Myönnän olevani aivan mahdoton kauniiden astioiden edessä (ja tämä tarkoittaa jotain vanhaa ja koukeroista tai 1960- ja 70-lukua). Haaveilen kahvikuppi-asetti -kokoelmasta, jossa jokainen kuppi olisi erilainen. Sellaisia siroja pieniä astioita, joihin ei mahdu desilitraa nestettä eikä sormi korvan läpi. Laittaisin ne riviin keittiöön avohyllylle. Onneksi muutama asia estää tämän tehokkaasti: ei ole avohyllyä keittiössä, kirpparilla kuppeja myydään harvoin yksittäin, kupeille ei kodissani olisi juuri käyttöä, inhoaisin pölyjen pyyhkimistä kupeista ja Toinen tuskin arvostaisi harrastustani. Mutta silti...
Sain juuri muutama kuukausi sitten heitettyä pois vanhan teekannuni käyttämättömänä. Kun näin tämän, mulla oli syy ostaa uusi, koska mun keittiössä ei teekannua tällä hetkellä ollut. Kannu on just mun värinen.
Ostin kuitenkin myös jotain, joka ei ollenkaan täsmää mun värimaailmaan. Sininen ei oikein missään muodossa tai esineessä ole koskaan napannut, mutta joskus teen poikkeuksia, kuten tässä kulhossa. Tai kai se on pienikokoinen syvä lautanen. Ja tää sininen on ihan ok, tulee mieleen taivas. Ehkä vaikuttaa myös se, että nuo siniset on käsin maalattu, niin ne on epätasaisen ihania.
Samalla kertaa kipon kanssa ostin myös Louhi-asetteja. Kupit oli joku jo vienyt kirpparilta erilleen, mutta mua ei ollenkaan haitannut, kun näistä tulee loistavia tuikku-alusia. Turkoosi on jo paljon enemmän mua.
Ja sitten vielä vanha löytö, sekin samalta valmistajalta kuin edellinen. Vanha, 70-luvun soikea Paratiisi-lautanen. Tämä ei ole yhtä hyvässä kunnossa kuin nuo Louhet, mutta en mä näitä sijoitusmielessä ostelekaan. Koska jotkut kuitenkin tekee niin, laitoin kuviin tekstin, jottei joku voi huutokaupoissa mun kuvilla huijata. Ja löysin muun muassa Arabian kuviot koottuna
koristekirjastona.
