Kirppiksellä

Nam nam!

Sohva uusiksi

Sain muuttoapupyynnön sohvan muodonmuutokseen. Aito 70-luvun kuosi vaihtui lintuihin. Ihania ovat kyllä nuo vuosien takaiset sohvat, kun ne voi itse muuntaa: selkänojatyynyt ovat irtoavia, käsinojatyynyt vain ruuveilla kiinni, ja sohvan muoto aika neliskanttinen. Vanhoihin kuoseihin ei siis tarvinnut koskea, kun puki sohvalle vain uudet vaatteet. Napit jätettiin suosiolla uudesta sohvasta pois.

Sohva on erittäin suloinen pieniin asuntoihin. Istumakorkeus on vaivaiset 35 cm ja pituuskin taisi olla vain hieman yli metrin. Kangasta tarvittiin siis vain 4,5 metruä, ja siinäkin oli varaa vähän valita, millaiset linnut mihinkin kohtaan laitetaan istumaan. Lisäksi oli vetoketjut selkänojatyynyihin.

Onnea uuteen kotiin!

Turistipipo

Erään tuttavan kotimaa kutsui Suomessa vietetyn vuoden jälkeen. Me Toisen kanssa teimme läksiäislahjaksi Helsinki-pipon: Toinen on vastuussa designista, minä toteutuksesta. Piposta voi löytää rivin Suomen lippuja, Tuomiokirkon (tai kruunun, kuten vastaanottaja näki), yliopiston päärakennuksen ja säätytalon.

Onteloneule saattaa aluksi vaikuttaa vaikealta, mutta suosittelen kokeilemaan. Novitan lehdessä (kevät 2014) on hyvät kuvalliset ohjeet. Yksinkertaistettuna silmukat luodaan toistensa lomaan, ja sitten tehdään joka toinen silmukka ulkokuorta oikein ja joka toinen sisäpipoa nurin. Kerroksessa on siis aina tuplamäärä silmukoita, mutta neulottaessa eteenpäin ne asettuvat päällekkäin eiväkä riviin.

Speksit ovat samat kuin tässä, paitsi käytin 3,5:n puikkoja, joten piposta tuli astetta suurempi - kantajalleen sopiva.

Laskettelurinne

Toinen siivosi komeroita, kun tuota tavaraa on viime aikoina siunaantunut niin kamalasti lisää... Vaan eipä siitä kaikki päässyt roskikseen tai kierrätykseen asti. Tai noh - pääsi mun kierrätykseen. Huopuneesta villapaidasta ja vanhasta napista tein itselleni pipon, kun se edellinen katosi aivan heti valmistumisensa jälkeen.

Jotenkin tästä ei tullut aivan yhtä hyvä, mutta vielä on se viimeinen oljenkorsi eli pesukone. Ehkä siellä viimeiset pullottavat saumat asettuvat uomiinsa. Ilman tuota kukkaa tämä kyllä näytti aika katastrofilta.  Toisen mielestä muistutti lähinnä lumivyöryä. Sopiihan se pipoon...

Pelastin myös kahdet farkut, sillä eihän mulla ole vielä tusinaa farkkuhameita. Toiset on ihan siniset, mutta minkäköhän jekun niihin tavallisiin keksisi? Onko ideoita?

Yksi iso ja yksi pieni elefantti suihkutteli näin

Sain käsiini ihanat vanhat lastenlakanat, joissa elefantit seikkailevat. Mun piti heti päästä tekemään niistä jotain, ja olin juuri ostanut myös muovitettua froteeta kevyempiin leikkihetkiin, joten surautin nämä yhteen. Ompeluksenahan tämä ei kovin paljoa vaadi, mutta kangas oli niin ihana, että ajattelin jakaa sen teidän kanssa.

Samalla sain kuolettaa kanttinauhakapinettani. Kaupasta on vaikea saada juuri oikeanväristä kanttinauhaa, ja kyllähän se aika hintavaakin on. Koska tämä muuten oli niin helppoa, tein monimutkaiset kulmat eli ompelin kanttinauhan muotoonsa kulmissa nurjalta puolelta. Se oli taas oikea kolmiulotteisen hahmottamisen harjoitus.

Vaunuverho

Uusien vaunujen kanssa ei voinut mitenkään käyttää harsoa, joten tein ensimmäisen vaunuverhon. Ensimmäisen siksi, että kyllä tämä vähän tuotekehittelyä kaipaa. Ohut puuvilla pohjana päästää kyllä kivasti ilman vaihtumaan, mutta näkyy läpi applikoidessa. Tämän mä sentään osasin ennustaa, mutta mitenkään en muistanut, että mun silitystaidoilla ei kyllä saada ikinä tuollaisesta kankaasta rypytöntä.

(kuva jostain syystä näyttää aivan eriväriseltä kuin koneella)

Lisäksi verho on hieman liian  iso tuohon kuomuun. Haluaisin, että kuomun ja verhon väliin jää vähän ilmarakoa, niin ei tarvitsisi säätää noilla monitoimirenkailla sellaisia. Ja verhon ei tarvitsisi olla talvella näin pitkä. Kesäverho voisi sitten olla pitkä ja siinä voisi olla nauhat, jolla sen saa kiinni työntöaisaan markiisiksi.

Verhossa on kaksi eri applikointia. Lintukangas (Evalotta) on jämää sohvanverhoilusta siskolle ja lehdet imetyspaidasta (Leaves). Kankaat ovat täältä ja täältä. Lisäksi on viisi monitoimirengasta muistaakseni täältä ja 11-millisiä Prym-sirkkoja täältä. Applikointiin käytin kaksipuoleista liimaharsoa täältä.

EDIT 16.11.2017: kaava löytyy tämän postauksen kautta.

Kummitytön ompelus

Kun kummityttö on kylässä, mä pyrin askartelemaan sen kanssa jotakin, kun me molemmat tykätään tehdä käsillä. Tällä kertaa käytiin kangaskaupassa, ja tyttö teki itselleen paidan ihan itse - kaavanleikkaamisesta helmankääntämiseen. Mitoitus oli ehkä hieman reilu varsinkin hartioista, joten paita saattaa olla parempi ensi talvena.

Ohje: OB 6/2014, Simple Plain (24)
Tarvikkeet: 1 m collegea, 25 cm resoria (täältä)

Kevät tulee juhlien

Kevään ensimmäiseen juhlaan valmistin etikettejä. Tavaraa on jo liiaksi asti, joten päätimme pyytää lahjaksi vain ruokaa. Erilaiset piiraat, kakut ja keksit merkitsimme sitten näillä lapuilla, jotta vieraat tietäisivät, mitä syövät. Tapetin olen löytänyt vuosia sitten joltakin kirpputorilta.

Sadesuojalle suoja

Sadesuoja tuli vaunujen mukana, mutta siltä uupui pussi. Käytin uuden suihkuverhon lyhentämisestä jääneen palan. Vetskarilla avaus, ja kiinnitys muutamalla nepillä. Nyt kulkee aina mukana vaunujen korissa. 

Vaunut uuteen kuosiin

Sain ihan siistikuntoisen menopelin lainaksi, mutta kuosin pingviineille en aivan lämmennyt, vaikka niitä yritin kauniisti katsoa. Siispä kangaskauppaan, sormenpäät verille neulanpistoista ja tadaa!

Vaunut ovat palvelleet jo kuudella eri lapsella, mutta ovat silti hyvin siistit ja toimivat. Ajattelin ensin jotain värikästä ja isoprinttistä kuosia, mutta kangaskaupassa ei ollut kovin paljon valinnanvaraa, jos halusi auringon-, lian- ja vedenkestävää. Kangasta (SB solid vv) ostin yhteensä 140 cm, ja siitä riittää sitten ratasosankin verhoiluun. Kaavat piirsin suoraam vaunun päältä ja leikkaamisen jälkeen tarkustin vastaavuuden. Kaikki mahdolliset saumat ompelin koneella, mutta varsinkin kuomua sai kyllä pistellä. Oli se sen arvoista!

Ajattelin vielä suihkutella näihin lisäsuojan, jonka tarpeellisuudesta sain lokakeleillä kauniin muistutuksen ohiajavan rekan muodossa. Olin juuri ennen roiskeita miettinyt 20 minuuttia, mikä olikaan se asia, mikä mun piti ostaa... Täytyy kyllä tyytyväisenä todeta, että kosteuspyyhkeellä ainakin pienet pisarat lähtivät mallikkaasti.