Minikokoa ja muuta

Kun ei enää alle metrin pätkällekään saa vaatetta, niitä tuhotaan nukeille. Nämä läksivät kummitytölle joululahjaksi vuosia sitten. Toivomuksena oli myös talvisia ulkovaatteita koossa 30 cm, mutta en niitä koskaan saanut aikaiseksi, kun en ole saanut ulkovaatekankaita isompiin leikattua (vieläkään). Nyt ei varmaan enää parane nukkejen vaatteita antaa isolle ihmiselle. 

Putkimies valmiina töihin. Seuraavassa kuvassa osviittaa koossa.

Samanlainen setti toisesta Majapuun kankaasta:

Ja sitten kierrätysompeluitakin eli sukista nukkejen sukkiksia.

Sitten on jämäkankaista ihan aidolle vauvalle puettaviksi tehtyä. Jouluiset Siiri ja Myyry -legginsit ovat OB:n Lalat koossa 56 (eli oikeasti 62 cm) lehdestä 1/2019.  Kaneliraitaiset Noshit vastaavat paremmin kokoaan, kun en tehnyt niin pitkiä resoreja. Mustat Nappinjan revontulia ja vaaleat Eurokankaasta. Johonkin nämä taas sain menemään. 

Lahjaksi taisivat tulla myös nämä housut ja paita, mutta en ollenkaan muista, minne menivät. Vai annoinko omilleni? Luulen, että olivat vanhimmalla käytössä niin lyhyen aikaa, etten edes muista näitä olleen. Tai ehkä ei sittenkään, kun Sielulintu-paita ainakin on kokoa 110 cm (OB:n Ensemble 6/2014).

Jämähaaste2017, tammikuu: DIY vauvalle pallo

Arkistojen aarteita (jotakin tästä vissiin puuttui, mutta en nyt enää muista, mitä):

Vielä ehtii! Tammikuun vauvalelupostauksessa oli jo kaava tähän palloleluun, mutta jäi laskelmat hieman kesken tuon ohjeen suhteen, joten kirjoittelen sen loppuun näin helmikuun puolella. Vuoden aikana käy varmaan joka kuukausi niin, että jotain edellisen kuun haasteista jää vielä seuraavalle, koska into vain jää päälle, enkä malta vielä siirtyä seuraavaan aiheeseen. Vaikka käy tällaiset pallot mun harrastuksistakin! 

Palloon tarvitset siis 12 viisikulmiota. Aivan pienet palat on vaikea ommella yhteen, mutta isommista paloista kasvaa äkkiä hyvin suuri pallo. Tuolla mun kaavalla ompelu on vielä mukavaa, mutta ihan kolmikuisen käsiin pallo on aika iso, vaikkei mahdoton. Mun laskujen mukaan tarvitaan vähintään neljää eri kangasta (jokaista kolme kappaletta), jotta samat kankaat eivät ole vierekkäin.

Viiskulmioiden lisäksi pallo syö vanua ja mahdollisesti jonkin kulkusen tai vaikkapa sitä kinkunpaistopussia. Totesin tuon kuvassa näkyvän kulkusen niin surkeaksi helinältään vanun sisällä, että jätin pois. Jos pallon haluaa ripustaa esimerkiksi lelukaareen, nauhan voi kiinnittää johonkin saumaan roikottimeksi. Enemmänkin niitä voi toki laittaa, niin pienen vauvan on helpompi tarttua palloon kiinni.

Palat ommellaan toisiinsa kiinni niin, että niillä on viereisten palojen kanssa vain yksi yhteinen sivu. Ensin siis ommellaan kaksi palaa kiinni vain yhdestä sivusta. Tämän jälkeen kolmas ommellaan samalla kertaa kahdesta sivusta: yhdestä sivusta ensimmäiseen ja toisesta sivusta toiseen palaan. Kahdesta sivusta ommellaan kiinni vielä x kertaa. Mikäli palojen järjestyksellä ei ole sinulle väliä, homma on helppoa.

Pieleen mennyt harhautus

Vastoin kaikkia nykyohjeistuksia tämän päivän vanhemmalle yritin päästä helpolla ja tehdä lapsille majan, ettei koko ajan tarvitsisi olla pesemässä jotain riepua tai petivaatetta. En onnistunut. Lapset kyllä tykkäävät majastaan yhtenä kodin paikoista, mutta harva se päivä sohvatyynyt myllätään ympäri olohuoneessa erillisestä piilopaikasta huolimatta.

Kankaana on Ikean Lisel. Menekkiä en oikein muista, kun tästäkin projektista on jo jonkin verran aikaa ja lappu hukkunut. Maja on rakennettu Ikean Melltorp-pöydän päälle, jonka mitat ovat aika lailla 75 * 75 * 75. Näin ollen voisi kuvitella, että oon ottanut kangasta 3,5 metriä. Saumanvaroja en juurikaan varannut, koska halusin majasta tiukasti pöytään istuvan. Lapsi toivoi postilaatikkoa, jonka toteutin tähtikurkistusaukolla. Majan sisällä on irtotyyny eli äitiyspakkauksen patja päällystettynä vanhalla päiväpeitteellä.

Oveen halusin ison ikkunan, jotta majaan tulisi valoa, eikä pimeässä olisi pelottavaa olla. Leikkasin aukon, huolittelin saumurilla reunat ja käänsin sauman verran nurjalle samalla, kun kiinnitin kristallimuovin. Ympäri ompelemisen jälkeen leikkasin ylimääräiset muovit pois. 

Lasten mielestä iso ikkuna oli varmaankin vikatikki, sillä suurinta hupia on mennä taskulamppujen kanssa majaan. Oli muuten vaikea löytää taskulamppuja, joissa patterit ovat ruuvin takana, joten toinen lapsista sai joululahjaksi pyörän lampun, kun se oli pyöräilykäytössä vähän tehoton. 

Tein myös tuollaiset ovenpidikkeet (9 * 15 cm palat taitettuina), mutta ei niissä vieläkään ole suunniteltuja tarranauhoja. Ei ole käyttöä haitannut. Oven tein mahdollisimman leveäksi, jotta pöytää voi käyttää ihan pöytänäkin ottamatta majaa pois. Ratkaisu on toiminut erinomaisesti. Ovi on kaksi senttiä päällekkäin sivupaneelin kanssa. Ovesta olisi voinut tehdä leveämmänkin, sillä sivupaneelit hieman vetävät pöydän päällä. Vaihtuupahan ilma.


Majan juju on sivuikkuna, jonka muodon vanhempi lapsista sai päättää. Sen verran iso (kaavoihin kangistunut) hän jo on, että toivoi pyöreää, kun kysyin muotoa. Varmaan ihmetteli, että miksi häneltä kysytään, että haluaako pyöreän vai suorakaiteen. Selvensin, että nyt voi toivoa vaikka junaa. No juna sitten!

Kristallimuovia sivuseinän päälle, ja leivinpaperi kristallimuovin päälle. Alikeompeluna nurjalta melko tiheällä (pituus 06, leveys 1,5), mutta ei muovia leikkaavalla siksakilla ja ratkoen leivinpaperi pois. Oikealta puolelta saksilla kuvio esiin ja sen jälkeen pinseteillä viimeiset siistimiset. 

Pimennysverhoista kalansaaliiksi

Viime keväänä tuli ajankohtaiseksi pimentää makuuhuoneita, jotta aamulla saattoi nukkua hieman pidempään. Lyhensin Ikean (muistaakseni nämä) verhovuoria, ja pyörittelin hetken mielessäni palasten käyttötarkoitusta. Kokeilin muutamaa leikkikalaa, ja näissä kerrankin visio jäi kirkkaasti jälkeen toteutuksesta. 

Leikkelin pulleampia ja pitkulaisempia kaloja, jotka jäivät pyrstönsä päästä auki. Tiukkoihin käännöksiin leikkasin vekit. Käänsin kalat (tilaa kannattaa jättää tarpeeksi kapeimpaankin kohtaan) ja ompelin pyrstön kiinni edestakaisin kuvan mukaisesti. Valitsin koristeompeleeksi piparkakkureunan ja linjaa ohjasin hieman kaarevaksi. Silmätkin tein pisteiksi hyvin tiheällä siksakilla lähes paikallaan.

Nyt ois sitten enää 1031 kalaa jäljellä, jos verhojen lyhennykset aikoo näihin käyttää... Ei.

Pureskeluun

Tulipa tällaisiakin kokeiltua, mutta eivät nämä suurta suosiota ole nauttineet. Nauhat ovat jonkin firman turvamekanismillisia mainosnauhoja, joista sai nimen leikattua näppärästi pois, kun lapsen kaulaan lyhempikin riitti. Silikonihelmet ja niiden läpi menevä kuminauha on täältä. 

DIY: Unipussi pienemmälle Baby Bornille

Ensimmäisenä nukenpeitteenä tuli mieleen tilkkutäkki, mutta ehkä tällainen unipussi on kätevämpi taaperon leikeissä. Vältyin myös lahjapaperin vaivalta, kun tungin vaatteet ja kantorepun tämän unipussin sisään. Unipussi sopii pienemmälle Baby Bornille.

Ohjeet nuken unipussin tekemiseen

1. Jäljennä tyynyliinan ja pussin kaava. Kaava on A4-kokoa, joten lisää pussin pohjaan 11 cm sekä etu- että takakaavaan.
2. Leikkaa päällikankaasta tyynyliinapalat (2 kpl), etupala ja takapala ("patjapuoli"). Leikkaa yksivärisestä kankaasta etupala, takapala ja suikale 14 *20 cm. Kaavoihin lisätään saumavarat.
3. Ompele tyynykappaleet oikeat puolet vastakkain. Jätä kääntöaukko. Käännä. Tikkaa kiinni patjapalaan kaavan osoittamaan kohtaan.

4. Ompele takakappaleet oikeat puolet vastakkain. Jätä kääntöaukko. Käännä.

5. Ompele kuosillinen etupala, suikale ja kuositon etupala jonoksi; suikaleen pidemmät sivut yhtyvät etupaloihin. Taita suikale haitariksi nelinkerroin (ks. kuva) etupalojen väliin ja ompele etupalojen pidemmät reunat oikeat puolet vastakkain. Jätä kääntöaukko pohjaan. Käännä. Asettele suikale kuosillisen palan puolelle päälle.

6. Silitä. Aseta takapala ja etupala päällekkäin, tikkaa ympäri reunoja myöten. 

 

Kaavaa saa vapaasti käyttää henkilökohtaisessa ja epäkaupallisissa tarkoituksissa (esim. opetuskäytössä).

Joululahjat 8: pienemmälle kummitytölle apuja äitiyteen

Jos ei enää lähde vauvan pöksyjä kankaiden jämistä, niin ainakin sitten nukelle. Vaikka yllättävän paljon näihinkin sai uppoamaan kangasta, kun vaikkapa frilloja leikkaa. Ja en sentään ihan näin myöhässä ollut lahjan suhteen, vaikka postaaminen onkin venynyt. Sain sovituskuvankin:

Baby bornin kaavat ja ideat ovat Kangaskorjaamolta, joskin skaalasin kaavat sopivaksi pienemmälle BB:lle. Nappinjan blogista pienentelin tuon kantimen. Vasemmalla kuvassa on Götz, joka on hieman liian reitevä noihin BB:n mittoihin, joten sain lisätilauksen. Mutta oikeanpuoleinen nukke sai alla olevat tamineet.

 

  

Nämä viimeisimmät ovat siis housut, joiden idea niin ikään on tuolta Kangaskorjaamolta. Tässä on vielä omat kuvani tukemaan tekemistä. Viillot ovat noin kolmesenttisiä. Viimeistelin lopuksi käsin sekä lahkeensuista että vyötäröltä.

 

 

 

Ja lopuksi vielä nukenkantoreppu, jolla oma taapero ylpeänä ja hihkuen kantoi myslipussia.

Hernepusseja pari tusinaa tai enemmän

Esikoisen synttäreille en tällä kertaa ryhtynyt hulluun projektiin, vaan tein pienesti kaikille vieraille lahjaksi hernepussit. Samalla meni ohjelmanumerosta oman aikuisen kanssa hernepussirata. Ja meillä taas hieman vähemmän kangasjätettä.

Ohje on Hääräämön blogista.

Korvaaja

Meidän edellinen unilelu lähti maailman merille, ja lapsella tuli vähän surku, vaikkei kovasti olekaan aiemmin pehmojensa perään ollut. Samalla kaavalla siis uus. Piipi sai uudet vaatteet.

Himmelistä täällä.

DIY: Kangaslabyrintti

Olen halunnut kokeilla Hääräämöllä-blogin kangaslabyrintteja jo kauan, mutta nyt vasta sain aikaiseksi. Idea on yksinkertainen ja nerokas. Vein lapsen päiväkotiryhmään viisi.

Toisella puolella on vanha lasten lakanakangas ja toisella valkoinen, jos tarvitsee saada vähemmän ärsykkeitä tai enemmän apua pujotteluun. Sisällä sitten muovihelmi. Kestivät konepesunkin!

Väylät ovat 2,5 cm leveitä, mutta niiden koko riippuu helmen läpimitasta. Tässä vielä kaavat noihin mun labyrintteihin (pdf). Kaavoja voi käyttää vapaasti yksityisiin ja opetuksellisiin tarkoituksiin (ei siis kaupalliseen käyttöön edes myyjäisissä).

DIY: painolelu

Maaritse pyysi kommenteissa painolelun kaavaa ja ohjetta, joten tässä tulee. Lelu on melko pieni, joten se sopii kolme-neljävuotiaille. Pituutta on toki helppo kasvattaa lisäämällä vartalon keskikohtaan senttejä sekä ylä- että alapuolelle. Vetskarinkin  mittaa kannattaa silloin kasvattaa.

Summittaiset tarviketiedot ovat kaava-pdf:ssä (ks. postauksen loppu).

Ohjeet:

1. Leikkaa silmiin valkoiset ja mustat ympyrät. Kiinnitä mustat valkoisten ympyröiden reunoihin kaksipuoleisella kovikekankaalla ja sitten valkoiset pääkappaleeseen samoin. Applikoi silmät kiinni erittäin tiheällä siksakilla sekä mustan että valkoisen ympyrän reunoja seuraten.
2. Ompele pääkappale ja selkäkappale kiinni niin, että nauhanpätkä jää keskikohdastaan saumaan, keskelle kappaleita. Tikkaa saumanvarat pääkappaleen puolelle. Huolittele nauhan päät solmimalla tai polttamalla materiaalista riippuen.
3. Valmista jalat: ompele 36 cm * 10 cm suorakaitale kiinni pidemmältä sivultaan. Silitä sauma keskelle (tulee siis jalan alapuolelle) ja leikkaa putkilo kuuteen osaan (à 6 cm). Ompele toinen pää kiinni ja käännä jalat niin, että ommellun pään suorakulmioiden reunat jäävät vähän sisään. Näin päähän muodostuu neljä kulmaa. Tikkaa päältä jokainen jalka.
4. Valmista alapuoli: huolittele kappaleiden keskireunat. Kiinnitä piilovetoketju niin, että kangas on taitettu katkoviivaa pitkin.
5. Aseta päällikappale oikea puoli ylöspäin pöydälle. Lisää  jalat selkäkappaleen puolelle sopiviin kohtiin, kolme kummallekin puolelle. Tarkista, että jalkojen saumat ovat näkyvissä ja että tuntosarvet ovat keskellä. Aseta alakappale oikea puoli alaspäin. Neulaa ja ompele ympäri kiinni. Käännä.
6. Valmista sisäpussi: Ompele sisäpussin kappaleet yhteen, mutta jätä täyttöaukko. Lisää pussiin sopiva määrä riisiä tai kauranjyviä ja sulje pussi. Sujauta pussi kuoreen.

Painolelua voi käyttää rauhoittamaan vilkasta lasta, mutta myös lämpö- tai kylmätyynynä. Kuori (vetoketju) ei kestä lämmitystä, joten sisäpussi on otettava ulos ennen mikroon laittamista.

Kaavan voi ladata tästä. Kaavaa voi käyttää vapaasti yksityisiin ja opetuksellisiin tarkoituksiin (ei siis kaupalliseen käyttöön edes myyjäisissä).

Niin kuin neuvolakortin kannet

Tein sellaisetkin turhakkeet kuin neuvolakorttien kannet. Siinä mielessä ihan hyvät ompelukset, että testailin, miten nahkapaperi ja kristallimuovi toimivat, eikä mennyt hermo jotain laukkua väsätessä. Ihan en vielä päässyt perille siitä, miten vältän syltyt nurjalla puolella, vaikka nahkaneulalla ja leivinpaperilla aika pitkälle pääsikin. Ilmeisesti nahkapaperin pitäisi koko ompelun ajan olla kosteaa, mutta mulla pääsi kuivumaan.

Nimet kirjailin korttien etukansiin käsin ja kaksinkertaisella tikkauslangalla. Piirsin peilikuvana takapuolelle kirjaimet ja lävistin nahkapaperin piikillä (esim. Kam-neppien tai pitsinnypläyksen). Reunat vetelin ompelukoneella. Kristallimuovia laitoin sisään suojaamaan neuvolakorttia mahdolliselta kastumiselta. 

Jämistä ompelin myös painolelun lapselle tarhaan. Ajatuksena siis olisi, että tämä sylissä voisi jaksaa istua hetken pidempään vaikka maalatessa. Applikoin silmät naamaan, ujutin narunpätkän naaman ja kasvojen väliin ja tein läpsykkäjalat. Alapuolella on vetskari, jotta riisipussin saa irrotettua lelun pesua varten. 

Tätä voi toki käyttää myös kylmä- tai kuumapussina.

Joululahjat, osa 8: pienemmälle kummitytölle setti

Verson puodin puolimetrisestä sain tilkkuiltua kummitytölle tunikan, omalle tulevalle housut ja vielä Pojan nukelle jonkinnäköisen paitulin. Ja ai niin - tuli tästä yksi rusetti pompulaankin! Niistä sitten ehkä myöhemmin.

Tunika on Bunny's Balloon (OB 6/2017) ja housut samasta lehdestä Spots. Ne saattavat olla Noshin trikoota, kun kerran löysin aivan samanväristä resoria laatikoistani, enkä resoreita ole kovin monesta paikkaa ostanut. Molemmat ovat kokoa 74. Oli kyllä kiva tehdä jotakin vähän tyttömäistä vaihteeksi, vaikka kaipaan vieläkin enemmän rimpsuja. Housuihin ajattelin kyllä niitä ohjeeseen kuuluvia frilloja, mutta kangas olisi riittänyt vain kahteen, ja muutenkin frillojen muoto näytti lähemmin tarkasteltuna oudolta. 

Seuraavaksi suurin menekki oli Diagonal-housuihin koossa 56 cm (OB 1/2016). Hieman kavensin leveyttä, kun ihan en saanut kangasta riittämään muuten. Lahkeensuut olivat sen verran kapoiset käsivaralla leikattuna, että tein vekit housuosaan takapuolelle. Nuken mekon saksin vain nuken ympärille, ja siihen nähden tuotos onnistui huiman hyvin. Kaula-aukko saisi olla pienempi, kun kerran taakse tuli pitkä tarranauha pukemista helpottamaan. Tuo nukke on kovin omituisen muotoinen, joten kaikki vaatteet näyttänee sen päällä samanlaisilta. Vielä pitää muutama pikkuvaate tehdä Pojan synttärilahjapakettiin.

Nukelle sateenkaarta

Tänään on hyvä päivä paljastaa, että tein sateenkaarisukkien jämistä meidän alastomalle nukelle villatakin. Hän on nämä ensikuukautensa (vuotensa) meillä viettänyt ihokontaktissa suositusten mukaisesti. Siveyssyistä en voi vielä takkia nuken päällä kuvata, mutta jahka saan tilkkuja tuhottua housuiksi, pääsee nukke takkinsa kanssa kuvaan. Nukke on kuitenkin 31 cm pitkä ja ruumiinrakenteeltaan leveähkö. Kuvassa takki vaikuttaa käsipainotteiselta, mutta päällä ennemminkin pitkältä.

Jos haluaa ehdottomasti kokeilla takkia vaikeimman kautta, voi tehdä sen niin kuin minä: yhtenä kappaleena mahdollisimman vähin saumoin. Tämä ei siis tarkoita, että mahdollisimman vähällä työllä.  Ohjeen kirjoitin kyllä muistiin, mutta kadotin paperin, joten tämä on hieman vaillinainen.

Kuva 1

Aloitin helmasta (kuvassa 1 alhaalla) luomalla 48 silmukkaa. Tein neljä kerrosta ainaoikeaa ja päälle pari sileää eli kerros oikein ja nurin. Vaihdoin langan värikkääksi ja tein oikean ja nurjan kerroksen. Toistin kahta valkoista sileää ja värillistä oikeaa ja nurjaa vielä neljä kertaa.

Jätin molemmista sivuista odottelemaan 11 silmukkaa (näistä tulee siis etualahelmat), mutta loin heti niiden tilalle molemmille puolille 12 silmukkaa, joilla jatkoin raitojen tekemistä vielä kuusi kertaa (x 4 krs). Tässä kohden tehdään siis selkää ja hihojen takaosia. Hihansuissa tein kolme silmukkaa ainaoikein. Tee lopuksi vielä valkoisella yksi kerros oikein ja yksi nurin.

Niskassa jätetään 50 silmukasta 30 odottelemaan ja tehdään toinen puoli lopuilla 20:llä. Tarkoituksena on nyt saada aikaan olkapäältä kainaloon asti etukappaletta. Ensin kavennetaan kaulan puolella joka kerros 1 silmukka kolme kertaa (17 s). Tämän jälkeen neulotaan kerran edestakaisin kaventamatta, ja sitten lisätään 1 s joka kerroksella, kunnes silmukoiden lukumääräksi tulee 23. Jatka lisäämättä, kunnes väriraitoja on työn alusta lähtien 17 kpl. Hihansuissa tein edelleen kolme silmukkaa ainaoikein.

Kuva 2

Hiha on nyt valmis käännettäväksi eteen. Silmukoin ensin yhteen puikoilta 10 silmukkaa ja toiset kymmenen puikolta ja päätellystä reunasta. En muistanut ottaa tästä puolesta kuvia, kuinka se tapahtuu, mutta toisesta puolesta on (ks. kuvat 4-6). Muista peilityöskentely.

Kuva 3

Seuraavaksi tehdään toinen puoli samoin, mutta peilikuvana: Hartialta kainaloon etukappaletta saadaan aikaiseksi jälleen 20 silmukalla (kymmenen jää vielä niskaan odottamaan). Ensin kavennetaan kaulan puolella joka kerros 1 silmukka kolme kertaa (17 s). Tämän jälkeen neulotaan kerran edestakaisin kaventamatta, ja sitten lisätään seuraavilla 6 kerroksella, joten silmukoiden lukumääräksi tulee 23. Tarkista, että raitoja on saman verran kuin toisella puolella. Muista hihansuissa kolme silmukkaa ainaoikein.

Kuva 4 

Tällä puolella päätellään ensin puikolta ja reunasta yhteen ja vasta sitten kahdelta puikolta (vrt. jo tehty puoli). Tällaiselta näytti mun päättely, mutta kannattaa tarkkailla, että päättelystä saa siistin. Muutamaan kertaan jouduin tekemään, ennen kuin tajusin, mitä kautta langan täytyy kiertää. Mulla on siis tässä sekä ylhäältä että alhaalta kaksi silmukkaa ja päättely etenee ikäänkuin siksakina: oikeanpuoleinen yläsilmukka on edellisen kerran uusi silmukka, joka nyt on tuo vasemmanpuoleinen.

Alhaalla koukkasin ensimmäisen vasemmasta reunasta ja toisen (joka on kuvassa langan alla) oikeasta.

Kuva 5

Tältä tuo edellinen solmu näyttää kiristettynä.

Kuva 6

Ja tältä, kun päätellään kahdelta puikolta. 

Lopuksi päättelin langat ja poimin muistaakseni n. 100 silmukkaa ympäri takin kauluksen muutamaan ainaoikein kerrokseen, jotta takki saisi ryhtiä ja tarpeeksi neuletta tuohon etupuolellekin. Hihansuihin virkkasin kiinteillä silmukoilla sen, mikä langasta vielä lähti pituutta tuomaan. Napin kiinnitin ja tein sille pienen lenkin. ketjusilmukoilla.

Kaikkea ei aina tarvitse tehdä totutuimmalla tavalla, vaikka se olisikin helpointa.