Uusi aluevaltaus

Mä en tiennyt, että osaa maalata! Mutta niin siinä vain kävi. Kokeiltiin hieman maalaamista Toisen kanssa, ja siitä innostuneena yksi viikonloppu kävin hakemassa pohjan, struktuuripastaa ja muutaman tuubin lisää väriä ja tein tällaisen:

 

 

Tämä on siis toinen maalaukseni ikinä, jos koulussa tehtyjä ei lasketa. Eihän se suurta taidetta ole, mutta sopii niin passelisti sisustukseen. Luonnossa on vivahteikkaampi kuin kuvassa. Olen ihan ylettömän tyytyväinen, kuinka hyvä tästä tuli mun taitoihin nähden! Että sen voi oikeasti jättää näkyviin olohuoneen seinälle!

Muutamia huomioita tein, jotka varmasti vaikuttivat suuresti lopputulokseen:

• Pohjan koko ja muoto ovat tärkeitä. Ne vaikuttavat lopputulokseen oleellisesti. Aloitin isosti eli tämä on 80 * 100 cm. Koen, että abstraktissa iso oli mulle helpompi kuin pieni, sillä omien liikkeiden ei tarvitse olla niin pikkutarkkoja. Isossa saattoi vain huiskia menemään ja työvälineet hoitivat osaltaan häivytyksen ja sekoituksen. Samanlaisessa pienessä pitäisi olla hallitummat liikkeet, kun tätä sai ronskisti hinkuttaa ja huitoa.
  
• Aloittelijan kannattaa käyttää struktuuripastaa (modelling paste), sillä sillä saa ilmettä tauluun helposti. Struktuuripastalla tehdään kolmiulotteisuutta työhön. Pastan voi selkeästi nähdä esimerkiksi vasemman alareunan ruudukossa, taivaan viivoina tai keskelle vertikaaleilla viivoilla muodostetussa horisontissa. Jokin käsitys siitä, millaisen kuvan aikoo maalata olisi siis hyvä olla jo struktuuripastan levitysvaiheessa. Pastaa voi sekoittaa myös väreihin maalatessaan. Mulla oli pieni (275 ml) purkki, jolla sai juuri ja juuri näin ison pinnan ohuelti käsiteltyä palettiveitsellä. Enemmänkin saisi olla, sillä maalikerrokset kyllä tiukimman särmän vei.
  
• Jossain vaiheessa koko pohja olisi hyvä maalata pohjavärillä, ellei halua, että kanvaksen pinta jää näkyviin. Jos jotain tekisin toisin, niin tämän. Maalaisin pohjan sävytetyllä valkoisella joko ennen tai jälkeen struktuuripastaa. Sitten ei tarvitsisi myöhemmin huolehtia siitä, jääkö jokin kohta värittä. 
• Avainsanana mun onnistumiselle olivat kerrokset. Niitä oli monta. Toiset olivat ohuita, toiset paksuja. Toiset vedellä ohennettuja, toiset suoraan tuubista. Osa kerroksista tuli vain pienelle alueelle, toiset levittäytyivät esimerkiksi koko taivaan yli. Taivas oli melko kirjava (esim. vaaleaa harmaata, siniharmaata, kermanvalkoista, salviaa ja siennaa) ennen viimeistä vedellä ohennettua kerrosta, jossa oli titaaninvalkoiseen sekoitettuna napolin keltapunaista (Amsterdam naples yellow red, 292). Tällaista vetistä väriä talouspaperilla hieromalla sai aikaan utuisen lopputuloksen. Horisontaalisessa viivassa on ensin tummaa ruskeaa, sitten prosnssia ja antiikkikultasprayta, sitten vaaleampaa ruskeaa, jälleen sprayta ja ehkä jokunen viiva pronssia, sitten mustaa ja lopuksi vielä hyvin hentoja emeraldinvihreitä viivoja. Niitä olisi saanut olla enemmän. Taivaassa ja vedessä on vielä useampia kerroksia.
  
• Värejä kannattaa käyttää reippaasti, vaikka haluaisikin hyvin harmonisen lopputuloksen. Väriin on aina hyvä sekoittaa jotain toista väriä, ettei se jää tylsäksi. Välillä sekoittelin värit tasaiseksi, välillä jätin epätasaisemmaksi, jotta jäljessä olisi vivahteikkuutta. Käytin ainakin 20:tä eri väriä. Isommat alueet ovat toki rauhallisia väreiltään, mutta sinne tänne kerroksiin piilotin hyvin kirkkailtakin ohuita viivoja, jotka häivytin yhdellä siveltimenvedolla. Taivaassa ja vedessä on periaatteessa samoja värejä, mutta erivahvuisina. Taivaan päälle tuli valkoinen pilvikerros, alaosaan väritin samoja sävyjä mustalla ja tummanharmaalla. Lopuksi kehystin ihan puhdasta mustaa alas ja nousemaan sivuille.
• Kerrosten ja värien lisäksi ei kannata säästellä maalausvälineissä. Hirveästi en telaa käyttänyt, mutta talouspaperia ja nukkaamatonta kangastakin (esim. nylonsukkahousut) kului, kun superlonia ei ollut saatavilla. Paljon levittelin värejä myös sormin eli kumihanskat olivat tarpeen! Palettiveitsi oli ehdoton varsinkin sturktuuripastan levittämisessä, mutta myös maalin, jota saattoi sitten reunoilta häivyttää paperilla. Taidetarvikekaupassa kerrottiin, että inspiraation tullessa jotkut maalaavat luottokorteillaankin. Siveltimiä käytin lähinnä värien lisäämiseen kankaalle ja sivujen viimeistelymaalaukseen mustalla. Ensi kerralla haluan kokeilla silikonilastaa pintojen tekemiseen.
  
• Muiden teoksista kannattaa imeä vaikutteita ja videoista katsoa tekniikoita, mutta aloittelijan ei kannattane odottaa samanlaista lopputulosta. Itse kopioin tekniikan Nikki Chaucanin videosta, mutta halusin värit ennemminkin Julie Rhodesin eräästä teoksesta Instagramissa. Omaankaan teokseen ei kannata jäädä kiinni, sillä ensimmäisen kerran jälkeen taulu oli aika paljon ruskeampi kuin lopullinen (ks. alla). Tykkäsin tästäkin kovin, mutta tässä oli vielä aivan liian vähän kerroksia. Jos olisin pohjamaalannut taulun, tämä olisi voinut olla jo lähellä lopputulosta. Tässä on mielestäni paremmin onnistunut tuo horisontti, kun se on pehmeämpi ja ehkä peilautuvampi. 

 

Tarvikkeet:

• pohja (puuvilla) 80 * 100
• maalausvälineet: palettiveitsi (mikä vaan), kädet (kumihanskat), talouspaperi ja nylonsukkikset tai superlonia, pieni superlonitela, kolme erikokoisia pensseliä 
• struktuuripastaa (275 ml) ja pieneksi murrettua korkkikangasta (korkkikankaan sijaan kaupasta saa esim. karkeaa struktuuripastaa)
• akryylivärejä ja monta. Tähän meni ainakin 120 ml titaanivalkoista. Mustaa ainakin 60 ml. Samoin muina pääväreinä Amsterdamin napolinkeltapunainen (292) ja preussinsininen (566), Reevesin pronssi, Marie'sin siniharmaa (460), vihreänharmaa (576) ja poltettu sienna (684). Lisäksi oli kaksi valikoimaa Amsterdamin 20-millisiä tuubeja: musta-valkoiset ja värilliset. Näistä en kyllä jokaista käyttänyt.
  
• antiikkikultasprayta
  
• mattavernissa viimeistelyyn (kannattanee valita UV-suojallinen)
  

Seitsemät villasukat

Muitakin lasten tärkeitä aikuisia muistin lukukauden lopuksi. Aloitin ihan hyvissä ajoin, mutta kyllä viimeisten kanssa tuli silti kiire... Hullun touhuahan tämä on tikuttaa näin monet, mutta eipä tarvinnut kovin päätään vaivata, sillä villasukat käy kaikille.

Nämä pinkkivalkoiset aloitin 48:lla silmukalla. Kiertäen neulottua joustinta on 15 kerrosta, jonka jälkeen on kaksi riviä valkoisella oikein. Tein Ludvig-sukan mallikertaa kirjasta Säpinää sukkiin keskimmäisillä 42 silmukalla (3 + 3 takana vain oikein). Kavennukset ovat lopussa ensin joka toinen kerros ja kuudesta silmukasta puikolla joka kerros. Kauniimpi tuo malli olisi ohuemmalla langalla, kuten ohjeessa on. Lankana muistaakseni Nalle, puikkoina siten kolmoset.

 

 

 

Viininpunaiset ovat tämän kevään Seitsemää veljestä, puikkoina olen todennäköisesti käyttänyt 3,5-millisiä. Nämäkin aloitin 48 silmukalla. Varressa on kymmenen kerrosta kierrettyä joustinta. Tämän jälkeen mallikertaa: kolme kerrossta oikein-nurin, välikerros oikein ja kolme kerrostanurin-oikein, välikerros oikein. No- tai on-kerroksia tuli viisi ennen kantalappua, mutta viimeisen kokonaan oikein kerroksen jätin tekemättä, jotta kantalapun jälkeen ensimmäinen kerros olisi vain oikein. Kantalappuun tuli 24 kerrosta, kantapohjan jaoin 8-8-8. Kun sukat rivejä oli yhteensä 17, aloitin kärkikavennukset eli kavensin 2 nurin yhteen tai ylivetokavennuksella reunoisssa. Ihan viimeiset kuviot jätin tekemättä, ja kavensin joka kerroksella.Yksi kerä riitti juuri ja juuri.

 

Näissä minutissa sukissakin on Seitsemää veljestä, puikot 3,5:t, 48 aloitussilmukkaan ja kymmenen kerroksen kierretty joustin alussa. Taimitarhan Raelapasten mallikertaa tein seitsemän kertaa ennen kantalappua. Kantalapussa on 24 kerrosta, kantapäässä silmukat niin ikään jaettuna 8-8-8. Sukkaosassa vähensin silmukoita 44:ään ja tasasin mallikerran tarvitseman määrän silmukoita toiselle ja kolmannelle puikolle eli pohjassa kuviota ei ole. Kun mallikertaa oli tehty 18 kertaa, jatkoin mallikertaa muutoin, mutta jätin molemmissa reunoissa langankierron tekemättä. Näin vähennykset alkavat siis toisella kierroksella. Jotenkin soveltelin nuo ihan viimeiset niin, etten aivan kärkeen asti nostoja tehnyt, ja silloin kavensin jo joka kerroksella. Yksi kerä riitti nippa nappa.

 

Samalla mennään: Seitsemän veikkaa, puikot 3,5, aloitus 48:lla, 10 krs kierrettyä joustinta. Siirsin silmukoita kolmelle puikolle 13-21-14, jolloin tein mallikertaa vain keskimmäisillä puikoilla, ja takana oikeaa. Malli on kirjasta Kauneimmat neulemallit (Nro 22, Stanfield, Gummerus).Vissiin tarvitsisi vaaleampaa ja ohuempaa (ja ehkä puuvillaisempaa) lankaa, jotta näyttäisi nätiltä. Jotenkin söhryä näin paksulla villalangalla. 

Mallikertaa tein kahdesti, sen jälkeen kantalappuun 24 kerrosta 27 silmukalla, eli kantapohjan jako oli 10-7-10. Jalkaosaan mallikertaa vielä neljästi, jonka jälkeen kavennukset joka toinen kerros (epäilen hieman näitä muistiinpanojani, joten varovasti):

1. Päätä reunimmaiset kuviot eli kahdella ylivetokavennus. Muutoin mallin mukaan eli nurjaa, paitsi kolme keskimmäistä silmukkaa.
2. Päätä kaksi nurin reunoissa. Muutoin mallin mukaan eli nurjaa keskimmäisintä silmukkaa lukuun ottamatta.
3. Kuin numero 2.
4. Kavenna joka kerroksella 3 nurin yhteen.
5. Päätä loput 8. 

Lankaa ei kovin paljon näidenkään jälkeen jäänyt yhdestä kerästä. 

 

Näistä seuraavista en näköjään ole tehnyt mitään muistiinpanoja. Harmaa lanka on muistaakseni Seitsemää veljestä sekin ja muut ovat ohuempia jämälankoja. Värit olivat kaksinkertaisina. Mallina on broken seed (video-ohje). Koska malli ei ole mitään superjoustavaa, tein nilkkaan erikseen  joustinta. Näin ei myöskään tarvinnut tapella mallin jatkumisen kanssa tuon kantapään yli.

 

 

Oppimiseksi voisi laskea sen, että tällaisessa neulemallissa värit saavat olla suhteellisen räikeitä, jos päävärinä on tummanharmaa. Nuo murretut punaiset muuttuivat hieman tunkkaisiksi harmaan alla.

 

Vihreisiin sukkiin tarvittiinkin sitten jo kaksi kerää Seitsemään veljestä, sillä koko oli jotain 45:n paikkeilla. Aloitin 52:lla silmukalla ja joustinta on 15 kerrosta. Tämän jälkeen vähensin neljä silmukkaa (48 s) ja aloitin mallineuleen: ensimmäisellä kerroksella neulotaan 1o1n-joustinta ja sen jälkeen tulee kaksi oikeaa kerrosta. Tätä tein kymmenen kertaa. Yhdennellätoista mallikerralla tein joustimen jälkeen vain yhden oikean kerroksen, jotta toinen säästyisi kantalapun jälkeiselle poimintakerrokselle. Kantalapussa on 26 kerrosta ja kantapäässä suhdeluvut 8-7-8. Silmukat vähensin 44:ään. Jalkaosan päälle jatkoin mallikertaa 20 kertaa. Kavensin joka toinen kerros, kunnes silmukoita oli 24, jonka jälkeen tein kavennukset joka kerroksella.

Ja sitten ihan perussukat, joihin koitin räveltää jotain kuviota vihreällä. Tylsät, mutta lapsi sanoi, että harmaat ois hyvät.

Pari piirakoita ikävää lievittämään

Neuloin lapsen opettajalle läksiäislahjaksi villasukat perinteiseen tyyliin. Lapselle neuloin samanmoiset kaipausta lievittämään: sukat voi laittaa jalkaan, kun tulee ikävä. Lankana on Seitsemän veljestä, värinä 390.

Koon 25 villasukat on tehty 36 silmukalla. Mallikerran lähtökohtana oli kolme nurin, nelkä oikein, langankierto, silmukka, langankierto, neljä oikein ja kolme nurin. Kolmen mallikerran jälkeen tein kantalappuun 18 kerrosta. Kantalapun jälkeen jaoin kantapohjaan silmukat 5 - 8 - 5. Kymmenen mallikerran jälkeen päättelin.

Puoli vuotta kirittävää

Voi että, kun jonossa olisi vaikka kuinka monta työtä esiteltäväksi, mutta kun aika ei riitä. Tuntuu, että tänne saattamiseen menee saman verran aikaa kuin itse työn tekemiseen. Toisaalta aikaansaannoksista voi nauttia pidempään, kun hetkeksi pysähtyy niiden äärelle. Ei sitä arjessa tule ihasteltua lapsen paitaa, vaan toteaa, että kengät jalkaan, nyt mennään!

 

Joululahjaksi siskolle tein villasukat pyynnöstä. Ja siis toinen ehti jouluksi, toinen välipäivinä. Ja ilmeisesti tein toisetkin sukat jollekulle toiselle. Ei mitään muistikuvaa, mutta käsittelemättömien kansiosta löytyivät. Lankana vissiin Nallea, ja siinä tapauksessa kolmosen puikot.

Joululahjat 6: Äidille pitsisukat

Äiti sai tänä vuonna villasukat, vaikka varastoissa taitaakin olla vanhoja käyttämättömiä. Jouluaatoksi nämä eivät valmistuneet, vaan lahjojenjaossa lähetin äidille viestin.

Lankana on siis Novitan Nallea (533) ja ohjekin Novitan sivuilta. Kuviota en oikein ehtinyt oppia neuloessani ja siksi sukkia ei voinut tehdä siinä sivussa, vaan piti keskittyä kaavioon. Varteen tein vain kaksi mallikertaa, kun pelkäsin langan loppuvan, mutta olisi kerästä saanut ihan hyvin tehtyä (oisin voinut tietysti vain tarkistaa ohjeen menekin).

Mun makuun malli on ehkä hieman löysä. Toivon, että äidin himppasen isommalla jalalla se on juuri sopiva, eikä sukat pyöri jaloissa. Puikot oli 3,5:t.

Joululahjat 5: villasukat siskolle

Kahdet villasukat ehdin aatoksi, tässä niistä toiset. Piirakkavillasukat  Socki-langasta, värinä Brick Rose. Kolmosen puikot taisi olla.

Onhan näitä tehty, mutta niin rakas malli. Ja helppo!

Joululahjat 4: villasukat ystävälle

Sain joululahjaksi Hitomi Shidan kirjan "Japanilaiset neulemallit". Koska joululahjojen teko oli vähän myöhässä, päätin heti kokeilla muutamaa mallia. Ystävälle tein mallilla nro 25 Socki-langasta villasukat. Väri on Brick Rose. Kolmosen puikot taisi olla. 

Tein valehtelematta kärjen kavennuksen kymmenen kertaa, enkä vieläkään ole tyytyväinen, mutta sentään säällinen se nyt on. Silmukoita olisi myös pitänyt olla vähemmän, sillä mun makuun nää jäi aika tossuiksi, vaikka napakasti neulonkin. Malli tulisi kauniimmin esiin ohuemmalla langalla, mun visioissa tämä olisi ollut hieman sirompi ja klassisempi. Kuvakulma ei yhtään auta valehtelemaan, eivätkä nuo housunpuntit sukkien sisällä.

OHJE SUKKAAN (mallikuvio kirjassa)

Aloitin siis 56 silmukalla ja neuloin 9 krs kiertäen oikein - nurin -neulosta. Jaoin silmukat kolmelle puikolle: 15- 27 - 14, joista ekalla ja kolmannella jatkoin joustinta, keskimmäisellä tein mallikuviota niin, että ensimmäiset että viimeiset neljä silmukkaa neuloin nurin kärkikavennuksiin asti. Neuloin kuvion rivit 1- 36. Tämän jälkeen tein kantalapun 1. ja 3. puikon silmukoilla: 25 krs. Kantalapun kavennukset aloitin, kun jäljellä oli 11 s. Poimin silmukat reunasta, jatkoin mallineuletta alusta ja tein kiilakavennukset joka toinen kerros siihen asti, että molemmilla puikoilla oli jäljellä 14 s. Kun olin tehnyt kaksi mallineulekertaa (yhteensä koko sukkaan), aloitin kärkikavennukset:

Keskimmäinen puikko:

1. krs: 2 nurin yhteen puikon alussa ja lopussa, muutoin mallikerran mukaisesti

2. krs: sama

3. krs: sama

Tästä eteenpäin tee 1. puikon lopussa ylivetokavennus joka kerroksella ja kolmannen puikon alussa 2 o yhteen -kavennus joka kerroksella.

Mallikerroksella:

4. krs: alussa 2 o yhteen, lopussa ylivetokavennus; muutoin mallin mukaan

5. krs: 5 o, ylivetokavennus, 2o, 1n, 2o, 2o yhteen, 5o

6. krs: 5 o, ylivetokavennus, 1o, 1n, 1o, 2o yhteen, 5o

7. krs: 5 o, ylivetokavennus, 1n, 2o yhteen, 5o

8. krs: 5 o, nosta - 2o yhteen - nosta nostettu silmukka yli, 5o (oikea sukka)

           5 o, nosta - 2o yhteen - nosta nostettu silmukka yli, 5o (vasensukka)

9-12. krs: puikon alussa ylivetokavennus, lopussa 2o yhteen 

13. krs:  nosta - 2o yhteen - nosta nostettu silmukka yli (oikea sukka)

              nosta - 2o yhteen - nosta nostettu silmukka yli (vasensukka)

Neulo krs. loppuun ja päätä viimeiset 10 s yhteen.

Joululahjat 1: Yllätyksettömät

Isä toivoi jälleen villasukkia. Tein ihan tällaiset yksinkertaiset. Isompi lapsi valitsi langat, jotka ovat Seiska veikan Simeoni (128) ja Multiraita (240). Edellisistä poiketen tein vähemmillä silmukoilla. Toivottavasti en mennyt nyt ojasta allikkoon.

Jämistä tein pienemmälle lapselle lapasset, ja kun ne näyttivät niukahkoilta kädessä, tikutin toiset, jotka voi laittaa näiden pienempien päälle. Nyt on kauppahanskaa pahemmillekin pakkasille. Puikot molemmissa 3,5.

♥ Terveiset mummolle sinne jonnekin! ♥

Huippu

Tässä tää nyt viimein ois. Mun harrasteluompelijuuden huippu eli hääpuku. Jotain tekisin toisin, jos uudestaan leikkiin ryhtyisin. Mutta kun en ryhdy, niin totean vain, että tää on multa aikamoinen suoritus! Tunteja meni aivan älyttömästi, mutta hermoja hyvin vähän, koska olin asennoitunut tekemään jokaisen työvaiheen ainakin kahdesti.

♥ Kimpun ja hiuskoristeen teki äiti! ♥

Lähipiiri saattoi kiristellä hampaitaan enemmänkin, mutta mä niin tarvitsin tän tekemistä, jotta pystyin valmistautumaan tulevaan. Ommellessani kuuntelin häämarsseja ja -valsseja ja sain yksinäni hiljentyä ajattelemaan. Kiitos, rakkaat, että tuitte mua joka saumassa!

Teen myöhemmin juttua vielä ainakin juhlapuvun ompeluvinkeistä ja ehkä kaavoistakin, mutta muistiinpanot ovat nyt remontilta pakattuna jossakin. Materiaalihankinnoista voikin jo lukea täältä. Olen jo postaillut tervetulokyltistä, huiskuista ja kaasolahjoista. Piakkoin tulee teksti lautasliinoista ja toivottavasti myös korttien ja muiden paperitarvikkeiden folioinnista, suodatinpaperikukkien tekemisestä (ohjeineen) sekä muista hääaskarteluista.

Joulukalentereita muutama

Tämä joulukuu lipsahti ihan vahingossa joulukalentereiden puolelle. Aloitimme aamulla lasten kanssa puuhajoulukalenterin, jonka ensimmäisenä tehtävänä oli etsiä kahdeksan (!) joulukalenteria. Olin ostanut molemmille lapsille omat suklaa- ja kirjajoulukalenterit, kun joululaatikosta paljastui edellisvuosien käyttämättömät partiolaisten kalenterit. Saimme myös isovanhemmilta ja ystävältä tämän vuoden kalenterit. Ja tämä puuhakalenteri on lähinnä yritys pitää minut ruodussa, jotta tekisin jotain kivaa lasten kanssa joka päivä, vaikka seuraavina kolmena viikkona olisi helppoa mennä aidan ali. Tässä lista mun suunnitelmista:

•     Joulukalentereiden etsintä
•     Joulukorttien teko
•     Joulukorttien lähetys (postimerkkitarrat!)
•     Piparitalon leivonta ja koristelu
•     Talon kokoaminen
•     Jokin joulutapahtuma (esim. Annantalon)
•     Esikoisen päiväkotiryhmän pikkujoulut & pk:n aikuisille yhteislahjat (kankaanpainantaa)
•     Lumiukko-oven askartelu & kiinnitys (mustia ympyröitä, oranssi kolmio/kartio ja punainen nauha valkoiseen oveen)
•     Joululahjojen tekeminen (esim. isovanhemmille)
•     Joululahjojen ostaminen (lapset toisilleen)
•     Paketointi
•     Joulutarrailua/joulupuuhakirja (väsyneelle päivälle)
•     Ikkunamaalausta (piimä/ikkunavärit) / ikkunatarrat
•     Tonttujumppa (lakit päässä kuvitellaan tonttujen liikkeitä)
•     Lumihiutaleiden leikkaamista (silkkipaperi)
•     Piparitaikinan teko
•     Piparien leivonta
•     Piparien koristelu
•     Pulkkamäki
•     Modernin himmeli teko (rautalanka + pillit)
•     Joululeffa (esim. Kanelia kainaloon!)
•     Kauneimmat joululaulut
•     Joulutortut
•     Kuusenkoristeiden teko
•     Joulukuusen haku
•     Tontun (/ pehmo, jolla tonttulakki) valokuvaaminen ympäri omaa asuinaluetta
•     Joulukuusen koristelu

Näin ainakin nyt aluksi. Päivitän listaa, jos keksin jotain muuta pientä, pienellä rahalla toteutettavaa.

Ja sitten siihen omaan joulukalenteriin eli käsityöblogeihin! Tänä vuonna osallistun muutenkin kuin lukijana, eli viides päivä avautuu mun luukku täällä blogissa! Kaikki luukut löytyvät Käsityöblogit-Facebook-ryhmästä, ja joka blogissa pitäisi olla linkki edellisen ja seuraavan päivän luukkuun. Ensimmäisen luukun takana oli Rosanna of May -blogi. Ja kun se ei riitä, Sormustin- & Rakkaudella Henna -blogit pitävät yhteistä kalenteria myös, Hupsistarallaa ja Madam B.C. omaansa.

Kaasolahjat

Kaasoja kiitin tekemällä Patty Doon Geobagit. Ihan hyvin onnistuin saamaan nämä kasaan, vaikka en saksaa osaa sanaakaan (nyt tiedän, mikä on saumanvara!).

Kuvittelin, että huopatuki olisi liian raskas, mutta kyllä vaan sellaista olisi kannattanut ostaa. Kaapin kätköjen laukkutuki ei ollut mun mielestä riittävää, vaan meikkipusseista tuli vähän lörppiä, vaikka ohjeiden vastaisesti tuin kankaan reunoja myöten. Yhtä lailla panostaisin nyt kaksisuuntaiseen vetoketjuun. Noita O-vetoketjuja vain ei oikein tullut vastaan, enkä jaksanut alkaa opetella, MILLAISEEN ketjuun voi vaihtaa vetimen kulkemaan myös toiseen suuntaan ja MITEN se tapahtuu. Onko jollakulla tietoa? Hämärä mielikuva vasarasta apuvälineenä on.

Kangas on joskus muinoin Nappinjalta ostettua ruusukultaista keinonahkaa, vetoketjut Karnaluksista ja Eurokankaasta. Vetoketjut laitoin siis vain vastakkain. Ihan siistit niistä tuli, mutta toimivuus vois olla parempi, jos olisivat samaa.

Oma lisäykseni kaavaan ovat nuo vetonapukat vetoketjujen päissä. Hieman helpottavat raskasta alkua. Tykkää mallista sen puolesta, että meikkipussin saa tarpeeksi levälleen meikkaamista varten. Kaasoille pakkasin kuitenkin jalkavoidetta ja kasvonaamion. Nämähän piti antaa jo hääviikonloppuna raskaan (työ)päivän jälkeiseen aamuun, mutta meni muutama kuukausi, ennen kuin valmistuivat.   

Samistelupipot

Viimeisen vuoden aikana on pitänyt vähän kiirettä, enkä ole tätä blogia priorisoinut. Lähitulevaisuudessa ei ole yhtään sen rauhallisempaa luvassa, mutta josko uusi vuosi alkaisi hieman hitaammin, ennen kuin taas sitten kiihdyttää vauhtiaan. Nyt ainakin aivan käsittämättömän sekavassa järjestyksessä makupaloja viime vuodelta ja viimeisen vuoden ajalta. Nämä taisivat valmistua edellisvuoden joulukuussa.

Tein itselleni liian pienen. Sitten tein sopivan. Esikoinen sattui saamaan nyt The Pipon, joskin hieman muokkasin alkuperäistä ohjetta muunkin kuin silmukkaluvun suhteen. Aloitin neljällä sentillä joustinta, muutin suuntaa ja jatkoin toiset neljä senttiä joustinta. Sitten tein ohjeen mukaan päälliosan ja neuloin sisälle sileällä toisen pipon. 50-senttiseen päähän meni ehkä 120 g.

Järkevä tämä pipo ei tuollaiselle maassa pyörivälle lapselle ole, koska lankaan tarraavat maailman kaikki risut ja männynkävyt. Pipoa ei ole vielä pesty, mutta se on aika lailla huovuttanut osan kuviostaan pois. En ymmärrä, kuinka tämä kestää pesua, niin kuin etiketti lupaa.

 Lankana on Gomitolin Alpaka 70, värinä 13. Kerässä on 80 m.

Omaani taisi tulla 90 silmukkaa joustinneuleeseen ja kolmekymmentä lisää itse pipo-osaan. Ja sit jotnekin, hukkasin taas muistiinpanot. Sisäsilmukoita tein 90, jotka neuloin sileänä. Tupsu on H&M:n avaimenperästä.

Hääpuvun materiaalit

Ensin en itsekään oikein tohtinut ajatella hääpuvun ompelemista, mutta sitten totesin, että tämä on ainoa tilaisuus, kun sellaisen haasteen saan eteeni. Äiti tarjoutui jo auttamaan mekkokuluissa, kunhan en vaan ala koko hommaan. Sain yhtä kannustavaa palautetta ihan kaikilta, joille varovasti uskalsin kertoa pienestä haaveestani. Taisivat tietää, että pakko mun on yrittää, sillä nyt olen saanut apuakin monelta taholta. Toinen on esimerkiksi kärsivällisesti pistellyt nuppineuloja sovituksissa kankaaseen - ja hyvin vähän muhun ;). Olen saanut myös hyvin ompeluaikaa, jolloin kaikki on ollut levällään pitkin asuntoa.

Koko syksy ja alkutalvi oli armotonta tarvikkeiden metsästämistä, ja usko alkoi loppua jo ennen kankaiden saksimista. Budjetti ei antanut myöten kangaskauppojen pitsien hintoihin, kun mua miellyttävät oli yli 100 e / m. Halusin ehdottomasti pitsiä ja ehdottomasti laahusta, joten hintaa pelkälle pitsille olisi tullut kaupan puvun verran. Äiti onneksi keksi lomamatkalla katsastaa Kairon mahdollisuudet ja toi mulle kahta eri pitsiä. Meitä huvitti hieman se, että Kairon tuttu oli estellyt Salem-kauppaan menemistä, kun se oli kaupungin kallein, mutta sain yhdekän metriä pitsiä sillä hinnalla kuin täällä olisi saanut vähän päälle metrin. Seitsemän otin tuota ylempää, ja sitä tulee helman ympäri. Alempaa on lisäksi kaksi, jos tahdon mieluummin sitä korsettiosaan.

Lista tarvikkeista tämän hetken tietojen mukaan:

Koeversioon

- raakakangasta 5 m * 2 (tein kaksi protoa, kun eka alkoi olla niin paikattu, etten halunnut kaavoja siitä piirtää)

- vetskari 40 cm

Korsettiin

- tukiluuta 3,4 m + luiden päitä (2 * 8 kpl)

- korsettikangasta (jämäkkkää, paksua puuvillaa)

- 0,5 m vuorikangasta

- 0,6 m ripsinauhaa (epäortodoksista, mutta olkaimiksi

(- vetskari mallaukseen)

Pukuun

- 5 m vuorikangasta (samaa kuin korsetissa)

- 5 m pukukangasta    

- 2 m tukikangasta 

- 7 + 2 m pitsiä (pitsiä tarvitsee helman ympärysmitan verran, mulla kaksi vaihtoehtoa yläosaan)

- hyvää morsiustylliä (3 m leveää, ei EK:n!) 

- 50 cm piilovetoketju

- nappiaihioita 

- lenkkinauhaa

Pitsit ovat siis Salemista, Kairosta. Puvun kangas on Eurokankaasta ohutta satiinia, jota kerran paniikissa ostin seitsemän metriä. Väri ei ole aivan täydellinen, mutta harmahtavaa samppanjaa ei oikein löytynyt sopivaa, eikä se olisi tainnut sopia mun ihoonkaan. Toivon, että ostamani samppanja ei ole aivan liian persikka. Vuorikangas on vaaleampaa, tylli norsunluuta kuten pitsitkin, että ehkä siitä ihan hyvänvärinen kokonaisuus tulee. Vuorikankaat, tyllin, korsettikankaan ja tukikankaan ostin ihanalta Auroralta, jonka palvelua en voi muuta kuin kehua!  Ilmekään ei värähtänyt, vaikka sainkin pitsit muualta ja soudin ja huopasin tilauksen kanssa kunnolla. Kankaiden lisäksi sain monta kullanarvoista vinkkiä, kun Aurora tarkasteli mun protoa. Ihan huippupalvelua, voin todella lämpimästi suositella!

Eurokankaasta ostin myös raakakankaan ja vetoketjut, mutta tylliä en uskaltaisi enää sieltä mukaani ottaa. Lenkkinauha on nappitalosta ja muistini mukaan nappiaihiot Etsystä. Valmiinakin olisi voinut tilata, mutta kankaan pohjavärin takia ajattelin nekin näperrellä itse. Tukiluut (muoviset) päineen tilasin Karnaluksista. Toivon, että muoviset ovat tarpeeksi yhden päivän rientoihin, kun metalliset olivat valmiita pätkiä. Ripsinauha on jostain kaapin perukoilta.

Korsettiin tai pukuun voisi ommella vielä kupit, mutta päätin mennä irtonaisilla eli ostin Poirierin backless bra:t. Testikertojen perusteella voin sanoa, että toimivat tuetun yläosan kanssa, mutta en kyllä uskaltaisi vain niihin luottaa.

Arkistojen kätköistä

Hah. Tällaisen löysin arkistojen kätköistä. Tein varmaan pari vuotta sitten imetystunikan Kangaskapinan kaavoilla. Oli naftia mitoitusta tai minä aliarvioin kokoni, mutta siitä tuli niin tiukka, etten koskaan ottanut käyttöön.

Ulkonaisestihan tämä on ihan kiva, mutta paksukin valkoinen kollari näytti tummat alusvaatteet läpi. Vielä ongelmallisempana koin sen, että imetyksen ajateltiin onnistuvan tuon alempaan kankaaseen leikattujen ympyröiden läpi. Sinänsä kiva idea, koska luukulliset tuppaa roikkumaan, mutta koin liivien avaamisen aivan järjettömän vaikeaksi tällaisessa mallissa.

Ehkä mä tämän vielä tavalliseksi tunikaksi muutan. Tykkään edelleenkin tästä kankaasta tosi paljon ja koonkin puolesta alkaa taas mahtumaan.

Toisellekin jotain

Harvoin teen Toiselle mitään, mutta nyt halusin jotain antaa joululahjaksi. Vanhasta paidasta piirsin kaavoja, mutta eihän ne koskaan mene aivan nappiin. Paitaa piti vähän korjailla joulun jälkeen, mutta samalla korjasin kaavat, että voi tehdä sarjatyönä,  jos Toista miellyttää. 

Hyvin yksinkertainenhan tämä on, vaikka vähän päältä tikkailinkin. Kangas on Eurokankaasta, ja tuo nukkaisuus on siis ominaisuus. Halusin jotain suht halpaa näin ekaan versioon; voi sitten tuhlailla, kun tulee oikea pyyntö.

Kesä talveen imetysmekkona

Oon tehnyt tavoistani poiketen ihan hurjan määrän vaatteita itselleni viime aikoina (imetysmekot 1, 2, 3 ja housut), ja näistä onnistumisen elämyksistä saanut pontta tarttua aina uuteen työhön. Syyskuun alussa tein Ommellisen paksusta collegesta (Babushka Roses) talvea varten imetysmekon.

Vaikka manailinkin tuon ekan mekon kohdalla luukullisen huonoutta, tein uudestaan samalla kaavalla toisen. Katsotaan, josko tekemäni parannukset saisivat mun pään kääntymään. Edessä ei ole vain kahta suorakaiteen muotoista kangasta päällekkäin, vaan alakangas on keskeltä kiinni pääntiessä. Näin alakangas ei valahda. Myös kuminauhasta rokotin roimasti, ehkä vähän liikaakin.

Mekko on Suuren käsityön (3/2017)  mekko nro 11, johon valitsin lyhyet hihat, pidemmän helman toisesta mekosta, lyhensin nelisen senttiä yläosan alareunasta, suurensin kädenteitä ja lisäsin luukun. Luukun vuoksi myös muutin pääntien muotoa.

Jämät käytin nimiäislahjaan ystävän vaaville. Kaavana on Young Jogger koossa 68, mutta nelisen senttiä pidennettynä ja lahkeista levennettynä, joten vastaa kokoa 74. Mä koin tuon kaavan käytössä aivan liian leveäksi vyötäröltä ja pilliksi nilkoista (aiemmat täällä). Toivottavasti tämä sopii ihanaiselle!

Niin kuin äitiyshousut

En muista, milloin olisi tehnyt itselleni housut. Yritän välttää koko kapistuksia, kun ne aina vain puristaa ja hiertää. Eikä ikinä, ikinä istu. Raskausaika on poikkeus tähän sääntöön raskaushousuineen, joista huomattavasti suurempi osa ei puristanut lanteilta, mutta pysyi silti joten kuten ylhäällä. 

(Kyllä on kaupungissa ruoho jo kulottunutta!)

Löysin kaupasta ihanat alkuraskaus/postsynnytyshousut. Sellaiset, joissa oli paksu joustava kuminauha edessä, mutta ei kuitenkaan masutuubia. En taida enää koskaan palata tavallisiin housuihin, vaan  jään tähän malliin iäksi.

Piirsin itselleni kaavat vanhoista Uniqlon leggareista, mutta levensin pillejä lahkeita ja integroin tosiaan etupuolelle tuollaisen 8 cm leveän kuminauhan ja taakse hieman maltillisemman. Paksumpi kuminauha on Nappitalosta ja maksoi maltaita, mutta HOUSUT! Kankaana on Noshin farkkukollaria.

Laskosmekko, puolikellomekko

Tein uusimman Kotiliesi Käsityön (5/2018) kaavalla jo yhden mekon. Tämä on siitä vielä muokattu versio. Helman halusin puolikelloksi (tai jotain sinnepäin) ja pidemmäksi, hihat poistin kokonaan, mutta lisäsin tähän olalle leveyttä.

Kankaana on Noshin Juhlat-kuosi, koska juhliin tällä mentiin. Puolitoista metriä kangasta oli aika nafti; toisen etukappaleen jouduin kokoamaan kangaspaloista. Se jää kuitenkin suurimmaksi osaksi noiden laskosten alle piiloon.

Framilonin unohdin pääntien reunasta, ja se näin pesun jälkeen harmittaa. Kyllä se käyttökelpoisena pysyi kuitenkin.

Takaa tämäkin mekko on krumeluuriton.

Laskosmekko, imetysmekko

Tämä imetysmekko syntyi ihan supernopeasti, sillä sain sen käyttöön vain päivä postiluukun kolahtamisen jälkeen. Uusimman Kotiliesi Käsityön (5/2018) kansikuvamekon muutin lyhythelmaiseksi- ja hihaiseksi. 

Hameosan laskokset menivät myös vahingossa uusiksi, mutta kivat ovat noinkin. Pääntien tukevoitin framilonilla. Napakka trikoo Selialta sopi todella hyvin materiaaliksi, ja tarkkaan tuhosin 1,5 metriä kangasta. Mekko vastaa mun mielestä hyvin kokoaan näin hyvin joustavasta trikoosta tehtynä.

Jos kaava ei muuten miellytä, nuo laskokset on helppo integroida omaan lempikaavaan mukaan, sillä toisesta päästä hieman levenevät suorakulmiot vain laskostetaan ja ommellaan pitkältä sivulta kiinni.

Tämän vuoksi mekossa on myös eräänlainen imetysoptio. Aivan kaikkeahan tuo toisen suorakulmion nosto ja etualakappaleen laskeminen ei peitä, mutta enenmmän kuin vain napitettavan yläosan tekisi.