Kunnioitettavat 100

Toisen mummoista ensimmäinen täytti 100 vuotta keväällä! Kävimme silloin juhlimassa ihanaa isomummia pandapaidoissa. Aivan älyttömän juhlavat nämä paidat eivät ole, mutta kangaskaapin antimista sopivimmat.

Pienemmän kaavana on OB:n Frog Eggs (3/2015) koossa 80. Etuosan kokosin kahdesta eri kankaasta, kun ei muuten olisi riittänyt. Harmaalle puolelle applikoin Pandan taskuksi. Ensin ompelin saumurilla suorakaiteen nurjat puolet vastakkain pitkältä reunalta kiinni ja harsin suorakaiteen pandan vasemman reunan alle. Oletettavasti olin silittänyt tukikankaan sekä suorakaiteeseen että pandaan. Lisäsin nurjalle kankaanpalan ikään kuin taskun ulommaksi sisäpussiksi ja siksakkasin tiheällä tuon vasemman laidan korvasta polveen.

 Trimmasin kaiken ylimääräisen pois.

Lopuksi applikoin kaikkialta muualta kuin vasemmasta jo siksakatusta osiosta kiinni itse paitaan. Nurjalla puolella käytin irtirevittävää tukikangasta, jotta jälki olisi siistiä.

Isompi sai kokopandaisen Buttoned upin (?) koossa 116. Keväällä koko oli vielä selvästi iso varsinkin hartioista, mutta nyt syksyllä aivan sopiva. Ihmettelin oikein, kuinka tuo tyyppi on hujahtanut puolessa vuodessa ja kuinka muuttunut kasvoista.

Yhden pandan applikoin yöpaidan etumukseen. Ei oikein enää inspiroinut tämän trikoon väri, joten se joutui yöpaitaan, jotka nyt mulle ei ole koviin sydämenasia. Pitkät kalsarit on toinen vanhojen kuosien ja värien  osoite.

Kauluspaidat lapsille

Lapsille kuvittelin tekeväni häihin vähintäänkin kauluspaidat, housut ja liivit, mutta ensimmäisiin jäi. Ja muut jäi jonnekin kaupan tilauslistalle. Saapuivat sitten seuraavan viikon tiistaina. Lapset siis juhlivat nyt vähän missä sattui asuissa, mutta tältä niiden piti näyttää:

Alun perin sain jotenkin laitettua isomman paitaan hihat väärinpäin, enkä edes huomannut. Äiti silittäessä asiasta mainitsi, mutta koska häät olivat siinä vaiheessa niin lähellä, sai Poika juhlia aukot edessä.

 

Joustopuuvilla on EK:sta ja paitojen mallit joidenkin Ottobrejen. Ehkä mä joskus vielä löydän muistiinpanoni näistäkin.

Sohvatyynyt ja tereet

Halusin uudet sohvatyynyt ja päätin samalla kokeilla aiemmin hankittua terepaininjalkaa. Ihan hyvin se toimi, vaikkei ihan täydellisen helppoa ollut. Pitäis varmaan olla eripaksuisille tereille omat jalkansa. Sohvalla on myös Toisen mummin tekemä ristipistotyyny, meille erittäin rakas.

Kankaana on Pentikin uutuus, Puistoko se oli? Siitä leikkasin pitkiä soiroja, joiden sisään taisin laittaa Lankavan jotain Moppi-kudetta, ehkä jotain miniä. Sohvatyynyiin ois voinut olla paksumpaakin, mutta en jaksanut monta kauppaa koluta. Vetskarit tietty ja silleen.

Kankaassa oli kyllä aikamoinen etsiminen, kun haluttiin sen sopivan olohuoneen seinien väriin (taustalla Tikkurilan Vaellus ja toisaalla Nefriitti) sekä työhuoneen tapetoituun seinään. Sinne askartelin isän kanssa Glasshousen numero 703:n. Tämä oli mun toinen ikinä tapetointi, mutta onneksi on tarkka ja osaava isä. Kiitos vielä!

 

Lapset saivatkin sitten ruuvata työpöydät kokoon tuohon seinän edustalle.

Samistelupipot

Viimeisen vuoden aikana on pitänyt vähän kiirettä, enkä ole tätä blogia priorisoinut. Lähitulevaisuudessa ei ole yhtään sen rauhallisempaa luvassa, mutta josko uusi vuosi alkaisi hieman hitaammin, ennen kuin taas sitten kiihdyttää vauhtiaan. Nyt ainakin aivan käsittämättömän sekavassa järjestyksessä makupaloja viime vuodelta ja viimeisen vuoden ajalta. Nämä taisivat valmistua edellisvuoden joulukuussa.

Tein itselleni liian pienen. Sitten tein sopivan. Esikoinen sattui saamaan nyt The Pipon, joskin hieman muokkasin alkuperäistä ohjetta muunkin kuin silmukkaluvun suhteen. Aloitin neljällä sentillä joustinta, muutin suuntaa ja jatkoin toiset neljä senttiä joustinta. Sitten tein ohjeen mukaan päälliosan ja neuloin sisälle sileällä toisen pipon. 50-senttiseen päähän meni ehkä 120 g.

Järkevä tämä pipo ei tuollaiselle maassa pyörivälle lapselle ole, koska lankaan tarraavat maailman kaikki risut ja männynkävyt. Pipoa ei ole vielä pesty, mutta se on aika lailla huovuttanut osan kuviostaan pois. En ymmärrä, kuinka tämä kestää pesua, niin kuin etiketti lupaa.

 Lankana on Gomitolin Alpaka 70, värinä 13. Kerässä on 80 m.

Omaani taisi tulla 90 silmukkaa joustinneuleeseen ja kolmekymmentä lisää itse pipo-osaan. Ja sit jotnekin, hukkasin taas muistiinpanot. Sisäsilmukoita tein 90, jotka neuloin sileänä. Tupsu on H&M:n avaimenperästä.