Mustikkametsään!

Säätiedotus ei aina lupaa hyvää juuri silloin, kun pitäisi päästä mustikoita poimimaan. Mulla ei ollut sadehousuja, joten ostin kangasta ja resoria ja ompelin kasaan. Pahoittelen kuvakulmavääristymää.

Kaavana olivat jotkut vanhat housut viiden sentin saumavaroilla. Ei kai se nyt oo niin justiinsa tuollaisissa väljissä housuissa? Vähän jäi matalaksi vyötäröosa, kun en ottanut huomioon vyötärökaistaleen puuttumista, joten ompelin sen sitten riekaleista näihinkin housuihin jälkikäteen. Resorin voi kääntää kaksinkertaiseksi tai sitten suojata selän itikoilta yksinkertaisella resorilla. Nilkassa on kuminauhat, kun resorin venyttäminen alkoi tuntua työläältä.

Tarvikkeet: vahvaa resoria 25 cm (65 cm leveää?), kuminauhaa 60 cm, kangasta 1,4 m

Kaupassa eivät oikein osanneet sanoa, onko tämä sadehousukangasta ja paljonko se kestää vettä. Viinimarjoja poimiessa kesti ainakin maan kosteuden, mutta ihan oikeasta pitävyydestä en vielä saanut todisteita, meidän mustikkamaat kun olivat aikas kuivia. Onneksi löydettiin pikkuserkun ja äidin kanssa kuitenkin lopulta marjaisat mättäät!

Appelsiini-suklaamarengit

Viime aikoina olen paistanut pellillisiä marenkeja kehitellessäni omaa reseptiä eri ideoista. Yleisön pyynnöstä (terveisiä vaan virkkaajille) laitan sen tännekin:

2 munanvalkuaista
1,5 dl sokeria
1/2 raastettu appelsiinin kuori
1/2 vaniljatanko (tai vastaava määrä rouhittua vaniljatankoa)
hyppysellinen suolaa
5 tippaa sitruunamehua
1 suklaapatukka (tummaa suklaata)
punaista ja keltaista elintarvikeväriä

+ kaksi vahvaa pakastuspussia (mulla oli 2 kg:n kokoisia)

 _____________________________________________________

1. Raasta appelsiininkuori pieneen kippoon. Lisää suola, vaniljatangon siemenet ja sitruunamehu.
2. Leikkaa suklaapatukka pieniksi palasiksi. Pala tai pari riittää leipojallekin.
3. Vatkaa munanvalkuaiset ja sokeri sekaisin lämminvesihauteessa. Monissa ohjekirjoissa tämä pitäisi tehdä kiehuvan veden avulla, mutta itse laskin tiskialtaaseen vain kuuminta, mitä hanasta sai. Vatkaa, kunnes seos  on kovaa eli ei putoa kulhosta, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin.
4. Sekoita pienen kipon sisältö vaahtoon.

5. Ota 1/2 dl taikinaa erilliseen kippoon ja värjää oranssiksi (ensin niin keltaiseksi, kun värillä tulee ja sitten vähän punaista).

6. Laita värjätty taikina pakastuspussiin, leikkaa kärki auki ja tee toiseen pakastuspussiin kolme pystysuuntaista raitaa reunoille. Kunnon tuoppi auttaa hommassa huomattavasti. Lätkäise päälle värjäämätön taikina. Leikkaa tähän pussiin isompi, melkein sentin reikä.
 

7. Tee pellille noin kolme senttiä halkaisijaltaan oleva ympyrä. Laita taikinan keskelle pala suklaata. Pursota suklaa piiloon. Kaunis huippu syntyy, kun pursotat keskikohdan kohottamatta pursotinta. Kärkeä nostetaan vasta, kun pursottaminen on loppunut. Toista kolmisenkymmentä kertaa.

8. Paista 75 C -asteessa 1 h 15 min eli niin, että marengit irtoavat helposti leivinpaperista. Jätä marengit uuniin kuivumaan.

Se ei ole helma eikä mikään, jos ympärysmitta ei ylitä viittä metriä

Mulla oli joskus tällainen hame. Ajan myötä se ei ollut enää niin valkoinen. Aloin tehdä uutta, mutta nyt olen ilmeisesti kasvanut röyhelöistä yli. Onneksi on pienempiä, joille voi keskeneräiset tekeleensä tehdä valmiiksi.

Alimmassa kaistaleessa on 5,3 m kangasta, muissa sitten tasaisesti vähemmän. Röyhelöosat on vedetty ympäri saumurilla ja kiinnitetty vain päällekkäin suoralla ompeleella. Vyötärökasitale on kaksinkertainen ja tehty ihan mutulla. Laitoin jonkin vanhan vetskarin kappaleiden väliin sivuun ja kiinnitin vielä alareunan etupuolelta hameeseen. Kankaana on ohuinta lakanakangasta, minkä löysin silloin vuosia sitten.

Hirmuinen hirviö - ei me turhan vaatimattomasti aleta

Viime viikolla käytettiin partsiaskartelun ylijäämät loppuun eli patjasta jääneestä palasta tuli hirviö kummitytön kynsissä. On kieltä, korvia, jalkoja ja tyllihäntä. Lököttelypatja on noin 90 senttiä pitkä ja 36 senttiä leveä. Hännän ydin on myös vaahtomuovia. 

Hirviö on koottu sellaisista jämäkankaista, mitä talosta löytyi. Takalistossa on vielä vetskari, jotta päällisen saa pestyä. Ja se olikin sitten ainoa juttu, jonka minä olen tästä tehnyt. Suunnittelun, mittaamisen, leikkaamisen ja ompelun hoiti seitsenvuotias. Ei ihan turhan vaatimaton aloitus ensimmäiseksi ompelukonetyöksi. 

Mukanaan tyttö toi mulle käsin parsitun sydämen paperituutissa, jota koristivat kukkaset. Voi suloisuutta!

Petsattu ritiläkin on valmis

Takaritilä partsille petsattiin viikonlopun aikana kastanjanruskealla (väri 11). Voi olla, että petsaan vielä toistamiseen sen verran, kun purkissa riittää lakkaa, mutta yhdelläkin kerroksella tuli ihan kiva lopputulos. Tuollaisena se on aika samanvärinen kuin parvekkeen pöytä ja tuolit. 

Ritilä on siis koottu vanhan runkopatjan pohjalaudoista. Ne olivat juuri passelit 90 senttiä leveät. Takalaudat taisi olla jotain muuta irtolautaa, tuo kun on muistaakseni yli metrin korkea. Kuvassa ritilä on ylösalaisin. Yläkulmaan piti kolmesta laudasta lyhentää, jotta ritilä menee seinään asti kiinni. Partsin ikkunalauta tulee muutaman sentin ulos.

Lisää projektista edellisessä postauksessa.

Kesä kesä kesä parvekkeella!

Parvekkeella en ole kovin viihtynyt, koska en jaksa istua kovilla puisilla kalusteilla kovin pitkään. Jo viime kesänä suunniteltiin hankkivamme jonkinlainen löhöalue parvekkeelle. Mitään valmista ei metrin leveälle kaistaleelle tuntunut saavan ja kaikki arkutkin, joita ehdittiin vilkaisemaan, vaikuttivat haperoilta. Tänä keväänä bongasin sitten sopivat puutarha-arkut. Odottelin kesäkuuhun asti kalusteiden aleja, sitten patjanostoon ja kangaskauppaan.

 

Arkut kokosin ja asettelin partsin perälle L-kirjaimen muotoon. Patjasta leikkasin ihan mattoveitsellä ja saksilla samaisen muodon. Loppupituudesta jäi jäljelle selkätyyny, joka sattumalta oli juuri sen verran korkea, että aiemmin tekemäni ritilä arkun pään ja seinän välissä peittyi. 

Patjan pussista muokkasin sitten istuintyynylle sopivan pussin. Hieman jouduin kangasta lisäämään L:n kainaloon, jotta vetoketju asettui kauniisti, eikä jäänyt kiristämään. Jälleen loppupituudesta otin talteen kankaat, joista tein irtotyynyn. Sisällä on täytettä vanhasta lattiatyynystä.

Mittoja:

- Arkut: 90 x 56 x 45 cm 

- Patja: 90 x 200 x 10 cm

- Irtotyyny: 88 x 40 x 5 cm  (Almedahlsin Surt sa räven -kangasta siis metri)

- Patjakangasta otin 3,7 metriä, eikä siitä kovin paljon jäänyt. Aikamoista tetristä sai harrastaa leikkaamisen kanssa. Kankaana vettä hylkivä Annukka.

Tarvikkeet:

- 2 arkkua

- arkkujen levyinen patja

- arkkujen levyisen runkopatjan pohjalaudat + nauloja + saha (sirkkeli) + hiomapaperia + petsi

- tyynyntäytettä

- kangasta kalustetyynyihin ja irtotyynyyn + vetoketjut 90 cm, 50 cm ja 40 cm + tarranauhaa 40 cm

Viltti menee varmaan vielä vaihtoon, tämä kun on yleensä olkkarissa. Myös vanhasta runkopatjan pohjasta tehty ritilä selkätyynyn takana odottaa petsausta. Eihän sitä juuri näy, mutta puun suojauksen vuoksi ajattelin sen samanväriseksi muun puun kanssa. Ritilän itsensä ajattelin suojaavan tyynyn kangasta hiertymiseltä kiviseinää vasten. Lisäksi sekä istuintyynyn että selkätyynyn voi tarranauhoin kiinnittää ritilään, jotta niiden asentoa ei tarvitse koko ajan korjata.

Polttarijämiä

Viime viikonloppuna oli kaverin polttarit, ja ohjelmanumerona paperitähtien tekeminen. Suikaleita jäi yli, joten taittelin toissailtana rippeet tähdiksi. Lisätietoa täältä. 

Edit: yksityiskohtaiset ohjeet löytyvät täältä. Samasta paikasta voi ostaa myös suikaleita, jos ei itse jaksa kartonkijämistä leikellä.

Kenkäteline

Kuten jo mainitsin, oikeankokoista kenkätelinettä ei verkon ihmemaailmasta helposti löytynyt, joten päätin isommat etsinnät suosiolla ohittaa ja pyöräilin rautakauppaan. Onneksi pihalla myyjä sahasi kolmimetriset rimat hieman pienemmiksi, jotta mahtuivat pyörän tarakalle. Uudestaan ne vielä isä sahasi mökillä, kun heittoa pituuksissa oli parin sentin verran. Ei ois tullut suoraa.

Pituus 91 cm, leveys 31 cm ja korkeus 29 cm.

Tarvikkeet:

• Rimaa 5 kpl: 15 x 32 x 3300 mm (14 kpl: 89 cm; 4 kpl: 31 cm; 8 kpl: 29 cm)
• 3 pulloa spray-maalia (Bravo Spray, kiiltävä musta)
• 30 mm ruuveja 28 kpl; 25 mm ruuveja 32 kpl)
• pora, hiomapaperia, ruuvimeisseli, puristin, suojapahvia & -käsineet (hengityssuojainkin olis ollut hyvä) sekä sellainen ruuvin kannalle paikan tekevä käsityökalu (tietääkö kukaan sen oikeaa nimeä?
• mustia huopatassuja

Työohjeet

1. Sahaa rimat oikeanpituisiksi.
2. Hio päistä tikut pois.
3. Kiinnitä 7 pisintä rimaa kahteen 31-senttiseen rimaan. Huomaa 31-senttisen riman pystysuunta. Kiinnitä ensin reunarimat, sitten keskellä olevat. Tee toinen hylly.
4. Maalaa ensimmäinen ohut kerros.
5. Kiinnitä jalat 31-senttiseen rimaan kahdesta kohtaa (=molemmat hyllyt). Kiinnitä jälleen ensin uloimmat jalat, sitten toisen päädyn ulommat jalat. Ota ristimitta ja väännä suorakulmioksi salmiakista, jos tarpeen. Kiinnitä toisella ruuvilla joka kohdasta. Kiinnitä keskimmäiset jalat.

Ja sitten vielä tarkemmilla selityksillä:

Kokosin ensin hyllyt. Otin kaksi 31-senttistä rimaa päihin ja 7 kappaletta 89-senttistä rimaa väliin. 31-senttiset rimat laitoin pystypäin, kun mielestäni näytti paremmalta kuin vaakatasolla (kuvassa hyllyrimojen päällä).  Ihan sormilla kiinni puristaen liitin pitkän riman lyhyeeseen pitkän riman puolelta: porasin reiän, tein tilaa ruuvin kannalle ja ruuvasin (30-milliset ruuvit). Ensin kiinnitin molemmat pitkät reunarimat molemmista päistä, jotta lyhyet rimat pysyisi suorassa kaikkiin rimoihin nähden, sitten muut. Välitys pitkien rimojen välissä on riman paksuus eli 1,5 cm; oli helppo laittaa joku vapaana oleva rima pystypäin väliin, niin ei tarvinnut paljon mittailla. Toinen hylly samalla tavalla. Hioin kaikkia liitoskohtia, mittasin ristimitan ja väänsin suorakaiteeksi, jos oli salmiakkikuvio. Maalasin ensimmäisen ohuen kerroksen.

Toisessa vaiheessa kiinnitin 8 kappaletta jalkoja hyllyjen päihin, neljä kumpaankin päähän. Käänsin tässä vaiheessa hyllyt niin, että poikkirima oli päälläpäin. Toisin päin välejä olisi saanut olla putsaamassa koko ajan, ja näin sain sivuille jonkilaiset reunat, ettei kengät iske jälkiä seinään. Jaloista jokainen on kiinni kahdella ruuvilla diagonaalisesti (etteivät osuisi hyllyn jo porattuun ruuviin), sillä jalat liitettiin samaan 31-senttiseen rimaan, ei pitkien rimojen päihin. Toinen hylly tuli aivan jalkarimojen yläpäähän ja toisen alle jäi 7 cm, jotta imurilla mahtuu alle. Ensin kuitenkin laitoin jalat vain yhdellä ruuvilla sekä ylä- että alahyllyyn kiiinni. Tein näin uloimmille jaloille molemmissa päissä. Otin ristimitan ja väänsin suorakulmioksi, jos mitta ei ollut sama. Sitten puristimen avulla kiinnitin toisella ruuvilla oikeaan kohtaan jokaisen neljästä jalasta kahdesta kohtaa. Lopuksi laitoin koristeen vuoksi keskijalat kahdesta kohtaa ja kahdella ruuvilla kiinni. Otin reunajaloista suoran puun avulla mittaa, etteivät keskijalat olleet pidempiä kuin päissä olevat.

Lopuksi hioin taas kaikki liitoskohdat tasaisiksi. Maalasin. Maalasin. Tuli vesipisaroita. Maalasin. Kuplia. Hioin. Maalasin. Tassut alle.

Apua sain rimojen haussa ja yhteenliittämisessä, siis kiitos sisko ja isä!

Tällaiselta nyt näyttää eteinen: uusi naulakko ja uusi kenkäteline. Vielä uusi matto, jota sitäkin on harkittu muutama vuosi, niin olen tyytyväinen. Ja uusi lattia seuraavan isomman rempan yhteydessä...

Vauvan kypärämyssy uudella mallilla

Yleensä olen tehnyt kypärämyssyn tasona ja sitten yhdistänyt neulalla ja langalla osat (esimerkki). Nyt tein suoraan pallomaiseksi, joten tarvitsi päätellä vain aloitus- ja lopetuskohta. Venytin pipan pilates-pallon päällä!

Malli on täältä, mutta jouduin muokkaamaan sitä aika paljon, kun käsiala oli ilmeisen pientä. Ensinnäkin loin vain 120 silmukkaa, ja jaoin ne kolmelle puikolle. Näin oli helppo muistaa, milloin tulee *nosta, neulo kaksi yhteen, nosta nostettu silmukka neulottujen yli* -kavennus ja milloin lisätään kaksi silmukkaa. Aloitin puikon aina 18 silmukan oikealla, jonka jälkeen tuli kavennus, sitten 18 silmukkaa oikeaa ja sitten lisäykset vika silmukan molemmille puolille. Tällaisia kerroksia tein 12 (ja väliin normaalit kerrokset). Näitä voisi olla kyllä vielä enemmän. Sitten aloitin kavennusten tekemisen eli lopetin lisäykset.  Jossain vaiheessa totesin, että kavennuksia pitää tehdä jokaisella kerroksella eikä vain joka toisella, jottei tule tonttulakkia. Kun silmukoita oli jäljellä 12, kavensin kaikki kaksi oikein yhteen ja päättelin. Pujotin lankaa kolminkertaisena molemmista alareunoista läpi, pyöritin molemmat päät samaan suuntaan ja annoin kietoutua yhteen. Solmin ja leikkasin ylimääräiset pois.

Lanka: Grignasco Bambi, väri 787 (Merinoa, 4 ply; 50 g = 225 m; 30 s & 38 krs / 10 cm)
Menekki: reilusti alle 50 g
Puikot: 2,5:n sukkapuikot
Koko: päänympärys alle 50 cm

Naulakon muodonmuutos

Muuttaessa tulee laitettua isot linjat kuntoon, mutta pieniin yksiyiskohtiin ei oikein riitä aikaa. Sitten menee muutama vuosi ihan tyytyväisenä, kun koti nyt kuitenkin näyttää suht mukavalta. Ja sitten alkaa muhia ajatus, että pitäisikö huonekalujen järjestystä muuttaa tai seinä maalata toisella värillä. Purin intoni tällä kertaa eteisen naulakkoon, joka on jäänyt huomiotta.

 

Puuhun oli leimattu teksti "Keravan puuteollisuus O.Y.", eli naulakko on hyvinkin voiniut itsua asuntomme seinällä yli puoli vuosisataa. Siltä se kyllä messinkisten koukkujen puolesta näyttikin. Oikealla puhdistettu ja kiillotettu versio.

 

 

Harmaa-musta-puu-kaunistuksemme sai osakseen rutosti hinkkausta ja hieman maalia.

 

Nyt on kaikki mustaa, mutta suunnittelin tässä jo, että nuo laatikot voisi päälystää jollain kivalla kankaalla. Toisaalta takeistakin tulee jotain väriä, joten ehkä nyt hetken aikaa mennään tällaisella mustavalkoisella eteisellä.

Tärleämpää kuin laatikkojen päälystäminen taitaa olla uuden kenkätelineen tekeminen. Yritin googlettaa valmista kehikkoa, jonka voisi vain vetää samalla spraymaalilla kuin naulakonkin (Bravo Spray, kiiltävä musta), mutta oikeaa kokoa ei löytynyt. Takaisin mökille siis nikkaroimaan.