Vaunuverho

Uusien vaunujen kanssa ei voinut mitenkään käyttää harsoa, joten tein ensimmäisen vaunuverhon. Ensimmäisen siksi, että kyllä tämä vähän tuotekehittelyä kaipaa. Ohut puuvilla pohjana päästää kyllä kivasti ilman vaihtumaan, mutta näkyy läpi applikoidessa. Tämän mä sentään osasin ennustaa, mutta mitenkään en muistanut, että mun silitystaidoilla ei kyllä saada ikinä tuollaisesta kankaasta rypytöntä.

(kuva jostain syystä näyttää aivan eriväriseltä kuin koneella)

Lisäksi verho on hieman liian  iso tuohon kuomuun. Haluaisin, että kuomun ja verhon väliin jää vähän ilmarakoa, niin ei tarvitsisi säätää noilla monitoimirenkailla sellaisia. Ja verhon ei tarvitsisi olla talvella näin pitkä. Kesäverho voisi sitten olla pitkä ja siinä voisi olla nauhat, jolla sen saa kiinni työntöaisaan markiisiksi.

Verhossa on kaksi eri applikointia. Lintukangas (Evalotta) on jämää sohvanverhoilusta siskolle ja lehdet imetyspaidasta (Leaves). Kankaat ovat täältä ja täältä. Lisäksi on viisi monitoimirengasta muistaakseni täältä ja 11-millisiä Prym-sirkkoja täältä. Applikointiin käytin kaksipuoleista liimaharsoa täältä.

EDIT 16.11.2017: kaava löytyy tämän postauksen kautta.

Kummitytön ompelus

Kun kummityttö on kylässä, mä pyrin askartelemaan sen kanssa jotakin, kun me molemmat tykätään tehdä käsillä. Tällä kertaa käytiin kangaskaupassa, ja tyttö teki itselleen paidan ihan itse - kaavanleikkaamisesta helmankääntämiseen. Mitoitus oli ehkä hieman reilu varsinkin hartioista, joten paita saattaa olla parempi ensi talvena.

Ohje: OB 6/2014, Simple Plain (24)
Tarvikkeet: 1 m collegea, 25 cm resoria (täältä)

Kevät tulee juhlien

Kevään ensimmäiseen juhlaan valmistin etikettejä. Tavaraa on jo liiaksi asti, joten päätimme pyytää lahjaksi vain ruokaa. Erilaiset piiraat, kakut ja keksit merkitsimme sitten näillä lapuilla, jotta vieraat tietäisivät, mitä syövät. Tapetin olen löytänyt vuosia sitten joltakin kirpputorilta.

Sadesuojalle suoja

Sadesuoja tuli vaunujen mukana, mutta siltä uupui pussi. Käytin uuden suihkuverhon lyhentämisestä jääneen palan. Vetskarilla avaus, ja kiinnitys muutamalla nepillä. Nyt kulkee aina mukana vaunujen korissa. 

Vaunut uuteen kuosiin

Sain ihan siistikuntoisen menopelin lainaksi, mutta kuosin pingviineille en aivan lämmennyt, vaikka niitä yritin kauniisti katsoa. Siispä kangaskauppaan, sormenpäät verille neulanpistoista ja tadaa!

Vaunut ovat palvelleet jo kuudella eri lapsella, mutta ovat silti hyvin siistit ja toimivat. Ajattelin ensin jotain värikästä ja isoprinttistä kuosia, mutta kangaskaupassa ei ollut kovin paljon valinnanvaraa, jos halusi auringon-, lian- ja vedenkestävää. Kangasta (SB solid vv) ostin yhteensä 140 cm, ja siitä riittää sitten ratasosankin verhoiluun. Kaavat piirsin suoraam vaunun päältä ja leikkaamisen jälkeen tarkustin vastaavuuden. Kaikki mahdolliset saumat ompelin koneella, mutta varsinkin kuomua sai kyllä pistellä. Oli se sen arvoista!

Ajattelin vielä suihkutella näihin lisäsuojan, jonka tarpeellisuudesta sain lokakeleillä kauniin muistutuksen ohiajavan rekan muodossa. Olin juuri ennen roiskeita miettinyt 20 minuuttia, mikä olikaan se asia, mikä mun piti ostaa... Täytyy kyllä tyytyväisenä todeta, että kosteuspyyhkeellä ainakin pienet pisarat lähtivät mallikkaasti.

Vauvalahja

Kävin viikolla katsomassa kaverin pientä ja lahjaksi vein tunikan ja housut.

Housut on tehty samoilla spekseillä kuin edellisessä postauksessa. Tunikaan katsoin yläkropan kaavaa (kaula-aukko, hihan istutus ja olkapäät) jostakin bodysta ja sitten piirtelin kietaisun vapaalla kädellä. Jos muistan oikein, tunikan leveys on noin 30 cm ja pituus 40 cm. Näin ollen 40 cm:n korkuinen pala kangasta riittäää. Lisäksi oli kaupan paidoista talteen napsittuja nauhoja 8 kpl.

Minihousuja

 Housuja minikoossa oli vain muutamat, joten tein parit lisää. Näillä pärjätään eteenpäin taas muutama viikko.

Sienivelour on täältä ja mustaraitainen joustis sekä resorit täältä. Kaavana on valmisvaatteesta otettu malli. Etu- ja takapuoli ovat muuten samanlaiset, mutta takapuolelle lisäsin keskisauman yläosaan hieman pituutta.

Siskokin uskaltautui  koettamaan ensimmäistä kertaa elämässään housujen tekemistä, kun oli menossa moikkaamaan yhtä toista yhtä pientä. Taisi mennä jopa vartti, kun se saumurilla hurautti.

Nopeus on valttia

Aloin tehdä tätä haalaria pari viikkoa sitten, kun tuntui, että kaikki pienimmätkin vaatteet olivat järkyttävän suuria. Sain haalarin eilen valmiiksi ja tänään koesovituksessa huomasin, että tätä voidaan käyttää ehkä tämä viikko.

Kaava on kaupan valmiista piirretty. Muuten se toimi ihan hyvin, mutta kaula-aukko edestä olisi voinut olla hieman matalampi tässä mun versiossa. Aika monta osaa haalarissa oli, mutta ihan sutjakkaasti tuo kokonaisuudessaan valmistui. Hieman oli vain häiriötekijöitä ja epäuskoa omiin kykyihin.

Kangas on Kaupunkiautotrikoo täältä, ja sitä oli 50 cm korkea pala. Lisäksi tuli kaapin kätköistä 35 cm:n vetskari sekä käsikäännöksiin FOE-nauhaa.  

Liian suuri, liian pieni, liian sopiva?

Gjestal Janne -lankaa on kertynyt erinäisistä töistä lankavarastoon, joten ajattelin tehdä taas näitä iänikuisia kypäräpipoja. Ensimmäisestä tuli aivan liian suuri tämän talven tarpeisiin, toisesta ilmeisen pieni (kireä 34-senttiselle kallolle). Kolmas kerta oli sitten jotain siltä väliltä. 

Isoimmassa mitat pienimmän ohjeen mukaan, keskimmäisessä on 26 silmukalla kerrospareja 12 + 12 + 7 + 7 + 12 + 12 ja pienimmässä 22 silmukalla 10 + 10 + 6 + 6 + 10 + 10. Silmukoiden määrän vähentäminen näytti olevan oleellisempaa kuin kerrosten. Puikot kaikissa kolmosen luokkaa.

Efektiarkin ensivisiitti

Lastenvaatteisiin ei mun filosofian mukaan kannata laittaa juurikaan rahaa, ellei sitten kyse ole ennemminkin omasta harrastuksesta. Vaatteiden pitää olla silti siistejä, joten kierrätetyille joutuu ajoittain tekemään tuunauksia.

Musta tämä traktoribody oli hyvä löytö, vaikka rintamuksen kuva onkin jo pesussa kärsinyt.

Ostin valkoisen efektiarkin ja leikkasin samanlaiset kuviot kuin alkuperäisessä. Hieman kun sille silitysrautaa näytti, niin ilme huomasti koheni. Tämän näkee varsinkin tuossa lähikuvassa.  Kaupassa en tajunnut ostavani samettipintaa; ihmettelin vain kahden valkoisen eroa. Arkin pinnassa on paksu muovikalvo, ja siksi näin pääsi käymään. Se ohuempi olisi varmaan ollut sileäpintaisempi.