Keittiöpyyhe

Unohtui siitä kaitaliinasatsista tämä kuva. Näitä siis kolme.

Sohvapöytä

Ikuisuusprojekti sai päätöksen, kun tuparit vauhdittivat tekemistä. Pöydän rungon ostin varmaan kaksi kesää sitten. Jalat sain spray-maalilla maalattua heti ostopäivänä, pöydän alapuolen pintaan vedin mustan maalin myös nopeasti. Jostakin kaappien kätköistä löysin myös juuri sopivankokoiset kumitulpat jalkoihin. Sitten en osannut päättää, mitä kansipuolelle tekisin. Maalaaminen tuntui tylsältä. Haaveilin pitkään sellaisesta mosaiikkilaatasta, jota on Kansallisteatterin naistenvessassa (ruskea-pronssi-kultainen), mutta kun löysin sopivaa laattaa, pihiys ei antanut myöten edes pienen pinta-alan kattamiseen.

Lopulta päädyttiin siihen, että vaihtuva näyttely lasin alla olisi kaikkein mieluisin meille. Pöytää voi vaihtaa samaa tahtia kuin tekstiilejä. Konsultoin puualan ammattilaista lasituksesta , ja kävin myös tämän ystävän luona hiomassa kulmapalat aivan vinksalleen. Kotona porailin reiät ruuveille ja väänsin kiinni.


Tällä hetkellä lasin alla on koepalatapetti (ks. Wood-mallisto), jonka haluasin myös tv:n taakse. Toinen vain ei ole yhtä innostunut helmiäiskiiltoisesta lehtikuviosta. Mulla taas on menossa joku ihme harakkakausi, kun tahtoisin kaiken, mikä kiiltää. Väri ois niin passeli seinän harmaaseen, vaikka en yleensä vihreästä innostukaan.

Pöydästä tuli ehkä hieman liian painava tuon lasin kanssa, mutta on se parempi noin kuin kevyt ja vain maalattu.

Kaitaliinoja

Tupareita varten käytiin kangaskaupoilla. Tarkoitus oli saada pöydälle kolme kaitaliinaa suojaamaan pintaa. Ensin ajateltiin, että muuten huonetta värittävää harmaata kangasta ryhdistäisi musta.

Jotenkin se ehkä muualla huoneessa vielä menisi, mutta tammi ei oikein kestänyt näin tummaa yhdistelmää. Ja kaksinkertainen kangas teki kaitaliinasta liian paksun. No, sitten mentiin vaaleisiin kanttauksiin tuolien päällisten mukaan.

No ei kyllä vieläkään. Ongelma taitaa sittenkin olla harmaassa, eikä kanttauksissa. Se oli turhan kylmä lämmintä puuta vasten, vaikkei tällanen ihan niin mahdottoman hyvin näy kuvassa kuin luonnossa. Mutta suojasivat hyvin. Nyt vaan etsimään jotain sopivaa väriä.

Lorupussi

Ystävä sai lapsen, ja lapsi sai nimikkolorupussin. Pussiin sujahti parisenkymmentä lorukorttia. Etsin loruja ja kuvia verkosta, tulostin normaalia vahvemmalle paperille, värittelin Inktenseillä (näitä suosittelen; lahjatonkin saa kuvan näyttämään hyvältä), kirjoitin toiselle puolelle lorun ja laminoin. Vielä muotoonleikkaus ja voilà!

Pussiin on ommeltu vain yksinkertainen nauhakuja, ja etupuolelle on kirjailtu laakapistoja.

Kesävillatakki

Gradukirjoittamisen väliin tarvitsin jotain tosi aivotonta eli ohutta lankaa, paljon silmukoita ja nurjaa tai oikeaa ilman kavennuksia tai lisäyksiä. Tässä:

No joo, hihoissa on vähän kavennuksia, mutta muuten silmät kiinni sai mennä. Jatan blogissa on ohje alkuperäiseen neuleeseen, itse katsoin kuvaa ja annoin mennä: hihansuusta toiseen, resoria ja sitten alareuna. Olisi ehkä pitänyt laskea ne silmukat hihoihin kaksi kertaa, kun nyt ovat vähän kireät. Myös kaulusresoria olisi voinut tehdä pidemmälti, jotta se pysyis mukavasti kääntyneenä. Mutta pelkäsin, että takakappaleen resoriosasta tulisi liian paksu.

No mutta, saapahan tehdä toisen! Ihastuin lankaan, josta on jo yksi toinen paita tulossa. Värivalikoima vaan on käsittämättömän pieni (merinolankaa vauvanvaatteisiin), eikä monta samanväristä paitaa halua kaappiin.

Lanka: Grignasco Bambi
Menekki: 220 g (kyllä, vähän päälle neljä kerää!)
Puikot: 2,5 pyöröt ja sukat

Verhot ja tyynyt

Käsityöt on viime aikoina olleet seinien maalaamista ja gradun naputtelua. Jälkimmäinen on nyt palautettu. Huh. Stressineulouksiakin on syntynyt, mutta niitä ennen jo ajat sitten valmistuneet verhot ja tyynyt.

Ihan vaan suoraa, mikä sopi gradun lomaan oikein hyvin. Tyynyihin sentään sain ommeltua vetoketjutkin, jotta saadaan nuo valkoiset pyykkiinkin joskus. Kangas on tästä kaupasta. Huoneeseen tulee väriä toiselle seinälle Toisen isoöidin tekemän ryijyn muodossa.

Perusvillatakki

Puikon lennon villatakki näytti niin hyvältä, että halusin itse tehdä samanlaisen. Aloin kuitenkin sähläämään jotain silmukoiden määrän kanssa, kun ajattelin langan olevan aivan erilaista ja lopulta sitten tuloksena oli tämä:

Ei istunut niin mitenkään. Mä en kuitenkaan ikinä jaksa purkaa, vaan mieluummin teen uudestaan. Tosin voi olla, että tällanen perusvillatakki on niin inspiroimaton tehdä, että menee hetki ennen kuin yritän uudestaan. Onneksi villatakki kelpasi hyvin serkulle. Sai hyvän kodin.

Lankana oli nallea ja napit taitaa olla housujen varanappeja. Samanlaisia, kun housut ovat samasta paikasta. Puoli vuotta takki nappejaan odotti. Muutaman sain valmiiksi kaverin toukohäihin viime vuonna, mutta loput ompelin vasta vähän aikaa sitten paikoilleen. Miten se nappien laitto voikin olla niin vihoviimeistä puuhaa?

Sudenkorentohuivi

Äkkäsin mökillä käydessäni ihanan huivin. Äiti muisteli, että lapsuudenkotimme naapuri on sen joskus tehnyt. Tahdoin samanlaisen, mutta puolen vuoden etsiskelynkään jälkeen en ollut löytänyt sopivanväristä lankaa: jotakin vaaleanpunaisen ja beigen väliltä. Lopulta tyydyin vähiten vaaleanpunaiseen vaihtoehtoon eli Hjertegarnin Limaan (2250). Muuten ihan kiva lanka, mutta ei kestä konepesua.





Vanhasta huivista sitten tihrustin sudenkorentokuviota. Hieman ois saanut olla ohuemppaa lankaa (kuin 20 s / 10 cm; 50 g = 100 m), niin olisi huivista tullut leveämpi harteilla pidettäväksi. Nyt tein samoilla silmukkamäärillä (3:n koukulla), niin tuli vähän liian pitkä. Menee kaulan ympäri kahdesti, mutta ei ihan kolmesti. No, ens kerralla sitten jollain Nallella.

Alkuperäinen huivi painoi 250 g, mutta tähän sain kulumaan seitsemän kerää eli 100 g enemmän. Pipokin on valmis, mutta siitä puuttuu tuollainen sudenkorentokirjonta vielä.

Kauan odotelleet

Kyllästyin siihen, että sai aina pelätä korviksien putoavan korvista näin isojen kaulaliinojen aikana. Kunnes sitten toinen putosi lopullisesti. Hain kunnon kiinnikkeet, ja nyt pysyvät korvissa. Tosin tässä postatessani huomasin, että toisessa pallukassa on outo väri. Täytyy vielä vaihtaa.

Näitä huopapalloja pyörittelin varmaan jo vuosi tai pari sitten. Ovat odotelleet, mihin naruun ne pujottaisin. No niin odotti se narukin kaapissa. Helmiin meni yksi paketillinen Filzwolle ombre Kammzugia (50 g) eli huovutusvillaa. Se oli liukuvärjätty paketti, joten siitä nuo eriväriset pallerot. Ihan ovat mun värit.

Jouluvalmisteluja

Jep jep. Aikaisessa ollaan taas. Ostin askartelupaketteja alesta ja ihastelin kuinka helppoa on, kun maalinsekoitustikkukin on pakkauksessa mukana. Hiontapaperia en kyllä ensiksi huomannut. Sitä olisi voinut vähän puukuvioille näyttää.

Muutama kerros maalia, nauhan pujotus ja kaksipuoleisella teipillä kankaanpalat kiinni.

24 niitä on.