Repolaiset juoksevat nyt viltissäkin

Nyt on partsilla sitten vielä vilttikin. Ostin toista käyttötarkoitusta varten villakangasta, mutta huomasin, että se onkin mun silmään tarpeeksi sävykäs parvekkeelle. Kangas on kaksipuolinen. Minä tykkään enemmän tummasta, Toinen vaaleammasta. 

Pykäpistot ja kaksinkertainen lanka hoitelivat reunan. Kettukuviot leikkasin ensin kankaasta ja vahvistin liimakankaalla, minkä jälkeen ompelin kankaat peittoon kiinni. Tämän jälkeen pistelin laakapistoilla molemmat kuviot. 

 Lankana Gjestal Janne (50 g = 100 m; 20 s / 10 cm), väri on 436.  

Peiton koko on noin 120 cm * 165 cm.

Lisää parvekeprojektista täällä ja täällä. 

Ristipistoliina

Kesällä näyttää näitä ikuisuusprojekteja valmistuvan. Voi kun vielä sais kaksi paitaa, pipon, kaulaliinan ja toisen pipon valmiiksi. Ja kaikki ne ompelukset, joita oon aikonut tehdä. Alotin vain jo uudenkin, kun tahtoisin saada täksi kesäksi vielä pitsimekon. Kunhan siitä ei tulis liian tönkköä... Lanka tuntuu jotenkin niin isolta, vaikkei edes ole.

Kummitäti tuli tupareihin yli kuukausi sitten ja sai kotiinviemisiksi synttärilahjan. Liina taitaa sopia väreiltään jo vuosia sitten laakapistoiltuihin orvokki ja ties mikä kukka -tauluihin, joita tehtiin moneen otteeseen lisää, jotta sommitelma olisi täydellinen. Mutta mikäs on tehdessä, kun tämäkin liina sai kummitädin mykäksi: "Emmä osaa muuta sanoa kuin kiitos.".

Kesän ötökkä

Leppäkertun runko on ollut jo kuukauden valmiina, mutta tänään sain neulahuovutettua nuo pilkut ja naaman. Kuvasta tuli jotenkin karmea. Vihreä liina alla ei ole vielä noin kulahtanut, vaikka parvekkeella auringosta nauttiikin. Tämä lähtee varmaan myös Ranskaan, kunhan saan vielä jonkun kolmannen tehtyä ennen matkaa. Toinen lelu, joka lentää, on mansikka.

Peikkopöksyt

Pikkusisko on oleillut Ranskassa tämän kevään ja visiittinsä päätteksi on aikomuksissa tavata Ranskan-serkkua, joka on muutama kuukausi sitten saanut lapsen. Ja isosisko valjastettiin sekä tekemään jotain vauvajuttuja pienelle että tuomaan Suomesta jotakin perisuomalaista, mutta aikaa kestävää syötävää. Mitäköhän se sitten olisi? Suklaata ja lakua? Mikä muu kestää hyvin kuukauden? No, tässä kuitenkin aikaa kestävät villikset vauvalle:


Idea näihin villapökiin tuli Magian maailmasta.

- Ohje: Drops Studio, BabyDROPS nro 18-19
- Lanka: Drops Alpaca, väri 7323
- Menekki: 150 g
- Puikot: sukkapuikot nro 3,5 ja 4
- Lisäksi: huovutusvillaa ja kaksi nappia

Muuten tein housut ohjeen mukaan, mutta puoleenväliin vyötäröresoria ensin kavensin joka kuudennen silmukan ja seuraavalla kerroksella lisäsin samaan kohtaan yhden, jotta sain narukujan. En ymmärrä, kuinka nuo housut vain resorilla pysyisivät ylhäällä. Henkseleitäkin ajattelin, mutta siihen eivät komerosta kaivetut langat riittäneet. Malliin lisäsin tietenkin vielä tuon hännän. Aloitin kahdeksalla silmukalla ja kolmella sukkapuikolla pyöröneuleen. 17 senttimetrin aikana kavensin silmukat nollaan tasavälein.

Huovutukset on tehty ihan saippuahuovuttamalla. Sydämet ja taskun tein huovuttamalla neliön, jonka sitten puolivälissä huovutusta leikkasin muotoon. Huovuttamalla vielä vähän lisää ei tullut liian teräviä sivuja. Hännän huovuttamisessa käytin vähän lankaakin, kun epäilin, että pysyykö tupsu vain huovuttamalla villalangassa. Alimmat kerrokset siis ompelin kiinni, ja päälle koitin muotoilla hännänhuippua. Ajatuksissa oli vähän enemmän mansikanmuotoinen, mutta kyllä se tuollaisena pitkulanakin kelpaa. Häntä on vain muutamalla pistolla kiinni, että se on helppo irrottaa, jos alkaa menoa haittaamaan. Kuvauksen jälkeen kirjailin etupuolen taskuun vielä lapsosen nimen ja kiinnitin yhden napin. Tässä sydänyksityiskohdassa näkyy parhaiten villiksien väri:

Huovutettua ja virkattua syötävää

Tällaisia on viime aikoina syntynyt:

Oikeastaan ensimmäinen huovutukseni ikinä onnistui yllättävän hyvin. Joskus vuosia sitten huovutin pikkusiskon opastuksella joulupiparimuotilla muutaman tähden, mutta nyt tuli ensi kertaa saippuahuovutuksella ihan omin kätösin muotoiltua omppu. Sisällä on pieleen menneet harjoitushuovutukset, vaikka superloni on kyllä ostoslistalla. Tulee himpun verran kalliiksi, jos huopuvaa villaa käyttää joka kerta täytteenä. Neulahuovutuksella kiinnitin sitten kannan ja lehden.

Omppua rujompi mansikka on virkattu fiilispohjalta. Lehtenä on vihreää huopaa.