Mikä siinä on, että ihmisen pitää kolmen sarjoja muodostaa?

Olen tilannut palakankaita muutamasta paikkaa ja ajattelin, että ne on hyvä käyttää nyt, kun niistä vielä saa edes vaatteenosan tuolle Pojalle. Ensimmäiselle sekä Toinen että sisko irvistivät. Miksi mun mielestä tämä värimaailma on ihan hauska? Toinen on tehty kahdesta 50*50-palasta (takapuoli siis harmaa), joskin hihat ovat molemmat kahdesta osasta. Olen aika ylpeä kankaankäytöstäni. Ei jäänyt paljon poisheitettävää tästä 80-senttisestä. Vielä pitäisi kankaita kaapista valitessa muistaa, että pituutta saa lisättyä resoreilla. Kolmannessa hihat eivät olekaan pitkittäin kahdesta palasta, vaan poikittain. Jaksoin jopa ommella saumat päältä kiinni. Kaavana tuttu Frog Eggs (OB 3/2015, 4).

 Kangas: Royal kestot, resori: Kangaskapina, hihat: ikivanhat EK:n

 Kangas ja resorit: Royal Kestot.

Kangas: Sampsukka, hihat: EK

Vaatekoko vaihtui

Nyt ois taas tarpeen aikasmoinen määrä uusia vaatteita. Aloitin tällä hupparilla, jossa on kaverilta ylijäänyttä sinistä kettua ja omaa vihreää.

Kaavana OB:n Crocodile (1/2015, 9) pidennetyllä huppupalalla ja avarretulla kaulalla.

Vaatekateus

Kävin kummityttöä varten ostamassa kangasta paitaan ja löysin EK:n palalaarista tällaista kukkaa. Kotona tajusin, että omaan palatunikaan ostamani trikoo sopii väreiltään tämän kaveriksi, ja keventää sitä vähän. Malli on uusimman OB:n Fox Forest (6/2015, 23) ja kokona muokattu 140 cm. Leikkasin reilut saumavarat varsinkin sivusuuntaan.

Itsellä mallatessani huomasin, että tämä melkein sopii lyhyelle aikuisellekin, jos vain helmaa ja hihoja hieman pidentää ja selän yläkappaletta leventää. Kangasta oli sen verran vähän enää jäljellä, että siitä otettiin tietystä kohdasta etu- ja takakappale. Ihan kuin oikeasti olisi muutenkaan miettinyt tuota kuvion sijoittumista. Noh, kuvio ei ollut imartelevin etumukselle, joten päädyin leikkaamaan kangasta kaitaleen pois sekä edestä, että takaa, jotteivät kukat valuisi liian alas.

Itse pidän enemmän kummitytön saamasta leikkelemättömästä versiosta, mutta omassani taitaa olla kuosi oikein päin! Mä olen täysin luopunut siitä, etteikö joka kerta jokin menisi ajatuksen ohi. Vuoden rikkonaiset yöunet eivät tunnu hirmuisen väsyttäviltä arkipäivässä, mutta käsitöitä tehdessä ja sanojen metsästämisessä näkyvät.

Suihkuverhosta pöytäliinaan

Meille muutti kolme ruokaessua helpottamaan sekä Pojan että kodin puhtaanapitoa. Edelliset suihkuverhosta tehdyt joutivat roskikseen, sillä ne purkautuivat saumoistaan heti. Nämä ovat EK:n Aaro-kerniä. Katsotaan, kestääkö pöytäliina! Resorit ovat varmaankin EK:sta (turkoosi) ja Kangaskapinasta.

Malli on lainattu ystävän lapsen ruokailupaidasta. Ainoat saumat taskun käänteen lisäksi ovat hihojen alla. Alemmasta kuvasta voi saada vihiä muodosta. Kangaspalan ja taskun lisäksi siis puuvillaresoria, tarranauhaa ja kuminauhaa hihansuihin.

Tuntuu toimivan! Jos osaa asetella palat oikein eikä kuvion suunnalla ole väliä, kaksi essua saa 60 cm:n palasta. Laskin näin kotona, mutta haettuani kangaskaupasta lisää kangasta asetin palat niin, että hihapuoli ei ollut toisessa kankaan ylä- ja toisessa alalaidassa (lomittain), vaan yritin ottaa samoin päin. No, en saanut ja jouduin tekemään yhteen essuun hartia-hihasaumatkin. Jos tekee vain yhden essun, kangasta tarvitsee 50 cm. Silloin voi tehdä myös mukanakannettavia likapyykkipusseja ja käyttää niihin vanhat vetskarit.

Olen taas muutamaa neppiä köyhempi (eli enää 756 jäljellä), kun järjestyksen ihmisenä halusin nämä mahdollisimman pieneen tilaan pakattaviksi. Sinisen pakkausnauha ei onnistunut pituutensa tai kohdistuksensa kanssa. Emmä jaksa välittää.

Mun väri

Ihastuin tähän väriin kaupassa (EK). Itselle syntyi tunika, jossa voi vauvaa helposti ruokkia. Olin ajatellut sellaista lämmintä ja muhkeaa kaulusta, mutta kangas oli liian ohutta siihen. Selkäpuolella on keskellä selkää kainaloiden tasolla pienet rypytykset. Jämät tästä kankaasta tuli esiteltyä jo aiemmin. Nepparit on ostettu aiemmin, mutta en tietenkään ottanut huomioon, että niissä tuo keltainen väri on vain etupuolella. Noh, oisin mä sen tehnyt noin joka tapauksessa!

Kaava on oma, ihan mutulla leikattu ja yhteen surautettu. Ensi kerralla vielä hieman leveyttä yläosaan.

Syystaminetta

Äitiyspakkauksen haalarin jäätyä pieneksi tein pojalle kettuhaalarin. Näin niin paljon vaivaa, että tilasin vihreää Kettulauma-jc:tä Kangastukku.comista, vaikka postikulut huimasivatkin päätä. EK:ssa kun ei ollut tätä kuin sinisenä ja hiekkana. Odotin tämän olevan hieman syvempää vihreää, mutta on tuo silti ehkä lempparini. Ekassa kuvassa on suht oikeat värisävyt. Vuori on EK:n palalaarista paksua collegea. Resorit ja vetoketju löytyivät niin ikään Eurokankaasta.

Mallina on OB:n Best Pals (4/2014, 7), kokona 80. Ohjeessa varoiteltiin pitkistä hihoista ja lahkeista, mutta kyllä tuo hihojen pituus oli käsittämätön.  En tiedä sitten, jos leikkasin jostain syystä vielä vähän saumanvaraa.

Ompeluohjeista en ymmärtänyt yhtään mitään, joten jouduin jumppaamaan aivoja. Ensin tikkasin Finnfill lämpövanut kaikkii kappaleisiin taskun yhtä osaa lukuun ottamatta. Taskut sain vielä tehtyä ohjeen mukaan, mutta sitten ompelin sekä sisä- että ulkohupun keskisauman ja yhdistin keskenään kaikki päällikankaat ja sen jälkeen vuorikankaat pään ja hartioiden alueelta - myös hupun. Toisin sanoen auki jätin hihan alapuolet, sivusaumat ja haarasaumat. Ompelin resorin vain päällikankaaseen haarasta pään kautta haaraan. Vetoketjun kiinnitin niin, että käänsin resorin  päällikankaan ja vetoketjun väliin. Vuorikankaan reunan käänsin myös piiloon sisäpuolella eli vetskarin takana. Kaulan kohdalla sai hieman taiteilla, jotta hupun matkalta resori sulkee sisäänsä myös vuorikankaan, mutta kyllä sekin onnistui muutaman purkamisen jälkeen! Sitten ompelin hiha-sivusaumat sekä päällikankaasta että vuorikankaasta. Jotenkin venkslaamalla sen sai tehtyä, vaikka kerran mietin, osaanko enää kääntää pukua oikein päin. Tämän jälkeen oli päällikankaan haarasauman ompelun vuoro. Viimeiseksi vedin vuorikankaat toisesta lahkeesta ulos, jotta pääsin vuorikankaiden haarasauman ompelemaan oikeat puolet vastakkain. Asetin puolet kohdilleen ja lopuksi ompelin hihoihin ja lahkeisiin resorit.

Jos jotain tekisin toisin, niin viitisen senttiä lyhyemmät hihat ja umpivetoketjun. Mun ainoa ajatus vetoketjuhyllyllä taisi olla, että vain nämä avot on tarpeeksi tymäköitä ulkovaatteisiin (enkä sitten edes ottanut niin pitkää, että sitä olisi voinut käyttää umpinaisen tavoin. Nyt joutuu asettelemaan alun joka kerta. Vaihtaisin myös päällikankaan, sillä niin ihana kuin tuo kuosi onkin, sitä ei ole tehty kestämään. Polvet ovat jo ihan nukassa, vaikkei Poika tällä monta hetkeä ole sisällä kontannut.

Isänpäivä

Eikö olekin aika perinteistä antaa isälle (ja papalle ja vaarille) isänpäivänä jotain, mihin lapsi on jättänyt kirjaimellisesti omat kädenjälkensä? Tällä kertaa tyynliinalle valikoitui hirviä.

Tyynyliina on Annon valmis, värit ovat Emon peittovärit. Sekoittelin vähän mustaa ja valkoista vihreän sekaan, jotta saisin eri sävyisiä. Ruskeaan laitoin muistaakseni punaista, keltaista ja vihreää.

Sopivan lapsellista

Tätä kangasta olen himoinnut aika pitkään. Tilasin raportin Metsänhenkiä Selialta ja tajusin, ettei tästä mitään vauvanvaatteita tehdä, koska kuviot ovat niin isoja. Onneksi kävi tällainen kämmi, koska mä tykkään tästä omana teepparina ihan hirveästi! Etupuolella vilistää kettu ja loikkii pupu, takapuolella vartioi karhu.

Kaava on oma, mutta eipä tuo kovin vaikea ole. Etu- ja takapuolen erottaa ainoastaan kaula-aukon syvyys. Jos jotain muuttaisin, niin pääntien resorin vetäisin hieman kireämmälle. Ensimmäisessä pesussa ei heti oiennut. 

Mitäköhän sellaisesta 20 sentin Metsänhenkineidosta sais vielä tehtyä? Miten sen yhdistäisi johonkin muuhun kankaaseen?

Lahjoja kavereiden lapsille

Viemisiksi yksivuotissynttäreille vein paidan tutulla kaavalla ja tutusta kankaasta. Hupun vuorena on samaa trikoota kuin hihoissa. Se on jostain äitiyshousujen ajalta. Mä tunsin niin mielihyvää tästä, kun sain tuhottua kaksi kankaanjämää niin, että loput sopii vain päiväkotiin lasten askarteluihin vietäviksi.

Toinen kaveri sai äitinsä kaipaamat nahkatossut. Toivottavasti nämä eivät ole liian pienet jo nyt. Meidän poitsun jalkaan ainakin ovat turhan napakat. Sillekin pitäisi tehdä uudet. 

Hulluutta, oi hulluutta

Mielenhäiriössä ostin kolme metriä tätä kangasta, vaikka piti pyytää vain palaa ja myyjä kassallakin kyseli, että tarviinko tämän kaiken. Ahdistuneena tein äkkiä jotain, mihin kuluisi paljon kangasta.

Mielenhäiriössä aion näitä myös käyttää. Täytyy myöntää, että ovat tosi mukavat ja lämpimät. Ja onhan näistä syntynyt jo unipussi ja tossukatkin. Muskarissa joku tuntematon kehui kuosia. Ehkä kiusaan häntä jokin kerta viemällä jonkin paidan tai muun. Ai niin, ja sit varmaan kantsis se Pojan oloasu tästä. Sen takia kangasta ostin.