Meidän petari alkoi olla jo aikansa elänyt, mutta ajatus senkokoisen möhkäleen heittämisestä roskiin teki pahaa. Siirsin loistokkaasti pahaa mieltä, kun taitoin petarin kahtia, puolitin sen suojuksen yhtä lailla ja päällystin koko komeuden kirpparilta hamstaamillani kankailla. Ihanhan ne ei nyt ole oikeanväriset, mutta menettelevät.
Alun perin ajattelin tätä olohuoneen lattialle, kun Poikanen viihtyy niin paljon paremmin leikeissään, kun olen lattialla enkä sohvalla. Kova parketti ei kuitenkaan miellytä mun vanhoja jäseniä. Tämä kuitenkin päätyi lastenhuoneeseen ikkunapenkin alle, jotta kiipeilyharjoitukset olisivat vähän suojatumpia. Tässä on kiva lukea myös iltasatua.
Toisessa päässä on vetoketju ja molemmissa kantokahva sekä pieni neppilista niin, että patjaa voi kantaa helposti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti