Sopivan lapsellista

Tätä kangasta olen himoinnut aika pitkään. Tilasin raportin Metsänhenkiä Selialta ja tajusin, ettei tästä mitään vauvanvaatteita tehdä, koska kuviot ovat niin isoja. Onneksi kävi tällainen kämmi, koska mä tykkään tästä omana teepparina ihan hirveästi! Etupuolella vilistää kettu ja loikkii pupu, takapuolella vartioi karhu.

Kaava on oma, mutta eipä tuo kovin vaikea ole. Etu- ja takapuolen erottaa ainoastaan kaula-aukon syvyys. Jos jotain muuttaisin, niin pääntien resorin vetäisin hieman kireämmälle. Ensimmäisessä pesussa ei heti oiennut. 

Mitäköhän sellaisesta 20 sentin Metsänhenkineidosta sais vielä tehtyä? Miten sen yhdistäisi johonkin muuhun kankaaseen?

Lahjoja kavereiden lapsille

Viemisiksi yksivuotissynttäreille vein paidan tutulla kaavalla ja tutusta kankaasta. Hupun vuorena on samaa trikoota kuin hihoissa. Se on jostain äitiyshousujen ajalta. Mä tunsin niin mielihyvää tästä, kun sain tuhottua kaksi kankaanjämää niin, että loput sopii vain päiväkotiin lasten askarteluihin vietäviksi.

Toinen kaveri sai äitinsä kaipaamat nahkatossut. Toivottavasti nämä eivät ole liian pienet jo nyt. Meidän poitsun jalkaan ainakin ovat turhan napakat. Sillekin pitäisi tehdä uudet. 

Hulluutta, oi hulluutta

Mielenhäiriössä ostin kolme metriä tätä kangasta, vaikka piti pyytää vain palaa ja myyjä kassallakin kyseli, että tarviinko tämän kaiken. Ahdistuneena tein äkkiä jotain, mihin kuluisi paljon kangasta.

Mielenhäiriössä aion näitä myös käyttää. Täytyy myöntää, että ovat tosi mukavat ja lämpimät. Ja onhan näistä syntynyt jo unipussi ja tossukatkin. Muskarissa joku tuntematon kehui kuosia. Ehkä kiusaan häntä jokin kerta viemällä jonkin paidan tai muun. Ai niin, ja sit varmaan kantsis se Pojan oloasu tästä. Sen takia kangasta ostin.

Tilaustyö

Viime aikoina ystävät ovat kyselleet, että millä hinnalla teen sitä ja tätä. Jokaiselle olen vastannut, että lastenvahtipalkalla. Nyt sitten ensimmäinen äidin ompeluhetki saatiin oikeasti järjestettyä. Tavoitteena oli ommella neljä päällistä sängynpäädynpehmusteisiin. Ystävä on itsekin taitava käsistään ja oli tehnyt lapsilleen sängyt, mutta ompelukoneen käyttö ei ollut hänelle niin tuttua. Onneksi käytin paljon aikaa kaavojen piirtämiseen, vaikka koko aamupäivä menikin niihin ja keltaiseen päällysteeseen, joka matkasi heti kotiin. Loppuihin varastin aikaa Pojalta seuraavana aamupäivänä. Näissä näkyy mukavasti myös tuo aamupäivän eteneminen valon lisääntymisenä.

Sisällä oli jotain solumuovieristeputkea, jota oli vähän vuoltu ja liimattu. Kangasta me ei näihin putkiin mitenkään kiinnitetty, kun kuulemma kiilautuvat tiukkoina hyvin sänkyihin näinkin.

Näistä tietenkin jäi ylimääräistä kangasta, josta halusin heti eroon. Bonuksena tein kahdet tyynynpäälliset, joihin molempiin tuli kaikkia neljää väriä. Ihan vain normaalilla tyynyliinatyylillä nämä on tehty, koska  oikeanpituisia vetskareita ei kotona valmiina ollut.

Aivan pienistä paloista tuli lapsille vielä hernepusseja. Muutama pussi jäi vielä kotiin, kun herneet loppui kaapista kesken.

Ison pojan paita

EK:ssa vieraillessani löysin ihanan väristä collegea, josta tein itselleni tunikan. Pitääkin kuvata se. Karhuyökkäristä taas jäi hieman murmuria tähän. Yhdistettynä näyttää Pojan päällä tältä:

Kaava on OB:n Crocodile (1/2015). Kaula-aukko ja huppu tuntui hieman tiukalta lapselle, mutta ehkä laitoin hupun etureunaa vain liikaa päällekkäin. Mutta tämä oli kyllä ihanan helppo tehdä; neppipihtien kanssa ei tarvinnut säheltää. Reoritkin tein samasta kankaasta. Nyt vain lisää joustocollegea!

Mä kyllä tykkään noista karhuista enemmän tässä kuin siinä yökkärissä!

Aikuistakin pelottaa

Sisko sanoi, että tämä Mur mur -kangas (EK) on pelottava. Minusta hauska. Poika sai omalla kaavalla piirretyn yöpuvun. Unohdin taas, kuinka iso räpylä sillä on. Noh, näitä pitäisi enemmänkin tehdä, joten ensi kerralla voi sitten oppia.

Kangas tuntuu mukavan jämäkältä. Laitoin metsänvihreät resorit, kun tuossa kankaassakin on ehkä jotain vihreeseen vivahtavaa. Kohdistuskin onnistui!

Seuraavaksi tulossa tämän jämät eli kerrankin mitään ei jäänyt roikkumaan!

Terapiaa

Mussa on hiukkanen liukuhihnatyöläistä. Tykkään mekaanisesta työstä, jossa kädenjälki jotenkin näkyy. Niin kun nyt vaikka ostaa ison pussin kirjaimia ja lajitella niitä pari tuntia illalla, kun on omaa aikaa.

No kylmäkin joskus vähän ihmettelen.

Ulapalle

Olen viime aikoina ostanut kankaita taas kaapit täyteen. Ei hyvä. Kun meniskin aina se koko kangas siihen, mitä aikoo, mutta melkein aina siitä jää puolet roikkumaan. Tätäkin kangasta piti ostaa enemmän, koska kuvio kulkee vain toisessa hulpiossa. Paidan leikkasin siis 90 astetta väärin päin.

Vaan on tämä Selian Kalastajat-kuosi hauska! 

En oikein tiedä, mitä tuo kangas on, kun siinä on vähän sellainen uimapukumainen tuntu. Muistaakseni se oli kyllä suurimmalta osin puuvillaa, mutta vähän epäilen, että muisti on mut jättänyt.

Kaulusresorin tein erittäin ohuena ja taitoin sisäpuolelle. Se sopi tähän oikein loistavasti. Malli on tuttu OB:n (2/2015) Frog Eggs, koko 74 cm. Kohta pitää piirtää isompi koko.

Kukkia syksyyn

Kukkakangas oli aivan liian kauan ollut varastossa odottamassa sitä, että jaksaisin vision muuttaa todellisuudeksi. Aikalailla tästä tuli malliltaan sellainen, mitä kaupassa ajattelin, mutta alaosaksi suunnittelemani vaalea kangas ei kodin valossa enää näyttänytkään tuohon kukkaan ollenkaan sopivalta. Eipä tuo tummakaan ole maailman paras, mutta kun ajoissa aloittaa, niin turhat täydellisyyden tavoittelut jäävät - mekko valmistui perinteisesti juhlapäivän aamuna. 

Yläosasta tuli aikas täydellinen, mutta kyllä mä sitä muutamaan kertaan mallasinkin ja tein ihan kokeiluversionkin. Muutenkin oli aikamoinen työ koko koltussa, kun ensin oli liian löysä, sitten liian tiukka ja tosi epäortodoksisesti nostin mekkoa tekemällä vyötärökaitaleen, jotta alaosassa olisi vähän tilaa.Ylpeä olen siitä, että koko mekko on vuoritettu. Siinä on oikeastaan hyvin vähän lisätekemistä, mutta tulos on paljon siistimpi.

Kuvat kannattaisi tietenkin ottaa ennen juhlia, eikä vasta keskellä yötä.

Pom pom pom

Juhlat oli ja meni. Kaavapaperiakin meni. Ja kakkukin meni.

Kivaa oli! Kiitos kaikille!

EDIT 6.2.2017: ohje täältä.