Joululahjat, osa 7: kynttilöitä ja himmeleitä

Tämän vuoden yhteislahjoihin kuuluivat kynttilät ja himmelit. Molemmat olivat sarjaa materiaalitviimeinkinpoisnurkista. Himmelit on olleet listalla muutaman vuoden ja nyt päätin, että tänä vuonna nuo ruo'ot eivät enää kaappitilaa vie. Järviruokoja keräsin muutama kesä sitten Toisen sukumökiltä ja iiriksenvarret ovat mun vanhempien mökiltä. Tykkään molemmista materiaaleina, järviruo'on ronskiudesta ja iiriksen monivärisyydestä. Paremmin nämä myös kestävät käsittelyä kuin oljet, joten suosittelen vasta-alkajalle. Aikaankin saa nopeammin näyttävää, kun eivät ole niin ohuita.

Ensimmäisessä kuvassa on vinokkaita järviruo'oista. Vasemmanpuoleisin on 48 cm pitkä ja noin 11 cm leveä. Isoimpaan himmeliin tarvitsin n. 110 pitkää (10 cm) ja 80 lyhyttä (6 cm) kortta. Valmiin työn mittoja en nyt enää muista, mutta kuvasta voi itse vähän arpoa kokoa.

Tässä toisessa kuvassa on samanlainen vinokas kuin ensimmäisen kuvan vasemmanpuoleisin (ja keskimmäinen), mutta korsien mitat ovat 20 cm ja 8 cm. Näillä lopullisen työn koko on 77 x 18 cm.

 

Vinokkaat on tehty Pirjo Väisäsen Olkityöt-kirjan ohjeilla. Kirja oli aika passeli himmeliharrastuksen aloittamiseen, mutta vaatii ehkä kronologista lukemista. Esimerkiksi nämä vinokasohjeet meni niin, että piti katsoa sen ja sen ohjeen sitä ja sitä sivua, ja kun siihen ohjeeseen selasi, saikin tietää, että ohjeet oli jossain toisessa ohjeessa. Kuvia kirjassa on paljon, joskin aloittelija olisi suonut käytettävän vaikka erivärisiä pillejä kunkin työn eri vaiheissa, niin kuvan tulkitseminen olisi ollut vielä helpompaa. Myös tämän venytetyn perusmuodon korsien järjestys meni ihan oman kokeilun ja järkeilyn myötä (metsään). Tässä muita aloitteilijoita helpottamaan; oikealla on aloitusnaru, vasemmalla perusmuodon yhteensitomisnaru.

Tein myös muutaman tähden kirjan ohjeilla. Nuo viisisakaraiset ovat sopivat vaikka joulukuuseen - latvatähdeksi ehkä hintsun pieniä, mutta oksille aika näyttäviä. Iso tähti on tehty Kaksi karhua ja punatukka -blogin ohjeella, mutta mua hiersi valmiissa työssä se, että keskuskorsi on liian lyhyt siihen, että iiriksestä tehty olisi pysynyt muodossaan. Nyt tähden sakarat lenkkuvat liian helposti eri suuntiin. Mutta jos keskuskorren pituutta muuttaa, pitäisi laskea uudestaan myös nuo keskuskorteen kiinnittyvien korsien pituudet.

 

Tykkäsin enemmän kolmiotähdistä, vaikka ne tuossa alla olevassa kuvassa näyttävätkin ehkä hieman muotopuolilta. Syy on kuvakulmassa. Kaikkein eniten kuitenkin tähdistä tykästyin Maisa-tähtipalloon, jonka tein sekä järviruo'osta, että iiriksestä.

 

Pirkko Kuuselan Himmelikirjassa on enemmän sellaisia perinteisiä himmelihäkkyröitä ja vähemmän opastusta. Maisa-tähtipallo oli kuitenkin hyvin neuvottu. Tähtipallo on siinäkin mielessä hyvä, että siihen tulee vain samanpituisia korsia. Viimeisenä yönä en jaksanut enää hirveästi ajatella, vaan pätkin tuurilla jonkinmittaista jonkin verran. Hyvä tuli! Ja just tähän iirispalloonkin riitti - viisi kortta taisi jäädä jäljelle.

Järviruo'oista meni läpi paksukin puuvillalanka, mutta käyttämäni Svarta Fåretin Matilda oli hieman liian löyhäkierteistä varsinkin ripustusnaruksi. Merseroituna se kuitenkin kesti hyvin himmelin kutomisen. Neulaksi olin ostanut jo aikoja sitten sellaisia oikein pitkiä, muistaakseni Hobby Pointista. Iiriksistä niiden silmät eivät kuitenkaan ehkä olisi päässeet helposti läpi, joten solmin iirikset yhteen askartelumetallilangalla, jota oli kaapissa. Metallilanka itsessään rikkoo herkästi heikon korren, mutta toisaalta sitä ei tarvitse kiristää useaan kertaan, mikä taas tekee tuhoa puuvillalankaa käytettäessä. Puolensa kummallakin.

Kynttilöissä oli mehiläisvahaa dipattuna parafiiniin. Tein koepolttoja ja toivon, että nämä eivät leimahda isoon liekkiin. Askartelukaupassa sanottiin, että mehiläisvahan kanssa ei saa käyttää ainakaan heidän kynttilänkoristelumaalejaan, koska ne jostain syystä saavat aikaan tosi ison liekin. Mä toivon, että maalissa on jokin muu ainesosa kuin itse vaha, joka tämän tekee, koska olin ehtinyt nämä jo koristelua vaille valmiiksi saattaa. Mutta enpä sitten lapsen kanssa koristellut kynttilöitä sen enempää.