Osasin!

EK:n palalaarista uskalsin penkoa aika monet housukankaat. Aiemmin vannoin mielessäni, etten näihin lähde, kun on niin monta työvaihetta, mutta rikkinäisellä koneella tekee mieluummin useampia vaiheita kuin työstää joustavaa materiaalia (ja purkaa ja purkaa) muutamassa vaiheessa. 

Vaikka en mä purkamatta näitäkään saanut tehtyä. Vihreistä meni vaihtoon vyötärökuminauha. Ensin yritin kierrätystä, mutta kuminauhojen kohdalla sellaista ei taida kannata ajatella. Vaaleammat housut tein iltamyöhällä uskotellen itselleni, että jos kerran onnistuin, niin toisella kertaa ei tarvitse olla niin hereillä.

Otin kuvan, kun toisen kerran purin housut samasta virheestä. Kolmannen kerran jälkeen jäin miettimään, että oliko se virhe ollenkaan, eikä mun aivot vieläkään taivu ajattelemaan, että oisko noista saanut noin housut. OB:n kaavassa Alvin (4/2013) ommeltiin siis ensin sisäsaumat, sitten haarasauma ja vasta lopuksi sivusaumat - aivan eri järjestyksessä kuin olen housuja ennen tehnyt, mutta ompeleminen oli helpompaa näin (se miettiminen ei).

Tässä viimeisessä kuvassa meidän hipsteri esittelee pöksyjään. Tein koon 80 pidennetyillä lahkeilla. Pysyvät jalassa ilman henkseleitäkin, koska lahkeet ovat niin pillit. Kankaasta johtuen sujahtavat kuitenkin jalkaan yllättävän helposti.

Kaitalehameet (PP-sarja)

Mä alan kyllä itsekin ihmettelemään, miten näitä Paapiin kankaita vain riittää. Olihan se ostamani kangaspussi iso,  mutta jotenkin mun fiksaatio alkaa karata ihan käsittämättömiin sfääreihin (ja se vie sanat mukanaan, koska en kertakaikkiaan muista nyt noita suomeksi). Ihan jokainen pala on käytettävä järkevästi, enkä vaan saa heitettyä päiväkotikierrätykseen.

Tällä kertaa tein kaksi hametta. Isomman kohdalla mietin, ettei se vain ole liian lyhyt, mutta voihan sinne vaikka tunkea sukkikset alle. Pienempi oli oikein sopiva 80/86-senttiselle, mutta rypytys ei ole ihan tasainen. Sentään tajusin siihen virittää framilonia, niin ei tullut aivan järkkyjä kommelluksia. 

Kankaat ovat Pesue ja Herttanen. Pesueen vyötärökaistale on niin ikään Paapiita, mutta Herttasen resori on Kangaskapinasta. Malli ja koot on just ne, mitkä sattui jämäkankaista lähtemään. Leveimmät alimmaisiksi.

Kameleontti

Tämä kangas särki silmää kuosina, mutta menetteleekin näin vaatteena. Hankintapaikkana Royal Kestot. Resori on samasta paikasta tai Kangaskapinasta. Kaavana OB:n Multi Stripe (1/2016, koko 86), mutta takaosa yhdestä kankaasta ja edessä neppilista, jonka Poikanen kätevästi peittää.

Leggarit (PP-sarja)

Sain Siiriä ja Myyryä jonkinlaisen pakanlopun, koska kankaassa on ylimääräisiä viiruja. Viirut ovat niin tasaisia, että niiden voisi melkein luulla kuuluvan kuosiin, jos ei tietäisi. Emmin silti näiden laittamista vaatteeseen, ennen kuin keksin, että kyllä ne pitkissä kalsareissa hyvin menevät. 

Niinpä siis poikaselle tälle keväälle vielä OB.n (4/2014) Straight stripes -kaavaa muokkaamalla yhdet leggarit. Kangaspala määritteli sen, että vyötärölle ja nilkkoihin tuli pituutta lisääviä resoreja. En jaksanut uutta kaavaakaan piirtää, joten 74:stä vain summittaisesti suurentelin. Osui.

Tykkään tuosta harmaasta resorista vyötäröllä leggareissa varsinkin näin kesää kohti mennessä; usein paita heitetään pois ja leggarit pilkottavat housujen yläpuolella. Harmaa käy melkein minkä tahansa bodyn ja housujen kanssa. Tässä tuli nyt toiseen lahkeeseenkin harmaata, kun ei vain riittänyt!

Viiden suora

Tein ruokaessuja pojalle omalla kaavalla edellisistä, ja niistä tuli karmeita. Ajavat varmaan asiansa, mutta en kehtaa täällä esitellä. Kangas oli samaa kuin viimeksi, mutta värinä keltainen, ja se ilmeisesti jotenkin vaikutti kankaan ominaisuuksiin. Rypyssä ja tahmeita jo ennen pientä käyttäjää.

Ostin sitten samantien lisää kangasta ruokalappuihin. Yksi menee kaverille, jonka lapun tärvelin liian kuumalla pesulla. Ehkä yhden laitan varastoon. Ja loput jää meille käyttöön.

Kankaana on EK:n Tuulihattu-kerniä (5601668M100), jonka voi pestä pesukoneessa. Tämä toimii hyvin. Resorit ovat sieltä täältä ja niiden pituutena on noin metri. Ne oli aiemmin kutistettu ja asettuivat sitten ensimmäisen pesun jälkeen kauniimmin kuin kuvassa. Saatoin taas huokaista, että kannatti olla laiska ja uskoa pesukoneen voimaan eikä lähteä putkea katkomaan.

Muistaakseni otin kangasta 60 cm, ja siitä tosiaan tuli viisi vierekkäin taskuineen. Kaavan laitan heti, kun joku kertoo, miten pdf:n saa tänne ladattua!

Vaunuverho

Entinen vaunuverho ei istunut täydellisesti muodoltaan uusiin, nyt jo vuoden käytössä olleisiin rattaisiin. Enkä mä jaksanut sitä enää katsella. Mulla meni ehkä vartti tämän tekemisessä, mutta vuosi tosiaan miettimisessä. Viimeiset viikot arvoin, minkä värisen kankaan laitan paloiksi. Sitten tuli kaivelleeksi kätköjä, ja keltaiseen päädyin lähinnä sen takia, että sitä oli just sopiva pala eli tyynyliina! Suosittelen lämpimästi, jos vaikka kirpparilla lykästää tai jostain vanhasta haluaa eroon. 

Kaavan piirsin suoraan vaunujen kuomusta eli virittelin päälle sanomalehteä ja sudin tussilla. Taitoin kahtia ja leikkasin keskiarvon mukaan muotoonsa. Olisin halunnut teille kaavan jakaa, mutta blogiin ei voi ilmeisesti pdf:ää ladata. Onko muita (helppoja ja anonyymejä) ehdotuksia?

Oleellista tässä tyynyliinan muuttamisessa vaunuverhoksi oli kuitenkin se, että tuo sisään tuleva läppä hyödynnetään tukikankaana purjerenkaille. En tehnyt ihan tyynyliinan pituista versiota, vaan leikkasin pois tuolta avoimesta reunasta niin, että alareunaan ei tullut saumaa ollenkaan. Jätin pienen reiän toiseen sivuun, käänsin, tikkasin päältä kiinni ja kiinitin purjerenkaat. Ne on muistaakseni EK:sta ja varmasti 11 millisiä ja käyvät monitoimirenkaisiin, joita saa irtona ainakin Vauvatalo Johannasta, mutta myös joistain nettikaupoista.

Ja sitten vain nukkumaan!

EDIT 16.11.2017: kaava löytyy tämän postauksen kautta.

Istuintuki

Puoli vuotta olen tuskastellut sen kanssa, että Poitsu tylsistyneenä röhnöttää rattaissa, kun selkänoja on pystyimmässäkin asennossa aika takakenossa ja haarojen turvavyöt lyhimmillään kamalan pitkät. Turvakaari on saanut lapseen hieman eloa, kun siitä kiinni pitäen voi puskea itsensä ylös, mutta olin jo saanut päähäni ajatuksen istuintuen askartelemisesta. 

Näin kauniilla aloitin. Ekassa kuvassa valo tekee tepposet; vaikka superlonin päällystinkin vanhalla patjansuojuksen palasella, ei se ole noin likainen.  Nyrhintäjälki sen sijaan on aivan todellinen, ja siksi mun pitikin keksiä tuohon jotakin päälle.

Ihan käyttökelpoinen tuosta kuitenkin tuli, vaikka kaavoissa olikin hieman askartelemista. Nuo ulokkeet oli vain pakko tehdä siksi, että turvavöiden olkaosat saa suht helposti pujotettua pois, jos lapsi nukahtaa kesken matkan. Alaosaan ei ollut tarkoitus tehdä koloja, mutta jämäsuperloni määritti sellaiset. Ne on ihan näppärät, koska juuri noilla kohdin on turvavöiden sivuremmit. Tämä puetaan kuin tyynyliina, paitsi että aukko on keskellä selkänojaa.

Kiinnitys on Kam-nepeillä rattaissa oleviin lenksuihin. Niihin on kaiketi tarkoitus kiinnittää lämpöpussi, mutta meidän lämpöpussi on siinä mielessä yhteensopimaton rattaiden kanssa, että se kiinnityksestä huolimatta laahaisi maassa. Pitäis varmaan tehdä sillekin jotain, mutta ehkä ens talvena sitten. Viimeiset kylmät kelit nyin sitä niin kuin tähänkin asti.

Leikkasin myös vaunuverhon keltaisesta, joten siitä seuraavaksi. Itse asiassa tämä kangas valikoitui samalla mentaliteetilla kuin sen vaunuverhon; löytyi niin sopiva pala, ettei mun tarvinnut leikata kuin kahdelta sivulta muotoonsa.

Syöttötuolin istuin uusiksi

Syöttötuolin pehmuste ei kestänyt kuin puoli vuotta. Ilmeisesti tuollainen vahakangas ei tykkää kovin taitoksista, koska siihen oli tullut viilto. Saumatkin irvistelivät, mutta se saattoi olla huolimattoman ompelijan syy. Hieman letkeämmästä materiaalista tein uuden, kun tätä Marimekon Kanteleen kutsua löytyi viimekeväisten ystävämyyntien jäljiltä. Laiskana kantajana retkiruoka-alusta odottaa edelleen ensimmäistä käyttökertaa.

Etupuolen kankaaseen tein ompelemalla reilun taitoksen selän alkukohtaan,  tuon ylemmän kuvan ottamisen jälkeen.  Alemmassa kuvassa kangas istuu jo paremmin.

Istuinosaan jouduin jo palapeliä tekemään, kun kangasta oli aikas matala siipale, mutta taidot pisti todella koetukselle ne pienet jämäpalat, joista pyörittelin ruokalapun. Se koostuu neljästä osasta kahden sijaan. Ihan kivasti näinkin iso kuosi kestää paloittelun, kun se on tarpeeksi graafinen. Mutta loput silput saatoin nyt hyvällä omallatunnolla viedä päiväkodin askarteluihin.

 

Jes, kaksi x kaksi metriä kangasta kaapista pois!

Mulla oli tarvikkeita, joten tuotin nämä:

Ei siis mitään järkeä, 

mutta tuurilla toinen kelpasi kaverille ja toisen sain hyväntekeväisyyteen.

Vauva rokkaa! (PP-sarja & huhtikuun värihaaste)

Tänä keväänä ja kesänä on kavereilla jälleen kerran sellainen vauvabuumi päällä, että maaliskuussakin lapsia syntyi peräkkäisinä päivinä. Heistä toiselle vein lahjaksi rokkaavan Myyryn (Paapii) ja tumppuja. Unohdin tämän kaappiin lähes valmiina, vaikka muista samanmoisista sainkin jo tammikuussa kirjoitettua. Nuo vaaleanpunaiset mekkosetkin sain ujutettua tulevien kaksostyttöjen äidille. Tässä mintunvihreässä kangassuikaleetkin loppuivat kesken, joten etuosan kaksi suikaletta on koottu kahdesta eri palasta. Tätä peittämään ompelin tuon satiinirusetin.

Kaava on oma, vapaalla kädellä leikattu. Jälkeen päin tuli mieleen, että vauvan mittasuhteet ovat aika erilaiset kuin aikuisen, joten mekoilla olisi pitänyt olla enemmän leveyttä suhteessa pituuteen. Nyt nämä kaikki taitavat olla enemmän sellaisia puoliväliin säärtä yltäviä kolttuja. Eipä siinä sinänsä kai mitään vikaa, kun annoin mekot jo vastasyntyneille. Eiköhän tällainen arviolta 62/68-senttiselle tarkoitettu vaatekappale mene jossain vaiheessa kesää päälle.

Värihaasteessa on nyt huhtikuussa vihreät vallalla. Ensin ajattelin, että ei tämä kangas sovi julkaistavaksi vihreän kuussa, koska mielikuvat huhtikuun vihreästä ovat tiukasti toisenlaiset. Onpa hyvä, että Hommahuone haastaa minut ja monet muut läpi vuoden!