Kauratyynyt

Joululahjojen esittely alkaa siis nyt. Sisko toivoi lahjaksi kauratyynyä, kun näki minulla. Oon tosi huono tietämään, mikä kenenkin silmää miellyttää. Oisin ehkä mennyt siskon kohdalla intialaiseen vihreään ja kimaltelevaan, mutta kun tuppaavat olemaan paksua tekokuitua. Ei välttämättä toimi tällaisessa käytössä.

Mopo karkasi aivan käsistä, ja tein sitten kangaslaatikosta löytyneistä kankaista neljä erilaista tyynyliinaa. Taaimmainen on Höstträd-verhokangasta ja polyesteriä, mutta niin ohutta, että sopinee käyttöön. Eturivissä vasemmalla on muistaakseni Tampellan kangasta. Ruskea ja punainen sydänkangas ovat nekin kirppikseltä. Lopuksi tein vielä toisen tyynyn vanhemmille.

50*20-kokoinen sisätyyny veti sisäänsä kilon kauranjyviä. En laittanut mitään välitikkauksia, koska ne tekevät tyynystä tönkön. Hartioille tuon saa helposti niin, etteivät jyvän juokse toiseen päähän.

Sytykeruusuja

Viime joululta otin uusintakierroksen näistä, koska sitä niin kovin toivottiin. Ensi jouluna pitää kuitenkin muistuttaa itseään siitä, ettei enää. On tää aika puuduttavaa näitä väsätä.

Mutta kyllä näitä nyt viiden pussillisen verran tuli - pienimmässä taisi olla tusina. Nyt pitää alkaa miettiä, että kuka niitä oikein toivoi itselleen.

Uusi keittiö

Lokakuun lopussa aloitettiin keittiön pintaremppa, ja on se onneksi ollut valmiskin jo jonkin aikaa. Ensin revittiin ihana, mutta niin epäkäytännöllinen liukuovi keittiön ja olohuoneen rajalta irti. Tuloksena 5 cm lisätilaa ja kokonainen seinä, jolle voi ripustaa työhuoneessa odottavat kaapit. Viikossa pakkeloitiin ja maalattiin niin katto kuin seinät, ja hiottiin kaikki 13 kaapinovea ja 5 vetolaatikkoa. Tässä keittiö ennen:

Katto oli aivan harmaa, joskin se lähti osittain puhtaaksi keittiömyrkyillä. Sininen taas on mun inhokkiväri. Harmaaseen taittava seinissä olisi vielä mennyt, mutta kun se tai kaapinovet eivät todellakaan olleet noinkaan siistinnäköisiä kuin kuvissa. Ja tuota vaaleanpunaista kaakelia sinisten ovien kanssa mä en vaan voi ymmärtää. Kaapinovista löytyi useampia kerrostumia: tummansinistä, keltaista ja alkuperäinen vaaleansininen viimeisimmän vaaleansinisen lisäksi.

Me ajateltiin rohkeasti kokeilla hennanväristä maalia seuraavaksi. Putkiremppa on tulossa muutaman vuoden päästä, joten nyt oli aika revitellä. Onneksi joulu on tulossa.

Seinän väriin oon erittäin tyytyväinen. Jälkimmäisessä kuvassa näkyvä alkuperäisen kaapiston runko maalattiin harmaalla kalustevärillä, jota kaupassa katsottiin luonnonvalkoiseksi. Mutta onneksi se sopii hyvin seinään. Kattoon tietenkin valkoista. Kaappien ovia maalattiin iltapuhteiksi keittiön lattialla, muutama kerrallaan. Aikas punertava se on, mutta onpahan nyt sävysävyyn vessan kanssa.

Verholautaa ei olla vielä saatu tehtyä, kun se edellinen jäi vähän lyhkäseksi oven poiston jälkeen. Eipä näin talvella liikoja paista sisään. Tarkoituksena olisi koota pitsiverho ikkunaan sukulaisten ja tuttavien tekemistä liinoista. Lamppu on kirppislöytö, jonka aion muuttaa kynttilälyhdyksi, kun saan tehtyä keittiön lampun valmiiksi.

Sohvatyynyjä

Keittiöremppa sai meidät kangaskauppaan hakemaan lamppuun sopivaa kangasta. Näistä molemmista myöhemmin. Samalla reissulla mukaan tarttui Almedahlsin Dandy-kangasta, jota olin jo aiemmin ihastellut ohimennen kaupassa. Kangas oli alun perin kallista, mutta onneksi pala oli puoleen hintaan.

Vetoketjut takapuolelle, jotta ois jotenkin käytettäviä. Sisätyynyt ostin valmiina. Huono puoli näissä 40*40-tyynyissä on, että ne saivat vanhat keltaiset näyttämään aivan likaisilta. Pienemmät oli kyllä muutenkin menossa vaihtoon, koska kokonsa vuoksi ne ei ole oikein käytännöllisiä. Haluisin edelleen keltaiset tyynyt, mutta mistäpä sitä löytää pirteän keltaista kangasta ilman, että jotenkin tulee mieleen pääsiäinen?

Pitsivillasukat

Sisko kaipasi tätä mallia joululahjaksi. Mietti väriä, mutta en oikein jaksanut alkaa odottaa, milloin päästään lankakaupalle. Tein siis omin päin viininpunaisesta (Maija 237; 24-26 s / 10 cm; 50 g = 130 m) varmaankin 3,5:n puikoilla. Lankaa meni ihan tasan kaksi kerää, kun varteen tuli 11 kertaa kuviota ja jalkaosa on 38-39-kokoinen. Jos joskus löytyy joku kiva lanka, niin lupaan tehdä toiset.

Myös toinen sisko sai sitten täsmälleen samanlaiset sinne kauas. Tuli hoppu joululahjan kanssa, kun posti maasta toiseen on aika hidas, ja siksi en ehtinyt keksiä muuta. Näissä lankana samainen Maija. Jännää on, että kumpaakaan sukkaa ei saanut yhdestä kerästä kuten punaisissa. Hieman meni kolmatta.

Näitä on tehty ennenkin.

Reunapitsiä

Järjestyksessä toinen pitsinnypläyksen tuotokseni on Jyrknippu-niminen reunapitsi. Jälleen harjoittelin ihan vain kokolyöntiä, muuta mynsteriin ei tullut. Oma pitsini on tehty Pellan langalla 70/3, ja ohje on lähes samanlainen kuin Kotiteollisuuden keskusliiton Nypläyksen opas -kirjassa. Tein omani vain kahdeksalla nypyläparilla, joten sisäreunasta ei tullut tasaista, vaan nirkkomainen. Kulmissa viuhkojen väliset ristikot ovat jääneet kokonaan pois.

Päätteleminen tuntuu kovin työläältä, vaikka käsin pitsin kankaaseen ompeleekin melko vaivattomasti. Liina on parikymmentä senttiä kanttiinsa. Ihan pellavakangasta keskellä. Aivan kovin tasaista tuo kädenjälki ei vielä ole, niin kuin lähikuvasta huomaa. Tällä hetkellä tekemässäni pitsissä olen oppinut jo kiristämään niin, ettei aina langat katkea.

Pitsi lähtee sukulaisten tuttavien luo. Heiltä sain nypläystyynyn syksyn alussa.

Piparkakkutalo

Mun eka oma piparkakkutalo! Ja niin vino! Mutta itse piirsin kaavat ja eräänä iltana väsäsin kasaan. Aika nopea se on tehdä, kun ei vaadi ihan kamalasti itseltään.

Ja tomusokeri antaa onneksi aika paljon anteeksi. Olisin halunnut hienomman katon, mutta en viitsinyt enää toista putkiloa sokeritahnaa ostaa.

Ainoa huono puoli tässä on, että se tuoksuu joka kerta, kun ohi menee. Tekee mieli syödä, mutta piparkakkuja ei tullut tehtyä kaveriksi, kun tämä vei kaiken varatun taikinan.

Kesävillatakki #2

Tein jo tällaisen takin mututuntumalla. Yritin muokata mallia, mutta ei se vieläkään tunnu oikein hyvältä. Voi olla, että kolmatta kertaa en enää viitsi. Kaulus onnistui mukavasti, mutta etukappaleet ois saaneet olla leveämmät. Takkiosa alkoi edestä liian ylhäältä ja ainakin ennen pingottamista se lerpattaa oudosti. Mutta eipä tarvi kyllä repiä koko ajan ylöspäin niin kuin mallikappaletta.

Viisi kerää lankaa riitti juuri ja juuri. Puikot kolmosen. Grignasco Bambi.

Kahden vuoden projekti

Pari vuotta sitten löysin silloisen asuintaloni roskiksesta kaksi pientä istuintuolia. Ne olivat turkooseja. Taisin aloittaa hiomisen jo toissakesänä, mutta viime kesänä sain hiomistyön valmiiksi. Alta paljastuivat ihanan punainen ja sininen maalipinta. Harmitti, että en voinut alkuperäistä väriä säästää. Isän maalivarastoista valitsin uudeksi väriksi harmaan, vaikka lopputulos onkin melko sininen.

Hioin ja maalasin, hioin ja maalasin. Hiomapaperi oli hieman liian karkeaa, ja tuntui, ettei työ edennyt. Yhtenä syyspäivänä päätin, että nyt saa riittää, kun ilmatkin alkavat kylmetä. Siirryin sisätiloihin ompelemaan tuoleihin pehmusteet. Toinen kangas on täältä, vanhoista ylijäämäpaloista sain aikaan. Ruskean sydänkankaan minulle hamstari kirpputorilta pikkusiskoni - kangas on entisessä elämässään ollut pöytäliina.

Kuvissa näkyy myös syksyllä hankkimani ihanuus. Olohuoneemme kaipasi kaapin tai senkin verran lisää tavaraa (itse kaappi on vielä tyhjä). Eräänä viikonloppuiltana satuimme Ossin vintageen, kun Ossi vielä yhdeksän jälkeen pakkasi tavaroita seuraavan päivän kuljetukseen. Pääsimme katsomaan huonekaluja. Soitin Toiselle, että nyt se löytyi! Kuvailun perusteella sain tehdä kaupat, ja seuraavana päivänä kaappi koristi jo olohuonettamme. Huonekalu tuoksuu vanhalta, kun sen avaa, ja laatikoissa on vielä kirkkaat pinkit ja vihreät hyllypaperit!

Vierashuonekin valmistuu vähä vähältä

Työ- ja vierashuoneen sängylle sain viimein tehtyä ison tyynyn. Kangas oli ehkä vähän kiireessä tehty paniikkiostos. Se sopii kyllä viltin kanssa, mutta ei ole ominta värimaailmaani. Mietin, pitäisikö tylsälle yksiväriselle kirjoa jotakin, mutta se voisi olla liikaa verhojen vieressä. Ellei sitten jotenkin toistaisi tuota viltin kuviota - tai ainakin värimaailmaa.

Vihreille tyynyille aion vielä tehdä jotain. Toisen mielestä ne pitää säästää, mutta itse niin lämpene niille. Ison tyynyn rinnalla ne näyttävät sitä paitsi surkean pieniltä. Ajavat kuitenkin asiansa siihen saakka, ennen kuin ehdin ompelemiseen uudestaan paneutua. On jonossa taas niin paljon tehtävää, että Toinenkin on alkanut jo huomautella, että milloin saan esimerkiksi keittiöön aiotun pitsiverhon valmiiksi. No mutta, nyt ainakin voi lueskella mukavasti työnteon ohella.

Pitsinnypläys - uusi aluevaltaus

Valmistujaisissani satuin mainitsemaan sukulaistädille, että pitsinnypläys voisi olla aika kiva uusi harrastus (mainitsin myös, että kaipaan ruokapöydälle pellavaliinaa). Pari viikkoa myöhemmin postissa saapui pellavakangasta metreittäin. Pian perään tuli soitto, että nyt olisi nypläystyyny tulossa, kun vain sukulaistädin entinen naapuri saa autotallinsa siivottua. Ilmottauduin kiireesti työväenopiston pitsinnypläyskurssille, sillä idea oli vasta sulatteluasteella päässäni.

Nyt on joka ilta jo saatava annos nypläystä. Alkuun pääsee aika helposti; tarvitaan nypläyslankaa (täältä valkoista; täältä kaikenväristä), tavallisia lasipäisiä nuppineuloja, nypylöitä, nypylöiden pidike (esim. leveää kuminauhaa, jossa reikiä), liina tai pyyhe työn päälle säilytyksen ajaksi ja nypläystyyny. Nypylät ja nypläystyyny ovat suurimmat menoerät, mutta niitä voi yrittää saada käytettynä esimerkiksi Suomen pitsinnyplääjien kautta. Uutena tarvikkeita saa täältä. Nypläystyynyn voi myös tehdä itse, jos jaksaa askarrella. Siihen tarvitaan solumuovia ja kangasta.

Itselläni solumuovi oli neljäsenttistä. Koko on noin 50 * 50, niin nypylät mahtuvat hyvin myös alustalle (isompikin alusta käy). Tein pussin ihan ruskeasta pellavakankaasta ompelemalla ja kiinnitin yhdestä reunasta nuppineuloilla. Kankaan pitäisi olla sellaista, etteivät nypylät hallitsemattomasti siinä liu'u. Jos nyplää pääosin valkoisella langalla, on alustan hyvä olla tumma. Rullatyyny sopii pitkän väli- tai reunapitsin tekoon, lättänämalli taas käy paremmin pitsiliinojen tai kuvioiden nypläämiseen.

Sitten tarvitaan lisäksi prespaania eli sähkömiesten (ainakin ennen) käyttämää vahvaa eristyspahvia ja ohje, joita kutsutaan mynsteriksi. Ohjeen voi pistellä aluksi tavallisella neulalla, ja kangan kiertää toisen langan ja napin avulla nypylöille. Itsekseen voi yrittää nyplätä Raumalacen johdolla. Pahitteeksi ei tietenkään ole, että osallistuu jollekin kurssille, sillä kirjoista en ennen kurssin alkua tullut mitenkään viisaaksi.

Ensimmäisenä työnä tein kuuden parin utin, johon löytyy ohje muun muassa Kotiteollisuuden keskusliiton kirjasta Nypläyksen opas (1987). Yllä olevassa kuvassa näkyvä välipitsi on merkitty kirjassa pitsiksi 1B. Lyönnit on todella helppo oppia; pitsinnypläyksessä aloittelijalle on vaikeampaa osata kiristää pitsi tasalaatuiseksi ja tietää, millä nypylöillä lyönti kulloinkin tehdään.

Monta tuntia ja valmiina on alle sentin paksuista välipitsiä puolisen metriä. Kärsimättömille tämä ei ole. Ensimmäisen työn aion kiinnittää pellavaliinaan ja lähettää tyynyn alkuperäiselle omistajalle.

Alpakkaliivi

Tämäkin on ollut ilman hihoja valmiina kohta jo vuoden, mutta nyt sain sitten viimein tehtyä nuo niin paljon työtä vaatineet hihat. Aloittaminen on hankalaa, kun on muutaman kerran purkanut jo alut liian isoina tai pieninä. Ohjetta ei luonnollisesti voi niin tarkkaan seurata, että ois helppoa loppuun asti.


Aloitin vähemmillä silmukoilla kuin ohjeessa, joten itse slipoverista ei muodostunut pieniä hihoja. Jämistä niitä siis sen verran, kun kerällä vielä oli. Kuvio on taas mielestäni tosi kaunis.

Lanka: Indiecita, 50 g = 113 m (Toisen äiti toi Etelä-Ameikan matkaltaan)
Menekki: 250 g
Puikot: 3?
Ohje: Fiinaneule

Niitä tuli kerralla kolme

Viime kuun puolivälissä kolmen päivän sisällä kolme sukulais- tai tuttavapariskuntaa sai vauvan. Hidas olen ollut, sillä ensimmäinen vauva on vasta saanut pakettinsa. Tulokas oli niin pikkiriikkinen, että jämälangat rittivät vauvannuttuun. Se on oikeasti ihan nukkekokoa.

Arvioin koon pienuudesta huolimatta langan riittävyyden hieman väärin, ja toinen etupuoli sai sitten tummemman värin. Sitten se oli taas liian tumma, ja sitä piti valaista pienellä kukalla.

Yleensä olen sitä mieltä, että vastasyntyneen vaatteisiin on turha käyttää paljon neulontaenergiaa, kun vaatteita ei ehdi käyttämään kuin kaksi kertaa. Nyt kuitenkin oli kiva tehdä ihan pienelle, koska sopivia vaatteita ei yksinkertaisesti löydy.

Puikot ovat varmaan taas peruskokoani 3, langat jotain Novitaa - paras veikkaus on Nalle ja sitten joku niistä liukuvärjätyistä langoista. Ohje on omasta päästä, mutta samanmoisia löytyy Dropsin sivuilta (esimerkki) paljon.

Pitsipaita itselle

Mohairmetsän Nejalla on ihania ohjeita sivullaan. Ensimmäiseksi tein valmiiksi Alpakkametsän hieman muuteltuna. Silmukat sopi alpakkalangan lisäksi hyvin mun merinolankaan. Oon tosi ihastunut neulomaan ohuella 4ply-langalla. Toivottavasti se kestää pesua ja käyttöäkin. Odotukset on korkealla, kerta valitsemani lanka on vauvanneuleisiin tarkoitettu.


Mun versiossa tein hihojen kanssa vähän ylimääräistä työtä, eli muodot olkapäähän. Se ei välttämättä ollut viisasta, sillä taisin unohtaa merkitä kunnolla, mitä olin tehnyt, ja tuntuu siltä, että toisesta hihasta tuli vähän erikokonen. No, eipä sitä varmaan venytyksen jälkeen huomaa. Lisäksi mua ei taida noi tunikat pukea, joten helma lyheni. Kolmanneksi poimin yläosasta vain 82 + 82 silmukkaa.



Ehkä ois pitänyt tehdä vähän pidemmiksi hihat. Muuten olen aika tyytyväinen. Kuvioneule on ainakin pirun kaunis.

Lanka: Grignasso Bambi (502, 30 X 36 / 10 cm , 50 g = 225 m)
Menekki: n. 270 g
Puikot: 3
Ohje: Mohairmetsän Nejan Alpakkametsä muokattuna

Juhlamekko

Niin, tein mä tosiaan sen mekonkin. Vyötä kursin käsin kokoon morsiamen ollessa kampaajalla, mekkoon sen kiinnitin kampaajan jälkeen ja koska en ajatellut asiaa loppuun asti, ompelin vyönpäät kiinni toisiinsa vetskarin päälle, kun mekko oli jo päällä. Käytin samaa mekkoa jo valmistujaisissani aikaisemmin keväällä, mutta tässä paranneltu versio.

Pahoittelen kuvien kökköyttä. En ole jaksanut erikseen otttaa blogia varten kuvia. Kangas on paksuhkoa satiinia täältä ja yksityiskohdat ovat samat kuin hiuskoristeessa, jonka tein jokin aika sitten - se tietenkin keikkui päälaella. Mallia yläosan kaavoihin on katsottu Suuren käsityölehden numerosta 11-12/2009, jossa ensimmäinen työ on kietaisusilkkimekko.

Hääkoristeita

Muutama viikko sitten hoidin kaason hommia. Valmistauduin juhlaan palaamalla lapsuuden ketjuihin. Morsian innostui kaapissa olleesta keltaisesta tapetista. Koitin yhdistää renkaita kaksipuoleisella mattoteipillä ja valokuvateipillä, mutta vasta kuumaliima osoittautui kestäväksi ratkaisuksi. Liimasin samalla sormeani ja hätäännyksissäni tempaisin kuuman liiman ja ihon irti vereslihalle.

Jokainen rengas on 2 cm * 15 cm. Niitä on sellaiset 450. 1,5-metrisiä ketjuja tuli 11. Silti ne näyttivät aika yksinäisiltä ison juhlapaikan seinällä. Mutta sinänsä kyllä halpa ja helppo tapa koristella juhlapaikka, jos vain jaksaa istua se kuumaliimapistooli kädessä ja tarkkana. Vähän kerrallaan... Ja kevyitä ovat kantaa, jos juhlapaikka on vaikeampikulkuisempi.

Häiden aattona toki tajuttiin, että pöytiin ois hyvä saada tulitikut tuikkuja varten. Laskin, että mulla on aikaa trimmata puku (=vyöosa) vielä hääpäivänä aamun kampaamon ja vihkimisen välissä, joten aattona askartelin askit.

Ne näytti vähän paremmalta luonnonvalossa, mutta ei sitä yhdessä illassa kummosta saa aikaan. Hopeinen väri on kohokuviota. Olivatpa kauniimmat kuin mainosaskit. Väri on häiden teemaa ja mietelause morsiamen polttareissa tietämättään valitsema.

Vauvan pitsipipo

Mä olen mennyt jo laskuissa sekaisin sen suhteen, kuinka monta vauvaa ja milloin on jälleen matkalla ystäville ja sukulaisille. Toisaalta vauvoja on tulossa niin paljon, että voin huoletta neuloa ties minkämoista ja -väristä myssyä ja muuta tarviketta. Ensimmäiseksi päätin tehdä oman paidan jämälangoista pitsipipon. Ehkä tytölle, varsinkin kun koko ei ole ihan vastasyntyneen.

Löysin myös ihan mahtavan blogin: Paska äiti. Rakkaudella, mutta vaaleanpunaiset lasit riisuttuina lapsiperheen arjesta.

Lanka: Grignasso Bambi (502; 30 x 38 / 10 cm, 50 g = 225 m)
Menekki: alle 50 g
Puikot: 3
Ohje: Drops, koko koon 6/9 kk:n silmukoilla

Pipo

Alkuvuodesta tein sudenkorentohuivin. Pipo valmistui samalla ja lämmitti kevättalvella mukavasti. Sudenkorentokuvio pipoon syntyi kuitenkin vasta kesähelteillä. Päähän en jaksanut laittaa, mutta sellainen myssymäinen se on.

Lanka: Hjertegarnin Lima (2250; 20 s / 10 cm; 50 g = 100 m).
Sukkapuikot: 3?
Menekki: vähän päälle 50 g
Ohje: omasta päästä

Huomautuksia hiuskoristeen tekoon

Ystävä tarvitsi ystävän häihin mustan hiuskoristeen, mutta sopivaa kangasta oli vieläkin vaikeampaa löytää kuin vaaleaan. Kuviotonta mustaa organzaa olisi tietenkin ollut, mutta se olis ollut vähän mielikuvituksetonta. Lopuksi tuli kahta liian ohutta ja joustavaa kangasta. Tärkääminen muotoon oli vaikeaa, koska kangas lörpähti kasteltuna. Sai sitten oikoa monta kertaa kesken prosessin, toisin kuin vaaleassa versiossa. Toinen kankaista oli tällaisilla viiruilla koristeltu:

Toinen ongelmanpoikanen oli kankaan väri. Liivatteesta jäi ikäviä jälkiä pyykkipoikien kohtiin. Se myös sai kankaan kiiltelemään vähän miten sattuu. Ehdotan siis pysymistä vaaleissa ja jo valmiiksi kiiltelevissä kankaissa tai koettamaan sokeritärkkäystä. Toinen hiuskoristeista oli pikemminkin pilkullista kangasta:

Hiuskoriste

Katselin vähän kaupungilla ympärilleni hiuskoristeiden toivossa, mutta koska ne maksoivat pöyristyttäviä hintoja, ostin pannan, kangasta ja sulkia. Tässä lopputulos:

Kankaasta on leikattu suorakaiteen muotoinen, vähän pantaa pidempi ja kolme kertaa pannanpituinen suikale, jonka kiinnitin sisäpuolelle pantaa. Tässä auttoi huomattavasti se, että pannassa oli jo valkoinen kangaspäällinen. Itse koriste on tehty neljästä niin ikään suorakaiteesta, joiden päät on leikattu teräviksi. Ammattilainen antoi vesi-liivate-seoksen ohjeeksi 1 dl + 1 lehti. Se toimi loistavasti. Sitten vain mustekalaan kuivumaan mikä kahdesta kohtaa hieman kaarelle, mikä suoraksi päästä. Sulat ovat ihan tavallisia askartelukaupasta saatavia sulkia, mutta kynin niistä vain suurimman osan pois. Kunnon liimalla kaksi sulkaa kiinni keskeltä ja narulla nippuun suorakaiteiden kanssa. Naru peittoon tietenkin samaisella kankaalla pannan ympäri. Siinä on.

Verhot

Se on mielenkiintoista, miten ihminen alkaa havainnoimaan maailmaansa ammattinsa kautta. Suvun postinjakajat ovat kommentoinneet uuden kotirappumme surkeita postiluukkuja (korkealla ja sellaista kapeata mallia), ja metsänhoitaja taas kommentoi verhokankaan puiden näyttävän vähän huonosti hoidetuilta. Tällainen kuivakka metsä on meidän työhuoneessa:

Näin kiinnikin verhot antavat mukavasti valoa huoneeseen, mutta eivät paahda täysin työntekijöitä. Työhuoneeseen haluttiin myös vierassänky, joka pyrittiin naamioimaan hieman sohvamaiseksi ompelemalla ostettu sängynpäällinen muotoon. Vielä on suunnitteilla muutama muhkea tyyny, jotta sängyllä on mukava loikoilla ja lukea kirjaa. Sinisen lattiankin toivomme vaihtavamme vielä kesän kuluessa.

Honkaverhojen piti tulla olohuoneeseen, mutta me ollaan jo niin totuttu valoon, ettei haluttu yhtään pimentävää juttua olkkariin. Niinpä uusiksi verhoiksi olohuoneen puolelle valittiin täysin valkoiset - ja satiininhimmeästi kiiltelevät! - verhot, joissa on reippaasti pyöristettyjä suorakaiteita kankaan kudoksessa.

Molemmat ostettu täältä.

Ristipistoliina

Kesällä näyttää näitä ikuisuusprojekteja valmistuvan. Voi kun vielä sais kaksi paitaa, pipon, kaulaliinan ja toisen pipon valmiiksi. Ja kaikki ne ompelukset, joita oon aikonut tehdä. Alotin vain jo uudenkin, kun tahtoisin saada täksi kesäksi vielä pitsimekon. Kunhan siitä ei tulis liian tönkköä... Lanka tuntuu jotenkin niin isolta, vaikkei edes ole.

Kummitäti tuli tupareihin yli kuukausi sitten ja sai kotiinviemisiksi synttärilahjan. Liina taitaa sopia väreiltään jo vuosia sitten laakapistoiltuihin orvokki ja ties mikä kukka -tauluihin, joita tehtiin moneen otteeseen lisää, jotta sommitelma olisi täydellinen. Mutta mikäs on tehdessä, kun tämäkin liina sai kummitädin mykäksi: "Emmä osaa muuta sanoa kuin kiitos.".

Keittiöpyyhe

Unohtui siitä kaitaliinasatsista tämä kuva. Näitä siis kolme.

Sohvapöytä

Ikuisuusprojekti sai päätöksen, kun tuparit vauhdittivat tekemistä. Pöydän rungon ostin varmaan kaksi kesää sitten. Jalat sain spray-maalilla maalattua heti ostopäivänä, pöydän alapuolen pintaan vedin mustan maalin myös nopeasti. Jostakin kaappien kätköistä löysin myös juuri sopivankokoiset kumitulpat jalkoihin. Sitten en osannut päättää, mitä kansipuolelle tekisin. Maalaaminen tuntui tylsältä. Haaveilin pitkään sellaisesta mosaiikkilaatasta, jota on Kansallisteatterin naistenvessassa (ruskea-pronssi-kultainen), mutta kun löysin sopivaa laattaa, pihiys ei antanut myöten edes pienen pinta-alan kattamiseen.

Lopulta päädyttiin siihen, että vaihtuva näyttely lasin alla olisi kaikkein mieluisin meille. Pöytää voi vaihtaa samaa tahtia kuin tekstiilejä. Konsultoin puualan ammattilaista lasituksesta , ja kävin myös tämän ystävän luona hiomassa kulmapalat aivan vinksalleen. Kotona porailin reiät ruuveille ja väänsin kiinni.


Tällä hetkellä lasin alla on koepalatapetti (ks. Wood-mallisto), jonka haluasin myös tv:n taakse. Toinen vain ei ole yhtä innostunut helmiäiskiiltoisesta lehtikuviosta. Mulla taas on menossa joku ihme harakkakausi, kun tahtoisin kaiken, mikä kiiltää. Väri ois niin passeli seinän harmaaseen, vaikka en yleensä vihreästä innostukaan.

Pöydästä tuli ehkä hieman liian painava tuon lasin kanssa, mutta on se parempi noin kuin kevyt ja vain maalattu.

Kaitaliinoja

Tupareita varten käytiin kangaskaupoilla. Tarkoitus oli saada pöydälle kolme kaitaliinaa suojaamaan pintaa. Ensin ajateltiin, että muuten huonetta värittävää harmaata kangasta ryhdistäisi musta.

Jotenkin se ehkä muualla huoneessa vielä menisi, mutta tammi ei oikein kestänyt näin tummaa yhdistelmää. Ja kaksinkertainen kangas teki kaitaliinasta liian paksun. No, sitten mentiin vaaleisiin kanttauksiin tuolien päällisten mukaan.

No ei kyllä vieläkään. Ongelma taitaa sittenkin olla harmaassa, eikä kanttauksissa. Se oli turhan kylmä lämmintä puuta vasten, vaikkei tällanen ihan niin mahdottoman hyvin näy kuvassa kuin luonnossa. Mutta suojasivat hyvin. Nyt vaan etsimään jotain sopivaa väriä.