeensuihin ompelin napit ja leikkasin reikäkuminauhasta jalkalenksut.  En myöskään jaksanut tapella hupun ohjeen kanssa, joten lisäsin hupun alareunaan vain listan, johon kiinnitin nepparit. Ne ovat Baby Rolandin 10,5 mm:t (ja Karnaluksin koodia 1919).

Vaikka haalari on kohta pakattava taas pois, niin näin ei tarvitse luopua muistosta, vaan voin tallettaa sen vielä vuosiksi!

Kauluri

Otin  neulotusta kaulurista summittaiset mitat ja leikkasin merinosta välikausikaulurin. Innostuin tilaamaan lisää merinoa Kangaskapinasta, kun sen ompelu oli vain niiiin helppoa, että tein poikaselle myös tummemmat kerrastot alle. Nyt 150:n sentin palasta sai kuitenkin vain kahden pökät, yhden paidan ja sitten nämä kaksi kauluria. Olisi ehkä kannattanut tehdä kaksi paitaa ja yhdet pökät, mutta saahan tuota kangasta lisää.

Toisen kaulurin tein kauttaaltaan kaksikerroksisena (alempi),ja toiseen tein tuplana vain kaulaosan (ylempi). Ajattelun ohittamalla sain tuosta vuoritetusta mallista ensin jonkinlaisen kypärämyssyn tapaisen, mutta purulla ja pienellä määrällä keskittymiskykyä siitä tulikin kauluri. Sen sijaan yksikerroksisessa jaksoin kokeilla saumuri differentiaalisyöttöä etukäteen ja, ai että tuli siisti!

Hieman iso tuo rintaosio on kaulukseen verrattuna, mutta eipä heti tuule jostain raosta. 

Haa-m/h-uilua

Talvihaalarista (postaus tulossa) innostuneena tein lapselle myös välikausihaalarin - ja oli vähän pakkokin, kun toinen välikausihaalari kostuu jo veden näkemisestäkin. Tällä kertaa haalari tuntui valmistuvan hetkessä, kun kerroksia oli huppua lukuun ottamatta vain yksi. Kaavana oli OB:n Softshell (4/2015), ja kankaana Kangaskapinan haamut. 

Vetskareita ei löytynyt varastosta kuin 50-senttisiä (ja nekin erivärisiä), joten ne eivät avaudu niin alas, kuin ohje antaa ymmärtää. Taaperolla tästä ei kuitenkaan ole haittaa, kun ei me selällään ole puettu enää pitkään aikaan. 

Hupun vuoritin kokonaan ohjeesta poiketen niin, että leikkasin hupun alavaran softshellistä ja muut hupun kappaleet sekä softshellistä että puuvillasta. Ompelin kaikki softshellit toisiinsa kiinni ja tikkasin päältä. Kiinnitin nepit paikalleen. Surautin puuvillat kasaan, mutta jätin takasaumaa ompelematta kääntöaukoksi (okei, ompelin ensin ja sitten purin aukon!), ja kiinnitin puuvillan alavaraan kiinni, käänsin ja käsin pistelin aukon kiinni.

Saatoin myös pistellä päällitikkauksilla muutaman sauman enemmän kuin ohjeessa ja muutamaan purinkin. Toivon, että ne ei nyt vuoda kovasti vettä, kun toimintaan joutuvat. Toivon myös, että tuo vaalea haamu jotenkin hylkii likaa, mutta siitä ei ole kovin hyviä lupauksia, kun jo ommellessa sain tuhrattua jotain mustaa yhteen haamuun. Peitin sen kuitenkin liimattavalla heijastinmerkillä. Pitää ostaa lisää tuota heijastinta, jotta saa useamman haamun turvalliseksi.

Perinnepeitto

Jo perinteeksi muodostunut virkkuukerholaisten yhteissaavutus - vauvanpeitto - sai tällä kertaa vähän tummempaa väriä tulevan äidin makumieltymysten mukaan.

Tämä koostuu siis kuuden virkkaajan ahkeroinnista. Seiskaveikan kolmesta väristä teimme 24 palan vaunupeiton isoäidin nelioin. Mä koukkusin sen tällä kertaa kasaan. Vauvajuhlat herkistivät kyllä kaikki osallistujat.

Kypärämyssy ja tumput

Äitiyspakkauksen vaalea kypäräpipo alkaa olla hieman kulahtanut ja ulkohaalarista jäi jäljelle sen verran kangasta ja vanua, että tein uuden OB:n ohjeella (6/2015: Nro 7, Wind stripe). Hieman isolta tuo 46-kokoinen päässä näyttää, vaikka kupolin mittasinkin etukäteen. 

Tein samalla myös tumput, jotka sopii pukuun. En viitsinyt peukkua vääntää, kun ei noilla pienillä kätösillä peukuista huolimatta saisi mitään tällaisen kangaspinon läpi kiinni.  

Syystaminetta

Äitiyspakkauksen haalarin jäätyä pieneksi tein pojalle kettuhaalarin. Näin niin paljon vaivaa, että tilasin vihreää Kettulauma-jc:tä Kangastukku.comista, vaikka postikulut huimasivatkin päätä. EK:ssa kun ei ollut tätä kuin sinisenä ja hiekkana. Odotin tämän olevan hieman syvempää vihreää, mutta on tuo silti ehkä lempparini. Ekassa kuvassa on suht oikeat värisävyt. Vuori on EK:n palalaarista paksua collegea. Resorit ja vetoketju löytyivät niin ikään Eurokankaasta.

Mallina on OB:n Best Pals (4/2014, 7), kokona 80. Ohjeessa varoiteltiin pitkistä hihoista ja lahkeista, mutta kyllä tuo hihojen pituus oli käsittämätön.  En tiedä sitten, jos leikkasin jostain syystä vielä vähän saumanvaraa.

Ompeluohjeista en ymmärtänyt yhtään mitään, joten jouduin jumppaamaan aivoja. Ensin tikkasin Finnfill lämpövanut kaikkii kappaleisiin taskun yhtä osaa lukuun ottamatta. Taskut sain vielä tehtyä ohjeen mukaan, mutta sitten ompelin sekä sisä- että ulkohupun keskisauman ja yhdistin keskenään kaikki päällikankaat ja sen jälkeen vuorikankaat pään ja hartioiden alueelta - myös hupun. Toisin sanoen auki jätin hihan alapuolet, sivusaumat ja haarasaumat. Ompelin resorin vain päällikankaaseen haarasta pään kautta haaraan. Vetoketjun kiinnitin niin, että käänsin resorin  päällikankaan ja vetoketjun väliin. Vuorikankaan reunan käänsin myös piiloon sisäpuolella eli vetskarin takana. Kaulan kohdalla sai hieman taiteilla, jotta hupun matkalta resori sulkee sisäänsä myös vuorikankaan, mutta kyllä sekin onnistui muutaman purkamisen jälkeen! Sitten ompelin hiha-sivusaumat sekä päällikankaasta että vuorikankaasta. Jotenkin venkslaamalla sen sai tehtyä, vaikka kerran mietin, osaanko enää kääntää pukua oikein päin. Tämän jälkeen oli päällikankaan haarasauman ompelun vuoro. Viimeiseksi vedin vuorikankaat toisesta lahkeesta ulos, jotta pääsin vuorikankaiden haarasauman ompelemaan oikeat puolet vastakkain. Asetin puolet kohdilleen ja lopuksi ompelin hihoihin ja lahkeisiin resorit.

Jos jotain tekisin toisin, niin viitisen senttiä lyhyemmät hihat ja umpivetoketjun. Mun ainoa ajatus vetoketjuhyllyllä taisi olla, että vain nämä avot on tarpeeksi tymäköitä ulkovaatteisiin (enkä sitten edes ottanut niin pitkää, että sitä olisi voinut käyttää umpinaisen tavoin. Nyt joutuu asettelemaan alun joka kerta. Vaihtaisin myös päällikankaan, sillä niin ihana kuin tuo kuosi onkin, sitä ei ole tehty kestämään. Polvet ovat jo ihan nukassa, vaikkei Poika tällä monta hetkeä ole sisällä kontannut.