Viikonloppuna tosiaan paukuttelin ihka ensimmäisen kudontatyöni ja ihan itselleni. Unohdin tietenkin mitata pöydän, jolle liina oli tarkoitettu ja tämän vuoksi liinasta tuli vähän liian pieni. Onneksi on toinenkin taso, jolle sen voi mäjäyttää. Toinen syy lyhyyteen oli se, että kaupassa ostin jokaista kolmea väriä saman verran, vaikka takaraviossa jo silloin huusi ajatus, että kaikkia värejä en käytä yhtä paljon. En kuitenkaan osannut valita, mikä väri jää paitsioon ja mikä ei. Kudottaessa huomasin värien näyttävän tummemmilta kuin kiekolla, joten keskiruskea ei sitten saanut varauksetonta ihastusta.
Tästä lähdettiin:
Kuusi tuntia naapurin rouva jaksoi uutterasti opastaa äitiäni ja minua lointen laitossa. Ehkä ensi kerralla homma sujuu hieman nopeammin, vaikka leveys olisikin suurempi. Nyt lointa on 38 cm ja 20 m. Seuraavana päivänä paukuttelin viidessä tunnissa poppanan, jonka mitat ovat 38 cm * 70 cm (+ hapsut). Aika ylpeä olen melko suorista reunoista näin ensimmäiseksi.
Yläselkä tai hartiat eivät olleet kovin jumissa rupeaman jälkeen, mutta polveni olin jotenkin ihmeellisesti saanut mustelmille. Niisinnässä ja pirtaan laitossa kylkiluut kokivat kovia, kun roikuin rintapuun yli. Itse kutominen otti kaikkein eniten käsien kämmenenpuoleisiin lihaksiin. Ensi viikolla olen menossa torille ostamaan lisää poppanaa muihin töihin. Sitä ennen pitäisi keksiä, miten poppanasta saisi taiottua vähemmän mummomaisia käyttöesineitä. Liinat ovat ihan kivoja, mutta jotain muutakin pitäisi keksiä. Tyynyjä ajattelin myös koittaa, onko muita ideoita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti