Niin kuin farmarit

Piti kokeilla uutta kaavaa, kun se vaikutti toimivalta eli näytti housuilta, mutta toimi kuin leggarit eli Poika saisi puettua ja riisuttua helposti itse. 

Myönnän kyllä, että koko olisi voinut olla yhtä pienempi kuin 110 cm, mutta ei se varmaankaan olisi tehnyt näistä mulle mieluisia. Malli on mun silmään liian vanhanaikainen. 

Omat vanhat jegginssit olivat oottaneet kaapissa ikuisuuden kaavoiksi päätymistä. Kun ne olin piirrellyt, käytin kankaat näihin rymyhousuihin.Vyötäröä en saanut leikattua, joten se tuli uudesta kankaasta erivärisenä.

OB Easy Wear 6/2016

DIY: huppupyyhe vauvalle ja muita varusteluja

Mielessä on pyörinyt kaikenlaisten pienten asioiden muistaminen tulevaa vauvaa varten. Vaatteita joo, mutta enemmän olen yrittänyt muistaa, että harsoja, peppupyyhkeitä tai kylpypyyhettäkin pitäisi varata. Niin, ja liivinsuojia lisää. 

Huppukylpypyyhe syntyi froteesta hyvin yksinkertaisesti: neliön (70 * 70 cm) nurkkaan saumuroin tasakylkisen kolmion (sivujen pituus 30 cm) kiinni hupuksi ja kanttasin ympäriinsä valmiilla vinonauhalla, jolla tein myös ripustuslenkin. Jos vinonauhaa on enemmän kuin kolme metriä, voi kantata myös hupun alareunan, mutta mä käytin hyväksi kankaan valmista, kantattua reunaa. Kangas on EK:n Seccoa, vinonauha kirpparilta.

Alun perin mulla oli tarkoitus tehdä 70 * 125 cm suorakaide, jonka pitkän sivun keskelle olisin kiinnittänyt 20 * 30 cm suorakaiteen päälle siksakilla (Seccon kantatut reunat lomittain) ja ommellut pienemmän suorakaiteen yläreunan hupuksi, mutta kotona muistin, että meillähän on tuollainen isompi jo. Tuollaisen pyyhkeen ympärikanttaukseen ja hupun kärkeen sijoitettavaan lenkkiin olisi tarvinnut  vinonauhaa 430 cm, ja Secco-kangasta 145 cm.

Peppupyyhkeitä mietin jo ostavani valmiina tai valmistavani kylpypyyhekankaan jämistä, kun sisko toi mukanaan vanhan pussilakanasetin, jonka hyötykäytöstä oltiin puhuttu. Muistijälki tästä keskustelusta oli hatara, vaikka tiesin sen käyneeni. Siitä sitten revin n. 25 * 25 cm -palasia, saumuroin kiinni, silitin, liitin kanttinauhaa ja tikkasin päältä. Yhdestä yhden hengen setistä tuli noin 40 rättiä, että eiköhän niillä pärjätä, vaikka muutama johonkin hukkuisikin! Näiden pitäisi kuivua pesun jälkeen nopeasti ja kestävät eittämättä pehmeämpänä kuin frotee. Pussilakana oli vuosia vanha Finlayson.

Liivinsuojat ratkaisi ystävä M, joka kerran tuikkasi mukaani kestovaippojen ylijäämistä kankaat. Niistä sitten ompelin sen verran pyörylöitä, kun hyvällä lähti jo valmiina odottavien lisäksi. En edes tiedä, mitä laitoin imuksi, mutta toivotaan, että toimii. Loput kankaat kierrätin edelleen päiväkotiaskarteluihin.

Sain tehtyä myös vaihtopäällisen imetystyynyyn. Rasti oli suhteellisen helppo, kun kaksi kidneypapua kiinnitti ensin vetoketjulla toisiinsa ja sitten surautti saumurilla ympäri. Kangas oli EK:n mallia mahdollisimman halpa eli Julia interlock. Sitä sai menemään 1,25 metriä. Olin katsovinani, että sisältäisi elastaania, mutta kai sitä voi olla ihan tyytyväinen viimeaikaisten keskustelujen perusteella, että tällä kertaa tulikin ostettua täyttä puuvillaa. En nyt jaksanut tästä edes kuvaa napata.

Jämähaaste2017, toukokuu: farkkuhame ja pitsipaita yhdessä

Ihmettelin itsekseni, miksi tämä yhdistelmä näyttää niin erilaiselta mun päällä kuin kaikki muut yhdistelmät, mutta jujuhan on siinä, että tällaisessa kaksiosaisessa toinen osa ei ole musta tai harmaa! Tykkään ihan hirveästi näistä yhdessä!

Pitsin olen joskus muinoin ostanut Tallinnan reissulta, ja sen alla on jämät pitsimekkoon käyttämästäni EK:n trikoosta. Mallinakin on samainen pitsimekko pätkäistynä. Saatoin piirtämiini liian pieniin kaavoihin lisätä hieman kainaloihin tilaa leikatessani kankaat. 

Serkun vanhat farkut muotoutuivat mulle sopivammaksi farkkuhameeksi. Oli tosi kiva saada muokattavaksi jotain muuta kuin perussinistä tai tummaa, joita on aikamoinen pino valmiina kaapissa ja toisaalta vielä aikamoinen pino odottamassa. 

Pitsipaidan teki yhdessä hujauksessa, mutta housujen muuttaminen hameeksi vaati kymmeniä sovituskertoja. Taas muistin, miksi nuo muutokset eivät koskaan tapahdu, vaan farkut jäävät kaappiin lojumaan.

DIY-termari

Surin tätä kaksikerroksista villalapasta, kun sen parin kadotin lähes heti ostettuani (!) nämä vuoden alussa Tallinnan torilta. Nyt lapanen sai kuitenkin uuden elämän termospullona!

Tämä on helpoin DIY-ohje, joka on: ompele peukalo saumurilla poikki.

Käännä lapanen.

Sujauta tavallinen juomapullo lämpimine sisältöineen sukkaan, niin ei tarvitse juoda jääkylmää juomaa metsäretkellä!

Turkoosin äärelle (kesäkuun värihaaste)

Kierrätysryhmästä sain viime syksynä ilmaiseksi pyöränistuimen Pojalle. Koko talven sen vähän jo kärsinyt pehmuste majaili mun käsityökaapissa, kunnes ajattelin tehdä tilaa. Tällainen muovinenhan on hyvin vettä kestävä, mutta ei.

Mun pyörä on turkoosi, joten kuun värihaasteessa etsin sille kaveria. EK:n palapuoli oli päättänyt ystävät mun puolestani, joskin tästä kankaasta oli tullut osa mun laareja jo kauan sitten. Toista tämä väriyhdistelmä jotenkin puistatti, joten kotiin kangas ei päätynyt.

Tämä oli yhtä yksinkertaista kuin syöttötuolin pehmusteen uudelleenverhoilu:  mäjäytetään solumuovi kankaalle ja leikataan saumavaroilla. Takapuolelle muistetaan tehdä pitkä keskikohta, jotta kangas voidaan katkaista ja palat ommella reunat käännettynä hieman päällekkäin. Näin ei tarvita mitään kiinnityssysteemejä. Merkitään sekä etu- että takapuolelle napinläpireiät turvavöille ja siinä on.

Paitsi että ei ollut. En tiedä, oliko kankaassa valmistusvirheitä vai olinko itse sohinut saksien kanssa, mutta jouduin paikkaamaan puolen tusinaa reikää ennen kuin tämä oli valmis. Siinä oli langanvaihdoissa hermoissa kiristelemistä, kun tietenkin jokainen purkauma oli eri värillä. Jos kuvaa katsoo, O:n alapuolella on yksi paikkaus. Onpahan ainakin uniikki!

Ja sit menoks!

Patja uusiokäyttöön

Meidän petari alkoi olla jo aikansa elänyt, mutta ajatus senkokoisen möhkäleen heittämisestä roskiin teki pahaa. Siirsin loistokkaasti pahaa mieltä, kun taitoin petarin kahtia, puolitin sen suojuksen yhtä lailla ja päällystin koko komeuden kirpparilta hamstaamillani kankailla. Ihanhan ne ei nyt ole oikeanväriset, mutta menettelevät.

Alun perin ajattelin tätä olohuoneen lattialle, kun Poikanen viihtyy niin paljon paremmin leikeissään, kun olen lattialla enkä sohvalla. Kova parketti ei kuitenkaan miellytä mun vanhoja jäseniä. Tämä kuitenkin päätyi lastenhuoneeseen ikkunapenkin alle, jotta kiipeilyharjoitukset olisivat vähän suojatumpia. Tässä on kiva lukea myös iltasatua. 

Toisessa päässä on vetoketju ja molemmissa kantokahva sekä pieni neppilista niin, että patjaa voi kantaa helposti.

Vaunuverho

Entinen vaunuverho ei istunut täydellisesti muodoltaan uusiin, nyt jo vuoden käytössä olleisiin rattaisiin. Enkä mä jaksanut sitä enää katsella. Mulla meni ehkä vartti tämän tekemisessä, mutta vuosi tosiaan miettimisessä. Viimeiset viikot arvoin, minkä värisen kankaan laitan paloiksi. Sitten tuli kaivelleeksi kätköjä, ja keltaiseen päädyin lähinnä sen takia, että sitä oli just sopiva pala eli tyynyliina! Suosittelen lämpimästi, jos vaikka kirpparilla lykästää tai jostain vanhasta haluaa eroon. 

Kaavan piirsin suoraan vaunujen kuomusta eli virittelin päälle sanomalehteä ja sudin tussilla. Taitoin kahtia ja leikkasin keskiarvon mukaan muotoonsa. Olisin halunnut teille kaavan jakaa, mutta blogiin ei voi ilmeisesti pdf:ää ladata. Onko muita (helppoja ja anonyymejä) ehdotuksia?

Oleellista tässä tyynyliinan muuttamisessa vaunuverhoksi oli kuitenkin se, että tuo sisään tuleva läppä hyödynnetään tukikankaana purjerenkaille. En tehnyt ihan tyynyliinan pituista versiota, vaan leikkasin pois tuolta avoimesta reunasta niin, että alareunaan ei tullut saumaa ollenkaan. Jätin pienen reiän toiseen sivuun, käänsin, tikkasin päältä kiinni ja kiinitin purjerenkaat. Ne on muistaakseni EK:sta ja varmasti 11 millisiä ja käyvät monitoimirenkaisiin, joita saa irtona ainakin Vauvatalo Johannasta, mutta myös joistain nettikaupoista.

Ja sitten vain nukkumaan!

EDIT 16.11.2017: kaava löytyy tämän postauksen kautta.

Istuintuki

Puoli vuotta olen tuskastellut sen kanssa, että Poitsu tylsistyneenä röhnöttää rattaissa, kun selkänoja on pystyimmässäkin asennossa aika takakenossa ja haarojen turvavyöt lyhimmillään kamalan pitkät. Turvakaari on saanut lapseen hieman eloa, kun siitä kiinni pitäen voi puskea itsensä ylös, mutta olin jo saanut päähäni ajatuksen istuintuen askartelemisesta. 

Näin kauniilla aloitin. Ekassa kuvassa valo tekee tepposet; vaikka superlonin päällystinkin vanhalla patjansuojuksen palasella, ei se ole noin likainen.  Nyrhintäjälki sen sijaan on aivan todellinen, ja siksi mun pitikin keksiä tuohon jotakin päälle.

Ihan käyttökelpoinen tuosta kuitenkin tuli, vaikka kaavoissa olikin hieman askartelemista. Nuo ulokkeet oli vain pakko tehdä siksi, että turvavöiden olkaosat saa suht helposti pujotettua pois, jos lapsi nukahtaa kesken matkan. Alaosaan ei ollut tarkoitus tehdä koloja, mutta jämäsuperloni määritti sellaiset. Ne on ihan näppärät, koska juuri noilla kohdin on turvavöiden sivuremmit. Tämä puetaan kuin tyynyliina, paitsi että aukko on keskellä selkänojaa.

Kiinnitys on Kam-nepeillä rattaissa oleviin lenksuihin. Niihin on kaiketi tarkoitus kiinnittää lämpöpussi, mutta meidän lämpöpussi on siinä mielessä yhteensopimaton rattaiden kanssa, että se kiinnityksestä huolimatta laahaisi maassa. Pitäis varmaan tehdä sillekin jotain, mutta ehkä ens talvena sitten. Viimeiset kylmät kelit nyin sitä niin kuin tähänkin asti.

Leikkasin myös vaunuverhon keltaisesta, joten siitä seuraavaksi. Itse asiassa tämä kangas valikoitui samalla mentaliteetilla kuin sen vaunuverhon; löytyi niin sopiva pala, ettei mun tarvinnut leikata kuin kahdelta sivulta muotoonsa.

Joululahjavinkki tuunaukseen pääkaupunkiseudulla

Kun joulu alkaa uhkaavasti lähestyä ja ajanpuute vaivata, mutta haluaa antaa jotain persoonallista ja jopa käsityömäistä, kannattaa suunnata kirjastoon. Eikä mihin vain kirjastoon, vaan Helsingin keskustan kymppiin. Sieltä löytyy vinyylileikkuri.

Kaupunkiverstaalla on Roland CAMM-1 Servo GX-24 -leikkuri, jolla voi tehdä siluettitarroja ja -painatuksia vaatteisiin. Materiaaleja on valmiina aikamoinen värivalikoima kirjastossa, eikä hinta päätä huimaa: euron joutuu kymmeneltä sentiltä pulittamaan (tarran leveys on 58 ja vinyylin 45). Kerralla voi käyttää maksimissaan 5 metriä. Jos tuo omat, koneeseen sopivat materiaalinsa, laitteen käyttö on maksutonta.

Kuvat kannattaa valita jo kotona, niin kirjastossa ei mene turhaan aikaa. Halutut kuvat tallennetaan JPG-muotoon suhteellisen hyvällä resoluutiolla (riippuu tietenkin myös siitä, kuinka ison kuvan tahtoo leikata). Kone pystyy pieneenkin tarkkuuteen, mutta silloin kuvan siirtämisessä vaaditaan näppäryyttä ja hermoja. Lopuksi kuva kannattaa kääntää peilikuvakseen. Kirjaston tyypit kyllä ohjaavat tähänkin leikkurilla.

Kuvat voi silittää kotona leivinpaperin läpi 160 asteen kuumuudella. Se pinta, josta ylimääräinen materiaali kuoritaan pois, tulee kangasta vasten. Kangasvalinnan pitää siis kestää tämä lämpötila. Itse olen käyttänyt puuvillaan. Kirjastossa on myös tasoprässi, jos tietää jo valmiiksi, mihin vinyylileikkeensä laittaa.

EDIT Jos useampia kuvia yhdistelee, aiemmin silitetyt kannattaa suojata kunnolla, jotteivät pala. 

Leikkureita on vain yksi, ja sille pitää varata aika osoitteessa https://varaus.lib.hel.fi (työtila #12). Koneen ja leikkurin voi varata kahdeksi tunniksi kerrallaan. Itse varasin yhden tunnin, ja siinä ajassa ehti juuri ja juuri tehdä kuvat hieman yli metrin matkalta vaihtaen välillä kerran väriä. Näin siis oletuksena, että kuvat ovat valmiina tikulla ja tulostajalla on hienoinen haju, mitä pitää tehdä (olin nähnyt aiemmin käytettävän). Varsinkin yksityiskohtaisten kuvioiden piirtämisessä koneella meni kauan.  

Ja sitten vaikka sellaisenaan lahjapakettiin!

Sälää

Poitsu tarvitsi jalkarätit, kun syksy tuli. Ehkä olisi kannattanut vain ostaa se kaava, kun jotain tällaista tavoitteilin. Etureuna läpässä olisi pitänyt tehdä kaarevaksi. Ehkä? Noh, toimiihan nämä ihan hyvin. Kangas on EK:n palalaarista.

Omat kengät olivat todella kunnostuksen tarpeessa. Lankki auttoi aina kahdeksi tunniksi, mutta kotiin palasin oikeanpuoleisella tyylillä. Nyt laitoin marketista saatavaa nahkaväriä. Toivotaan, että se pitää vähän paremmin. Vielä en ole päässyt testaamaan, koska nauhoja ei ole pujoteltu!

EK:sta ostin jossain mielenhäiriössä (pakko saada jotain!) lakanakangasta. Tein kahdet vauvakoon lakanat. Tuleehan nämä käyttöön, mutta mitä mä teen vielä sillä loppupalalla? Ehkä nämä ilmestyy vielä johonkin applikoituina, sillä nuo on kyllä aika herkullisia nuo talot ja puut.

Tein kauheella kyydillä villapaidasta uusia pipoja, mutta ne juuttuivat siihen käsinpistelyvaiheeseen. Niistä ehkä sitten myöhemmin lisää. Väleistä jäi ihan minipieniä paloja sekä villasta että fleecestä, joten muutamat vauvantumput sain aikaiseksi. Näihin sitten ketjulla nauha väliin. Valmis ja ulos tästä taloudesta. 

Muutamasta pistosta kiinni - suoraan vintille

Ensin oli liian talvi, että olisin saanut tämän viimeistellyksi. Sitten oli liian kesä, että olisin jaksanut touhuta. Sitten alkaa olla ärtyisyys siitä, että tällainen vie tilaa käsityökaapissa. Äiti oli kirpparilta löytänyt hieman kulahtaneen vaunuvarjon.

Vaunutuunauksen kankaista jäi vielä ratastuunaukseenkin varattujen kankaiden jälkeen sen verran materiaalia, että tein uuden varjon näistä. Aika tarkka saa tuossa kaavan piirtämisessä, leikkaamisessa ja ompelemisessa olla, että tulisi aivan priimaa jälkeä. Muuten olen tyytyväinen, mutta kappaleet olisi saaneet olla hieman pidemmät. Yhden kangassuikaleen jouduin leikkaamaan eri päin kuin muut, mutta tein sitten siitä palasta muutenkin erilaisen. Sopii yhteen vaunuverhon kanssa (johon olen aivan kyllästynyt).

Kustomoitu kalenteri

Mun piti tehdä projekti jo viime vuonna, mutta en millään ehtinyt. Tämähän vei aikaa hurjat 20 minuuttia suunnitteluineen ja kangaslaatikon penkomisineen kaikkineen.

Kangaspala on leikattu ja käännetty selän kohdalta. Minä ihan ompelin, mutta varmaan liimaus riittäisi. Sitten Erikeeperillä kangas kiinni kansiin ja muotoonleikkaus eli kulmat pois. Lisää liimaa sisäpuolelle ja  ensimmäinen ja viimeinen sivu päälle kaunistamaan. Lopuksi nahasta leikatut numerot päälle. Kangasta liimattaessa kannattaa olla kitsas, ettei sitten lopputuloksessa näy.

Kangas on aivan huippuihanaa EK:n käsityöpuuvillapalalaarista. Tästä tulee varmaan jouluksikin jotain!

Huppu syöttötuolinpehmusteelle

Sain kaverilta vanhan syöttötuolinpehmusteen. Se on tosi hyvässä kunnossa, mutta sininen on mun inhokkiväri. Nallet pääsee kans aika korkealle inhokkikuvioissa.

Ajattelin ensin ottaa käyttöön vain sisälmykset ja tehdä kankaista kaavat, mutta totesin, ettei maksa vaivaa. Rutussa tämä on jollain tapaa kuitenkin käytössä. Mitä vähemmän siinä kuitenkin on saumoja, sitä helpompi pyyhkiä. Tein siis yksinkertaisesti hupun: kaksi muuten samanlaista kappaletta, mutta alaosa on toisessa pidempi kuin toisessa, jotta kolminkertaisen neppilistan saa istuintyynyn alle. Kangasta meni reilusti alle metri, ehkäpä 70 senttiä? Sivusuunnassa meinasi jäädä sentistä kiinni, joten nipistin vähän saumanvaroista. 

Ompelin muotoa niin, että toiseen kappaleeseen tikkasin sisäpuolelta ompeleella sivu- ja selkäosien välisen taitoksen sekä selkä- ja istuinosan välisen taitoksen. Olisin voinut ottaa ihan reippaasti sisään, niin ei olisi lopputulos pussittanut niin paljon. Tikkaamisen jälkeen tein nappilistat valmiiksi, ja lopuksi ompelukoneella ympäri. Kerrankin ompelus yllätti helppoudellaan.

Kankaana on EK:n vahakangasta, istuinosan etureunan alla kolme neppiä ja istuinosan alla 27 senttiä hihnaa jostakin vanhasta repusta pitämässä pehmustinta kasassa. Siinä olikin se ainoa vaikea asia, kun se piti ujuttaa yhteenompelussa toisesta siivekkeestä toiseen siellä sisällä. Ompelin ensin toisesta päästä kiinni ja taiteilin sitten vasta toisen neuloilla kiinni.

Pian kuvia myös tuunatusta syöttötuolista!

Kesäkesäkesä eli piknikpiknikpiknik (aivansamamikäsää)

Mulla oli piknikvilttinä käytössä vanha päiväpeitto, jossa oli kahden lakanakankaan välissä vanua. Se nyt vaan on kymmenessä vuodessa jo kauhtunut aika hirveän näköiseksi. Lisäksi olen ihaillut erinäisissä liikkeissä vilttejä, joissa on kassi integroitu. Ne vaan on järjestäen aika pieniä.

Piknikviltin mitat ovat suunnilleen 190 x 135 cm. Tässä siis välissä vanha päiväpeitto, toisella puolen pressu (kestää pesun 60 asteessa pesupussissa!) ja kirppikseltä löydetty pussilakanan puolikas. Kassiosioon käytin sitten sitä toista puolta. Se on mitoiltaan 65 x 35 cm. Siihen ja hihnan sisälle meni myös paksua verhoilukangasta (Mikä otsikkoyhteensattuma!). Lisäksi neppejä neljä kiinnitykseen ja kaksi kahvaan, jotta saa ripustettua monipuolisemmin.

Aikas yksinkertainen tämä oli, vaikka paljonhan siinä lopulta on hommaa, kun alkaa tikkaamaan kaikkea yhteen, vääntämään kanttinauhaa ja sitten yhdistelemään. Eipä ne kam-nepitkään aina kovin helppoja ole asentaa; milloin on liian ohut kangasyhdistelmä välissä, milloin liian paljon.

Aapat sai häädön siirtolapuutarhasta

Katselin aikani äitiyspakkauksen vihreää Aappa-kuosia, mutta aina käytin tuunaamaani kukkakuosista, kun se oli puhtaana. Totesin, että voin ihan hyvin tuon Aapankin päällystää miellyttävämmällä kankaalla, vaikkei se kauhea olekaan.

Tässä siis Marimekon Siirtolapuutarhaa.

Sohva uusiksi

Sain muuttoapupyynnön sohvan muodonmuutokseen. Aito 70-luvun kuosi vaihtui lintuihin. Ihania ovat kyllä nuo vuosien takaiset sohvat, kun ne voi itse muuntaa: selkänojatyynyt ovat irtoavia, käsinojatyynyt vain ruuveilla kiinni, ja sohvan muoto aika neliskanttinen. Vanhoihin kuoseihin ei siis tarvinnut koskea, kun puki sohvalle vain uudet vaatteet. Napit jätettiin suosiolla uudesta sohvasta pois.

Sohva on erittäin suloinen pieniin asuntoihin. Istumakorkeus on vaivaiset 35 cm ja pituuskin taisi olla vain hieman yli metrin. Kangasta tarvittiin siis vain 4,5 metruä, ja siinäkin oli varaa vähän valita, millaiset linnut mihinkin kohtaan laitetaan istumaan. Lisäksi oli vetoketjut selkänojatyynyihin.

Onnea uuteen kotiin!

Laskettelurinne

Toinen siivosi komeroita, kun tuota tavaraa on viime aikoina siunaantunut niin kamalasti lisää... Vaan eipä siitä kaikki päässyt roskikseen tai kierrätykseen asti. Tai noh - pääsi mun kierrätykseen. Huopuneesta villapaidasta ja vanhasta napista tein itselleni pipon, kun se edellinen katosi aivan heti valmistumisensa jälkeen.

Jotenkin tästä ei tullut aivan yhtä hyvä, mutta vielä on se viimeinen oljenkorsi eli pesukone. Ehkä siellä viimeiset pullottavat saumat asettuvat uomiinsa. Ilman tuota kukkaa tämä kyllä näytti aika katastrofilta.  Toisen mielestä muistutti lähinnä lumivyöryä. Sopiihan se pipoon...

Pelastin myös kahdet farkut, sillä eihän mulla ole vielä tusinaa farkkuhameita. Toiset on ihan siniset, mutta minkäköhän jekun niihin tavallisiin keksisi? Onko ideoita?

Vaunut uuteen kuosiin

Sain ihan siistikuntoisen menopelin lainaksi, mutta kuosin pingviineille en aivan lämmennyt, vaikka niitä yritin kauniisti katsoa. Siispä kangaskauppaan, sormenpäät verille neulanpistoista ja tadaa!

Vaunut ovat palvelleet jo kuudella eri lapsella, mutta ovat silti hyvin siistit ja toimivat. Ajattelin ensin jotain värikästä ja isoprinttistä kuosia, mutta kangaskaupassa ei ollut kovin paljon valinnanvaraa, jos halusi auringon-, lian- ja vedenkestävää. Kangasta (SB solid vv) ostin yhteensä 140 cm, ja siitä riittää sitten ratasosankin verhoiluun. Kaavat piirsin suoraam vaunun päältä ja leikkaamisen jälkeen tarkustin vastaavuuden. Kaikki mahdolliset saumat ompelin koneella, mutta varsinkin kuomua sai kyllä pistellä. Oli se sen arvoista!

Ajattelin vielä suihkutella näihin lisäsuojan, jonka tarpeellisuudesta sain lokakeleillä kauniin muistutuksen ohiajavan rekan muodossa. Olin juuri ennen roiskeita miettinyt 20 minuuttia, mikä olikaan se asia, mikä mun piti ostaa... Täytyy kyllä tyytyväisenä todeta, että kosteuspyyhkeellä ainakin pienet pisarat lähtivät mallikkaasti.