Puoli vuotta olen tuskastellut sen kanssa, että Poitsu tylsistyneenä röhnöttää rattaissa, kun selkänoja on pystyimmässäkin asennossa aika takakenossa ja haarojen turvavyöt lyhimmillään kamalan pitkät. Turvakaari on saanut lapseen hieman eloa, kun siitä kiinni pitäen voi puskea itsensä ylös, mutta olin jo saanut päähäni ajatuksen istuintuen askartelemisesta.
Näin kauniilla aloitin. Ekassa kuvassa valo tekee tepposet; vaikka superlonin päällystinkin vanhalla patjansuojuksen palasella, ei se ole noin likainen. Nyrhintäjälki sen sijaan on aivan todellinen, ja siksi mun pitikin keksiä tuohon jotakin päälle.
Ihan käyttökelpoinen tuosta kuitenkin tuli, vaikka kaavoissa olikin hieman askartelemista. Nuo ulokkeet oli vain pakko tehdä siksi, että turvavöiden olkaosat saa suht helposti pujotettua pois, jos lapsi nukahtaa kesken matkan. Alaosaan ei ollut tarkoitus tehdä koloja, mutta jämäsuperloni määritti sellaiset. Ne on ihan näppärät, koska juuri noilla kohdin on turvavöiden sivuremmit. Tämä puetaan kuin tyynyliina, paitsi että aukko on keskellä selkänojaa.
Kiinnitys on Kam-nepeillä rattaissa oleviin lenksuihin. Niihin on kaiketi tarkoitus kiinnittää lämpöpussi, mutta meidän lämpöpussi on siinä mielessä yhteensopimaton rattaiden kanssa, että se kiinnityksestä huolimatta laahaisi maassa. Pitäis varmaan tehdä sillekin jotain, mutta ehkä ens talvena sitten. Viimeiset kylmät kelit nyin sitä niin kuin tähänkin asti.
Leikkasin myös vaunuverhon keltaisesta, joten siitä seuraavaksi. Itse asiassa tämä kangas valikoitui samalla mentaliteetilla kuin sen vaunuverhon; löytyi niin sopiva pala, ettei mun tarvinnut leikata kuin kahdelta sivulta muotoonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti