Hyvää uutta vuotta! (värikylpy)

Jos minä en saanut itsetehtyjä joululahjoja aikaan, niin poika teki vauhdilla kuusi. Apuna oli täyttä mangososetta (Pirkka), johon oli sekoitettu minimaalinen hippunen lääkehiiltä (apteekki) tummemman vihreän aikaansaamiseksi, sekä karpalojauhetta.

Kartongit maalarinteipillä kiinni pöytään, taiteilijalle ruokaessu päälle ja lusikka käteen. Poika ei ilmeisestikään tykkää sotkea käsiään soseeseen (tämä on todettu syksyn aikana värikylvyissä, joissa maalattiin jaloilla liukastellen), joten kuminen pullasuti tuli tarpeeseen. Karpalojauhe oli miellyttävämpi kosketella.

Lopuksi sitten äiti siivoaa seinää ja lattiaa, irrottaa varovaisesti teippejä, kiinnittää taideteokset fiksatiivilla, hankkii passepartout't ja käärii sellofaaniin. Ihmeitä tekee muuten nuo karmit ryhdikkyydelle! Tauluksi asti en viitsinyt kehystää, kun en ole mitenkään vakuuttunut, että kaikki haluaisivat meidän lapsen "taidetta" seinälleen. Harmi, ettei kuivuneista töistä tullut otettua kuvaa. Nämä märät eivät ihan ole totuudenmukaisia.

Jos intoutuu enemmänkin maalaamaan, kannattaa koittaa pelkkää lääkehiiltä tai sahramia suurustettuna, punajuurta, mustikkaa, aroniaa, puolukkaa, mustaviinimarjaa... Tekstuuria saa karpalo-, puolukka- ja mustikkajauheesta tai korppujauhosta. Jotkin värit saattavat hajota ajan myötä. Ensimmäinen mangosose ainakin haihtui todella hailakaksi, mutta toivon, että kunnollinen määrä fiksatiivia on tämän toisen erän pelastus.

Kypärämyssy ja tumput

Äitiyspakkauksen vaalea kypäräpipo alkaa olla hieman kulahtanut ja ulkohaalarista jäi jäljelle sen verran kangasta ja vanua, että tein uuden OB:n ohjeella (6/2015: Nro 7, Wind stripe). Hieman isolta tuo 46-kokoinen päässä näyttää, vaikka kupolin mittasinkin etukäteen. 

Tein samalla myös tumput, jotka sopii pukuun. En viitsinyt peukkua vääntää, kun ei noilla pienillä kätösillä peukuista huolimatta saisi mitään tällaisen kangaspinon läpi kiinni.  

Dingeling (PP-sarja alkaa!)

Hankin EK:sta oikeanpuoleista tonttulakkikangasta, ennen kuin sain käsiini muovipussillisen Paapiin jämäkankaita. Onneksi olin leikannut punaisesta hieman reilun lakin, että ehkä se menee ensi vuonna. Tämä vuosi vietettiin kuitenkin Twigs päässä. Kulkusten metsästys oli oma operaationsa, koska eihän sellaisia voi kuulua ketjukangaskaupan valikoimaan. Suomalainen kirjakauppa pelasti, vaikka eivät nuo nyt mahdottoman kauniisti helkkää.

Seuraavien viikkojen operaationa olisi siis tilkut. En pyytänyt joutua tällaiseen tilanteeseen, mutta harmin väistyttyä on ollut itse asiassa aika kivaa sommitella etukäteen määritellystä määrästä kangasta jotain oikeasti käyttökelpoista. Vähän kuin tekisi palapeliä. Sanomattakin on selvää, ettei kaikki tule olemaan käyttökelpoista meille jo senkin takia, että vauvavaaleanpunainen ei ole mun sietokykyyn kuuluva väri. Ensin kuitenkin pitää ehtiä bloggaamaan vanhat valmistuneet työt alta pois.

Joulun köyhä saldo eli ainoa itsetekemä lahja

Kyse ei suinkaan ollut ajanpuutteesta vaan aivojen. Mä en kertakaikkiaan saanut itseäni ajattelemaan, mitä pitäisi tehdä. Tämä on yleinen ongelma tätänykyä muutenkin. Kyllä sitä mekaanisesti tekisi, mutta vähäinenkin luovuus on aika hukassa. Onneksi isäkään ei ole kovin luovaa tyyppiä, vaan jokajouluinen toive on villasukat.

Lankana on Seitsemän veljestä ja puikkoina neloset. Ensi vuonna täytyy muistaa, että teen naisten silmukoilla. En kyllä mitenkään ymmärrä, miten kenenkään miehen jalka on ympärysmitaltaan ohjeen valtava (ja mä jo siitä otin pois - varressa enemmän, mutta kyllä jalkapöydänkin kohdalla). Aikas hassun näköiset nuo sukat on, mutta kai ne jossain käytössä menee kuitenkin.

Raitasukkien ohje taitaa löytyä Jonna Hietalan kirjasta "Kerällä", mutta minä pistelin menemään mututuntumalla eli kymmenen kerroksen sarjoissa. Mun mielestä se pelittää ihan hyvin. Ympärysmitta on näissä se, joka mättää.

Hyvää joulua!

Hyvän joulun toivotuksina lähti tänä vuonna lähinnä lumihiutaleita. Rauhallista joulunaikaa kaikille!

 

 

Joululahjavinkki tuunaukseen pääkaupunkiseudulla

Kun joulu alkaa uhkaavasti lähestyä ja ajanpuute vaivata, mutta haluaa antaa jotain persoonallista ja jopa käsityömäistä, kannattaa suunnata kirjastoon. Eikä mihin vain kirjastoon, vaan Helsingin keskustan kymppiin. Sieltä löytyy vinyylileikkuri.

Kaupunkiverstaalla on Roland CAMM-1 Servo GX-24 -leikkuri, jolla voi tehdä siluettitarroja ja -painatuksia vaatteisiin. Materiaaleja on valmiina aikamoinen värivalikoima kirjastossa, eikä hinta päätä huimaa: euron joutuu kymmeneltä sentiltä pulittamaan (tarran leveys on 58 ja vinyylin 45). Kerralla voi käyttää maksimissaan 5 metriä. Jos tuo omat, koneeseen sopivat materiaalinsa, laitteen käyttö on maksutonta.

Kuvat kannattaa valita jo kotona, niin kirjastossa ei mene turhaan aikaa. Halutut kuvat tallennetaan JPG-muotoon suhteellisen hyvällä resoluutiolla (riippuu tietenkin myös siitä, kuinka ison kuvan tahtoo leikata). Kone pystyy pieneenkin tarkkuuteen, mutta silloin kuvan siirtämisessä vaaditaan näppäryyttä ja hermoja. Lopuksi kuva kannattaa kääntää peilikuvakseen. Kirjaston tyypit kyllä ohjaavat tähänkin leikkurilla.

Kuvat voi silittää kotona leivinpaperin läpi 160 asteen kuumuudella. Se pinta, josta ylimääräinen materiaali kuoritaan pois, tulee kangasta vasten. Kangasvalinnan pitää siis kestää tämä lämpötila. Itse olen käyttänyt puuvillaan. Kirjastossa on myös tasoprässi, jos tietää jo valmiiksi, mihin vinyylileikkeensä laittaa.

EDIT Jos useampia kuvia yhdistelee, aiemmin silitetyt kannattaa suojata kunnolla, jotteivät pala. 

Leikkureita on vain yksi, ja sille pitää varata aika osoitteessa https://varaus.lib.hel.fi (työtila #12). Koneen ja leikkurin voi varata kahdeksi tunniksi kerrallaan. Itse varasin yhden tunnin, ja siinä ajassa ehti juuri ja juuri tehdä kuvat hieman yli metrin matkalta vaihtaen välillä kerran väriä. Näin siis oletuksena, että kuvat ovat valmiina tikulla ja tulostajalla on hienoinen haju, mitä pitää tehdä (olin nähnyt aiemmin käytettävän). Varsinkin yksityiskohtaisten kuvioiden piirtämisessä koneella meni kauan.  

Ja sitten vaikka sellaisenaan lahjapakettiin!

Joululahjapaketti

Mietin kyllä, että kannattaako sitä vuoden pimeimpään aikaan edes yrittää blogata, kun kuvat on ihan rähmäisiä. Vaikka mun silmään tuosta pinkki-lilayhdistelmästä ei kyllä millään valolla saa kaunista. Nämä värit olivat kuitenkin toiveena erään perheen tyttöjen vaatteiksi. Tasapainottamaan tein tummanpuhuvat leggarit. Perheen isä sai ihan perusvillasukat, mutta näistä kuvista innostuneena en viitsinyt niitä edes kuvata. 

Tunikat jätin tahallaan yksinkertaisiksi, jotta askartelua harrastavat lapset saisivat itse tuunata pukimensa. Laitoin pakettiin nimittäin mukaan Pébéon kohokangasvärejä (Temperasta) sekä vinyylikuvoita poneista ja barbeista kiinnitettäväksi silittämällä (ks. seuraava postaus).

Kankaat on kaikki EK:n palalaarista ja kaavat OB:stä (tunika uusimmasta 6/2015: Fox Forest tai jotain ja leggarit jostain aiemmasta). 

Mikä siinä on, että ihmisen pitää kolmen sarjoja muodostaa?

Olen tilannut palakankaita muutamasta paikkaa ja ajattelin, että ne on hyvä käyttää nyt, kun niistä vielä saa edes vaatteenosan tuolle Pojalle. Ensimmäiselle sekä Toinen että sisko irvistivät. Miksi mun mielestä tämä värimaailma on ihan hauska? Toinen on tehty kahdesta 50*50-palasta (takapuoli siis harmaa), joskin hihat ovat molemmat kahdesta osasta. Olen aika ylpeä kankaankäytöstäni. Ei jäänyt paljon poisheitettävää tästä 80-senttisestä. Vielä pitäisi kankaita kaapista valitessa muistaa, että pituutta saa lisättyä resoreilla. Kolmannessa hihat eivät olekaan pitkittäin kahdesta palasta, vaan poikittain. Jaksoin jopa ommella saumat päältä kiinni. Kaavana tuttu Frog Eggs (OB 3/2015, 4).

 Kangas: Royal kestot, resori: Kangaskapina, hihat: ikivanhat EK:n

 Kangas ja resorit: Royal Kestot.

Kangas: Sampsukka, hihat: EK

Vaatekoko vaihtui

Nyt ois taas tarpeen aikasmoinen määrä uusia vaatteita. Aloitin tällä hupparilla, jossa on kaverilta ylijäänyttä sinistä kettua ja omaa vihreää.

Kaavana OB:n Crocodile (1/2015, 9) pidennetyllä huppupalalla ja avarretulla kaulalla.

Vaatekateus

Kävin kummityttöä varten ostamassa kangasta paitaan ja löysin EK:n palalaarista tällaista kukkaa. Kotona tajusin, että omaan palatunikaan ostamani trikoo sopii väreiltään tämän kaveriksi, ja keventää sitä vähän. Malli on uusimman OB:n Fox Forest (6/2015, 23) ja kokona muokattu 140 cm. Leikkasin reilut saumavarat varsinkin sivusuuntaan.

Itsellä mallatessani huomasin, että tämä melkein sopii lyhyelle aikuisellekin, jos vain helmaa ja hihoja hieman pidentää ja selän yläkappaletta leventää. Kangasta oli sen verran vähän enää jäljellä, että siitä otettiin tietystä kohdasta etu- ja takakappale. Ihan kuin oikeasti olisi muutenkaan miettinyt tuota kuvion sijoittumista. Noh, kuvio ei ollut imartelevin etumukselle, joten päädyin leikkaamaan kangasta kaitaleen pois sekä edestä, että takaa, jotteivät kukat valuisi liian alas.

Itse pidän enemmän kummitytön saamasta leikkelemättömästä versiosta, mutta omassani taitaa olla kuosi oikein päin! Mä olen täysin luopunut siitä, etteikö joka kerta jokin menisi ajatuksen ohi. Vuoden rikkonaiset yöunet eivät tunnu hirmuisen väsyttäviltä arkipäivässä, mutta käsitöitä tehdessä ja sanojen metsästämisessä näkyvät.

Suihkuverhosta pöytäliinaan

Meille muutti kolme ruokaessua helpottamaan sekä Pojan että kodin puhtaanapitoa. Edelliset suihkuverhosta tehdyt joutivat roskikseen, sillä ne purkautuivat saumoistaan heti. Nämä ovat EK:n Aaro-kerniä. Katsotaan, kestääkö pöytäliina! Resorit ovat varmaankin EK:sta (turkoosi) ja Kangaskapinasta.

Malli on lainattu ystävän lapsen ruokailupaidasta. Ainoat saumat taskun käänteen lisäksi ovat hihojen alla. Alemmasta kuvasta voi saada vihiä muodosta. Kangaspalan ja taskun lisäksi siis puuvillaresoria, tarranauhaa ja kuminauhaa hihansuihin.

Tuntuu toimivan! Jos osaa asetella palat oikein eikä kuvion suunnalla ole väliä, kaksi essua saa 60 cm:n palasta. Laskin näin kotona, mutta haettuani kangaskaupasta lisää kangasta asetin palat niin, että hihapuoli ei ollut toisessa kankaan ylä- ja toisessa alalaidassa (lomittain), vaan yritin ottaa samoin päin. No, en saanut ja jouduin tekemään yhteen essuun hartia-hihasaumatkin. Jos tekee vain yhden essun, kangasta tarvitsee 50 cm. Silloin voi tehdä myös mukanakannettavia likapyykkipusseja ja käyttää niihin vanhat vetskarit.

Olen taas muutamaa neppiä köyhempi (eli enää 756 jäljellä), kun järjestyksen ihmisenä halusin nämä mahdollisimman pieneen tilaan pakattaviksi. Sinisen pakkausnauha ei onnistunut pituutensa tai kohdistuksensa kanssa. Emmä jaksa välittää.

Mun väri

Ihastuin tähän väriin kaupassa (EK). Itselle syntyi tunika, jossa voi vauvaa helposti ruokkia. Olin ajatellut sellaista lämmintä ja muhkeaa kaulusta, mutta kangas oli liian ohutta siihen. Selkäpuolella on keskellä selkää kainaloiden tasolla pienet rypytykset. Jämät tästä kankaasta tuli esiteltyä jo aiemmin. Nepparit on ostettu aiemmin, mutta en tietenkään ottanut huomioon, että niissä tuo keltainen väri on vain etupuolella. Noh, oisin mä sen tehnyt noin joka tapauksessa!

Kaava on oma, ihan mutulla leikattu ja yhteen surautettu. Ensi kerralla vielä hieman leveyttä yläosaan.

Syystaminetta

Äitiyspakkauksen haalarin jäätyä pieneksi tein pojalle kettuhaalarin. Näin niin paljon vaivaa, että tilasin vihreää Kettulauma-jc:tä Kangastukku.comista, vaikka postikulut huimasivatkin päätä. EK:ssa kun ei ollut tätä kuin sinisenä ja hiekkana. Odotin tämän olevan hieman syvempää vihreää, mutta on tuo silti ehkä lempparini. Ekassa kuvassa on suht oikeat värisävyt. Vuori on EK:n palalaarista paksua collegea. Resorit ja vetoketju löytyivät niin ikään Eurokankaasta.

Mallina on OB:n Best Pals (4/2014, 7), kokona 80. Ohjeessa varoiteltiin pitkistä hihoista ja lahkeista, mutta kyllä tuo hihojen pituus oli käsittämätön.  En tiedä sitten, jos leikkasin jostain syystä vielä vähän saumanvaraa.

Ompeluohjeista en ymmärtänyt yhtään mitään, joten jouduin jumppaamaan aivoja. Ensin tikkasin Finnfill lämpövanut kaikkii kappaleisiin taskun yhtä osaa lukuun ottamatta. Taskut sain vielä tehtyä ohjeen mukaan, mutta sitten ompelin sekä sisä- että ulkohupun keskisauman ja yhdistin keskenään kaikki päällikankaat ja sen jälkeen vuorikankaat pään ja hartioiden alueelta - myös hupun. Toisin sanoen auki jätin hihan alapuolet, sivusaumat ja haarasaumat. Ompelin resorin vain päällikankaaseen haarasta pään kautta haaraan. Vetoketjun kiinnitin niin, että käänsin resorin  päällikankaan ja vetoketjun väliin. Vuorikankaan reunan käänsin myös piiloon sisäpuolella eli vetskarin takana. Kaulan kohdalla sai hieman taiteilla, jotta hupun matkalta resori sulkee sisäänsä myös vuorikankaan, mutta kyllä sekin onnistui muutaman purkamisen jälkeen! Sitten ompelin hiha-sivusaumat sekä päällikankaasta että vuorikankaasta. Jotenkin venkslaamalla sen sai tehtyä, vaikka kerran mietin, osaanko enää kääntää pukua oikein päin. Tämän jälkeen oli päällikankaan haarasauman ompelun vuoro. Viimeiseksi vedin vuorikankaat toisesta lahkeesta ulos, jotta pääsin vuorikankaiden haarasauman ompelemaan oikeat puolet vastakkain. Asetin puolet kohdilleen ja lopuksi ompelin hihoihin ja lahkeisiin resorit.

Jos jotain tekisin toisin, niin viitisen senttiä lyhyemmät hihat ja umpivetoketjun. Mun ainoa ajatus vetoketjuhyllyllä taisi olla, että vain nämä avot on tarpeeksi tymäköitä ulkovaatteisiin (enkä sitten edes ottanut niin pitkää, että sitä olisi voinut käyttää umpinaisen tavoin. Nyt joutuu asettelemaan alun joka kerta. Vaihtaisin myös päällikankaan, sillä niin ihana kuin tuo kuosi onkin, sitä ei ole tehty kestämään. Polvet ovat jo ihan nukassa, vaikkei Poika tällä monta hetkeä ole sisällä kontannut.

Isänpäivä

Eikö olekin aika perinteistä antaa isälle (ja papalle ja vaarille) isänpäivänä jotain, mihin lapsi on jättänyt kirjaimellisesti omat kädenjälkensä? Tällä kertaa tyynliinalle valikoitui hirviä.

Tyynyliina on Annon valmis, värit ovat Emon peittovärit. Sekoittelin vähän mustaa ja valkoista vihreän sekaan, jotta saisin eri sävyisiä. Ruskeaan laitoin muistaakseni punaista, keltaista ja vihreää.

Sopivan lapsellista

Tätä kangasta olen himoinnut aika pitkään. Tilasin raportin Metsänhenkiä Selialta ja tajusin, ettei tästä mitään vauvanvaatteita tehdä, koska kuviot ovat niin isoja. Onneksi kävi tällainen kämmi, koska mä tykkään tästä omana teepparina ihan hirveästi! Etupuolella vilistää kettu ja loikkii pupu, takapuolella vartioi karhu.

Kaava on oma, mutta eipä tuo kovin vaikea ole. Etu- ja takapuolen erottaa ainoastaan kaula-aukon syvyys. Jos jotain muuttaisin, niin pääntien resorin vetäisin hieman kireämmälle. Ensimmäisessä pesussa ei heti oiennut. 

Mitäköhän sellaisesta 20 sentin Metsänhenkineidosta sais vielä tehtyä? Miten sen yhdistäisi johonkin muuhun kankaaseen?

Lahjoja kavereiden lapsille

Viemisiksi yksivuotissynttäreille vein paidan tutulla kaavalla ja tutusta kankaasta. Hupun vuorena on samaa trikoota kuin hihoissa. Se on jostain äitiyshousujen ajalta. Mä tunsin niin mielihyvää tästä, kun sain tuhottua kaksi kankaanjämää niin, että loput sopii vain päiväkotiin lasten askarteluihin vietäviksi.

Toinen kaveri sai äitinsä kaipaamat nahkatossut. Toivottavasti nämä eivät ole liian pienet jo nyt. Meidän poitsun jalkaan ainakin ovat turhan napakat. Sillekin pitäisi tehdä uudet. 

Hulluutta, oi hulluutta

Mielenhäiriössä ostin kolme metriä tätä kangasta, vaikka piti pyytää vain palaa ja myyjä kassallakin kyseli, että tarviinko tämän kaiken. Ahdistuneena tein äkkiä jotain, mihin kuluisi paljon kangasta.

Mielenhäiriössä aion näitä myös käyttää. Täytyy myöntää, että ovat tosi mukavat ja lämpimät. Ja onhan näistä syntynyt jo unipussi ja tossukatkin. Muskarissa joku tuntematon kehui kuosia. Ehkä kiusaan häntä jokin kerta viemällä jonkin paidan tai muun. Ai niin, ja sit varmaan kantsis se Pojan oloasu tästä. Sen takia kangasta ostin.

Tilaustyö

Viime aikoina ystävät ovat kyselleet, että millä hinnalla teen sitä ja tätä. Jokaiselle olen vastannut, että lastenvahtipalkalla. Nyt sitten ensimmäinen äidin ompeluhetki saatiin oikeasti järjestettyä. Tavoitteena oli ommella neljä päällistä sängynpäädynpehmusteisiin. Ystävä on itsekin taitava käsistään ja oli tehnyt lapsilleen sängyt, mutta ompelukoneen käyttö ei ollut hänelle niin tuttua. Onneksi käytin paljon aikaa kaavojen piirtämiseen, vaikka koko aamupäivä menikin niihin ja keltaiseen päällysteeseen, joka matkasi heti kotiin. Loppuihin varastin aikaa Pojalta seuraavana aamupäivänä. Näissä näkyy mukavasti myös tuo aamupäivän eteneminen valon lisääntymisenä.

Sisällä oli jotain solumuovieristeputkea, jota oli vähän vuoltu ja liimattu. Kangasta me ei näihin putkiin mitenkään kiinnitetty, kun kuulemma kiilautuvat tiukkoina hyvin sänkyihin näinkin.

Näistä tietenkin jäi ylimääräistä kangasta, josta halusin heti eroon. Bonuksena tein kahdet tyynynpäälliset, joihin molempiin tuli kaikkia neljää väriä. Ihan vain normaalilla tyynyliinatyylillä nämä on tehty, koska  oikeanpituisia vetskareita ei kotona valmiina ollut.

Aivan pienistä paloista tuli lapsille vielä hernepusseja. Muutama pussi jäi vielä kotiin, kun herneet loppui kaapista kesken.

Ison pojan paita

EK:ssa vieraillessani löysin ihanan väristä collegea, josta tein itselleni tunikan. Pitääkin kuvata se. Karhuyökkäristä taas jäi hieman murmuria tähän. Yhdistettynä näyttää Pojan päällä tältä:

Kaava on OB:n Crocodile (1/2015). Kaula-aukko ja huppu tuntui hieman tiukalta lapselle, mutta ehkä laitoin hupun etureunaa vain liikaa päällekkäin. Mutta tämä oli kyllä ihanan helppo tehdä; neppipihtien kanssa ei tarvinnut säheltää. Reoritkin tein samasta kankaasta. Nyt vain lisää joustocollegea!

Mä kyllä tykkään noista karhuista enemmän tässä kuin siinä yökkärissä!

Aikuistakin pelottaa

Sisko sanoi, että tämä Mur mur -kangas (EK) on pelottava. Minusta hauska. Poika sai omalla kaavalla piirretyn yöpuvun. Unohdin taas, kuinka iso räpylä sillä on. Noh, näitä pitäisi enemmänkin tehdä, joten ensi kerralla voi sitten oppia.

Kangas tuntuu mukavan jämäkältä. Laitoin metsänvihreät resorit, kun tuossa kankaassakin on ehkä jotain vihreeseen vivahtavaa. Kohdistuskin onnistui!

Seuraavaksi tulossa tämän jämät eli kerrankin mitään ei jäänyt roikkumaan!

Terapiaa

Mussa on hiukkanen liukuhihnatyöläistä. Tykkään mekaanisesta työstä, jossa kädenjälki jotenkin näkyy. Niin kun nyt vaikka ostaa ison pussin kirjaimia ja lajitella niitä pari tuntia illalla, kun on omaa aikaa.

No kylmäkin joskus vähän ihmettelen.

Ulapalle

Olen viime aikoina ostanut kankaita taas kaapit täyteen. Ei hyvä. Kun meniskin aina se koko kangas siihen, mitä aikoo, mutta melkein aina siitä jää puolet roikkumaan. Tätäkin kangasta piti ostaa enemmän, koska kuvio kulkee vain toisessa hulpiossa. Paidan leikkasin siis 90 astetta väärin päin.

Vaan on tämä Selian Kalastajat-kuosi hauska! 

En oikein tiedä, mitä tuo kangas on, kun siinä on vähän sellainen uimapukumainen tuntu. Muistaakseni se oli kyllä suurimmalta osin puuvillaa, mutta vähän epäilen, että muisti on mut jättänyt.

Kaulusresorin tein erittäin ohuena ja taitoin sisäpuolelle. Se sopi tähän oikein loistavasti. Malli on tuttu OB:n (2/2015) Frog Eggs, koko 74 cm. Kohta pitää piirtää isompi koko.