Joululahjat, osa 6: tuunattu palapelilaatikko

Äiti pelasti joskus kauan sitten kirpparilta muumipalapelejä meille kotiin. Maalasin laatikon ylijäämämaalilla, ja viimein sain sudittua decoupage-lakalla pintaan myös kortin. Nyt voin antaa Pojalle hieman haastetta joululahjaksi, kun nuppipalapelit alkaa olemaan liian helppoja. 

Äidille haaste onkin siinä, että saa tuon laatikon auki. Kansi ei alun perinkään liukunut kovin hyvin, mutta muutaman maalitipan jälkeen vielä huonommin. Noh, eivätpä ole käytössä ja hujan hajan ilman valvontaa.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Joululahjat, osa 5: ruutua siskolle

Toinen sisko sai Modan ohjeen (5/2010) mukaan ruutusukat, mutta nämä näyttivät kyllä paljon skarpimmilta lehdessä. Ehkä mulla oli liian isot puikot, kun mielestäni nämä ovat vähän reikäiset, eikä kuvio tule niin hyvin esiin kuin ohjekuvassa. 

Käytin kyllä ohjetta ohuempaa lankaa (Gjestal Maija: 50 g = 130 m, 24-26 s / 10 cm), mutta myös ohuempia puikkoja (3). Taisin laittaa ympärykseen vain 50 silmukkaa. Tai sitten 60. Joka tapauksessa tein vain mallikertaa, enkä ollenkaan aloituksen lisäkuviota. Värinä oli tuollainen hempeä vaaleanroosa (253), ja menekki oli aika tasan 100 g.

Ehkä mun pitää kokeille uudelleen huomattavasti tiukemmalla otteella. Yleensä mun käsiala on kuitenkin ihan napakkaa, joten hieman tämä ihmetyttää.

Joululahjat, osa 4: helminauhasukat siskolle

Kun ne pinkkivalkoiset salmiakkisukat eivät ottaneet onnistuakseen, otin työn alle helminauhavillasukat. Näistä tuli ihan lempparit, sillä ohje ei voisi olla yksinkertaisempi! Niin helpolla vaihtelua perussukkiin. Valkoista tuli tuhrattua salmiakkeihin niin, että se loppui näissä sukissa kesken ja muutaman päivän lankaretken odottelu ärsytti kovin, koska näitä oli niin kiva neuloa. Kahdesta (valkoisesta ja pinkistä) Vilma-kerästä (100 g = 260 m; 30-32 krs, 26 s / 10 cm) syntyy kyllä helposti sukat kolmosen puikoilla. 

Ohjeesta poiketen tein näihinkin resoria hieman pidemmälti (15 krs), ja kantapään ihan normaalina sileänä, jolloin kiilakavennukset tulivat aivan alimmaista helminauhaa mukailemaan. Toisin sanoen kantalappua ennen siirsin tarvittavan määrän silmukoita keskimmäisille puikoille eli helminauhoihin asti. Kantalapusta tuli 26-kerroksisena hieman liian korkea. Teen yleensä vahvennetun 28:lla, mutta ilmeisesti se vetää pituutta kasaan tehokkaasti.

Toivottavasti sisko tykkää näistä, vaikka eivät ole aivan kauan sitten esitetyn tilauksen mukaiset. Kuvittel(e/i)n kuitenkin, että vanhan lahjan toisto oli enemmänkin mun vaivojen säästämistä kuin ensisijainen visio kauniista villasukista. Raitojen näkymättömään rivinvaihtoon yritin käyttää Ilosofiaan villasukkavinkkiä, mutta se ei taida toimia kovin hyvin kahden kerroksen raidoituksella. Sinänsä vinkki on erittäin helppo toteuttaa.

Tällainen taitaa olla ainoa neule, johon itse suostuisin liukuvärjättyä lankaa käyttämään; raidat voisi tehdä liukuvärjättynä, kun pohjana olisi jokin rauhoittava väri. Mutta jos tiedätte muita kauniita malleja, joihin liukuvärjäys sopii, niin laittakaapa linkki. Ne kerät on niin houkuttelevia kaupassa. 

Salmiakkia peilinä

Näistä piti tulla siskolle sukat, mutta en osannut ottaa huomioon, että kirjoneule pienentää kokoa, kun menin alkuperäistä inspiraatiota muuttelemaan. Samalla sain muutella sitten vähän kuviotakin. En jaksanut laittaa ylös silmukkamääriä, joten näistä taisi tulla erikokoisetkin, varsinkin kärjistä, mutta kun olivat valmistumassa, kiinnostus oli aika lailla nolla. Eivät nämä mahdu siskolle, eivät mulle, eivätkä edes kummitytölle. Puristavat 36:n monoa, vaikka ne juuri saakin jalkaan kiskottua.

Idea on edelleen kiva ja aion nämä oikein toteuttaa vielä, mutta näissä on liian monta virhettä mun silmään. Nyt pitäis vaan keksiä joku, joka ei niitä virheitä nää, ja jolla on sopivankokoinen jalka.

Lankana oli Vilma (100 g = 260 m; 30-32 krs, 26 s / 10 cm) ja puikot kolmosen. Tykästyin kyllä lankaan kovasti, koska se on konepestävää ja pehmoista sekoitetta. Villaa on 75 %. Mä toivon, että tämä on myös kestävää, sillä tunnultaan oli paljon kivempi neuloa tällaista hellivää, kun karheaa nallea.

  

Näiden myötä ymmärsin myös lankadominanssin merkityksen. 

Tonttuvaatteita ja vauvalahja (joulukuun värihaaste)

Ostin viime vuonna Paapiilta Siiriä ja Myyryä joulukuusen kimpussa. Nyt sain siitä tehtyä joulupaidan ja tonttulakin Pojalle. Meillä on just sopivan punaiset lökökollarit näihin valmiina, joten en viittinyt lähteä mitään harmaita tonttuhousuja väsäämään. Yleensä tykkään pukea Pojan juhlaan vähän siistimmin, mutta nyt kun se esittää tonttua, saa olla tällaiset rennot vaatteet joulupöydässäkin. Toivottavasti se kestää tuon tonttulakin kanssa edes hetken. Lapsen mielestä sisällä vaan ei tarvitse pitää pipoa, vaikka muuten sen käyttäminen ei olekaan mikään ongelma.

EDIT: Tässä Pojan päällä.

 

Paidan kaava on OB:n Buttoned up (1/2012) koossa 98. Tonttulakin summittaiset mitat ja muodot kaivelin Maikin kontista. Kulkuset ostin viime vuonna Suomalaisesta, kun ei niitä EK:sta löytynyt.

Samasta kankaasta tein kaverin uusimmalle tulokkaalle jouluasun. Tiedän, että heillä on isosisarusten ja serkkujen jäljiltä tarpeeksi vaatteita, joten uskaltauduin tämmöiseen kausituotteeseen; ensimmäisen joulun jouluasu jopa saattaa puuttua.

 

Hyvää joulua!

Innostuin vuoden 2012 puolella. Vieläkin on varastot täynnä kortteja. Näissä erikoistehosteena muun muassa sähköteippiä. Aika monenlaisia tuli.

Saman sarjan kortit eivät kuitenkaan ihan riittäneet, joten paikkailin puutteita tuhoamalla nauhoja.

Hyvää joulua kaikille!

Joululahjat, osa 3: pitsisukat

Nämä sukat menee vastaanottajalle, jolla ei ole tietoa mun blogista. Jos edellisten sukkien ohje oli harvinaisen selkeä, oli näiden ohje todella sukka. Oon kuitenkin tehnyt jonkin parin sukkia ja muita neulomuksia, mutta tässä ei ollut muuta selvää kuin mallikuvio. Myönnän, että käsitin varmaan vain väärin tuon tiimalasikantapään, mutta ei se ois pelastanut purkamiselta kuitenkaan. Kolmannen purun jälkeen käännyin Suuren käsityön puoleen videon muodossa. Ja sain valmiiksi.

Lankana oli kyllä Nallea ja puikkoina kolmoset, mutta mun koon 37 sukkaan tuli jalkapöydän päälle vain neljä mallikertaa, joista viimeisen aikana tein lisäykset. Kantapäätäkin pienensin niin, että jätin neljä reunimmaisinta molemmilta kantapuikoilta kokonaan tekemättä eli lyhennettyjä kerroksia tein vähemmän. Kun olin tehnyt kaikki lyhennetyt kerrokset (keskellä 10 s) neuloin kaikki silmukat ensin toiseen suuntaan ja lisäksi neuloin neljästä odottavasta ensimmäiset kaksi yhteen, ja sitten toiseen suuntaan ja neljästä odottavasta kaksi yhteen. Vasta tämän jälkeen aloitin pidennetyt kerrokset. Kun ne oli kaikki neulottu, kavensin vielä molempien puikkojen päistä vuorollaan kaksi odottavaa silmukkaa yhteen. 

Kantalapun jälkeen aloitin suoraan mallikertojen tekemisen, joita sitten tulikin kuusi. Lopuksi joustinta niin pitkään kuin uskalsin ennen päättelyä. Oli kiva ensimmäistä kertaa tehdä kärjestä aloitetut, kun tiesi, ettei jämälankaa jää ihmeteltäväksi. Laiskasti aloitin sukat kerän molemmista päistä, mikä aiheutti hieman pyörittelyä neulottaessa, mutta kun keittiövaakaa ei ole, mutta kahden puikot löytyy.

Paljon ei jäänyt kerästä kuitenkaan jäljelle, ja siihen olen tyytyväinen!

Isäinpäivälahjat

Tänä vuonna mentiin vähän yli siitä, mistä aita on matalin. Eräs ystävä mulle kerran huomautti sanonnan olevan aivan päätön selittää ulkomaalaiselle tutulle: miten niin ei mentäis yli helpoimmasta kohtaa? Miksi ihmeessä pitäisi nähdä enemmän vaivaa, jos lopputulos - eli toiselle puolelle pääseminen - on se pihvi, eikä suinkaan se tapa?

Näillä selityksin keiteltiin Poikasen kanssa isäinpäiväksi miehille partarasvat. Ohje kauniine kuvineen löytyy täältä ja tarvikkeet sain Ruohonjuuresta. Ei ollut halpaa lystiä, mutta helppoa kyllä!

Villasukkamuistiinpanot

Nämä eivät varmaan ole uusia tai ihmeellisiä, mutta laitanpa itselleni muistiin, kun seuraavan kerran kaipailen. Tuli meinaan taas tehtyä sukat itselle, kun jäivät tarkoitetulle vastaanottajalle kovin pieniksi. Taisi kyllä tällä kertaa olla kyse siitä, että tein kirjoneuletta, enkä ottanut huomioon venymättömyyttä.

Montako silmukkaa sukkiin? Kodin kuvalehden ja Lankamaailman vastaukset.
Naanan linkkilista vaikuttaa oikein pätevältä: on ohjeita ja vinkkejä.

EDIT:

Ihania sukkaohjeita on verkko ja kirjat pullollaan. Niin paljon mielenkiintoisia tekniikoita, kuvioita ja pitsejä. Eräs ystävä ohimennen mainitsi saamiensa villasukkien tarinan, ja minä jo aloin haaveilla uudesta projektista. Valtavasta projektista. Varsinkin kun nyt keväällä 2017 olen alkanut toteuttaa samanmoista, eikä se ainakaan vielä ole mua kaatanut. Testaan näin pienessä mittakaavassa, ja sitten katson, ryhdynkö hulluuteen. Mua kiehtoo erityisesti se, että se ois ihan päätöntä!

Itse haluaisin vielä tehdä (vain muutamia mainitakseni) kirjoneuleisista

• eriparivillasukat kuten Puistolan kirjoneulesukat tai Eilen tein Marisukat
• tai kirjoneuletta esim. Pihlajan oksalla -blogin toteutuksella Novitoista 
• kirjoneuleiset Baltic Princessit 
• Taimitarhan joulukalenterisukat 2016; Riinun värit ovat ihanat!
• Lessisyessin Söpöt villasukat
• Sateenkaaria ja serpentiiniä -blogin pallo- tai salmiakkisukat (tehty)
• veikeät Ditherit (eng.)
• eläinrakkaille kettusukat
• siskon tilasaamat helpot sateenkaarisukat (tehty)
• graafiset ympyrät Säpinää sukkiin -kirjasta
• Emma Lehtosen liukuraitasukat jämälangoista 
• Tiina Kuun In memoriamit 
• Haasteeksi lumihiutaleita (maksullinen)

Pitsikuvioiduista kiinnostaisi tehdä

•  Jeannie Cartmelin Aphroditet
• Nonnun Kesällä kerran -sukat
• Novitan pitkät pitsineulesukat, mutta lyhyinä 
• Tiina Kuun Älä koskaan ikinät
• Verkkosukat - ihan kivannäköiset perussukat 
• kuninkaalliset Charlotta toiset
• ihanaiset palmikkosukat ja vaikka mitä muuta Cookie A:lta, jonka kirja mulla on, mutta jonka käyttämät sukkalangat on aivan liian ohkasia mun paleleville jaloille
• Novitan vuoden 2017 joulukalenterivillasukat 
• Taimitarhan (Niina Laitisen) Myrtit, Sylviat, Jouluyöt tai vaikka mitkä muut
• Uhoavan gnun Kertut
• Taina Anttilan Paraphernaliat-palmikot

Olisi kiva koittaa myös seuraavia erilaisia pintoja ja tekniikoita. Tähtäimessä siis myös:

• Dropping Madnessien  hullua raitaa
• Neljien sukkien ja yksien lapasien Täydellinen pari
• Kathleen Treanorin Hearty man Plaid -sukat Kutomuksen toteutuksella
• Novitan kohoneulesukat seiskaveikasta  
• Tincanknitsin yksinkertaisen nerokkaat Ryet (eng.)  
• Söpöiset Neanomat-blogin sydänsukatkin
• Interweaven U-käännösukat: vaikuttivat velmuilta, mutta en tiedä, jaksanko hankkia ohjetta
• Lykke-saumasukat, joissa on taas jännä yksityiskohta  
• tai sitten Broken seeds -neulettakin  
• pystyraitavillasukat kuten Lady in redillä 
• Taina Anttilan Paranphernaliat 
• Lumioosin Nessukkaat kotitossuiksi
• Vauvalla töppöset

 Miehiäkin saattaisin muistaa tikuttamalla:

• Saapassukat, jotka näyttävät kauniilta ja toivottavasti toimivatkin
• Hiilloksetkin olisi listalla ihan miehiset (tehty)
• Kuvioneuleiset  hirvisukat sopivat metsänhoitajille
• Annikaisen Palmikko vai kaapelit (idea)

(lista päivittynee)

Pitäisköhän sitä liittyä Pinterestiin, jotta olis tällaiset hallinnassa muutoin?
Ja kuinkakohan monta paria saan vuoden 2017 aikana tehtyä?

Jämähaaste 2017: joustamattoman kangaspaketin arvonta

Ajan tai sopivan kohteen puute ovat mulle suurin syy siihen, että osa kankaista jää kaappiin roikkumaan. Ensi vuonna ajattelinkin haastaa itseni ja toivottavasti teidät lukijatkin jakamaan parhaimmat vinkit jämämateriaalien käyttöön.
 

Lisävauhtia vuoden kestävän haasteeseen laitan arpomalla kuvanmukaisen kangaspaketin joustamattomia. Haasteen mukaisesti palat eivät ole suoraan pakalta: Vasemmassa reunassa on kummitus-sofshellin lisäksi kierrätyskankaita. Keskellä on ruskean kevyesti joustavan housukankaan lisäksi ohuita puuvilloja (harmaa-valkoisessa oli muistaakseni myös lyocellia). Oikealla on paksuja sisustuskankaita, kerniä sekä tekokuituisia. Palat vaihtelevat kooltaan, mutta suurimmassa osassa on ainakin sisustustyynyn verran kangasta, toisista saanee joukonkin. Kankaat on esipesty hajusteettomilla; meillä ei ole lemmikkejä, emmekä tupakoi.

Jämähaaste2017:ssa jämän saa määritellä itse: Jämäkangas on jotain, joka on jäänyt toisesta työstä yli - omasta tai jonkun muun. Jämäkangas voi tietenkin tarkoittaa myös muuten vain pientä palaa, jonka koko rajaa käyttömahdollisuuksia, tai kangasta, joka syystä tai toisesta on jäänyt roikkumaan kaappiin koostaan huolimatta. Ekstremistit voivat haastaa itsensä silpun kanssa!

Haasteet ovat tietenkin aina mielekkäämpiä muiden kanssa kuin yksin. Mulla on jonkinlainen hahmotelma siitä, mitä kunakin kuukautena olisi aiheena, mutta joukossa ideat kristallisoituu. Siispä...

• ensimmäisen arvan saa keksimällä yhden tai useampia ideoita kuukauden aiheeksi tai teemaksi (kenelle, mitä, tekniikka, tapa....muuta?) 
• toisen, kun on blogini lukija arvonnan päättyessä
  
• kolmannen, kun jakaa postauksen kuvan blogissa, facebookissa, instagramissa, tms. Liitä mukaan linkki, jolla pääsee tähän päivitykseen. 

Ilmoita kommentissasi, monellako arvalla olet mukana ja miten sinut tavoitan, jos voitto osuu kohdallesi. Aikaa osallistua on maanantain keskiyöhön asti, tiistaina arvon onnekkaan. Lähetän paketin ainoastaan kotimaahan. Jos voittaja ei vastaa viikon kuluessa huhuiluihin, arvon osallistuneista seuraavan. 

Onneaan voi koittaa myös joustavien kankaiden arvonnassa!

Jämähaaste 2017: joustavan kangaspaketin arvonta

Monen käsityöntekijän haasteena ovat pullistelevat materiaalikaapit. Itsellä ongelmallisimmiksi ovat osoittautuneet jämäkangaspalat, jotka näennäisestä pienuudestaan huolimatta vievät paljon tilaa, koska niitä on niin paljon, ja ne jäävät kertymään. Vuonna 2017 aion järjestelmällisesti vähentää roikkumaan jääneitä kankaita kaapista. Haastan kaikki teidätkin mukaan! 

Polkaistakseni vuoden kestävän haasteen käyntiin laitan kuvanmukaisen kangaspaketin joustavia arvontaan. Haasteen mukaisesti palat ovat aika pieniä: Vasemmalla puolella ovat palat, joista saa vähintäänkin taskun tehtyä, oikealla sellaiset, joista syntynee vauvan tai lapsen vaatteen osia, jos ei koko vaatetta.  Kankaat on esipesty hajusteettomilla; meillä ei ole lemmikkejä, emmekä tupakoi. Huomautan, että Marimekon pohjaväri on pesussa harmaantunut.  

Jämähaaste2017:ssa jämän saa määritellä itse: Jämäkangas on jotain, joka on jäänyt toisesta työstä yli - omasta tai jonkun muun. Jämäkangas voi tietenkin tarkoittaa myös muuten vain pientä palaa, jonka koko rajaa käyttömahdollisuuksia, tai kangasta, joka syystä tai toisesta on jäänyt roikkumaan kaappiin koostaan huolimatta. Ekstremistit voivat haastaa itsensä silpun kanssa!

Haasteet ovat tietenkin aina mielekkäämpiä muiden kanssa kuin yksin. Mulla on jonkinlainen hahmotelma siitä, mitä kunakin kuukautena olisi aiheena, mutta joukossa ideat kristallisoituu. Siispä...

• ensimmäisen arvan saa keksimällä yhden tai useampia ideoita kuukauden aiheeksi tai teemaksi (kenelle, mitä, tekniikka, tapa....muuta?) 
• toisen, kun on blogini lukija arvonnan päättyessä
  
• kolmannen, kun jakaa postauksen kuvan blogissa, facebookissa, instagramissa, tms. Liitä mukaan linkki, jolla pääsee tähän päivitykseen. 

Ilmoita kommentissasi, monellako arvalla olet mukana ja miten sinut tavoitan, jos voitto osuu kohdallesi. Aikaa osallistua on maanantain keskiyöhön asti, tiistaina arvon onnekkaan. Lähetän paketin ainoastaan kotimaahan. Jos voittaja ei vastaa viikon kuluessa huhuiluihin, arvon osallistuneista seuraavan. 

Onneaan voi koittaa myös joustamattomien kankaiden arvonnassa!

Aikuisen helmineulepipo tupsulla

Yritin tehdä pojalle pipon, mutta tulikin aikuisen päähän. Innostuin Hupsistarallaan piposta ja langasta, mutta pienemmillä puikoilla ja isommalla lapsella ajattelin, että 120 silmukkaa on sopivasti. Ja mä olen tosi huono purkamaan, mutta ei tämä ole mun väri. Onneksi tulivat juuri tuiskut, kun tämä valmistui ja oli vain pakko vetää päähän, kun jossain viisauden puuskassa viime keväänä hankkiuduin kaikista vanhoista pipoista eroon mentaliteetilla "sitten on pakko tehdä ajallaan uusi".

Tykkäsin langasta, vaikka se tosiaan on jotenkin puuvillamaista ja halkeilevaa. Kaupassa oli vain tuo minttu, mutta itselle ehkä hankin harmaan vielä. Päässä lanka ei kutita, ja kun tuota tikutti 2,5:n puikoilla, niin jäljestä tuli hieman peltistä, mutta helmineuleena tosi tiivistä: saa aika paljon tuulla, ennen kuin menee pää jäähän. Yleensä kun villasta tuppaa pienikin vire menemään läpi.

Helmineulepipo aikuiselle Novita Baby woolista (100 g), puikot 2,5

Hupsistarallaan blogissa on ohje lapsen pipoon, ja tämä on siis muunnelma siitä. Näin yksinkertaisena uskallan kuitenkin omani tähän laittaa, kun ei kai perusvillasukankaan ohjetta kukaan omista.

1. Luo 120 s.
2. Neulo 10 krs joustinta suljettuna.
3. Neulo 15 cm helmineuletta eli 1 o 1 n ja seuraavalla kerroksella nurjien päälle oikeat ja oikeiden päälle nurjat.
4. Kavenna jokaisen puikon alussa ja keskellä kaksi yhteen eli yhteensä 8 s kerroksella. Tee kavennukset 2 o yhteen tai 2 nurin yhteen sen mukaan, miten kuvioon passaa paremmin. Neulo mieluummin nurin kuin oikein yhteen, jottei tule sileää neuletta. Neulo kerros ilman kavennuksia.
5. Toista edellistä kohtaa, kunnes joka puikolla on jäljellä 8 silmukkaa; vähennä silmukkamäärä puoleen eli neulo jokainen silmukka seuraavan kanssa yhteen pariksi. Neulo kerros ilman kavennuksia. Toista sama. Jäljellä on 8 silmukkaa. 
6. Päätä.
7. Tee tupsu ja kiinnitä.  

Kyllä mä sitten lopuista langoista sain lapsellekin pipon ja kaulahuivin, mutta ne odottaa vielä viimeistelyä eli sisäkangasta ja päättelyä.

Tassunjälkiä

Poika on 92:n koossa, näissä koko on 80 cm, ja tekeminen on aloitettu silloin, kun lapsi oli vielä sellaiset... ööh... arviolta 25 cm ja visusti piilossa. 

Malli on Modasta (1/2012), mutta hilpaseehan tuollaiset vaikka Dropsin mukaan. Tassu takamukseen syntyy ihan vain virkkaamalla ympyröitä. Lankana on ruskeaa ja petrolia Maijaa (50 g = 130 m; 24-26 s / 10 cm) ohjeen mukaisesti 200 + 100 g. Puikkoina arvatenkin kolmoset. Ja pari nappia päälle.

Jotenkin taas kesti ihan kamalan kauan, kun innostus loppui ja sitten puolet neuloin parissa illassa. Jotain omituista kävi tuossa etukappaleessa, kun se on paljon kapeampi kuin piti. Lahkeet on musta liian leveät mihinkään tungettaviksi, mutta tämä voi johtua eri langasta. Kotihousuiksi kyllä kelpaavat. Ympärys on myös muutamia senttejä isompi, samaten lahkeen pituus. Värivalinnassa alkuperäinen musta-valkoinen olisi ollut kovin paljon tyylikkäämpi, mutta käytännöllisyys edellä...

Ehkä innostus loppui siihenkin, että haalareihin sopivaa hiippahupputakkia en vain osannut ohjeiden mukaan tehdä ja jouduin purkamaan. Täytyy keksiä jotain muuta käyttöä sille hailakalle roosalle, jos en jaksa tässä vielä takkia lähteä vääntämään ei kenelläkään.

Varavaatteiden pinoon

Mä luulen, että tein tämän Dinosaurin kaavalla, mutta ainakin samalla vimmalla kuin muut hupparit. Tässä ei nyt oikein visio ja toteutus kohdanneet toisiaan. Halusin jotenkin ehdottomasti tuon pesukarhun johonkin kodin ulkopuolellakin käytettävään vaatteeseen yökkärin lisäksi, mutta tästä tuli vähän sekava. 

Kuvittelin, että Mutturallan Stripesit (Jyväskylän kangaskauppa) tukisi tuota pesukarhua, kun ne on samanlaista kynänjälkeä, mutta lähinnä tulee vankikarkuri mieleen. Samaten sommitellessani pesukarhu näytti vähän irralliselta keltaisella taustallaan, joten jämäpalasta tein sille taskunvirkaa toimittavan ruohomaton, mutta taitaa sekin vain sekoittaa pakkaa.

No onneksi voin epäonnistua about kymmenen pesukarhun verran vielä, koska Kangashamstereilta ostettua Racoonsia on vielä jäljellä, eikä kuvion koko oikein muuten passaa näin pienelle ihmiselle.

Joululahjat, osa 2: pipo ja kaulahuivi

Sanokaahan, mikä siinä on, että vaikka tekee samalla ohjeella ja langankin pitäisi olla lähes identtistä, lopputuloksesta tulee niin erilainen? Kuusi vuotta sitten sisko sai siis melkein saman joululahjan, muttei kuitenkaan. Tilasi uuden, kun edellinen kutistui pesussa. Ajattelin jouluksi, mutta sitten iski pakkaset.

Lankaakaan en enää muista, mutta jotain liian paksua ja kutittavaa se mun makuun on. Kymmenen kerää eli 500 g meni yhteensä; pipoon kaksi ja puoli. 

Ohje on matkittu siitä edellisestä omasta, mutta heitin paperinkin roskiin, kun sillä näköjään tulee mitä vain. Kuvio on yksinkertaista 2 o 1 n -neulosta, ja joka kolmannella kerroksella siirtyy. Kaulaliinan päät käänsin yhdelle kierteelle tuubihuiviksi. Vielä sain tupsun tehtäväksi, mutta tätä lankaa ei tietenkään enää ole...

DIY-termari

Surin tätä kaksikerroksista villalapasta, kun sen parin kadotin lähes heti ostettuani (!) nämä vuoden alussa Tallinnan torilta. Nyt lapanen sai kuitenkin uuden elämän termospullona!

Tämä on helpoin DIY-ohje, joka on: ompele peukalo saumurilla poikki.

Käännä lapanen.

Sujauta tavallinen juomapullo lämpimine sisältöineen sukkaan, niin ei tarvitse juoda jääkylmää juomaa metsäretkellä!

Huppari vinolla vetoketjulla

Hah hah. Kävijämäärät jostain syystä pompsahtivat juuri edellisen postauksen aikaa. Miten sattuikaan! Vai juuri siitä syystä? Noh, tänään on vähän parempi tuotos esitellä.

Karnaluksista vuodenvaihteessa ostamani trikoon paritin EK:n collegen kanssa (5518256A201) niin, että sain lapsoselle paksun hupparin talveksi. Vetoketjun ostin taannoin isossa läjässä Kangashamstereiden kautta. 

Kokolaput sattuivat juuri loppumaan, joten laitoin lenkin puuvillanauhasta, mutta eipä mulla tietenkään ole tekstiilitussia, millä koukeroita voisin piirtää... Onneksi uudet merkit saapuivat jo tässä välin. Koko lienee mallin suurin eli 92, mutta mennee myös 98-senttiselle.

Tasku sai tällä kertaa mut hyvälle tuulelle, kun se onnistui kerralla ja huomasin, ettei tällaisia pieniä mutta niin turhia yksityiskohtia tarvitse huokailla etukäteen. Tuo lapsi ei - ainakaan vielä - taskuihin mitään laita kuin käskystä. Laita käsi taskuun!

Malli on OB:n Stardust numerosta 4/2013. Vuoritin koko hupparin ohjeesta poiketen. Applikoinninkin jätin pois, mutta muuten taisin tehdä just, niin kuin sanottiin.

Pitkästä aikaa epäonnistuminen

Musta tämä ei visuaalisesti toimi. Ei kaava, ei materiaalit, ei toteutus. Innostuin jotenkin tällaisesta ison pojan paidasta kaksilla taskuilla, mutta ei se vielä metrinpätkällä näytä kuin oudolta. On kuitenkin hieman vaikea todistaa väitettään tällaisen väkkärän kanssa.

Jos hämärä tuokin haasteensa kuvaukseen, niin kyllä tuo ikiliikkujakin.  Tässä on todellakin parhaat otokset lapsosesta. En tiedä, pitäiskö mun kaivaa esiin se vanha järkkäri, koska näköjään hyväkään kännykän kamera ei vain pysty.

 

Kaavana on OB:n Mushroom koossa 92 (4/2014). Kangas on Noshin BMX:ää ja vihreät resorit EK:sta. Taskut eivät ole mikään taidonnäyte ja helman tein kahdesta lerpakkeesta vielä niin, että etummainen jäi alimmaiseksi sivuissa, vaikka kuinka pähkin sen kyllä toisinpäin. Onneksi sitä aina tarvii myös niitä pinon alimmaisia paitoja - hoitolaukussa kulkevaa varapaitaa tai mökkipaitaa. 

Mutta en tee toiste. Pitääkin hävittää kaava, ennen kuin unohdan.

Ja vielä se kolmas

Sain tarmoa tehdä tämänkin valmiiksi, kun nuo edellisetkin tuli postattua. Ei ollut sellaista luonnollista hoputusta viimeistelyyn, kun kokona tämä lienee sopiva vasta ensi syksynä.

Kaksi kaavaa liittoutuu

Olen kovin tykästynyt OB:n Panda-kaavaan (3/2016). Muokkasin siitä omalle pojalle pitkähihaisen version, joka oli valmistuessaankin jo vähän nafti. Muokkaamisesta oli kuitenkin liian paljon aikaa, kun tein tämän paidan pojan kaverille synttärilahjaksi, etten muistanut leventää ollenkaan.

Kuvien ottamisen jälkeen lyhensin helmaa vielä käänteen verran, jottei paita olisi niin epäsuhtainen. Hihojen pidentämisen lisäksi laitoin aika tiukkaan pääaukkoon halkion etusaumaan. Yritin kovasti kiinnittää siihen neppareita, mutta jostain syystä en saanut niitä pysymään. Kenkiä jalkaan vetäessä tein hätäisen päätöksen tarranauhakiinnityksestä. Luovaa tai täysi katastrofi. Kai siihen on jokin syy, ettei tarranauhaa käytetä sisävaatteissa?

Kolmas suuri muutos oli taskun upottaminen sivusaumaan. Sen kaava on OB:n Stardust-hupparista (4/3013), mutta kyllähän tuollaisen pyörylän itsekin piirtää. Kanttaamalla ja kaksoistikkauksella taskusta tuli mun mielestä tosi kiva lisä paitaan. 

En tajunnut ottaa taskusta lähikuvaa, mutta se on samanlainen kuin tulevan postauksen hupparissa.

Noshin lippapipo

Noshin kaavalla tein kaksi lippapipoa jo hetki sitten, ettei tarvitsis puuvillaisessa lippalakissa Pojan korviansa jäädyttää. 

Punaisessa Myyryn herukoissa on ihan normisti tehty pipo kiinnisilitettävällä paksulla tukihuovalla lipassa, mutta vihreässä Solmussa ja tulevassa Keltaisessa diagonaalissa on lisäksi haalarista ylijäänyttä  Finnfill-vanua.
 

Kokona on hieman vaihtelevasti M ja L, Herukat - Solmu - Diagonaali. Kyllä nämä aikuisenkin päähän venyy. Vanulla efekti saattaapi olla hieman kypärämäinen, mutta siitähän me ei välitetä.