Lasten pikkuserkulle

Ostin kankaat ja leikkasinkin vissiin jo kolmisen vuotta sitten, mutta tämä haalari ei koskaan valmistunut omalle lapselle. Onneksi noita pieniä tulee aina jostain lisää. =) Tällä kertaa lasten pikkuserkku sai syntymälahjaksi tällaisen pukimen. Oli ilmeisesti mieluinen, kun tätä kiiteltiin muulloinkin kuin vain saantihetkellä. 

Kaavana on OB:n (6/2014) Chilly Season koossa 74. Neulekangas on EK:sta, mutta tuota kettukankaan alkuperää en muista. Jostain kotimaisesta verkkokaupasta se lienee.

Haalari kastelahjaksi

Tein läheisen ystävän lapselle lahjaksi OB:n Sky Jumperin (4/2019). Koko on 62 ja kangas Sielunlintu. Ihan kiva pitkästä aikaa oli tehdä ihan täysin ohjeen mukaan, eikä soveltaa kuin sivusaumoista sentti sisään.

Kortinkin sen saman kankaan jämistä. Ja jäi isomman Pojan paitaankin. Luulen, että hän tykkää tästä kankaasta, koska se on musta. Vihreä ja punainenkin innostavat häntä. Halusi huoneeseensa nämä kolme väriä, ja perintönä saatu ryijy saattaa toteuttaa niistä kaksi tulevaisuudessa.

Kohdistukset ei aivan osuneet ja muutama työtapaturmakin käsityölle taisi käydä, mutta menee nyt näin. Oon itse asiassa aika ylpeä siitä, että olen päässyt moodiin, jossa ei ole aivan niin tarkkaa työn jäljestä. Toki haaveilen, että tässäkin olisin tehnyt sisäpuolelle hienot kanttaukset tai jaksanut säätää langan ja ompelukoneen kanssa niin, ettei siksakkia huomaisi, mutta sen aika on sitten, kun lapset ovat vähän isompia.

Niin kuin haalaritt

Hullaannuin niin Sloppy-kaavan (OB 3/2018) helppoudesta ja ostin kaupasta kolmea kangasta. Onneksi kotona tajusin tämän yhden harsokankaan vuorittaa trikoolla, niin saa Ukkeli käyttövaatetta syksyksi. Koko on 74 cm. Lisäsin taskun 

Taputin kyllä itseäni selkään, kun sain vuorin paikoilleen jo toisella yrittämällä. Ensimmäisellä meni muuten oikein, mutta lahkeet vaihtuivat ristiin. Pitää vain muistaa, että osat ovat tavallaan toistensa ulkopuolella, eivätkä suinkaan sisäkkäin.

Harmaa double gauze on EK:sta ja trikoo Kangaskapinalta. Sininen on myös EK:sta, ja se myytiin nimellä ryppypuuvilla. Rypyt tässä kankaassa tulevat siis kuminauhoista sisäpuolella. Tämä kesäisempi versio on koossa 68 cm, niin kuin se aikaisempikin samanlainen.

Kangas oli aivan hirveää ommella, kun se vanuttui joka suuntaan. Kiltisti se käyttäytyi tuetun yläosan kohdalta ja vielä pitkittäissaumoissakin, mutta leveyssuuntaan venyy varmaankin kaavan suhteen kolminkertaisesti, joten kohdistuksessa sai olla tarkkana. Kumpparit laitoin lahkeensuihin, kun muuten olisivat levähtäneet aivan.

Niin kuin jumpsuit

Kesäkuussa ja heinäkuun alussa ompelin yhden vaatteen per päivä. Ei siinä oikein ehtinyt blogia päivittämään, mutta nyt pidän sen verran ompelusta taukoa, että saan hakattua kaikki tuotokset eetteriin. No en varmasti. Kuten jo eilen mainitsin, tikkikankaasta on syntynyt paita Pojalle. Sitä ennen kuitenkin tein Ukkelille jumpsuitin. 

Kaavana oli OB:n Colorful Rain (4/2015). Tikkikankaat ovat Kangaskapinalta ja vuoren Tuisku Ommelista, Ikasyrin/Kerän palalaarista. Takapuoli on kokonaan tummanharmaata.

Vetoketju on lyhyempi kuin ohjeessa, kun kaapista sellainen valmiina löytyi, ja taskun lisäsin. Koko on 80 cm ja sen mukaan käytetään sitten välikautena ulkovaatteena tai talvikaudella mökillä sisävaatteena, kun kokovuoritettu on. Koosta johtuen sovituskuvaa ei vielä ole.

Niin kuin kaktus ja pystykauluspaita

Kyllä kai ne kesähelteet vielä palaavat? Tein isommalle Linus-kauluspaidan (OB 3/2018) ja pienemmälle Krtek-lappuhaalarit (OB 3/2017). Vaikka hieman varon pukemasta lapsia aivan samanlaisiin vaatteisiin, niin on se kyllä kätevää, kun kangaspalasta jää vain kämmenen kokoinen pala haaskuuseen (eli päiväkotiaskarteluun). Laiskana en myöskään jaksa osaa jättää kaappiin roikkumaan odottamaan aikaa, että toinen on kasvanut ulos kuosista, vaan teen samoilla langoilla.

Kaktus-kangas on viime kesän Jättirätti-löytö. Tein paidan kesän tarpeeseen eli koossa 104 cm. Aika passeli tuli metrin pätkälle. En ihan tiedä tuon tarkkaa mittaa.

Pienemmän haalarin kooksi valitsin 68:n, jotta menee sitten loppukesästäkin, mutta voi olla, että saumat irvistelevät silloin haaroista. Vaippa ei muistaakseni ollut kovin täynnä kuvaushetkellä, mutta housut tuntuvat kiristävän pepusta. Vai onko se vain tuo asento? Henkseleissä on säätövaraa. 

Ohjeesta poiketen tein taas lapun kaksinkertaisena, kun on niin siistimpi mun mielestä. Näistähän tein jo juoksevan ja vaipattoman versiot viime kesänä.

Edit 10.7.2018 Sovituskuva paidasta

Niin kuin Sloppyt

Kuumat ilmat löivät toukokuussa niin yllättäen päälle, että olin hätää kärsimässä vaatevaraston kanssa - omani ja lapsien. Nyt sitä sitten taas on viileämpää, kun nämä sain valmiiksi. Ompeluryhmän innoittamana hain EK:sta erilaisia puuvilloja. Tässä ensimmäisessä on Ryppypuuvilla-nimellä kaupattua kevyttä kangasta.

 

Vauva sai OB.n uusimman (3/2018) mukaan Sloppyt koossa 68 cm. Tein heti uunituoreesta lehdestä (= ennen kuin seuraava ilmestyi). Rasti seinään. Puntteihin lisäsin kuminauhat ja eteen taskun.

Kesämökkijuhlat

Esikoisen kaveri siirtyi uudelle vuodelle, joten teimme retken heidän mökilleen, jossa synttärit kauniina päivänä olivat. Sanomattakin selvää, että trampoliini ja puhallettu lasten uima-allas olivat kaikkein parasta.

Pienempi lapsi sai ensi kertaa ylleen pupuhaalarit. Niiden kanssa kävi sikäli mieletön mäihä, että kaapista löytyi juuri oikeanvärinen body! Ehkä alitajunta oli rekisteröinyt värin ja vaikutti nappeja aarrelaatikosta valitessani.

Kaava on OB:n Soft & Cosy (6/2017). Laiskuuttani taisin lisätä vain pituutta henkseleihin ja lahkeisiin kokoon 56, kun kaavat olivat jo juhlahousuista valmiina. Trikoo joustaa kuitenkin. Muutoksena myös resorit lahkeensuissa. Kangas on Verson puodista.

Lahjaksi veimme kaivureita, kun niitä kerran jäljellä oli.

Ysikymppisillä

Molemmat lasten isomummot tavoittelevat jo sataa vuotta. Juhlittiin eräänä lauantaina 99-vuotiskekkereillä ja seuraavana päivänä 90-vuotisia. Nämä haalarit ajoivat pienemmän juhlavaatteen virkaa. Kaupan valmiiseen bodyyn tein samasta kankaasta rusetin ja kiinnitin vain pistoilla etumukseen.

Kaava on OB:n Soft & Cosy (6/2017) koossa 56 cm. EK:n palalaarin joustamattomasta villakankaasta tuli muuten ihan hyvät pökät, mutta lahkeisiin olisin kaivannut hieman pituutta. Tuollaisella sylissäpidettävällä oli sääret koko ajan paljaana. Vai onko mulla vain pitkäkoipinen vauva?

Rasti seinään eli hirvet suoraan esipesusta paininjalan alle

Hirmuisen usein ei niin käy, että saan suorilta käsin tehtyä kankaasta sen, mitä olen ajatellut. Nyt kuitenkin jollain vimmalla tempaisin sekä lapsen paidan, että vauvan haalarin yhtenä päivänä (silitystä ja neppien laittoahan ei lasketa). Tuntuu, että ompelemisessa on väliin pitkiäkin taukoja, mutta ei se niin voi olla näiden postauksien mukaan. Mutta vähän aikaa ehti taas vierähtää vaatteiden ompelusta, kun keskityin noihin syöttötuoleihin ja muihin. Jotenkin varsinkin tuon haalarin kanttaaminen tuntui ihan ylivoimaiselta, vaikkei se sen kummempaa ole kuin pääntien. Vielä kun pääsisi yli bodypelosta... Tuntuu niin vaivalloiselta. Varsinkin se neppien laitto. Tai se, että pysyvät.

Vauvan haalari on Fawn-kaavalla (OB 6/2014) koossa 62 cm, ja näköjään olen tehnyt jo muutaman version aiemmin eli yksi, kaksi, kolme (terillä) ja neljä (vetskarilla). Hitsi, kun laiskuus ei vain kannattaisi. Oikeasti kai tarvittais vähän pienempiä kokoja, kun näemmä tätä on jo muutama vintillä. Neppeinä on Baby Rolandin vihreä 1914.

Laiska olin leikatessa myös lapsen paitaan kankaita, sillä tässäkin on tämän hetken ainoa paitakaavani (Raw Edge Details, OB 1/2017), jolla olen näköjään tehnyt kaikki paidat viime syksynä. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että yhtään paitaa en ole tainnut tehdä aivan ohjeen mukaan.

Tähän versioon suoristin jälleen alareunan ja uutena paloittelin etuosan, kun ei tuo kangas olisi muuten riittänyt. Ensin saksin vain kangasta, mutta piirsin ja leikkasin kuitenkin etuosaan kaavat, jotta langansuunta säilyisi suorana eri osissa.

Mun oli pakko Kankaiden yönä ostaa tämä kangas Versolta, koska se toi heti mieleen lasten vaarin, joka pilke silmäkulmassa kertoo hirvien kohtaamisista ja niiden kutsuhuutojen opettelemisesta. Ja kovin kauniin vihreä on tuo väri myös. Yksivärinen vihreä lienee Kangaskapinan.

Tämäkin menee paitamaaliskuuhun!

EDIT 31.3.2018: sovituskuva paidasta

 

Parempi myöh... oho, meni jo.

Hetki (eli yli vuosi) näköjään vierähti, että sain neljännen yöpuvun valmiiksi. Ensimmäisestä voi lukea täältä ja kahdesta seuraavasta täältä. Tämäkin odotti ufokasassa vain neppejä, jotka on jotenkin mulle ylivoimaisia laittaa. Tämän kanssa ei kyllä ole ollut kiirekään hetkeen, kun ei tälle käyttöä ole ollut. Lapsi kasvoi tästä ohi jo ennen kasaan kursimista.

Kangas on Kangaskapinalta, eikä oikein lupaa laatua tai sitten se on tuolla kaapin uumenissa kohdannut jo jonkin riivinraudan. Mutta sielu sai rauhan, kun tämä on poissa päiväjärjestyksestä. 

Rusettihaalarit

Näin eräässä Facebookin ompeluryhmässä peräkkäin kuvat söpöistä henkselihaalareista että rusettitaskusta. Yhdistin nämä ja tuhosin melkein kokonaan Kangaskapinalta tilaamani vadelmanpunaisen collegen. Se oli vähän liian pinkkiä Pojalle, mutta onneksi tässä nyt saa tehdä eräälle pienelle kummitytöllekin kaikenlaista tulevina aikoina.

Kun näitä työstin, tajusin ottaa myös kuvia tekovaiheesta ja kaavatkin piirsin ajatuksena ne jakaa, mutta enpä nyt sitten taaskaan päässyt ihan siihen vaiheeseen. JOS joskus saan aikaiseksi, niin liitän kuvat ja linkin kaavoihin tähän postaukseen. Koko on 68:n.

Itselle laitan nyt muistiin ohjeet:

1. Leikkaa palat. Resoreihin eikä rusetin osiin tule saumanvaroja.
2. Valmista taskut: Ompele taskun yläreunaan käänne. Ompele molemmat rusetin osat pitkistä sivuista (yht. 3 saumaa) ja käännä. Aputikkaa rusetin päät taskun reunoihin ja kiinnitä keskiosa käsin. Huolittele muut taskun reunat ja silitä taitteet.
3. Valmista henkselit: silitä tukikangas puoleen henkselistä, ompele pitkät sivut ja toinen lyhyistä kiinni. Käännää. Tikkaa ympäri päältä. 
4. Valmista etuyläosa: Tue yläreuna. Aseta oikeat puolet vastakkain niin, että vyötäröresori on kaksinkerroin nurjat puolet vastakkain etuläppien välissä (sisällä). Varmista, että taitettu reuna on samaan suuntaan kuin etuläpän tuettu yläreuna. Ompele yläreuna ja sivut kiinni toisiinsa, käännä. ??
5. Ompele etuosat toisiinsa kiinni. Ompele takaosat toisiinsa kiinni.
6. Ompele etu- ja takaosat sivuistaan toisiinsa kiinni. Kiinnitä taskut reisien ulkosyrjälle, sauman päälle.
7. Ompele yläosa alaosaan kiinni. Muista kiinnittää samalla henkselit takaa.
8. Ompele lahkeensuihin resorit. 
9. Tee napinlävet ja kiinnitä napit. Halutessasi voit kiinnittää henkselit toisiinsa takana ylhäällä tikkauksella ristiin, jotta ne eivät valu.

Jämähaaste2017, kesäkuu: Krtek - ainoa tsekinkielinen sana, jonka tiedän

En muista tehneeni tästä kankaasta mitään, mutta ilmeisesti olen, sillä kangas ei enää ollut suorakulmainen, kun aloitin saksimisen näihin haalarishortseihin. Ainakin muistan ostaneeni kankaan joskus kirpparilta. Kesä yllätti taas ompelijan, joten pistin kappaleiksi vanhaa Marimekkoa kevyisiin ja vaaleisiin kesähousuihin. Oikeastihan me tarvittais pitkiä vaaleita pöksyjä ja lierihattu (isompi vanha kun jonnekin hukkui), mutta vaikea on tarttua pakkoihin.

Shortsihaalarit on mukavia nekin kesällä, mutta mieluummin sitä käyttäisi auringolta ja punkeilta suojaavia asuja. Sellaiset on saksittu, että ehkä kohta. Yhtä kaikki tämäkin on pihalle, kun en ole puutarhaan oikein mitään keksinyt tehdä. 

 

Kaavana on OB:n Krtek (3/2017), koossa 98. Lahkeita pidensin, jotta ne saa käännettyä ylöspäin kouruksi. Näin maksimoin hiekkalaatikon hiekat eteisen lattialla. Olkanauhat lyhensin vain yhteen kokoon sopiviksi, ja mittauksista huolimatta liian lyhyiksi. Otin sitten takaa vähän ylemmäksi sen jälkeen, kun olin ristiompeleet kiinnittänyt. En muuta enää. Neppeinä kamit. 

Hualari roboteista (Jämähaaste2017, tammikuu)

Het perään tein toisenkin haalarin. Tämä on arvioni koosta 104 cm (90-senttisen päällä). Varmaan onkin raajojen osalta, mutta jää nähtäväksi, onko selälle tarpeeksi pituutta sitten joskus. Muistin tehdä leveämmän alaetupaneelin, niin tätä voi käyttää yöpaitana. Vetoketju ei paina ihoa vasten. Sain muutenkin vetoketjun alapäästään nätimmin kiinni kuin aikaisemmassa versiossa.

Kankaat ovat EK:sta, resori muinoin ostettu kenties Majapuulta ja vetoketju Kangashamstereilta. Robottikangas ei olisi riittänyt koko pituuteen, joten se sai kaveriksi tuollaisen vedenvihreän. Olin jo lyömässä harmaan kanssa päätäni seinään, mutta tuo yksivärinen kyllä pelasti. Luonnossa yhdistelmä näyttää paljon paremmalta kuin hämärässä keinovalossa.

Sitä en ymmärrä, miten samaan aikaan leikatut takakappaleet eivät kohdistuneetkaan riveittäin, kuten etupuolella tekivät. Kauluksesta saisi myös napsaista hieman takasaumasta pois, jotta se ei noin lörpöttäisi joka suuntaan - tai tehdä kaksi kertaa korkeamman ja jättää tikkaukset niikseen.

Vielä on Pojalla vähän kasvettavaa!

Vinovetskajumpsuitti, jee!

En saanut itseäni tilaamaan erästä tunnettua kaavaa, mutta onneksi osaan jo hieman kaavoittaa, joten naitin Ottobren vinovetskahupparin jonkin toisen OB:n lehden haalarin alaosaan, ja tällainen tuli:
 

Kankaana on Mutturallan suunnittelemaa lepakkoa, jonka ostin kakkoslaatuisena Kankaiden yönä. En oikein itse ymmärtänyt, mikä siitä kakkoslaatuisen teki (ellei nyt sitten sattunut olemaan jokin pakanlopun ryppyisyys, jota en itse osaa huomata). Toivottavasti värit pysyvät muissakin pesuissa hyvinä. Vetskari on Kangashamstereilta ja resorit ja hupun sisäpuoli lienee EK:n.

Tämä on aika näppärän kokoinen nyt 98:na, mutta selkään voisi lisätä pituutta, sillä kasvunvaraa ei juuri ole, vaikka ollaan vasta siirtymässä kyseiseen vaatekokoon. Seuraavaan yritykseen muistan toivottavasti tehdä etureunasta hieman pienemmän hupun (edestä lakisaumasta pois), leventää lahkeita (ellei tule yöpuvuksi) ja leventää sisäpuolen etupaneelia niin, että vetskari jää sen eteen koko matkalta. Kivempi paljasta ihoa vasten niin.

Metristä ei jäänyt jäljelle kuin matala ja leveä pala, josta sisko onneksi teki vauvalahjaksi pienet housut. Lopusta saan ehkä johonkin paidan rintamukseen kuviota.

Vaan emmä ehkä sittenkään osaa käyttää tällaista kodin ulkopuolella. Yritin kyllä, mutta tuli sellainen fiilis, että lapsi on nostettu suoraan sängystä rattaisiin. Ja kyllä paita ja housut -yhdistelmä on käytännöllisempi.

Pyörät uniin

Tein taas viime tipassa (eli oltiin myöhässä) vauvalahjan viemisiksi. Se on kokoa 74 cm. Nyt taitaa olla hyvin tuhottu tämäkin Noshin BMX, josta haaveilin Poikaselle paitaa. Nyt onnistuin hieman paremmin, vaikka tuo pääntie jäikin lörpäksi. Jos vain olisi ajatellut enemmän, niin olisi voinut Fawn-kaavan nepparit muuttaa kauniimmin vetskariksi.

Mutta muutoin olin tosi tyytyväinen tuohon vetskarin ompeluun. Ja ihan normaalilla paininjalalla vielä vedin, kun en huomannut vaihtaa; piilovetoketjussa toimii hyvin. Muistin tuonne sen suojalistankin lisätä alle, ettei vetskari vauvaa paina. Katseluleluun löytyy ohjeet täältä.

Tätä samaa haalarikaavaa on kokeiltu kolmesti ennenkin: yksi ja kaksi ja kolme.

Tassunjälkiä

Poika on 92:n koossa, näissä koko on 80 cm, ja tekeminen on aloitettu silloin, kun lapsi oli vielä sellaiset... ööh... arviolta 25 cm ja visusti piilossa. 

Malli on Modasta (1/2012), mutta hilpaseehan tuollaiset vaikka Dropsin mukaan. Tassu takamukseen syntyy ihan vain virkkaamalla ympyröitä. Lankana on ruskeaa ja petrolia Maijaa (50 g = 130 m; 24-26 s / 10 cm) ohjeen mukaisesti 200 + 100 g. Puikkoina arvatenkin kolmoset. Ja pari nappia päälle.

Jotenkin taas kesti ihan kamalan kauan, kun innostus loppui ja sitten puolet neuloin parissa illassa. Jotain omituista kävi tuossa etukappaleessa, kun se on paljon kapeampi kuin piti. Lahkeet on musta liian leveät mihinkään tungettaviksi, mutta tämä voi johtua eri langasta. Kotihousuiksi kyllä kelpaavat. Ympärys on myös muutamia senttejä isompi, samaten lahkeen pituus. Värivalinnassa alkuperäinen musta-valkoinen olisi ollut kovin paljon tyylikkäämpi, mutta käytännöllisyys edellä...

Ehkä innostus loppui siihenkin, että haalareihin sopivaa hiippahupputakkia en vain osannut ohjeiden mukaan tehdä ja jouduin purkamaan. Täytyy keksiä jotain muuta käyttöä sille hailakalle roosalle, jos en jaksa tässä vielä takkia lähteä vääntämään ei kenelläkään.

Haalari hyötykäyttöön. Tästä mä olen ylpeä.

Kävimme taannoin koko omaisuutemme läpi, ja olin jo valmis luopumaan yliopiston haalaristani. Sille ei ollut tullut käyttöä edes maalaushommissa, kun olen kokenut sen sellaiseen liian kuumaksi ja pussimaiseksi. Pyysin Toista ottamaan kuvan muistoksi, ja käärin haalaria jo poismenevien kasaan, kun yhdessä totesimme, että hyvää kangasta ei ole pakko heittää pois. Tadaa: ulkoiluhaalari Poikaselle!

Päällikankaana on siis valittuja kohtia omasta haalarista: kartoin tyhmimpiä mainoksia, muutamaa hassua roisketta ja toisaalta kohdistelin taskuja ja printtejä pienempään kokoon muistoksi. Väliin tuli EK:n Finnfill-lämpövanua (100 % polyesteri), ja vuoriksi jalkoihin ja käsiin ihan viskoosivuoria (ohjeiden vastaisesti aion jatkossakin pestä koneessa) luistamaan ja muuten palalaarista paksumpaan puuvillasekoitetta lämmittämään.

Kaavana on OB:n Choco Pops (4/2014), koossa 92 ja haalari sopi just kaksi viikkoa. Nyyh. Aloin jo ruinata Toisen haalaria leikeltäväksi isompaan kokoon.

Tein aika monta pikkumuutosta: Haalariin tuli takakappale kolmesta ja etukappaleet kaksista osista, jotta sain kohdistettua kivasti printtejä ja taskuja. Sekä sisä- että ulkokankaaseen ompelin selkään vyötärölle kuminauhaa, jotta haalari saisi jotain muotoa. Vyölenkit ja taskut käytin hyväksi alkuperäisestä.

Kädensuihin laitoin tavallisesta resorista lumilukot, ja hupun nyörikiristyksen korvasin niin ikään kuminauhalla, niin ei tarvinnut kauppaan lähteä. Lahkeensuihin ompelin napit ja leikkasin reikäkuminauhasta jalkalenksut.  En myöskään jaksanut tapella hupun ohjeen kanssa, joten lisäsin hupun alareunaan vain listan, johon kiinnitin nepparit. Ne ovat Baby Rolandin 10,5 mm:t (ja Karnaluksin koodia 1919).

Vaikka haalari on kohta pakattava taas pois, niin näin ei tarvitse luopua muistosta, vaan voin tallettaa sen vielä vuosiksi!