Pikatikutus

Kun tuttava saa lapsen, ja ystävä pyytää mukaan katsomaan vauvaa, jää aamupäivä aikaa lahjantekoon. Tässäpä tulos tällä kertaa eli tutulla kaavalla kotoa löytyvistä langoista.

Ohje: Novita
Puikot: 2,5 sukkapuikot
Langat: harmaa ja oranssi Gjestalin Janne (20 s / 10 cm; 50 g = 100 m)
Menekki: 50 g (pienin koko)

Pyöräviirejä

Ensin näytti siltä, ettei yksiäkään häitä päästä tanssimaan tänä vuonna, mutta niitä tulikin kolmet. Asiaankuuluvasti olen sitten askarrellut polttareihinkin jotain. Keskimmäisiin valikoitui matkateema, ja viiletimme pitkin kaupunkia pyörillä. Ne koristeltiin viirein. Jokaiselle tein ohjaustangon päihin liput liehumaan. Matkan aikana oppaan piti kirjoittaa siippansa ominaisuuksia liehukkeisiin. Näistä kokoan sitten häihin vietäväksi pitkän nauhan muistoksi. Opas sai ohjaustankojen päihin laitettavien lippujen lisäksi viirinauhan ohjaustankoon.

Kankaana on vanha lakana, jonka sain pehmikkeenä silloin, kun sukulaistäti toimitti minulle nypläystyynyn. Kangas oli aika haurasta, joten siitä ei mitään mekkoja voinut tehdä, mutta tällaiseen tarkoitukseen sopi hyvin. Sisään laitoin muovitaskuista leikatut kovikkeet, ja kiinnitys oli yksinkertaisesti kuminauhalla tai kuvassa olevissa viireissä satiininauhalla.

Oppaallemme tuunasin myös varoitusviirin, jotta joukkiota olisi helpompi johtaa. Ostin kaupasta tavallisen lasten varoitusviirin, mutta vaihdoin halvannäköisen muovisen lipun itsetehtyyn: leikkasin mallin mukaan telttapussin jämäkankaasta uuden lipun, johon kirjailin kuvitellun matkatoimiston nimen ompelukoneella.

Sankari eläytyi oppaan rooliin niin täysin, että vieraat ihmiset ihmettelivät, mikä ihmeen turistikierros tämä on, tai auttoivat osaltaan huutelemalla perään että "Se museo on kyllä tuolla päin!"

Ruusuja

Toisen mummo pyysi ystävälleen synttärilahjaksi ruusua. Tällainen tilaustyö on mukava, koska sen tietää saavansa aikaiseksi. Tein muutamia rintakoruja eri väreissä iltapuhteiksi.

Vasemmalla Novitan Seiska veikasta koukulla 3 (100 m = 50 g; 18 s, 26 krs / 10 cm)
Keskellä M & K Eco Bomullista koukulla 3 (120 m = 50 g; 21 s, 30 krs / 10 cm)
Oikealla Kauhavan kangasaitan Esito-virkkuulangasta koukulla 2,5 (160 m = 50 g; 28 s, 42 krs / 10 cm)

Tänään sitten halusin vielä itselleni yhden hiuksiin laitettavaksi.

Ohje löytyy Ninuskan blogista.

Mikäköhän tuossa edellisessä postauksessa on, kun kuvat eivät näy?

Nuudeleita

Kävin taannoin lankakaupassa hakemassa yhden kerän lankaa, mutta voitte arvata, miten siinä sitten kävi. Virkkuukerhossa olen jo pitkään katsonut, kun muut loihtivat kuteista mattoja ja koreja. Kunnonkokoinen pitsimatto olisi haaveissa, vaikka tällainen tai tällainen,  mutta kun ei ole paikkaa, mihin sen laittaa... Tai ehkä seinälle?

Tyydyin nyt kuitenkin tekemään vain korin. Tätäkään en oikeasti tavarana tarvitse, mutta tarvitsin jotain, joka valmistuu nopeasti ja helposti, kun keskeneräisiä projekteja on niin paljon. On kiva saada jotain välillä valmiiksi.

Tarvikkeina siis koukku nro 8 ja rulla Stafilin Noodles-kudetta (800 g = 120 m, puuvillaa & elastaania). Kivaa tuossa kuteessa on se, että se on tehty tekstiiliteollisuuden ylijäämistä, joten on vähän onnenkauppaa, mitä kaupasta löytyy. Toisaalta ikävää tuollaisessa kuteessa on se, että kuvio ei mitenkään pääse oikeuksiinsa, vaan virkatessa siitä tulee vain sekamelska. Valkoinen kultaviiruilla vielä toimii, mutta mitenköhän sen puna-kelta-valko-kukkakuvion kanssa käy?

Repolaiset juoksevat nyt viltissäkin

Nyt on partsilla sitten vielä vilttikin. Ostin toista käyttötarkoitusta varten villakangasta, mutta huomasin, että se onkin mun silmään tarpeeksi sävykäs parvekkeelle. Kangas on kaksipuolinen. Minä tykkään enemmän tummasta, Toinen vaaleammasta. 

Pykäpistot ja kaksinkertainen lanka hoitelivat reunan. Kettukuviot leikkasin ensin kankaasta ja vahvistin liimakankaalla, minkä jälkeen ompelin kankaat peittoon kiinni. Tämän jälkeen pistelin laakapistoilla molemmat kuviot. 

 Lankana Gjestal Janne (50 g = 100 m; 20 s / 10 cm), väri on 436.  

Peiton koko on noin 120 cm * 165 cm.

Lisää parvekeprojektista täällä ja täällä. 

Raks sanoi telttapussi

Telttapussit taitaa kestää vähemmän käyttöä kuin teltat. Noh, täytyy kyllä myöntää, että mieluummin ompelen pussin kuin teltan. Viime retkellä Toinen ei saanut entistä pussia edes kiinni, kun ne nyt on vähän nafteja ja saumat sanoi samalla raks.

 

Tykkään niin tällasista suorista projekteista, joissa lopputulos on varma, eikä sovitus ole turhautumista täynnä. Tekee vaan. Vanhasta telttapussista otin mitat, mutta lisäsin hieman senttejä leveyteen, jotta tämä säilyisi hieman pidempään ja olisi mukavampi käyttää. Kyllä sen rinkan päälle saa kiristyshihnoilla ihan tiiviiksi paketiksi kuitenkin. Pussin päätypalat ovat vain pääli- ja aliosan jatkeet, jotta pussi avautuu kunnolla. Vetskari on siis pidempi kuin pussin pituus.

Vetskari ja kantokahvat ovat uusiokäytössä vanhasta. Kahvat olisin voinut laittaa hieman lähemmäksi toisiaan, niin ne ei vetäisi kangasta vinoon, mutta meni jo. Kahvat on kiinnitetty sivuosan kankaaseen koko matkalta. Sivuosan jälkeen ne käyvät sivu- ja pääliosan saumassa, mutta ovat siis yhtenäiset pätkät.

Applikoin jämäkankaasta kuuset. Varmistin saumojen kestävyyttä kaapista löytyneellä vinonauhalla sekä moninkerroin taitetulla kankaalla pussin sisäpuolella kahvojen kohdalla. Kangas on ainakin vettä hylkivää - jos ei vedenkestävää - Ripstop Michael -ulkoilukangasta täältä.

Mustikkametsään!

Säätiedotus ei aina lupaa hyvää juuri silloin, kun pitäisi päästä mustikoita poimimaan. Mulla ei ollut sadehousuja, joten ostin kangasta ja resoria ja ompelin kasaan. Pahoittelen kuvakulmavääristymää.

Kaavana olivat jotkut vanhat housut viiden sentin saumavaroilla. Ei kai se nyt oo niin justiinsa tuollaisissa väljissä housuissa? Vähän jäi matalaksi vyötäröosa, kun en ottanut huomioon vyötärökaistaleen puuttumista, joten ompelin sen sitten riekaleista näihinkin housuihin jälkikäteen. Resorin voi kääntää kaksinkertaiseksi tai sitten suojata selän itikoilta yksinkertaisella resorilla. Nilkassa on kuminauhat, kun resorin venyttäminen alkoi tuntua työläältä.

Tarvikkeet: vahvaa resoria 25 cm (65 cm leveää?), kuminauhaa 60 cm, kangasta 1,4 m

Kaupassa eivät oikein osanneet sanoa, onko tämä sadehousukangasta ja paljonko se kestää vettä. Viinimarjoja poimiessa kesti ainakin maan kosteuden, mutta ihan oikeasta pitävyydestä en vielä saanut todisteita, meidän mustikkamaat kun olivat aikas kuivia. Onneksi löydettiin pikkuserkun ja äidin kanssa kuitenkin lopulta marjaisat mättäät!

Appelsiini-suklaamarengit

Viime aikoina olen paistanut pellillisiä marenkeja kehitellessäni omaa reseptiä eri ideoista. Yleisön pyynnöstä (terveisiä vaan virkkaajille) laitan sen tännekin:

2 munanvalkuaista
1,5 dl sokeria
1/2 raastettu appelsiinin kuori
1/2 vaniljatanko (tai vastaava määrä rouhittua vaniljatankoa)
hyppysellinen suolaa
5 tippaa sitruunamehua
1 suklaapatukka (tummaa suklaata)
punaista ja keltaista elintarvikeväriä

+ kaksi vahvaa pakastuspussia (mulla oli 2 kg:n kokoisia)

 _____________________________________________________

1. Raasta appelsiininkuori pieneen kippoon. Lisää suola, vaniljatangon siemenet ja sitruunamehu.
2. Leikkaa suklaapatukka pieniksi palasiksi. Pala tai pari riittää leipojallekin.
3. Vatkaa munanvalkuaiset ja sokeri sekaisin lämminvesihauteessa. Monissa ohjekirjoissa tämä pitäisi tehdä kiehuvan veden avulla, mutta itse laskin tiskialtaaseen vain kuuminta, mitä hanasta sai. Vatkaa, kunnes seos  on kovaa eli ei putoa kulhosta, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin.
4. Sekoita pienen kipon sisältö vaahtoon.

5. Ota 1/2 dl taikinaa erilliseen kippoon ja värjää oranssiksi (ensin niin keltaiseksi, kun värillä tulee ja sitten vähän punaista).

6. Laita värjätty taikina pakastuspussiin, leikkaa kärki auki ja tee toiseen pakastuspussiin kolme pystysuuntaista raitaa reunoille. Kunnon tuoppi auttaa hommassa huomattavasti. Lätkäise päälle värjäämätön taikina. Leikkaa tähän pussiin isompi, melkein sentin reikä.
 

7. Tee pellille noin kolme senttiä halkaisijaltaan oleva ympyrä. Laita taikinan keskelle pala suklaata. Pursota suklaa piiloon. Kaunis huippu syntyy, kun pursotat keskikohdan kohottamatta pursotinta. Kärkeä nostetaan vasta, kun pursottaminen on loppunut. Toista kolmisenkymmentä kertaa.

8. Paista 75 C -asteessa 1 h 15 min eli niin, että marengit irtoavat helposti leivinpaperista. Jätä marengit uuniin kuivumaan.

Se ei ole helma eikä mikään, jos ympärysmitta ei ylitä viittä metriä

Mulla oli joskus tällainen hame. Ajan myötä se ei ollut enää niin valkoinen. Aloin tehdä uutta, mutta nyt olen ilmeisesti kasvanut röyhelöistä yli. Onneksi on pienempiä, joille voi keskeneräiset tekeleensä tehdä valmiiksi.

Alimmassa kaistaleessa on 5,3 m kangasta, muissa sitten tasaisesti vähemmän. Röyhelöosat on vedetty ympäri saumurilla ja kiinnitetty vain päällekkäin suoralla ompeleella. Vyötärökasitale on kaksinkertainen ja tehty ihan mutulla. Laitoin jonkin vanhan vetskarin kappaleiden väliin sivuun ja kiinnitin vielä alareunan etupuolelta hameeseen. Kankaana on ohuinta lakanakangasta, minkä löysin silloin vuosia sitten.

Hirmuinen hirviö - ei me turhan vaatimattomasti aleta

Viime viikolla käytettiin partsiaskartelun ylijäämät loppuun eli patjasta jääneestä palasta tuli hirviö kummitytön kynsissä. On kieltä, korvia, jalkoja ja tyllihäntä. Lököttelypatja on noin 90 senttiä pitkä ja 36 senttiä leveä. Hännän ydin on myös vaahtomuovia. 

Hirviö on koottu sellaisista jämäkankaista, mitä talosta löytyi. Takalistossa on vielä vetskari, jotta päällisen saa pestyä. Ja se olikin sitten ainoa juttu, jonka minä olen tästä tehnyt. Suunnittelun, mittaamisen, leikkaamisen ja ompelun hoiti seitsenvuotias. Ei ihan turhan vaatimaton aloitus ensimmäiseksi ompelukonetyöksi. 

Mukanaan tyttö toi mulle käsin parsitun sydämen paperituutissa, jota koristivat kukkaset. Voi suloisuutta!