Viikon korttiaskarteluja

Viikon mittaan olen askarrellut vähän kortteja. Ensiksi syntyivät tällaiset kukkakortit. Kukat ovat tapetinpalasta. Samaa tapettia oli lapsuudenkotini seinillä vuosia sitten. Äiti oli säästänyt ylijäämäpalat ja käärinyt viime synttärilahjan tapettiin, jonka nyt sitten hyödynsin uusiokäyttöön. Näitä syntyi kymmenisen kappaletta.

Seuraavaksi taisin askarrella kolmisenkymmentä joulukorttia. Tässä muutama esimerkki. Kuvat on leikattu irti kahden joukukalenterin luukkukohdista, joten erilaisia kortteja oli lähemmäs kaksikymmentä. Ihan kaikkia kuvia en kelpuuttanut.

Joulukorttien jälkeen tein sarjan sinisiä kortteja, joissa yksi reuna on käsintehtyä paperia. Kuvauskärsivällisyys ei oikein päästä korttien värejä oikeuksiinsa, ovat syvemmän sävyisiä. Väritin kortit ihan puuväreillä, kun en raaskinut ostaa mitään uutta. Vähän hailakoita niistä tuli. Toisissa on lehdistä leikattuja kuvia. Nauhat korteissa on kierrätyskamaa paitojen ripustuslenkeistä. Tässä esimerkkejä:

Viimeiseksi puoli tusinaa erilaisia enkelikortteja. Kuvat on kierrätystä vanhasta seinäkalenterista. Tässä yksi esimerkki:

Nyt alkaa helle!

Kankaat on ostettu ajat sitten, ja hameenkin ompelusta on viikkoja. Satuin vain tietenkin loppumetreillä leikkaamaan loven ohueeseen kankaaseen, ja sitä piti peitellä. Huomaatko? Hiukan vaikeaksi meni applikointi ompelukoneen napinteko-ohjelmalla, kun ei muutakaan löytynyt, mutta näin kaukaa kohtaa tuskin erottaa, jos ei osaa etsiä.

Hameen yläosan ohje on Joka tyypin kaavakirjan hameen perusohje, mutta muokkasin siihen keskitakaan vetoketjulle paikan. Ja kokoakin piti pienentää, vaikka tein kirjan mukaisesti. Alaosana on sitten vain 140 cm leveä suorakaiteen muotoinen kaistale kangasta, joka on rypytetty edestä ja takaa. Ajattelin, että sivurypytys leventäisi, mutta ensi kerralla teen kyllä sivullekin laskoksia, koska nyt hame näyttää pussittuvan alareunaa kohden sivuilta.

Eikö sitä hellettä luvattu täksi viikoksi? Tai ainakin viikonlopuksi?

Perhosia

Ei riitä yksi...

Eikä kaksi...

Vaan täytyy olla kaksikymmentä...

Päätin käyttää ikuisuuslangat laatikon pohjalta: pieniä keriä liukuvärjättyä virkkauslankaa. Eihän niistä oikein muuhun ole, kuin tällaseen pieneen näpertelyyn. Mukavasti tuo toi langan värin vaihtuminen eloa pikku magneettiperhosiin.

Kymmenisen vuotta sitten näin äidin kanssa tällaisen perhosen enon jääkaapin ovessa, ja enon vaimo antoi meille yhden kotiin mukaan, että voidaan siitä katsoa malli. En siis ollenkaan tiedä, kuka mallin on keksinyt tai mistä se on kotoisin. Jos joku tietää, niin kertokaa ihmeessä, että annan kunnian sille, jolle se kuuluu.

Uskallan nyt kuitenkin antaa tässä oman mallini ohjeen, kun en kerran ole koskaan alkuperäistä nähnyt.

Virkkaa viisi ketjusilmukkaa ja yhdistä lenkiksi piilosilmukalla. Virkkaa kolme ketjusilmukkaa ensimmäiseksi pylvääksi. Tee lenkkiin kolmen pylvään sarjoja kahdeksan, ja virkkaa väliin aina yksi ketjusilmukka. Ensimmäinen kerros on valmis.

Toisessa kerroksessa jokaiseen edellisen kerroksen pylvässarjan väliin virkataan kaksi kolmen pylvään sarjaa (hivuttaudu väliin piilosilmukoilla). Yhteensä pylvässarjoja tulee siis kuusitoista. Kaikkien pylvässarjojen väliin tulee myös tällä kerroksella yksi ketjusilmukka.

Hivuttaudu jälleen edellisen kerroksen ensimmäiseen pylvässarjojen väliin piilosilmukoilla. Aloita pylväiden tekeminen jälleen kolmella ketjusilmukalla. Tee samaan väliin kahdeksan pylvästä. Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa ja kiinnitä perussilmukalla seuraavaan pylväiden väliin. Virkkaa toiset kaksi ketjusilmukkaa ja aloita uuden pylvään teko suoraan, ilman kolmea alkuketjusilmukkaa. Kolmannessa kerroksessa siis joka toiseen edellisen kerroksen pylväsväliin virkataan kahdeksan pylvästä ja joka toiseen vain kiinnitetään ketjusilmukat. Kun olet toistanut kahdeksan pylvästä-ketjusilmukat-kiinnitys-ketjusilmukat -virkkausta kahdeksan kertaa, päättele työ.

Käännä työ kaksinkerroin (ylä- ja alasiipiä on kutakin kaksi kappaletta). Kierrä lankaa perhosen vartaloksi ja solmi takaa kiinni. Lisää imukärsät ja magneetti.

Huoparuokaa 1

Innostuin tällä kertaa askartelemaan ommellen. Jo kauan aikaa sitten löysin huovasta tehtyjä ruokia muiden blogeista, ja ajattelin, että nuohan ovat kivoja. Sitten piti vain jotenkin perustella itselleen, miksi näitä pitäisi tehdä. Syksyllä ajattelin näitä jotenkin töissä käyttää. Marssin askarteluliikkeeseen ja ostin joka toista väriä askarteluhuopaa, jolloin myyjäkin jo ihmetteli, mitä oikein olen tekemässä. Tällaisia:

Viinirypäleistä tuli ihan mun suosikki, vaikka banaanin tekemistä odotan eniten. Hakukoneella kun hakee "felt food", saa tosi paljon osumia. Sitten on enää valinnan vaikeus, millä tavalla banaaninsa tai omenansa toteuttaa. Eniten löysin kaikenlaisia marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Myös kakut ja muut herkut sekä sushi ovat tekijöiden suosiossa. Vähemmän löytyy lihatuotteita ja muita. Niihin tarvitsee sitten käyttää omaa mielikuvitustaan.

Myös ananaksesta tein lättänän version, kun en jaksanut kaavoja alkaa suunnitella. Piirsin kaikissa ääriviivat kankaalle, leikkasin, tein koristelut, ompelin yhteen ja täytin. Helppoa ja nopeaa.


Munakoiso olisi saanut olla hiukan leveämpi. Jotenkin se ei ihan munakoisolta vaikuta, mutta onneksi se ei värinsä puolesta voi hirveän helposti sekoittua muihin. Sitten vain seuraavia tekemään. Lupaan, että jatkoa seuraa!

Paperitähtiä

Ihastelin jo aikoja sitten Ninuskan blogissa itsetehtyjä paperitähtiä. Sain viimein lainattua kirjastosta kirjan (Arponen: Opimme punomaan). Eilen en tajunnut ollenkaan, miten tähdet tehdään, mutta yön yli haudottuani ohjeen ymmärtäminen oli paljon helpompaa. Ja nopeastihan nuo syntyvät; taittelu vie viitisen minuuttia.

Kohtuus käsitöissä ei taida olla mun juttu, mutta onneksi ihmiset vanhenevat joka vuosi, että paketteja tulee ostettua, koristeltua ja annettua.

Pienet tähdet on neljästä kartonkisuikaleesta, joiden mitat ovat 1 cm * 25 cm. Korkeus ja leveys on silloin 4 cm. Isommissa tähdissä mitat ovat tuplana (2 cm * 50 cm -> 8 cm). Taakse kaksipuolista teippiä, ja voilà!

Meikkipussukka

Sydänkaankaasta riittää edelleen. Kauratyynyn ja tämän meikkipussukan jälkeenkin kangasta on vielä paljon jäljellä. Hyvä niin, koska se on ihanaa! Tämä työ on ollut nappia vaille valmis jo viikkoja, mutta vasta nyt - kummasti tenttiinlukemisen lomassa - alkoi kiinnostaa napinompelu.

Sisäkankaaksi löysin toiselta kirpputorilta valkoisen sydänkankaan. Periaatteessa pussin voi kääntää ympäri, jos pohjan päältä ommeltu sauma ei haittaa. Nappia en kuitenkaan toiselle puolelle tällä kertaa laittanut.

Ohje on Tildaa, muistaakseni Tildan talossa -kirjasta, mutta voi olla Tildan keväästäkin.

Kortteja, pompuloita ja pirtanauhaa

Joulukortteja on valmistunut kirpparille vietäväksi. Näitä tuli tusina, kokeilin vähän eri värisillä pahveilla ja leimasimilla, mutta päädyin pääosasssa painamaan kultaa valkoiselle.

Toiselle pikkusiskolle lupasin pompuloita, jotka eilen illalla väkersin alta pois, kun kankaat ja pompulat sain haltuuni. Aion kyllä yhden tuollaisen punavalkoraidallisen ottaa tekopalkaksi. Punaiset olivat niin joustavaa kangasta, että vaikka laitoin tukikankaan alle, venyminen näkyy. Vähän alta pilkottaa valkoinen kangas.

Pari viikonloppua sitten olin Toisen perheen mökillä, ja siellä poikaystävän sisko näytti, kuinka pirtanauhaa tehdään. Innostuin hirmuisesti. Tekisi mieli kovin tehdä noita pirtanauhoja, mutta en keksi, mihin niitä voisi oikeasti käyttää. Niihin kuluu niin mukavasti jämälankojakin. Kuvan nauha on aika ohut, ja leveämpikiäkin nauhoja saisi tehtyä, mutta kun en ole oikein vyöihminen. Pitäisi keksiä, mihin tuollaisia voi käyttää. Ideoita?

Prinsessakortteja

Tänään valmistui prinsessakortteja. Kuvat on leikattu lahjapaperista, jota ostin lähikaupasta joskus, kun piti nopeasti saada lahjat pienille prinsessoille pakettiin. Muuten käytin kotona olevaa jämäkartonkia, josta onneksi pääsin melkein kokonaan eroon. Kortit on 3D-tyyppisiä, mikä ei kuvista niin näy, kun ne on otettu suoraan edestä. Nämäkin matkaavat kirppikselle.

Naapurin kankaat muotoutuivat

Tällaisia kangaskasseja syntyi naapurin antamista kankaista. Olen niin hyvilläni, kun kangaspalat menivät kokonaisuudessaan noihin kasseihin, eikä mitään jäänyt yli (32 x 32cm). Noiden lisäksi hurautin kolme pöytäliinaa - myös naapurin lahjuksia. Niistä tuli aika pieniä (95 x 145 cm), mutta tässäkään hommassa kangasta ei jäänyt yli. Yksi pöytäliina on tuosta vaaleimmasta kankaasta, yksi sinisestä kukkakankaasta ja yksi palapelikankaasta. Ajattelin ottaa tuotokset mukaan kirpputorille, kun nyt ehdin tyhjentämään kaikki kaapit vanhasta tavarasta ja pääsen joku viikonloppu äidin kanssa myymään. Äiti tietää jonkun kirppiksen, jossa ei tarvitse paikasta maksaa mitään (mutta eipä ole pöytääkään).

Ei ole yhtä ilman toista

Eräänä päivänä herra Hanhi oli tapansa mukaan kävelyllä parvekkeella. Kuuma kesäinen päivä sai Hanhen janoamaan vilpoisaa istuskeluhetkeä orvokkien katveessa. Tullessaan kukkivien orvokkien luo herra Hanhi huomasi jotakin.

Hänen paikallaan istui joku. Herra Hanhen sydän alkoi pamppailla, sillä häntä miellyttivät tuntemattoman valkoinen, vienosti kaartuva niska ja terveesti pullottavat vahvat siivet. Herra Hanhi rykäisi kuuluvasti ilmoittaakseen läsnäolonsa. Hän halusi nähdä tuon ihanan olennon kasvotkin.

Olento kääntyi ympäri ja hymyili varovaisesti. Ilmestys oli herra Hanhen mielestä mitä ihanin! Voisiko tuon täydellisempää nokkaa olla päällä maan! (Herra Hanhi kiinnitti aina huomionsa toisten nokkiin, sillä hänen omansa oli erikoisella tavalla oikealta puolelta korkeammalla kuin vasemmalta). Ja nuo rusottavat posket, jotka siipien lisäksi huokuivat terveyttä ja voimaa. Suloiset olivat myös olennon utuiset silmät, jotka olivat tavallista suuremmat.

Herra Hanhi ei saanut sanaa suustaan, sillä hänen katseensa vaelteli pitkin tuota ihanaa neitiä. Niin sekaisin herra Hanhi oli, että ihasteli jopa neidin vaatetusta, vaikka ei miehenä siihen koskaan muutoin kiinnittänytkään huomiota. Tässä kohdin neiti kuitenkin alkoi jo ihmettelemään herran hiljaisuutta ja katseen suuntaa. Neiti yskähti, mikä herätti herra Hanhen takaisin tähän maailmaan.

-Haluaisitteko istua hetkeksi seuraani, herra...?
-Hanhi, herra Hanhi. Mielelläni. Teillä on ihastuttava leninki, neiti!
-Kiitoksia, mutta se on kyllä haalari.
-Ai.

Syntyi pitkä hiljaisuus. Keskustelun alkuun pääseminen tuntui olevan vaikeaa, mutta ilmassa kipinöi selvästi ihastumisen säihkeet. Puhuttiin säästä ja saunasta suomalaiseen tapaan - katkonaisesti ja pitkien taukojen kera. Vaivihkaa herra Hanhi sipaisi neidin kättä. Kohta jo suunniteltiinkin yhteistä viikkoa, sillä heti ensi hetkestä oli selvää, että jotakin suurempaa tässä on. Mitäpä sitä sitten aikailemaan.

Kuten ihmisille, on hanhillekin läheisyys tärkeää. Neiti oikein punastui herran kietoessa kädet hänen ympärilleen. Hieman hidas hän oli halaukseen vastaamaan, mutta nautti silti suuresti toisen huomionosoituksesta.

Kohta herra uskaltautui jo antamaan suukon ihastuksensa poskelle. Herra Hanhi pyrki parhaansa mukaan sanomaan jotain kaunista uudesta ystäväästään, mutta jäyhänä miehenä keksi vain lainata ystävänsä Akselin sanoja: "Sinulla on pirun nätit tallukkaat!". Neiti hymyili kysyvästi arvoitukselliselle kehulle ja painautui prinssinsä rintaa vasten. Tuuli piirsi molempien rajat henkäyksellään, ja aurinko tuikki orvokinlehvien lomasta lupaillen ihanaa yhteistä matkaa näille kahdelle.