Kaason pitsisessä tyllimekossa

Sain kunnian toimia viikonloppuna kaasona parhaalle ystävälleni. Kiitos vielä S&O juhlista! Ystäväni nauroi mekon nähtyään, että olen hänen "jotain sinistä". Mielessäni mulla oli samanlainen mekko vaaleanharmaana (jota tuo tylli itse asiassa on), mutta EK:n valikoimista johtuen esiinnyinkin inhokkivärissäni. Eipä siinä, kyllä siniset mulle sopii, mutta täytyi tätä silti vähän nieleskellä.

Halvaksi huvi ei tullut, kun kankaita hain suunnitelman muotoutuessa pariin kertaa vielä lisääkin ja osa jäi käyttämättä, mutta en vain enää osaa ostaa valmisvaatteita, jos tiedän itse kykeneväni mekon tekemään. Farkut sentään mieluusti ostan muiden valmistamina. Juhlamekot on vain niin ihania tehdä, kun niistä saa kauniita ja ne haastaa sopivan verran.

Aluksi ajattelin piilottaa lantion tyllin sekaan niin, että vuorikankaaseen olisi tullut karkeaa tylliä vain alaosaan ja pehmeää varsinaisen puolikellotetun mekkokankaan päälle koko pituudelta. Onneksi päätin vain kellottaa tyllit melko niukkalinjaisen mekkokankaan (Moss Crepe) päälle. Kyllä tästä niinkin tuli ihan tarpeeksi pöyhkeä. Tylli neuvottiin leikkaamaan vain suorakaiteeksi ja rypyttämään, mutta otin riskin tyllin kellottamisesta, mikä osoittautui oikeaksi valinnaksi lanteikkaalle, vaikka jouduinkin vielä hääpäivän aamunakin leikkaamaan alareunaa. Alimmainen tylli on valkoinen puolikello, koska EK:sta oli harmaa loppunut, keskimmäinen vaaleanharmaa puolikello ja päällimmäinen vaaleanharmaa kokokello kaksinkertaisella vyötärönpituudella, jotta rypytys näkyisi koko matkalta.

Yläosassa on samainen mekkokangas kuorrutettu pitsillä (Jane Double), jota sitäkin hain kesken lisää, kun tajusin haluavani sittenkin pitkät hihat. Hihansuiden huolittelusta pääsin leikkaamalla langansuunnan vastaisesti. Unohdin lisätä väljyyttä joustamattomaan kankaaseen, mutta ratkaisin pienen kinnaamisen sillä, että olkapäille tuli hienoiset laskokset. Jotenkin olin onnekseni leikannut hihat niin, että hihaa oli pidemmälti kuin aukkoa. Päätös pitkistä hihoista ja sitä kautta toisesta kankaanhausta oli oikein hyvä, sillä sain näin hulpioista myös tuon vyötärökaitaleen, jonka kiinnitin mekkoon vain yläreunastaan ja vetoketjun kohdalta. Alareuna on kauniimpi irti ja pysyi hyvin pitkin päivää tyllin päällä. Pääntiehen leikkasin muotokaitaleen, jotta reuna olisi siisti.

Kaavan pohjalla oli aikaisempi pitsimekko, jonka katkaisin vyötärökaistaleelliseksi, lisäsin vetoketjun taakse ja avarsin pääntien takaa melko alas (koska vetoketjuvarastoista löytynyt sopiva väri ei ollut kovin pitkä).

Laitan sovituskuvia lisää, jahka saan ne otettua.