Mä en jotenkin usko lapsen rajoittamattomuuteen,toisin kuin se Vanishin täti. Meillä oli jonkin aikaa sellainen peukunsyöntiongelma, että saksin lapselle unipuvun, jossa kyseinen toiminta on mahdotonta. Pituuden katsoin jostain potkarista ja hihojen sijaan tein sivuille tilaa käsille.
Puvussa on edessä vetskari ja kaksinkertainen yläosa, jotta venyvä kangas ei niin helposti antaisi perille suuhun etsiytyville sormille. Terät on. Poika vain hymyili, kun kuvaa varten laitoin sen tuohon pakkopaitaan - ei ollut moksiskaan.
Muutenhan tämä oli ihan loistava keksintö, mutta arvatkaapas, loppuiko se peukunsyönti itsestään, ennen kuin sain tämän valmiiksi? Ja kasvoihan tuo poika pituuttakin niin, ettei tämäkään ei mahdu enää päälle. Yrittääkö maailma kommentoida jotenkin mun kasvatusmetodeja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti