Nämä ovat jääneet kuvaamatta, vaikka valmistuivat viime kesänä kaikkien muiden kaitaliinojen kanssa. Tiedot liinoihin löytyvät täältä.
Kylläpä vaan oli kiva paukuttaa noita liinoja. En vain ole niin kovin ihastunut muihin kangaspuiden mahdollisuuksiin. Tai niihin, jotka tiedän. Ja liinojakaan ei valitettavasti tarvitse loputtomasti. Maton tekoa voisi tietenkin harkita, mutta meidän kangaspuista ei kovin leveää tekelettä saa. Kovin ohueeseen kankaaseenkaan ei taida mun hermot riittää, vaikka joku huivi vois olla ihan kiva.
Liinat pysyvät ihan itselläni, sillä pohjan valkoinen kude on äidinäidin jäämistöä. On kiva ajatella, että saan jatkaa jotakin sukupolvien ketjussa - mamman puilla, materiaaleilla ja taidoilla.
2 kommenttia:
Heippa!
Ei olleet mamman kangaspuut joilla kudoit liinoja, vaan kummeiltani saadut. Pappasi tekemät kangaspuut ovat leveämmät ja tallessa mökillä, joissa muistaakseni saa kudottua 140 tai 160 cm leveää esim. mattoa ja on kudottukkin.
t. Äippä
Ups. Mä henkisesti kudoin mamman puilla!
Lähetä kommentti