Amppari-villapuku

Ainoa asia, mitä tässä ohjeessa ihmettelin, oli se, että miksi villapuku koostuu niin monesta eri osasta. Jos olisin jaksanut lukea ohjeen kerran läpi ennen aloittamista, olisin muokannut sitä niin, että sivusaumojen sijaan olisin neulonut taka- ja etukappaleet tasona ja raglanhihat vain kavennuksina. Hupunkin olisi voinut jatkaa kauluksen yläreunasta suoraan. Hieman tämä olisi vaatinut laskemista, mutta voittanut olisi viimeistelyssä ja pehmeydessä.

Etukäteen mietityttävät myös lyhyet puntit, mutta laitoin keltaisesta kerästä jämät säästöön, jotta puntteja voi myöhemmin tarvittaessa jatkaa.

Ohje: Moda 1/2013
Koko: 0-3 kk
Lanka: Gjestal Maija (värit 254 &218)
Menekki: 250 g (3 keltaista ja kaksi punaruskeaa kerää)
                Lisäksi nappeja 13
Puikot: 3:n pyöröt

Äitiyspakkauksen makuupussin tuunaus

Tämän vuoden äitiyspakkauksen apinamakuupussi on ihan mukiinmenevä ja kelpaa hyvin vaunuihin (jos vaikka varastetaan), mutta kun sain käsiini vanhempaa vuosikertaa, niin piti kyllä alkaa nyhtämään vetoketjua irti. 

Vaikka kuva onkin luvattoman huono, niin ei tämä sininen lehmäkuosi silmiä hivele paremmassakaan valossa. 

Ajattelin ensin tuunaamisessa olevan kovan työn,  mutta vetoketju olikin kahdella tikillä kiinnitettynä päällikankaaseen. Ratkoin ulomman tikkauksen pois ja tikkasin oman kankaan pussin nurjan puolen tikkausjälkiä pitkin kiinni keskimmäisestä aloittaen vanhan päällikankaan päälle. Sitten vasta leikkasin kankaan muotoonsa - joka puolelta hieman pussia suuremmaksi. Kolmannessa vaiheessa käänsin ylimenevän kankaan kaksinkerroin niin, että uuden kankaan reunat menivät tasan vetoketjun ja päällikankaan rajapintaan. Siinä saikin olla aika tarkka, jotta uusi päällikangas varmasti jäisi takaisin tikattavan vetoketjun tikin alle. Pussinsuu meni siinä samalla käännöksellä.

 

Ihan mukiinmenevä siitä tuli, vaikkei mikään hurja taidonnäyte. Mua ei kuitenkaan jaksanut kiinnostaa se, että tällä menetelmällä sisäkankaaseen tuli tikattua muutama ryppy lisää, kun ei toi vanun myötä muutenkaan ole mikään sileä. Koska ompelukone ei oikein päässyt vetoketjupäissä loppuun asti, tein lopullista hienosääntöä neulalla ja langalla.

Kangasta tarvittiin suunnilleen metri, ja omani on ihan oikeaa retroa mökin uumenista. Vähän hailakka se on, mutta hakkaa mennen tullen tuon lehmän. Vasta tehtyäni tajusin, että nyt meillä sitten on vaunumakuupussi, kotimakuupussi ja köllöttelypeitto. Että mihinköhän näitä kaikkia kolmea tarvitsee?

Villis

Mitä kaapista löytyi niin ohjeiden, nappien kuin lankojenkin puolesta ja tässä on tulos. Pahoittelen vinoa kuvakulmaa. Kyllä se ihan symmetrinen on oikeasti.

Halusin pepun kohdalle muotoa vaipalle ja siihen jäinkin varmaan kahdeksi kuukaudeksi kiinni (ks. esimerkki), mutta muutenhan tuollainen valmistuu sutjakkaasti. Resoria tein myös ohjeesta poiketen paljon, jotta riittää pidemmäksi aikaa, mutta ei niitä pidennyksiä tule käytettyä, kun vähän muotopuoleksi tuo venähti veden näkemisen jälkeen.

Ohje: Drops BS-005-by

Puikot: 2,5 pyöröt ja sukat

Langat: Grignasco Bambi (50 g = 225 m; 38 krs & 30 s / 10 cm; merinovilla)

Menekki: 50 g lilaa, 100 g valkoista, 50 g sinistä (pienin koko)

Äitiyshousut ja -hame

Kun vyötäröltä alkoi kiristää, ja kaapissa oli vaatteita, joiden käyttöikä ei ole ehkä muutenkaan olisi ollut enää kovin pitkä, oli aika kävellä kangaskauppaan joustavaa resoria hankkimaan. Uusia, hyviä housuja tai hameita tähän ei kuitenkaan kannata tuhrata, sillä resoriosa oli hintava verrattuna valmiiden housujen ostoon.

Mulla oli työn alla siis kolmet joustavat housut ja yksi farkkuhame. Kuvissa housut ennen ja jälkeen. Otin välikuvankin eli saksitut housut, mutta se katosi jonnekin. Yritin siinä demonstroida, kuinka resorin reunan kaari menee. No, se on alhaalla edestä ja kaartuu korkealle taakse. 

Tarvikkeet:

• vanhat housut tai hame
• ohutta resoria, puuvilla-stretchiä tai jotain muuta kahteen suuntaan venyvää, napakkaa ja ohutta kangasta. Tarvitaan kaksi 26 cm x 82 palaa tai yksi 52 x 82 pala.

Ohje housuihin (M-kokoiset):

1. Mittaa haaroista etusaumaa ylöspäin 12 cm ja takasaumaa 32 cm. Käännä housunpuntit sivuittain päällekkäin ja leikkaa viistosti alhaalta edestä keskelle taakse. Itse vedin ihan vain käsivaralla ja molemmat puolet yhtä aikaa, mutta tarkempi tekijä voi piirrellä puolet vaikka erikseen. Varoin kuitenkin huolellisesti, ettei ylimääräistä kangasta tule väliin. Takaa ylhäältä lähti pois vain housujen vyötärökuminauhan verran.
2. Leikkaa resorista sopiva pala (ei saumaa yläreunaan) tai palat (sauma yläreunassa). Jos päädyt kahteen palaan, ompele palat kiinni toisiinsa yläreunoistaan. Kuvasta näkyy palan muoto ja mitat (muoto on hieman korkeampi kuin mitat antavat ymmärtää).
3. Ompele takasauma oikeat puolet vastakkain. Nyt sinulla on ympyränmuotoinen kappale. Jos et halua jättää optiota kuminauhakujalle, ompele koko takasauma. Itse jätin kuitenkin keskeltä toiseen suuntaan pienen aukon, jos tuntuu myöhemmin siltä, että yläreuna repsottaa venymisen vuoksi.
4. Taita resori kaksinkerroin niin, että takasauma jää sisään. Takasauma tulee housujen takasaumaan. Merkitse etusauma ja sivusaumat. Mulla housuissa sivusaumat eivät olleet aivan taka- ja etusaumojen puolivälissä, joten sovittelin suunnilleen. Ylimääräistä kangasta, jos sellaista on, kannattaa jättää eteen.
5. Kiinnitä resori eli asettele housujen kaulus ja resori vastakkain, päällekkäin. Jos jätit nauhakujan, tarkista, että se ommeltuasi on housujen sisäpuolella.
6. Hurauta kasaan.
7. Tikkaa syntynyt sauma housujen puolelle kiinni.

Kävin vanhempien luona kokeilemassa uutta saumuria, ja nyt alkaa olla aivan pakko hankkia oma! Se oli niin hiljainen ja ompeleminen niin helppoa. Kerrankin odotukset työn helppoudesta vastasivat oikeasti työn helppoutta. Mulla meni jokaiseen kappaleeseen vain se puolisen tuntia.

Hame toimii käytössä hyvin, mutta housut eivät pysyneet ylhäällä pelkällä paksulla resorilla. Onneksi jätin reiän kuminauhakujalle. Ohuellakin kuminauhalla housuja ei nyt tarvitse kiskoa.

Kierrätystä

Tämä nyt ei varsinaisesti ole mitään valmistunutta, mutta olin niin iloinen lopputuloksesta, että laitan siksi tänne. Hain kierrätysryhmästä pois muutamalla eurolla vanhan, kauhtuneen kantorepun. Pistin koneeseen värin kanssa ja tuloksena on siisti kuljetin.

Olen oikein tyytyväinen, että kympin pintaan sain tämän välineen, kun ei näistä voi tietää, tulevatko käyttöön vai eivät, mutta toisaalta ei halua jättää hankintaa siihen, kun sitä oikeasti tarvitsee. 

Pesukoneen jäljiltä reppu on nyt kokonaan musta lukuun ottamatta etutaskun koristenauhaa ja niskatuen toisella puolella olevaa tuotemerkkiä sekä polyesterilankoja sisäpuolella. Langat ovat kuitenkin oikein hyvä merkki pukea reppu kiireessäkin oikein päin. Ajattelin ensin vaihtavani tuon nauhan, mutta se näyttää tosi paljon paremmalta kunnon mustaa vasten, joten en taida viittiä. Jonkinlainen kumpparisysteemi varmaan pitää tuolle niskatuelle keksiä, ettei sitä tarvitse tunkea tuohon taskuun tai noilla tarranauhoilla köyttää kiinni.

Väri oli jotenkin tujumpaa pesukoneelle kuin ennen. Kaikkia muoviosia peittää nyt pintakerros mustaa. Ehkä raapiutuvat pois myöhemmissä pesuissa. Kunhan eivät vain tartu vaaleisiin vaatteisiin. Värjäys vaati neljä pesua: ensin repusta tahrat ja koirankarvat pois, värjäyspesu, repun pesu pesuaineella ja pesukoneen tyhjäpesu. En saanut kaikkia mahtumaan samaan päivään, mistä voi johtua tuo pesukoneen värjäytyminenkin. Aikaisemmin olen myös Marimekon laukun värjännyt sen haalistuttua ja siitäkin tuli kuin uusi!

Saman tien toinen

Yhdelle kaverille tein saman tien toisinnon kapalosta.

Voi, kun aina olisi näin helppoa ja nopeaa!

Kapalo

Tähän työhön tiirasin apua kaupan hyllyltä - tai siis koko idean. En ollut tällaisista edes kuullut: kapalopussi. Jätin pussin jalkopään paljon leveämmäksi kuin kaupassa oli, sillä satuin juuri lukemaan siitä, ettei lapsen lonkkaniveltä saisi pakottaa pienenä suoraksi. Tässä nyt on varmuuden vuoksi tilaa jalkojen olla koukussa, mutta ylävartalon kapaloiminen kait tuo vauvalle kuitenkin turvaa.

 

Ajattelin aluksi, että tämä olisi kovin monimutkaista, mutta helpostihan se tuli. Kaavat jouduin pariin otteeseen piirtämään, kun ne eivät tuntuneet taiteltuina sopivilta, mutta ompelu olikin sitten tosi yksinkertaista.

Kaavat ja tarvikkeet

Tarvikkeina on kahta puuvillakangasta (ulko- ja sisäpuoli) sekä vanulevyä. Kutakin 65 x 115 cm. Lisäksi tarranauhaa 5 x 9 c, eli 45 cm. Mun kangas on siskon löytö kirpparilta.

Kankaista ja vanusta leikataan jokaisesta kaksi kappaletta. Ylempi on etuosa, alempi takaosa ja siivekkeet.

Kuvassa on mitat, joiden mukaan omat kaavat voi piirtää. Mustat mitat kertovat vaakasuoria senttimetrejä, punaiset pystysuoria. Kappale on leveimmillään 78 cm ja pisimmillään 12 + 14 + 31 = 57 cm, jos siivekkeitä ei lasketa. Siivekkeiden piirtämisessä voi käyttää omaa luovuutta, mutta  hieman ylöspäin osoittavat kaartuvat kauneimmin pussin päälle. 

Kuvassa vasemmalla olkapäällä 5 cm ja 4 cm kertovat kateettien pituuden. Hypotenuusa on varsinainen kaavan reuna. Siivekkeen alun pitäisi nousta melkein suorassa kulmassa hypotenuusan verran, jotta olkasauma onnistuu. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että kuvassa on itse asiassa kaksi kaavaa: etuosan ja takaosan. Ne ovat osittain samanlaiset, mutta pienempi eli etuosa näkyy himmeänä keltaisena katkoviivana. Jälleen omaa muotoilua saa käyttää. 

Ohjeet
1. Leikkaa sekä kankaista että vanusta etu- ja takakappaleet (3 etukappaletta, kolme takakappaletta).
2. Kiinnitä päällimmäiseksi tulevaan siivekkeeseen tarrat, jos et halua ompelujäljen näkyvän ulospäin; lisää sisäkankaan nurjalle puolelle jostain sisäkankaan riekaleesta toinen kerros ja ompele kolme pätkää pehmeää puolta tarranauhasta kiinni. Jos et välitä ompelujäljen näkymisestä päällimmäisessä siivekkeessä, unohda vaihe 2.

3. Siksakkaa ulkokangas kiinni vanuihin sekä etu- että takakappaleessa.
4. Tee muotolaskokset ulkokankaan takakappaleen alareunassa ja olkapäillä (neljä saumaa) ja etukappaleen alareunassa (kaksi saumaa). Tee samat muotolaskokset sisäkappaleissa niin, että saumat jäävät lopullisessa pussissa piiloon.
5. Siksakkaa sisäkankaat ympäriinsä.
6. Kiinnitä etuosan ulkokangas/vanu sisäkankaaseen läpän pituudelta: Laita oikeat puolet vastakkain, mittaa läppä (14 cm) ja ompele reunat läpän korkeudelta. Käännä työ.
7. Kiinnitä kaikki osat toisiinsa seuraavan kuvasarjan mukaisesti:
a) Laita ulkokangas/vanu-takaosa lattialle oikea puoli ylöspäin.

 b) Laita sisäkankaan takaosa päälle niin, että oikeat puolet tulevat vastakkain. Kaikki takaosat ovat nyt kohdikkain. Nosta sisäkankaan alaosa siivekkeiden juuresta ylös.

c) Laita ulkokangas/vanu-etuosa (jossa myös sisäkangas on läpän pituudelta kiinni) takaosan alaosaan oikeat puolet vastakkain.

d) Kiinnitä kolmiapila (siiveke, siiveke, pussin alaosa) nuppineuloin. Itse kiinnitin ensimmäisenä läpän kekselle nuppineulalla, jotta se ei jää ommeltaessa väliin. Keskelle jää pystyyn myös kaksi sisäkankaan palaa. Ompele ympäriinsä.

e) Kiinnitä pystyssä olevat sisäkankaan palat, eli sisäpussin alaosan reunat, reunoistaan (punaiset viivat kuvassa) kiinni ja ompele.  Pohjaa ei vielä ommella kiinni, vaan sen kautta käännetään koko työ ympäri.

8. Ompele pussin pohjan sauma kiinni päältä.
    Jos haluat, tikkaa läppä, siivekkeet ja kapalon yläreuna. Itse en tätä tehnyt.
9. Kiinnitä tarrat kuvan mukaisesti. Oikeanpuoleisen siivekkeen tarrat ovat jo valmiina, jos teit kohdan kaksi. Vasemmanpuoleisessa siivekkeessä on kuvassa näkyvällä puolella kaksi pehmeää tarraa ja läpän toisella puolella kolme karkeaa pintaa. Läpässä on siten kaksi karkeaa ulkokankaan puolella. Testaa tarrojen kohdistus nuppineulojen avulla ennen ompelemista.

Näin siis ensin nostetaan läppä ylös, siihen kiinnitetään vasen siiveke ja vasempaan siivekkeeseen oikea siiveke.

10. Valmis!

Tämä ohje ei ole kaupalliseen käyttöön tarkoitettu! Yksityis- ja opetuskäyttöön tekstiä ja kuvia saa vapaasti käyttää.

Aikuisen värityskirja

Mikähän siinäkin on, että edelleenkin sitä tykkää täyttää pintoja värillä? Värityskirjoissa on vain tuhottoman tylsiä kuvia, mutta onneksi aikuisille on esimerkiksi leimoja, joiden avulla väritys onnistuu ja kuvat tulevat johonkin järkevään käyttöön, vaikka korteiksi.

Nyt kuitenkin värittelin kangasta. Sain käsiini ihan kivan, mutta hieman tasaisesti kellahtaneen yöpuvun. Ajattelin sen värjätä, mutta siinä oli riskinä kuvion katoaminen. Ostin siis kangastusseja ja värittelin kuviota sieltä täältä. 

Ruskea printti muuttui kontrastin avulla melkein mustaksi ja keltaisuuskin katosi. Vielä en ole koneessa tätä pessyt, joten en tiedä, miten tussivärit pysyvät. Harvan luvattiin ylipäätään kestävän 60 C. Tussipään valinnassakin kannattaa ottaa huomioon se, millaiselle kankaalle aikoo piirtää; joustava sivellinmäinen pää tuppaa karkaamaan reunojen ulkopuolelle, kun puuvilla imee vähän värin. Jämäkällä päällä olisi saanut värin pysymään reunojen sisäpuolella paremmin.

Lisää harsoja

Taas ovat inspiraationa olleet ystävän ja hänen miehensä harrastukset. Apua kuviin on googlattu verkosta, ja värjäyksestä lisää täällä. Eipä muuta.

Köllöttelymatto

Tikkaamisen luulisi olevan helppoa, mutta aika paljon saa vääntää, jotta jonkinnäköistä jälkeä tulee. Seuraavalla kerralla leikkaan vähempiarvoista kangasta reilusti isompaan mittaan kuin mitä on tarkoitus tehdä. Nyt jostain syystä lakanakangas alapuolella veti, ja jouduin päälikankaasta leikkaamaan osan pois. Lisäksi leikkaan vanua surutta pienemmäksi kuin itse peittoa, jotta kanttinauhan kiinnittäminen onnistuu paremmin. Ja ehkä jaksan mitata ja merkitä suorille tikeille ruodut, enkä vain silmämääräisesti arvioi pöllöstä toiseen.

Kaikista näistä huolimatta peitosta tuli hyvinkin katseenkestävä, vaikka kuva vääristääkin reunat epätasaiseksi ja epäsuorakulmioksi. Asssistentti on 55 cm pitkä. Köllöttelijä on vihtiläisen Anneli Partisen tekemä.

Tarvikkeet:

•  päällikangasta 100 cm x 100 cm (Cosmo textile Co: Owl); ostettu täältä heinäkuussanimellä Inspire 407
• lakanakangasta 110 cm x 110 cm 
• vanua (160 g) 98 cm X 98 cm
• vanua (60 g?) 98 cm x 98 cm
• kanttinauhaa 4,2 m 

Sitten pitäisi vielä askarrella puuhakaaret...