Ruusuja

Toisen mummo pyysi ystävälleen synttärilahjaksi ruusua. Tällainen tilaustyö on mukava, koska sen tietää saavansa aikaiseksi. Tein muutamia rintakoruja eri väreissä iltapuhteiksi.

Vasemmalla Novitan Seiska veikasta koukulla 3 (100 m = 50 g; 18 s, 26 krs / 10 cm)
Keskellä M & K Eco Bomullista koukulla 3 (120 m = 50 g; 21 s, 30 krs / 10 cm)
Oikealla Kauhavan kangasaitan Esito-virkkuulangasta koukulla 2,5 (160 m = 50 g; 28 s, 42 krs / 10 cm)

Tänään sitten halusin vielä itselleni yhden hiuksiin laitettavaksi.

Ohje löytyy Ninuskan blogista.

Mikäköhän tuossa edellisessä postauksessa on, kun kuvat eivät näy?

Nuudeleita

Kävin taannoin lankakaupassa hakemassa yhden kerän lankaa, mutta voitte arvata, miten siinä sitten kävi. Virkkuukerhossa olen jo pitkään katsonut, kun muut loihtivat kuteista mattoja ja koreja. Kunnonkokoinen pitsimatto olisi haaveissa, vaikka tällainen tai tällainen,  mutta kun ei ole paikkaa, mihin sen laittaa... Tai ehkä seinälle?

Tyydyin nyt kuitenkin tekemään vain korin. Tätäkään en oikeasti tavarana tarvitse, mutta tarvitsin jotain, joka valmistuu nopeasti ja helposti, kun keskeneräisiä projekteja on niin paljon. On kiva saada jotain välillä valmiiksi.

Tarvikkeina siis koukku nro 8 ja rulla Stafilin Noodles-kudetta (800 g = 120 m, puuvillaa & elastaania). Kivaa tuossa kuteessa on se, että se on tehty tekstiiliteollisuuden ylijäämistä, joten on vähän onnenkauppaa, mitä kaupasta löytyy. Toisaalta ikävää tuollaisessa kuteessa on se, että kuvio ei mitenkään pääse oikeuksiinsa, vaan virkatessa siitä tulee vain sekamelska. Valkoinen kultaviiruilla vielä toimii, mutta mitenköhän sen puna-kelta-valko-kukkakuvion kanssa käy?

Repolaiset juoksevat nyt viltissäkin

Nyt on partsilla sitten vielä vilttikin. Ostin toista käyttötarkoitusta varten villakangasta, mutta huomasin, että se onkin mun silmään tarpeeksi sävykäs parvekkeelle. Kangas on kaksipuolinen. Minä tykkään enemmän tummasta, Toinen vaaleammasta. 

Pykäpistot ja kaksinkertainen lanka hoitelivat reunan. Kettukuviot leikkasin ensin kankaasta ja vahvistin liimakankaalla, minkä jälkeen ompelin kankaat peittoon kiinni. Tämän jälkeen pistelin laakapistoilla molemmat kuviot. 

 Lankana Gjestal Janne (50 g = 100 m; 20 s / 10 cm), väri on 436.  

Peiton koko on noin 120 cm * 165 cm.

Lisää parvekeprojektista täällä ja täällä. 

Raks sanoi telttapussi

Telttapussit taitaa kestää vähemmän käyttöä kuin teltat. Noh, täytyy kyllä myöntää, että mieluummin ompelen pussin kuin teltan. Viime retkellä Toinen ei saanut entistä pussia edes kiinni, kun ne nyt on vähän nafteja ja saumat sanoi samalla raks.

 

Tykkään niin tällasista suorista projekteista, joissa lopputulos on varma, eikä sovitus ole turhautumista täynnä. Tekee vaan. Vanhasta telttapussista otin mitat, mutta lisäsin hieman senttejä leveyteen, jotta tämä säilyisi hieman pidempään ja olisi mukavampi käyttää. Kyllä sen rinkan päälle saa kiristyshihnoilla ihan tiiviiksi paketiksi kuitenkin. Pussin päätypalat ovat vain pääli- ja aliosan jatkeet, jotta pussi avautuu kunnolla. Vetskari on siis pidempi kuin pussin pituus.

Vetskari ja kantokahvat ovat uusiokäytössä vanhasta. Kahvat olisin voinut laittaa hieman lähemmäksi toisiaan, niin ne ei vetäisi kangasta vinoon, mutta meni jo. Kahvat on kiinnitetty sivuosan kankaaseen koko matkalta. Sivuosan jälkeen ne käyvät sivu- ja pääliosan saumassa, mutta ovat siis yhtenäiset pätkät.

Applikoin jämäkankaasta kuuset. Varmistin saumojen kestävyyttä kaapista löytyneellä vinonauhalla sekä moninkerroin taitetulla kankaalla pussin sisäpuolella kahvojen kohdalla. Kangas on ainakin vettä hylkivää - jos ei vedenkestävää - Ripstop Michael -ulkoilukangasta täältä.