Kaikkea pientä

Tämäkin on ollut Luonnos-kansiossa viitisen vuotta. Ihan valmiina. Mitäköhän tästä mun mielestä vielä puuttui?

Vauva on nyt syntynyt, ja minä sain viimeinkin valmiiksi vauvakutsupolttarikansion. Askartelin sen kanteen miniatyyriviirinauhat vauvakutsuilta. Silloinen tuleva äiti toivoi samanmoisia nauhoja pinnasängyn ylle, joten taisin osua nappiin. Juhlien jälkeen rullapäärmäsin sitten kuin viimeistä päivää loputkin kangaspalat viireiksi. Eihän siinä kauan mene, mutta aika maanisesti kangaspaloja syötti paininjalan alle. Ja nythän mulla on sitten metreittäin tällaista nauhaa mun koristelaatikossa odottamassa seuraavia juhlia.  

Toiselle kaverille tein FOEsta kaksostenerotusrannekkeet. Vanhemmat kyllä erottavat identtiset tytöt toisistaan, mutta ilmeisesti jo isovanhemmilla tekee tiukkaa hoitotohinoissa tarkistaa, kumpi on syönyt ja kumpi nukkunut mitenkin. Näistä tuli niin pieniä, että mahoton, mutta kyllä mittanauhan mukaan sopivat. Ompelin ensin suoralla yhteen ja sitten sauman molemmilta puolilta joustavalla suoralla käänteet kiinni. Siksakiakin yritin, mutta se vain suttaantui pienessä joustavassa palassa. Pelkkä solmiminen taas olisi painanut rannetta liikaa. Kaksinkertaiseksi käännettynä olisi ollut sama juttu. Niinpä näin. Ajanevat asiansa.

Uusi aluevaltaus

Mä en tiennyt, että osaa maalata! Mutta niin siinä vain kävi. Kokeiltiin hieman maalaamista Toisen kanssa, ja siitä innostuneena yksi viikonloppu kävin hakemassa pohjan, struktuuripastaa ja muutaman tuubin lisää väriä ja tein tällaisen:

 

 

Tämä on siis toinen maalaukseni ikinä, jos koulussa tehtyjä ei lasketa. Eihän se suurta taidetta ole, mutta sopii niin passelisti sisustukseen. Luonnossa on vivahteikkaampi kuin kuvassa. Olen ihan ylettömän tyytyväinen, kuinka hyvä tästä tuli mun taitoihin nähden! Että sen voi oikeasti jättää näkyviin olohuoneen seinälle!

Muutamia huomioita tein, jotka varmasti vaikuttivat suuresti lopputulokseen:

• Pohjan koko ja muoto ovat tärkeitä. Ne vaikuttavat lopputulokseen oleellisesti. Aloitin isosti eli tämä on 80 * 100 cm. Koen, että abstraktissa iso oli mulle helpompi kuin pieni, sillä omien liikkeiden ei tarvitse olla niin pikkutarkkoja. Isossa saattoi vain huiskia menemään ja työvälineet hoitivat osaltaan häivytyksen ja sekoituksen. Samanlaisessa pienessä pitäisi olla hallitummat liikkeet, kun tätä sai ronskisti hinkuttaa ja huitoa.
  
• Aloittelijan kannattaa käyttää struktuuripastaa (modelling paste), sillä sillä saa ilmettä tauluun helposti. Struktuuripastalla tehdään kolmiulotteisuutta työhön. Pastan voi selkeästi nähdä esimerkiksi vasemman alareunan ruudukossa, taivaan viivoina tai keskelle vertikaaleilla viivoilla muodostetussa horisontissa. Jokin käsitys siitä, millaisen kuvan aikoo maalata olisi siis hyvä olla jo struktuuripastan levitysvaiheessa. Pastaa voi sekoittaa myös väreihin maalatessaan. Mulla oli pieni (275 ml) purkki, jolla sai juuri ja juuri näin ison pinnan ohuelti käsiteltyä palettiveitsellä. Enemmänkin saisi olla, sillä maalikerrokset kyllä tiukimman särmän vei.
  
• Jossain vaiheessa koko pohja olisi hyvä maalata pohjavärillä, ellei halua, että kanvaksen pinta jää näkyviin. Jos jotain tekisin toisin, niin tämän. Maalaisin pohjan sävytetyllä valkoisella joko ennen tai jälkeen struktuuripastaa. Sitten ei tarvitsisi myöhemmin huolehtia siitä, jääkö jokin kohta värittä. 
• Avainsanana mun onnistumiselle olivat kerrokset. Niitä oli monta. Toiset olivat ohuita, toiset paksuja. Toiset vedellä ohennettuja, toiset suoraan tuubista. Osa kerroksista tuli vain pienelle alueelle, toiset levittäytyivät esimerkiksi koko taivaan yli. Taivas oli melko kirjava (esim. vaaleaa harmaata, siniharmaata, kermanvalkoista, salviaa ja siennaa) ennen viimeistä vedellä ohennettua kerrosta, jossa oli titaaninvalkoiseen sekoitettuna napolin keltapunaista (Amsterdam naples yellow red, 292). Tällaista vetistä väriä talouspaperilla hieromalla sai aikaan utuisen lopputuloksen. Horisontaalisessa viivassa on ensin tummaa ruskeaa, sitten prosnssia ja antiikkikultasprayta, sitten vaaleampaa ruskeaa, jälleen sprayta ja ehkä jokunen viiva pronssia, sitten mustaa ja lopuksi vielä hyvin hentoja emeraldinvihreitä viivoja. Niitä olisi saanut olla enemmän. Taivaassa ja vedessä on vielä useampia kerroksia.
  
• Värejä kannattaa käyttää reippaasti, vaikka haluaisikin hyvin harmonisen lopputuloksen. Väriin on aina hyvä sekoittaa jotain toista väriä, ettei se jää tylsäksi. Välillä sekoittelin värit tasaiseksi, välillä jätin epätasaisemmaksi, jotta jäljessä olisi vivahteikkuutta. Käytin ainakin 20:tä eri väriä. Isommat alueet ovat toki rauhallisia väreiltään, mutta sinne tänne kerroksiin piilotin hyvin kirkkailtakin ohuita viivoja, jotka häivytin yhdellä siveltimenvedolla. Taivaassa ja vedessä on periaatteessa samoja värejä, mutta erivahvuisina. Taivaan päälle tuli valkoinen pilvikerros, alaosaan väritin samoja sävyjä mustalla ja tummanharmaalla. Lopuksi kehystin ihan puhdasta mustaa alas ja nousemaan sivuille.
• Kerrosten ja värien lisäksi ei kannata säästellä maalausvälineissä. Hirveästi en telaa käyttänyt, mutta talouspaperia ja nukkaamatonta kangastakin (esim. nylonsukkahousut) kului, kun superlonia ei ollut saatavilla. Paljon levittelin värejä myös sormin eli kumihanskat olivat tarpeen! Palettiveitsi oli ehdoton varsinkin sturktuuripastan levittämisessä, mutta myös maalin, jota saattoi sitten reunoilta häivyttää paperilla. Taidetarvikekaupassa kerrottiin, että inspiraation tullessa jotkut maalaavat luottokorteillaankin. Siveltimiä käytin lähinnä värien lisäämiseen kankaalle ja sivujen viimeistelymaalaukseen mustalla. Ensi kerralla haluan kokeilla silikonilastaa pintojen tekemiseen.
  
• Muiden teoksista kannattaa imeä vaikutteita ja videoista katsoa tekniikoita, mutta aloittelijan ei kannattane odottaa samanlaista lopputulosta. Itse kopioin tekniikan Nikki Chaucanin videosta, mutta halusin värit ennemminkin Julie Rhodesin eräästä teoksesta Instagramissa. Omaankaan teokseen ei kannata jäädä kiinni, sillä ensimmäisen kerran jälkeen taulu oli aika paljon ruskeampi kuin lopullinen (ks. alla). Tykkäsin tästäkin kovin, mutta tässä oli vielä aivan liian vähän kerroksia. Jos olisin pohjamaalannut taulun, tämä olisi voinut olla jo lähellä lopputulosta. Tässä on mielestäni paremmin onnistunut tuo horisontti, kun se on pehmeämpi ja ehkä peilautuvampi. 

 

Tarvikkeet:

• pohja (puuvilla) 80 * 100
• maalausvälineet: palettiveitsi (mikä vaan), kädet (kumihanskat), talouspaperi ja nylonsukkikset tai superlonia, pieni superlonitela, kolme erikokoisia pensseliä 
• struktuuripastaa (275 ml) ja pieneksi murrettua korkkikangasta (korkkikankaan sijaan kaupasta saa esim. karkeaa struktuuripastaa)
• akryylivärejä ja monta. Tähän meni ainakin 120 ml titaanivalkoista. Mustaa ainakin 60 ml. Samoin muina pääväreinä Amsterdamin napolinkeltapunainen (292) ja preussinsininen (566), Reevesin pronssi, Marie'sin siniharmaa (460), vihreänharmaa (576) ja poltettu sienna (684). Lisäksi oli kaksi valikoimaa Amsterdamin 20-millisiä tuubeja: musta-valkoiset ja värilliset. Näistä en kyllä jokaista käyttänyt.
  
• antiikkikultasprayta
  
• mattavernissa viimeistelyyn (kannattanee valita UV-suojallinen)
  

Juhlanauhaa

Järjestelen säännöllisesti kaappeja, jos niihin sattuisi sillä tavalla tulemaan lisää tilaa. Yleensä järjestely saa kimmokkeen hieman reippaamanlaisesta ostosreissusta. Nahkapaperi rullalla ei taipunut kauniisti haalimiini laatikoihin, joten pistelin pyörylöiksi leikkurilla ja suoralla ompeleella yhteen. Milloin on juhlat?

 

Tein tilaa myös kaupan valmiista joulukorteista. Ehkä niitä oli vielä liian vähän harmoniseen ketjuun, mutta sai nyt kelvata näin.

 

Päiväkotiryhmän muistaminen aikuisille

Nämä tehtiin joulukuussa 2019 päiväkotiryhmän yhteisissä pikkujouluissa muistamisena päiväkodin aikuisille. Kuvan kangaskassi on peruskauppakassia pienempi. Sormien sijaan kehotan painamaan reilusti kämmenlehtiä, niin puusta saa hieman vehreämmän.

Väreinä on Emon kupari ja tummansininen, hieman hipaistiin myös helmiäisvalkoista lehtiin. Mulla piti olla tarpeeksi kangasta pohjakankaaseen häämekon raakaversion helmoista, mutta jouduin kuitenkin sitten ostamaan lisää. 

Kun tässä keväällä kaivelin kätköjä, tajusin, että mulla olisi ollut valmiiksi ommeltuja kangaskassejakin, eikä vain kangasta, tätä tarkoitusta varten. Mutta annoin nämä sitten värinloppujen kanssa eräälle kaverille äitienpäivälahjatarpeiksi. 

Jokainen vuodenaika on hyvä tehdä himmeleitä

Järviruo'ot olivat olleet leikattuina vaikka kuinka pitkään - siis vuosia - ja kahdessa illassa taisin tehdä tämän valmiiksi. Postaamiseen menikin nyt sitten toinen vuosi. Tykkään tuosta järviruo'on vaihtelevasta väristä ja paksuudesta. Tehdessä pysyi ehjänäkin, mutta kotiin kuljettaessani lipesi tämä käsistä ja otin hieman liian lujaa kiinni. Tuskin sitä kukaan huomaa kuitenkaan, kun käytin jälleen metallilankaa. Taas yksi hyvä puoli sille: pysyy rikkinäisenäkin koossa!

 

Täällä edelliset lasista tehtyinä. Lapsi taiteili oman teoksensa seinähimmelistä jääneistä muovipilleistä:

 

 

Noin tuhat: suodatinpaperiruusut

Viime keväänä tuli muutama suodatinpaperiruusu askarreltua - ja niin tuli muutamalla muullakin. Kiitos avusta! Urakka vaikutti aivan mahdottomalta, mutta kyllä se pikkuhiljaa eteni. Aluksi opiskelin myös hortensioista, mutta onneksi totesin, että näissä yksinkertaisimmissakin versioissa oli ihan tarpeeksi puuhaa tuolla määrällä.

Tässä kuvassa tummemmat kukat on tehty valkaisemattomasta suodatinpaperista ja roimasta määrästä punaista väriä. Vaaleammat valkaistusta.

En voi suositella tuhannen tekemistä, mutta muutaman ruusun sitä vastoin askartelee vaikka lasten kanssa. Tarvikkeetkin saattavat löytyä kotoa! Alla ohjeet neljäänkymmeneen eli yhteen kimppuun ruusuja.

Tarvikkeet yhteen kimppuun tai kranssiin (40 kukkaa)

Kukkaosa:

- 1/4-suodatinpapereita yksi 200:n pakkaus (5 suodatinpaperia per kukka)

- vesiväriä (+ sivellin) tai elintarvikeväriä
- (helmiäisvesiväriä (esim. Coliro)/ helmiäisakryylimaalia) 
- vuoka
- nitoja ja niittejä

Varret/kimppu

- pistin

- rautalankaa  20 m (n. 1 mm paksua, 40 - 50 cm / kukka) / kuparisia sidelankoja 1,2 mm, 40 cm (40 kpl)
- vessapaperiholkki + kontaktimuovia (esim. DC-Fix) / maljakko
TAI
- vaihtoehtoisesti: kranssi ja liimaa

 Ohjeet värjäykseen

1. Tee ympyrämalli paperista. Mallin tulisi olla hieman pienempi, kuin mitä suodatinpaperiin mahtuu, sillä on helpompi leikata ympyrä vähän isompana kuin malli. Ei ole niin väliä, jos muoto ei ole täydellinen ympyrä. Vaihtelun vuoksi voi kokeilla vaikka piparkakkureunaa tai pienempiä ympyröitä.

2. Peitä astian pohja vedellä ja liota mukaan vesiväriä tai elintarvikeväriä niin paljon, kuin haluat kukan tummimmillaan olevan (huom! kuivuessa väri tummentuu aavistuksen). Helmiäishohtoa saa helmiäsivesiväreillä. Testaa värin voimakkuutta muutamaan ympyrään. Itse sekoitin aina muutamaa väriä saadakseni vivahteikkaamman värin. Ota osa vedestä pakastusrasiaan ja jatka värin lisäämistä vielä hiukan.

3.  Ota noin puolet ympyröistä ja kasta ympyrät läpimäriksi. Pino voi olla melko paksukin - väri imeytyy kyllä.

4. Puristele ylimääräiset vedet pois. Yritä säilyttää pinon muoto, sillä se helpottaa seuraavassa vaiheessa.

5. Kierittele ympyröiden reunat tummemmassa pakastusrasian vedessä saadaksesi reunoihin enemmän väriä.

6. Voit lisäksi värjätä siveltimellä reunat suoraan värinapista. Lado valmiit ympyrät leivinpaperin päälle pellille noin kymmenen paperin pinoihin. Pinot saavat olla osittain päällekkäin.

 

7. Lisää vuokaan vettä, jotta toisessa puoliskossa on vähemmän väriä. Toista kohdat 3 - 6 vähemmällä värillä.

8. Kuivata suodatinpaperit uunissa jonkin ruoan jälkilämmöllä. Sadassa asteessa meni kymmenestä kahteenkymmeneen minuuttia pinojen paksuudesta riippuen. Kääntelin muutamaan kertaan varmistaen, etteivät suodatinpaperit kärähdä. Ympyrät saavat jäädä hieman kosteiksi, sillä ne kuivuvat loppuun kyllä uunin ulkopuolellakin. Pinoja voi hyvin hajottaa värjäyksen jälkeen.

9. Asettele noin kymmenen ympyrää päällekkäin (viisi vaaleampaa ja viisi tummempaa). Jos olet tehnyt halkaisijaltaan pienempiä ympyröitä (< 6cm), kahdeksankin riittää hyvin. Niittaa ympyrät keskeltä kiinni. 

Jos aiot tehdä varrellisia kukkia, pistä pistimellä reiät niitin molemmin puolin, taita 40 cm:n pätkä rautalankaa tai yksi sidelanka kahtia ja työnnä intensiivisemmän värin puolelta läpi. Kierrä tyvestä tiukasti (voit auttaa pihdeillä taitosta) ja varsiosaa löyhemmin.

10. Aloita paperien rutistelu/nostaminen päällimmäisestä suodatinpaperista. Ensimmäiset saa rutata tyvestä asti hyvin pieneen suppuun, seuraavia ei tarvitse aivan niin tiukasti nostella. Viimeiset pari saavat jäädä rutistelematta, mutta sulje koko kukka nyrkkiin. Tämän jälkeen avaa kukkaa hieman auki. Otteet voivat olla ronskejakin, paperi ei mene rikki eikä lopputulos tärvelly ruttuisuudesta.

(11. Helmiäisakryyliväriä voi lisätä tässä vaiheessa terälehtien reunoihin, jos helmiäisvesiväriä ei ole ollut käytössä.)  

12. Jos olet tehnyt varrettomia kukkia, voit liimata kukat esimerkiksi styrox-kranssiin pohjastaan. Varrellisia voit asetella sellaisenaan maljakkoon tai valmistaa niille pidikkeen, jotta kimppu pitää paremmin muotonsa ja on helposti siirrettävä.

Pidikkeenä toimii vessapaperirullan holkki, joka kannattaa kestävyyden takia päällystää kontaktimuovilla. DC-Fix-kontaktimuovi armahtaa, jos kimpusta ei tule aivan tasainen ja pidike vilkkuu kukkien välistä. Kun olet päällystänyt vessapaperirullan, pistele tasaisin välein eri korkeuksille kukille reiät pistimellä. Aivan alas reikiä ei tarvitse (kimppu pysyy  tiiviinä ja rullan saa maljakon suusta sisään) ja yläreunaankin kannattaa jättää sentin väli. Jos maljakkosi on läpinäkyvä, voit katkoa vessapaperirullan alta tulevat varret, vaasissa varret voi jättää.

13. Kimppu on valmiina maitopurkin kokoinen läpimitaltaan.

Videoita hieman toisella tavalla tehdyistä kukista löytyy Youtubesta, jos jokin kohta jäi epäselväksi.

Kranssi suodatinpaperikukista (Eskimo)
Varrellinen suodatinpaperiruusu (englanniksi)
Hortensiat (englanniksi)

Itse siis väänsin nämä kakskymmentäkaksi plus ekstrat. Koska määrät olivat näin valtaisat, ostin kuparoituja sidelankoja varsiksi viiden kilon puntin, joten vältyin rautalangan katkomiselta. Ne olivat 40 cm pitkiä ja läpimitaltaan 1,2 mm, mikä oli maksimipaksuus sormilla kierrettäviksi.

Lasihimmeli

Ostin vuosia sitten Karnaluksista lasiputkia, jotta saisin himmelit aikaiseksi. Nyt kiikutin ne evakkoon ja päätin, että takaisin eivät tule enää paketissa. Joulun alla pujoteelin metallilangalla ne näiksi yksinkertaisiksi himmeleiksi.

Sain tässä kadotettua tehokkaasti kyllä kaikki laskelmani määristä. Muistaakseni tein ihan matemaattisen kaavankin menekistä älynystyröitäni herätelläkseni, huvikseni. Kahta eri pituutta tuossa on: vaa'assa lyhyempi, diagonaalissa pidemmät.  Isomman korkeus on kymmenen kerrosta ja pienemmän kahdeksan. Vielä jäi.

Vielä ehtii joulunaikaan

Viime vuonna tein kestojoululahjapusseja, mutta ne olivat tänä vuonna hautautuneina jonnekin. Kierrätyskankaita olisi muutama samaan tarkoitukseen, mutta en tänä vuonna ehtinyt.

 

Tänä vuonna askartelimme kuusenkoristeita, sillä nekin ovat pakattuina jonnekin liian hyvin. Voin sanoa, että noiden neulesydänten tekeminen betonia jäljittelevästä massasta ei ollut hyvä ajatus - massa murtuu ja katkeaa paljon helpommin kuin tuollainen perusfimo.

Näitä lumiukkoja on tänä vuonna näkynyt paljon. Tonttuovet ovat olleet pois laskuista liian innokkaiden kätösten takia, mutta korkeammalle sijoitettava ukkeli on ihan kiva idea. Ja mikä parasta, tämä menee kasaan ensi vuotta varten!

Käsityöblogien joulukalenteri: Riikinkukkokangaskassi (DIY)

Eilisen joulukortti-idean tarjoili Ihan oikea blogi, ja huomenna yllättää Craft Candidate. Tässä välissä on mun vuoro. Postauksen aiheeksi valikoitui lähes kaikille sopiva joululahjaidea eli kangaskassit. Omani tein alusta loppuun ja lasten kanssa, mutta kassit voi toki ostaa valmiina ja pitää pienet sormet loitolla. Idean testasin jo viime vuonna, ja koko lähipiiri on näitä käyttänyt ahkerasti.

Tarvikkeet kolmeen kassiin:

• 125 cm puuvillaa + lankaa / valmiita kasseja
• Emon (peite)kangasvärit: kupari- ja helmiäsivalkoinen 
• pala vaahtomuovia & ohutkärkinen sivellin
• pala kontaktimuovia sapluunaksi (A4)
• pala pahvia (n. A4) suojaksi
• tulostettu malli. (vapaasti käytettävissä epäkaupallisiin tarkoituksiin eli opetukseen ja henkilökohtaiseen käyttöön)

Lasten tultua olen yrittänyt keksiä lahjaksi jotakin, jossa heidän kädenjälkensä näkyisi, mutta joka ei olisi pelkkää suttua kuitenkaan. Näissä kasseissa isompi (silloin lähes 4 v) sai repiä kankaita, tuputella riikinkukon vartalon kassiin sekä tehdä sulkiin isommat sormenjäljet. Pienempi (puolivuotias) kantoi kortensa kekoon lainaamalla varpaansa malliksi sulan silmän keskelle. Toinen taisi jonkin höyhenen maalata myös, mutta pääosin pienet yksityiskohdat vetelin minä.

Ohje kassien ompeluun 

Ompelin kassit, koska halusin kauniit pohjavärit. Kävin EK:sta hakemassa Niina-yleispuuvillaa. Kustakin 125 cm -palasta saa kolme kassia (kankaan leveys vähintään 135 cm). Alla leikkuusuunnitelma (harmaa jää yli 150 cm leveästä kankaasta). Kukin sanka on 12 * 65 cm ja kassiosa 40 * 100 cm. Oman maun mukaan voi toki sankoja lyhentää tai kassia leventää. Kuvissa kassien sangat ovat kymmenen senttiä pidemmät, mutta käytössä vähempikin riittää, jotta kassia voi kantaa sekä olalla että kädessä. Suosittelen katsomaan pohjakankaaksi myös vaaleita haaleasti kuvioituja kankaita. Sellaisesta tuli aika kiva myös.

Ompelin kassin sivusaumat sekä sisänurkkiin kolmiot, jotta sain pohjaksi suorakulmion muodon. Yläreunan taitoin tuplasti sisään nelisen senttiä. Sangat ompelin nelinkerroin päältä tikaten ja kiinnitin raksiompeleilla yläreunaan. Jos ei jaksa alusta asti lähteä, esimerkiksi täältä saa valmiita puuvillaisia kasseja (ja pusseja, penaaleja, sporttireppuja, patakintaita, lippiksiä...). Ilmeisesti myös joissakin Prismoissa on ollut myynnissä. Kassit voi värjätä marketeista saatavilla kangasväreillä, jos raakapuuvilla tai valkoinen ei värinä nappaa.

Ohje riikinkukon painantaan

 

Meidän kasseihin valikoitui väreiksi Emon kupari ja helmiäisvalkoinen (ostettu täältä). Värit ovat riittoisia eli 100 g riittää hyvin useampaan kassisatsiin.

Aloita suojaamalla kassin toinen puoli eli työnnä pahvi (vaikka pitsalaatikon kansi) kassin sisään. Piirrä riikinkukon vartalo (tästä sapluunaan) peilikuvana kontaktimuovin toiselle puolelle ja leikkaa aukko kontaktimuoviin. Jätä tarpeeksi kontaktimuovia aukon ympärille, jotta työskentely on helpompaa varsinkin, jos lapsi auttaa tässä työvaiheessa. Liimaa kontaktimuovi kankaan pintaan: Painele varsinkin aukon reunoista sisälle päin hyvin kiinni, jotta väri ei pääse sapluunan alle. Ota kohdistuksessa huomioon se, että pyrstö tulee suunnilleen saman verran vasemmalle. Tuputtele kupariväri kankaan pintaan vaahtomuovitupolla. Väriä saa käyttää useamman kerroksen, jotta pinnasta tulee peittävämpi. Sama kontaktimuovisapluuna kestää toisenkin siirron, mutta puhdista muovia pyyhkimällä talouspaperilla aukkoon päin muovin ollessa vielä kiinni edellisessä kassissa. Näin vältät ylimääräiset rähmät.

Maalaa ohuella siveltimellä viitisen kuparinväristä viivaa töyhdöksi päälaelle. Kaarevien viivojen päihin tulee pienet pallot. Anna kuparivärin kuivahtaa, jotta työ ei sotkeennu seuraavissa vaiheissa.

Leikkaa kestävästä paperista (esim. naistenlehden kannesta) pyrstönmuotoinen aukko (ks. sapluuna). Aseta aukko hieman vartalon peräpään päälle ja sudi kymmenisen helmiäisvalkoista viivaa niin, että viivojen alemmat päät kattavat tasaisesti koko alueen.

Voit samalla sipaista pikkuriikkisen valkoista väriä töyhdön palloihin.

Painele lapsen peukalonjälki jokaisen viivan alempaan päähän helmiäisvalkoisella väriläntti. Aikuisen kannattaa kokeilla, josko vaikka etusormen koko olisi passelimpi kuvaan. Jos valkoista väriä on kosolti, anna sen kuivua jonkin aikaa.

Jatka sulkien tekemistä kuparivärillä: Tee ohuella siveltimellä kolme peukalonjälkeä myötäilevää viivaa kummallekin puolelle jälkeä. Aloita viivat valkoisten viivojen varresta, kierrä peukalonjälki ja kaarra aavistuksen ulospäin. Muista aloittaa alimmasta sormenjäljestä ja etene riikinkukon vartaloa kohti, jotta sulat laskeutuvat kauniisti päällekkäin.

Kun valkoiset peukalonjäljet ovat kohtalaisen kuivat, voi niiden päälle painaa pienemmät sormen- tai varpaanjäljet. Värien pieni sekoittuminen ei haittaa. Signeeraa työsi. Silitä kuva kiinni ohjeiden mukaan. Minä silitin huolellisesti, ja värit ovat kestäneet hyvänä 60 asteen pesut.

Sapluunaa ja ohjetta saa vapaasti käyttää epäkaupallisiin tarkoituksiin (esim. opetuksessa ja henkilökohtaisessa käytössä).

Käykäähän avaamassa muutkin joulukalenterin luukut vuorollaan!
Kaikki löytyvät täältä.

Joulukalentereita muutama

Tämä joulukuu lipsahti ihan vahingossa joulukalentereiden puolelle. Aloitimme aamulla lasten kanssa puuhajoulukalenterin, jonka ensimmäisenä tehtävänä oli etsiä kahdeksan (!) joulukalenteria. Olin ostanut molemmille lapsille omat suklaa- ja kirjajoulukalenterit, kun joululaatikosta paljastui edellisvuosien käyttämättömät partiolaisten kalenterit. Saimme myös isovanhemmilta ja ystävältä tämän vuoden kalenterit. Ja tämä puuhakalenteri on lähinnä yritys pitää minut ruodussa, jotta tekisin jotain kivaa lasten kanssa joka päivä, vaikka seuraavina kolmena viikkona olisi helppoa mennä aidan ali. Tässä lista mun suunnitelmista:

•     Joulukalentereiden etsintä
•     Joulukorttien teko
•     Joulukorttien lähetys (postimerkkitarrat!)
•     Piparitalon leivonta ja koristelu
•     Talon kokoaminen
•     Jokin joulutapahtuma (esim. Annantalon)
•     Esikoisen päiväkotiryhmän pikkujoulut & pk:n aikuisille yhteislahjat (kankaanpainantaa)
•     Lumiukko-oven askartelu & kiinnitys (mustia ympyröitä, oranssi kolmio/kartio ja punainen nauha valkoiseen oveen)
•     Joululahjojen tekeminen (esim. isovanhemmille)
•     Joululahjojen ostaminen (lapset toisilleen)
•     Paketointi
•     Joulutarrailua/joulupuuhakirja (väsyneelle päivälle)
•     Ikkunamaalausta (piimä/ikkunavärit) / ikkunatarrat
•     Tonttujumppa (lakit päässä kuvitellaan tonttujen liikkeitä)
•     Lumihiutaleiden leikkaamista (silkkipaperi)
•     Piparitaikinan teko
•     Piparien leivonta
•     Piparien koristelu
•     Pulkkamäki
•     Modernin himmeli teko (rautalanka + pillit)
•     Joululeffa (esim. Kanelia kainaloon!)
•     Kauneimmat joululaulut
•     Joulutortut
•     Kuusenkoristeiden teko
•     Joulukuusen haku
•     Tontun (/ pehmo, jolla tonttulakki) valokuvaaminen ympäri omaa asuinaluetta
•     Joulukuusen koristelu

Näin ainakin nyt aluksi. Päivitän listaa, jos keksin jotain muuta pientä, pienellä rahalla toteutettavaa.

Ja sitten siihen omaan joulukalenteriin eli käsityöblogeihin! Tänä vuonna osallistun muutenkin kuin lukijana, eli viides päivä avautuu mun luukku täällä blogissa! Kaikki luukut löytyvät Käsityöblogit-Facebook-ryhmästä, ja joka blogissa pitäisi olla linkki edellisen ja seuraavan päivän luukkuun. Ensimmäisen luukun takana oli Rosanna of May -blogi. Ja kun se ei riitä, Sormustin- & Rakkaudella Henna -blogit pitävät yhteistä kalenteria myös, Hupsistarallaa ja Madam B.C. omaansa.

Tervetulokyltti

Tämä ei ole mun käsialaa, mutta liittyy kokonaisuuteen, joten laitan tämänkin nyt tänne. Toinen suunnitteli tietokoneella, tulosti ja maalasi kuparimaalilla päälle. Muutoksena alkuperäiseen istutti meidän sormusten kuvat ja nimikirjaimet posteriin. Vaikeinta oli saada tulostepalat kauniisti pohjakartongille.

Huiskut

Olin siinä uskossa, ettei riisiä enää heitetä missään, mutta se olisikin ollut sallittua. Ehkä en (emme) olisi näitä siinä tapauksessa väkränneet. Näillä kuitenkin huiskutettiin onnittelukuja meille. Kilinä oli kyllä ihan juhlavaa, vaikka meidän vieraat pitivät muutenkin meteliä. Meteliä voi myös ohjeistaa Eilen tein -blogin tulostettavien hurraa-huutojen avulla. 

Ruusukultaiset kulkuset ovat Tokmannilta, satiininauhat (atlaspael) Karnaluksista ja tikut 50-senttisiä ja 4-millisiä koivukeppejä. Lisäksi käytimme teippiä ja suodatinpaperiruusuista jääneitä kuparilankoja kulkusten kiinnittämiseen.

Esivalmisteluina sprayasimme kepit Mastonin kuparivärillä: tikut pystyyn hiekkakasaan ja suihk suihk. Tämä tietenkin tarkoitti, että toisesta päästä sirkkelöimme sitten maalaamatonta muutaman sentin pois, kun emme jaksaneet toistaa maalausta. Satiininauhoja leikattiin määrämittaan kymmenistä metreistä nauhaa ja Toinen poltteli muutaman tunnin päitä kiinni.   

 

Tein taustatyöni hyvin siinä mielessä, että tikut eivät olleet ollenkaan liian pitkät huiskutukseen. Sen sijaan lasten (ja aikuisten) leikkeihin olivat liian ohuita, koska seuraavana päivänä löytyi useampi katkennut keppi. En silti olisi ostanut tätä paksumpia ja kalliimpia keppejä, koska suurin osa kesti hyvin. Yhtä lailla varasin satiininauhaa reilusti joka keppiin (väh. 70 cm / nauha), jotta liehuivat nätisti, eivätkä vain töröttäneet kepin nokassa. Joskin pitkät nauhat myös helpommin sotkeentuvat toisiinsa ja keppiin.

Taivuteltavan, mutta jämäkän kuparilanganpätkän taitoin kahtia, pujotin kulkuset ja kiinnitin kepin päähän washi-teipillä (koska sellaista kuparinväristä sattui olemaan. Tämän jälkeen kuumaliimasin tikun yhdelle sivulle kolmen nauhan verran liimaa ja painoin nauhat taitteelle puolestavälistä niin, että liimaa oli kiinni nauhassa kahdessa kohtaa (ks. eka kuva). Sitten vain toistoa ja toistoa Toisen kanssa kello kolmeen yöllä hieman hampaita kiristellen. Mutta mulle tuo on ainakin jo ihana muisto!

Sohvatyynyt ja tereet

Halusin uudet sohvatyynyt ja päätin samalla kokeilla aiemmin hankittua terepaininjalkaa. Ihan hyvin se toimi, vaikkei ihan täydellisen helppoa ollut. Pitäis varmaan olla eripaksuisille tereille omat jalkansa. Sohvalla on myös Toisen mummin tekemä ristipistotyyny, meille erittäin rakas.

Kankaana on Pentikin uutuus, Puistoko se oli? Siitä leikkasin pitkiä soiroja, joiden sisään taisin laittaa Lankavan jotain Moppi-kudetta, ehkä jotain miniä. Sohvatyynyiin ois voinut olla paksumpaakin, mutta en jaksanut monta kauppaa koluta. Vetskarit tietty ja silleen.

Kankaassa oli kyllä aikamoinen etsiminen, kun haluttiin sen sopivan olohuoneen seinien väriin (taustalla Tikkurilan Vaellus ja toisaalla Nefriitti) sekä työhuoneen tapetoituun seinään. Sinne askartelin isän kanssa Glasshousen numero 703:n. Tämä oli mun toinen ikinä tapetointi, mutta onneksi on tarkka ja osaava isä. Kiitos vielä!

 

Lapset saivatkin sitten ruuvata työpöydät kokoon tuohon seinän edustalle.

Seppele

Jopas on ollut pitkä tauko. Paljon olen kyllä tehnyt ja vielä isompia suunnitellut, mutta ei ole rahkeet riittäneet tänne asti. Kuvaaminen ja kirjoittaminen vielä sujuisi, mutta into kilpistyy aina siihen kuvanmuokkaukseen. Viime viikonloppuna harjoittelin seppeleen tekemistä. 

Rautalangan ympäri on kierretty juuttinarua, jotta seppele olisi mukava päässä. Elävinä kolmea eri eukalyptusta, neilikoita, harsokukkaa ja vahakukkaa. Elottomana rautalankaa. Hyvin säilyy seuraavaan päivään kostuttimitta, kun jääkaapissa säilyttää.

Himmelikortti

Viime vuonna ihastuin Nurinkudin-blogin joulukortteihin, joten tavoistani poiketen paljastan korttini tänä vuonna jo näin joulukuun alussa. Ovat odotelleet valmiina jo tammikuusta, jolloin hankin marketin alennusmyynnistä helmet kortteihin. Korttipohjat ovat Suomalaisesta, lanka jotain puuvillaa varastoista ja kynä Sinellistä.
 

Tiinan blogista kävi hyvin ilmi, miten kortit on tehty ja mitä tarvikkeita käytetty, mutta mittasuhteita (pisteiden paikkoja) pähkin kyllä sen verran pitkään, että ajattelin ne jakaa pdf:nä muille innokkaille himmelintekijöille ihan pistelymallina. Toinen asia, joka tuolta linkistä löytyy, on pistelyjärjestys. Halusin omien korttieni sisäpuolelle myös kauniin himmelin, enkä lankasotkua. Etupistokirjontaa en ole niin paljon harrastanut, että lonkalta olisi syntynyt kuvio samanlaisena molemmille puolille, joten jaan järjestyksenkin, jos se jonkun työtä helpottaa. Käykäähän kuitenkin Nurinkudin-blogin puolella ensin katsomassa, millainen alkuperäinen toteutus oli ja kenelle kunnia näin ihanista korteista kuuluu. Suosittelen huokailemaan taidokkuutta myös postauksen origamipeurakorttia tutkaillen!

Kun pistely oli valmis, jätin aloituslangan silmukan sisään 

kuvan osoittamalla tavalla. Näin sain tehtyä solmun aivan  

 himmelin kärkeen, jolloin myös langanpäistä sai nätisti sol-

mittua rusetin.                                                               

Jos olisin jaksanut, olisin kaivanut esiin pitsinnypläystyynyni, mynsterikartonkini ja pistimeni reikien tekemiseen, mutta menin laiskana vain ilmassa kartonkijätteeseen jäljennetyllä mallilla ja ratkojalla. Siitä ei taida enää olla tositoimiin.

Malli himmelikortin reikiin & pistelyjärjestys

Huom! Mallia saa vapaasti käyttää epäkaupallisiin tarkoituksiin (henkilökohtaiseen käyttöön tai opetuksessa).