Jämähaaste 2017: joustamattoman kangaspaketin arvonta

Ajan tai sopivan kohteen puute ovat mulle suurin syy siihen, että osa kankaista jää kaappiin roikkumaan. Ensi vuonna ajattelinkin haastaa itseni ja toivottavasti teidät lukijatkin jakamaan parhaimmat vinkit jämämateriaalien käyttöön.
 

Lisävauhtia vuoden kestävän haasteeseen laitan arpomalla kuvanmukaisen kangaspaketin joustamattomia. Haasteen mukaisesti palat eivät ole suoraan pakalta: Vasemmassa reunassa on kummitus-sofshellin lisäksi kierrätyskankaita. Keskellä on ruskean kevyesti joustavan housukankaan lisäksi ohuita puuvilloja (harmaa-valkoisessa oli muistaakseni myös lyocellia). Oikealla on paksuja sisustuskankaita, kerniä sekä tekokuituisia. Palat vaihtelevat kooltaan, mutta suurimmassa osassa on ainakin sisustustyynyn verran kangasta, toisista saanee joukonkin. Kankaat on esipesty hajusteettomilla; meillä ei ole lemmikkejä, emmekä tupakoi.

Jämähaaste2017:ssa jämän saa määritellä itse: Jämäkangas on jotain, joka on jäänyt toisesta työstä yli - omasta tai jonkun muun. Jämäkangas voi tietenkin tarkoittaa myös muuten vain pientä palaa, jonka koko rajaa käyttömahdollisuuksia, tai kangasta, joka syystä tai toisesta on jäänyt roikkumaan kaappiin koostaan huolimatta. Ekstremistit voivat haastaa itsensä silpun kanssa!

Haasteet ovat tietenkin aina mielekkäämpiä muiden kanssa kuin yksin. Mulla on jonkinlainen hahmotelma siitä, mitä kunakin kuukautena olisi aiheena, mutta joukossa ideat kristallisoituu. Siispä...

• ensimmäisen arvan saa keksimällä yhden tai useampia ideoita kuukauden aiheeksi tai teemaksi (kenelle, mitä, tekniikka, tapa....muuta?) 
• toisen, kun on blogini lukija arvonnan päättyessä
  
• kolmannen, kun jakaa postauksen kuvan blogissa, facebookissa, instagramissa, tms. Liitä mukaan linkki, jolla pääsee tähän päivitykseen. 

Ilmoita kommentissasi, monellako arvalla olet mukana ja miten sinut tavoitan, jos voitto osuu kohdallesi. Aikaa osallistua on maanantain keskiyöhön asti, tiistaina arvon onnekkaan. Lähetän paketin ainoastaan kotimaahan. Jos voittaja ei vastaa viikon kuluessa huhuiluihin, arvon osallistuneista seuraavan. 

Onneaan voi koittaa myös joustavien kankaiden arvonnassa!

Jämähaaste 2017: joustavan kangaspaketin arvonta

Monen käsityöntekijän haasteena ovat pullistelevat materiaalikaapit. Itsellä ongelmallisimmiksi ovat osoittautuneet jämäkangaspalat, jotka näennäisestä pienuudestaan huolimatta vievät paljon tilaa, koska niitä on niin paljon, ja ne jäävät kertymään. Vuonna 2017 aion järjestelmällisesti vähentää roikkumaan jääneitä kankaita kaapista. Haastan kaikki teidätkin mukaan! 

Polkaistakseni vuoden kestävän haasteen käyntiin laitan kuvanmukaisen kangaspaketin joustavia arvontaan. Haasteen mukaisesti palat ovat aika pieniä: Vasemmalla puolella ovat palat, joista saa vähintäänkin taskun tehtyä, oikealla sellaiset, joista syntynee vauvan tai lapsen vaatteen osia, jos ei koko vaatetta.  Kankaat on esipesty hajusteettomilla; meillä ei ole lemmikkejä, emmekä tupakoi. Huomautan, että Marimekon pohjaväri on pesussa harmaantunut.  

Jämähaaste2017:ssa jämän saa määritellä itse: Jämäkangas on jotain, joka on jäänyt toisesta työstä yli - omasta tai jonkun muun. Jämäkangas voi tietenkin tarkoittaa myös muuten vain pientä palaa, jonka koko rajaa käyttömahdollisuuksia, tai kangasta, joka syystä tai toisesta on jäänyt roikkumaan kaappiin koostaan huolimatta. Ekstremistit voivat haastaa itsensä silpun kanssa!

Haasteet ovat tietenkin aina mielekkäämpiä muiden kanssa kuin yksin. Mulla on jonkinlainen hahmotelma siitä, mitä kunakin kuukautena olisi aiheena, mutta joukossa ideat kristallisoituu. Siispä...

• ensimmäisen arvan saa keksimällä yhden tai useampia ideoita kuukauden aiheeksi tai teemaksi (kenelle, mitä, tekniikka, tapa....muuta?) 
• toisen, kun on blogini lukija arvonnan päättyessä
  
• kolmannen, kun jakaa postauksen kuvan blogissa, facebookissa, instagramissa, tms. Liitä mukaan linkki, jolla pääsee tähän päivitykseen. 

Ilmoita kommentissasi, monellako arvalla olet mukana ja miten sinut tavoitan, jos voitto osuu kohdallesi. Aikaa osallistua on maanantain keskiyöhön asti, tiistaina arvon onnekkaan. Lähetän paketin ainoastaan kotimaahan. Jos voittaja ei vastaa viikon kuluessa huhuiluihin, arvon osallistuneista seuraavan. 

Onneaan voi koittaa myös joustamattomien kankaiden arvonnassa!

Aikuisen helmineulepipo tupsulla

Yritin tehdä pojalle pipon, mutta tulikin aikuisen päähän. Innostuin Hupsistarallaan piposta ja langasta, mutta pienemmillä puikoilla ja isommalla lapsella ajattelin, että 120 silmukkaa on sopivasti. Ja mä olen tosi huono purkamaan, mutta ei tämä ole mun väri. Onneksi tulivat juuri tuiskut, kun tämä valmistui ja oli vain pakko vetää päähän, kun jossain viisauden puuskassa viime keväänä hankkiuduin kaikista vanhoista pipoista eroon mentaliteetilla "sitten on pakko tehdä ajallaan uusi".

Tykkäsin langasta, vaikka se tosiaan on jotenkin puuvillamaista ja halkeilevaa. Kaupassa oli vain tuo minttu, mutta itselle ehkä hankin harmaan vielä. Päässä lanka ei kutita, ja kun tuota tikutti 2,5:n puikoilla, niin jäljestä tuli hieman peltistä, mutta helmineuleena tosi tiivistä: saa aika paljon tuulla, ennen kuin menee pää jäähän. Yleensä kun villasta tuppaa pienikin vire menemään läpi.

Helmineulepipo aikuiselle Novita Baby woolista (100 g), puikot 2,5

Hupsistarallaan blogissa on ohje lapsen pipoon, ja tämä on siis muunnelma siitä. Näin yksinkertaisena uskallan kuitenkin omani tähän laittaa, kun ei kai perusvillasukankaan ohjetta kukaan omista.

1. Luo 120 s.
2. Neulo 10 krs joustinta suljettuna.
3. Neulo 15 cm helmineuletta eli 1 o 1 n ja seuraavalla kerroksella nurjien päälle oikeat ja oikeiden päälle nurjat.
4. Kavenna jokaisen puikon alussa ja keskellä kaksi yhteen eli yhteensä 8 s kerroksella. Tee kavennukset 2 o yhteen tai 2 nurin yhteen sen mukaan, miten kuvioon passaa paremmin. Neulo mieluummin nurin kuin oikein yhteen, jottei tule sileää neuletta. Neulo kerros ilman kavennuksia.
5. Toista edellistä kohtaa, kunnes joka puikolla on jäljellä 8 silmukkaa; vähennä silmukkamäärä puoleen eli neulo jokainen silmukka seuraavan kanssa yhteen pariksi. Neulo kerros ilman kavennuksia. Toista sama. Jäljellä on 8 silmukkaa. 
6. Päätä.
7. Tee tupsu ja kiinnitä.  

Kyllä mä sitten lopuista langoista sain lapsellekin pipon ja kaulahuivin, mutta ne odottaa vielä viimeistelyä eli sisäkangasta ja päättelyä.

Tassunjälkiä

Poika on 92:n koossa, näissä koko on 80 cm, ja tekeminen on aloitettu silloin, kun lapsi oli vielä sellaiset... ööh... arviolta 25 cm ja visusti piilossa. 

Malli on Modasta (1/2012), mutta hilpaseehan tuollaiset vaikka Dropsin mukaan. Tassu takamukseen syntyy ihan vain virkkaamalla ympyröitä. Lankana on ruskeaa ja petrolia Maijaa (50 g = 130 m; 24-26 s / 10 cm) ohjeen mukaisesti 200 + 100 g. Puikkoina arvatenkin kolmoset. Ja pari nappia päälle.

Jotenkin taas kesti ihan kamalan kauan, kun innostus loppui ja sitten puolet neuloin parissa illassa. Jotain omituista kävi tuossa etukappaleessa, kun se on paljon kapeampi kuin piti. Lahkeet on musta liian leveät mihinkään tungettaviksi, mutta tämä voi johtua eri langasta. Kotihousuiksi kyllä kelpaavat. Ympärys on myös muutamia senttejä isompi, samaten lahkeen pituus. Värivalinnassa alkuperäinen musta-valkoinen olisi ollut kovin paljon tyylikkäämpi, mutta käytännöllisyys edellä...

Ehkä innostus loppui siihenkin, että haalareihin sopivaa hiippahupputakkia en vain osannut ohjeiden mukaan tehdä ja jouduin purkamaan. Täytyy keksiä jotain muuta käyttöä sille hailakalle roosalle, jos en jaksa tässä vielä takkia lähteä vääntämään ei kenelläkään.

Varavaatteiden pinoon

Mä luulen, että tein tämän Dinosaurin kaavalla, mutta ainakin samalla vimmalla kuin muut hupparit. Tässä ei nyt oikein visio ja toteutus kohdanneet toisiaan. Halusin jotenkin ehdottomasti tuon pesukarhun johonkin kodin ulkopuolellakin käytettävään vaatteeseen yökkärin lisäksi, mutta tästä tuli vähän sekava. 

Kuvittelin, että Mutturallan Stripesit (Jyväskylän kangaskauppa) tukisi tuota pesukarhua, kun ne on samanlaista kynänjälkeä, mutta lähinnä tulee vankikarkuri mieleen. Samaten sommitellessani pesukarhu näytti vähän irralliselta keltaisella taustallaan, joten jämäpalasta tein sille taskunvirkaa toimittavan ruohomaton, mutta taitaa sekin vain sekoittaa pakkaa.

No onneksi voin epäonnistua about kymmenen pesukarhun verran vielä, koska Kangashamstereilta ostettua Racoonsia on vielä jäljellä, eikä kuvion koko oikein muuten passaa näin pienelle ihmiselle.

Joululahjat, osa 2: pipo ja kaulahuivi

Sanokaahan, mikä siinä on, että vaikka tekee samalla ohjeella ja langankin pitäisi olla lähes identtistä, lopputuloksesta tulee niin erilainen? Kuusi vuotta sitten sisko sai siis melkein saman joululahjan, muttei kuitenkaan. Tilasi uuden, kun edellinen kutistui pesussa. Ajattelin jouluksi, mutta sitten iski pakkaset.

Lankaakaan en enää muista, mutta jotain liian paksua ja kutittavaa se mun makuun on. Kymmenen kerää eli 500 g meni yhteensä; pipoon kaksi ja puoli. 

Ohje on matkittu siitä edellisestä omasta, mutta heitin paperinkin roskiin, kun sillä näköjään tulee mitä vain. Kuvio on yksinkertaista 2 o 1 n -neulosta, ja joka kolmannella kerroksella siirtyy. Kaulaliinan päät käänsin yhdelle kierteelle tuubihuiviksi. Vielä sain tupsun tehtäväksi, mutta tätä lankaa ei tietenkään enää ole...

DIY-termari

Surin tätä kaksikerroksista villalapasta, kun sen parin kadotin lähes heti ostettuani (!) nämä vuoden alussa Tallinnan torilta. Nyt lapanen sai kuitenkin uuden elämän termospullona!

Tämä on helpoin DIY-ohje, joka on: ompele peukalo saumurilla poikki.

Käännä lapanen.

Sujauta tavallinen juomapullo lämpimine sisältöineen sukkaan, niin ei tarvitse juoda jääkylmää juomaa metsäretkellä!

Huppari vinolla vetoketjulla

Hah hah. Kävijämäärät jostain syystä pompsahtivat juuri edellisen postauksen aikaa. Miten sattuikaan! Vai juuri siitä syystä? Noh, tänään on vähän parempi tuotos esitellä.

Karnaluksista vuodenvaihteessa ostamani trikoon paritin EK:n collegen kanssa (5518256A201) niin, että sain lapsoselle paksun hupparin talveksi. Vetoketjun ostin taannoin isossa läjässä Kangashamstereiden kautta. 

Kokolaput sattuivat juuri loppumaan, joten laitoin lenkin puuvillanauhasta, mutta eipä mulla tietenkään ole tekstiilitussia, millä koukeroita voisin piirtää... Onneksi uudet merkit saapuivat jo tässä välin. Koko lienee mallin suurin eli 92, mutta mennee myös 98-senttiselle.

Tasku sai tällä kertaa mut hyvälle tuulelle, kun se onnistui kerralla ja huomasin, ettei tällaisia pieniä mutta niin turhia yksityiskohtia tarvitse huokailla etukäteen. Tuo lapsi ei - ainakaan vielä - taskuihin mitään laita kuin käskystä. Laita käsi taskuun!

Malli on OB:n Stardust numerosta 4/2013. Vuoritin koko hupparin ohjeesta poiketen. Applikoinninkin jätin pois, mutta muuten taisin tehdä just, niin kuin sanottiin.