Niin kuin päähineitä

Tämä trikoopipo taitaa nyt olla ihan vihoviimeiset rippeet Metsolan sulkakankaasta. Malli on OB:n Vanhanaikainen (1/2018) koossa 44 cm. Vielä se pyörii päässä, mutta syksyllä lienee hyvä. Ihan kiva yhden kappaleen pipa, mutta piti tehdä kesähelteille sopiva.

En sitten tehnyt. Sen sijaan nostin kierroksia ja tikkasin kasaan kaksi merinokypärälakkia Ikasyrin palasta, jonka Ommelista ostin. Just riitti näihin, kun niskasta vähän nipsaisi. Koko näissäkin 44 cm ja tehty Ottobren ilmaiskaavalla (Lohikäärmelakki) ilman helttoja. Saksin vielä pikkutumput seuraksi, mutta niissä oli niin kova työ (!), että jäävät odottamaan aikaa parempaa.

Niin kuin unta

Ehtan Uni oli ihana siihen asti, kunnes joku ilmoitti näkevänsä utareet kuviossa. No, kyllä. Uniasuna ne eivät kuitenkaan haittaa. Pohjana käytin OB:n Bertiä (1/2012). jota levensin kainaloista ja lisäsin alas nappilistan. Muistiinpanojeni mukaan olen piirtänyt koon 74 mukaan, mutta pituuden 68 cm.

 

Unta helpottamaan tein myös Love to Swaddle up -tyyppisen kapalon. Laitoin lapsen kaavapaperin päälle ja huiskin kynällä summittaiset viivat. Vertasin lopputulosta tuotemerkkiin ja parantelin. Sitten mallasin symmetriseksi ja kaava oli valmis. Etupuolelle vähän syvempi kaula-aukko kuin taakse.

Etupuoli on Ommellisen Maailmanpyörän jämät paidoista, takapuolella varmaankin Kangaskapinan trikoota. Laitoin nurjat puolet vastakkain ja kanttasin resorin toisen reunan kiinni samalla. Neulasin ja kanttasin päältä kiinni. Ei mun taidoilla ja tarkkuudella (välineillä) kauneinta jälkeä, mutta tarpeeksi hyvää. Ja hyvin toimii käytössä.

Vimoseksi esittelyssä Pojalle yöasu. Hihattomat ei mun maailmassa käy lapsille ulkonaoloon, eikä tämä kuosikaan kyllä kaunis ole. Mutta lapsi oli tästä iloinen. Monsteriautot on Kangaskapinalta, toppi X's and O's (OB 1/2016), housujen kaavaa en muista. 

Niin kuin haalaritt

Hullaannuin niin Sloppy-kaavan (OB 3/2018) helppoudesta ja ostin kaupasta kolmea kangasta. Onneksi kotona tajusin tämän yhden harsokankaan vuorittaa trikoolla, niin saa Ukkeli käyttövaatetta syksyksi. Koko on 74 cm. Lisäsin taskun 

Taputin kyllä itseäni selkään, kun sain vuorin paikoilleen jo toisella yrittämällä. Ensimmäisellä meni muuten oikein, mutta lahkeet vaihtuivat ristiin. Pitää vain muistaa, että osat ovat tavallaan toistensa ulkopuolella, eivätkä suinkaan sisäkkäin.

Harmaa double gauze on EK:sta ja trikoo Kangaskapinalta. Sininen on myös EK:sta, ja se myytiin nimellä ryppypuuvilla. Rypyt tässä kankaassa tulevat siis kuminauhoista sisäpuolella. Tämä kesäisempi versio on koossa 68 cm, niin kuin se aikaisempikin samanlainen.

Kangas oli aivan hirveää ommella, kun se vanuttui joka suuntaan. Kiltisti se käyttäytyi tuetun yläosan kohdalta ja vielä pitkittäissaumoissakin, mutta leveyssuuntaan venyy varmaankin kaavan suhteen kolminkertaisesti, joten kohdistuksessa sai olla tarkkana. Kumpparit laitoin lahkeensuihin, kun muuten olisivat levähtäneet aivan.

Niin kuin farmarit

Piti kokeilla uutta kaavaa, kun se vaikutti toimivalta eli näytti housuilta, mutta toimi kuin leggarit eli Poika saisi puettua ja riisuttua helposti itse. 

Myönnän kyllä, että koko olisi voinut olla yhtä pienempi kuin 110 cm, mutta ei se varmaankaan olisi tehnyt näistä mulle mieluisia. Malli on mun silmään liian vanhanaikainen. 

Omat vanhat jegginssit olivat oottaneet kaapissa ikuisuuden kaavoiksi päätymistä. Kun ne olin piirrellyt, käytin kankaat näihin rymyhousuihin.Vyötäröä en saanut leikattua, joten se tuli uudesta kankaasta erivärisenä.

OB Easy Wear 6/2016

Niin kuin imetysmekko

Joskus tulen ostaneeksi kangasta lähinnä siitä syystä, että olen kaupassa. Näin kävi Käpysen Luonnosvihon kanssa. En vain halunnut lähteä tyhjin käsin, kun kerran Kuuseen menin, joten ostin jotain. Manasin jo ostostani, kun ei kuosi enää vaikuttanut kivalta, mutta näin vaatteena olen ihan tyytyväinen.  

Malliin tykästyin ihan tosi paljon. Se on Suuren käsityön (3/2017)  mekko nro 11, joskaan aivan sellaisenaan se ei suunnitelmiini käynyt. Valitsin yläosaan pidemmän helman toisesta mekosta, lyhensin nelisen senttiä yläosan alareunasta, suurensin kädenteitä, lisäsin luukun ja vyön.

Nyt käytössä olen todennut, että tuo luukullinen imetysvaihtoehto ei oikein ole mun juttu. Koen sen jotenkin kovin hankalaksi sellaisiin kietaisuyläosiin verrattuna, mutta ne taas näyttää niin imetysmekoilta, etten sellaisia halua. Tuo imetysmekkoa peittävä vyö on aivan vihoviimeinen kiinni ommeltuna, sillä se hankaloittaa syöttämistä edelleen. Yläosaa olisi pitänyt lyhentää vielä muutama sentti, sekin helpottaisi.

Niin kuin synttäriasusetti

Nuoremman kummitytön äiti pyysi tekemään yksivuotissynttäreille setin valitsemastaan kankaasta. Tavoistani poiketen suostuin, sillä tiedän, että ystäväni osaa arvostaa aikaansaannosta ja ymmärtää asettamani reunaehdot. Sitä paitsi tälläisiä rimpsuja on niin kiva tehdä, kun en useinkaan pääse näitä ompelemaan.

Setin kangas on Birch Fabricsin Folklore. Synttäriasuun valitsimme yhdessä Otttobresta Coral Waves -essupaidan ja Pretty Bottom -bloomersit. (3/2017). Muutoksena lisäsin ainoastaan tereet yläosaan etu- ja takapuolelle. Setti on koossa 74 cm.

Yllättävän siististi nuo tereet sai kiinnitettyä, vaikka mulla ei terepaininjalkaa ollutkaan. Saumuroin osat yhteen mahdollisimman reunasta, neulasin tiheästi kappaleet tereeseen asti kiinni ja ompelin paininjalka myös tereen päällä. Kauniisti nauha taipui myös kankaiden väliin päistään.

Bloomersit olivat hiukan hankalammat kuvattavat. Naureskelin myös tehdessäni, että olisivat melkein mahtuneet mullekin rypytyksittä, niin leveä kaava oli. Ilmeisesti kuitenkin toimivat yksivuotiaalle vaippapöksylle hyvin.

Vaikka ensin pelkäsin kankaan loppuvan jo näissä kesken, sain kuitenkin leikattua asua täydentämään vielä hatun. Sisäpuolen lippa tosin on kahdesta kappaleesta ja muut osat leikattu väärin päin. Terenauhaakin riitti sopivasti ympäri.

 

Jos aikaisemmasta yrityksestä tulikin liian pieni, tämä olisi melkein mahtunut munkin päähän. Siispä tein taakse laskokset ja pienensin lipan ympärysmittaa lapsen päätä vastaavaksi.

Niin kuin shortsiasu

Söpöiset ovat varsinkin nämä shortsit, mutten kuitenkaan uskalla pienemmällä pitää ihoa paljastavia vaatteita ulkona edes kuumimmilla keleillä, vaan aina päädyn peittäviin kevyihin haalareihin.

Kauluspaidassa on OB:n Zebra Run (3/2015) Kangaskapinan Korennoista. Ei mitään järkeä myöskään tehdä joustavasta (tai) paitaa koossa 68 cm. 

Korennoilla kanttasin myös Waves shortsit (3/2018), joissa vyötäröllä on muistaakseni Noshin resoria. 

Jännittävintä tässä hommassa oli se, kuinka nappilaatikon rumimmat tuntuivatkin tähän aivan sopivilta. Ehdin jo monta kertaa miettiä, miten tuollaiset hiekkapintaiset napit missään palvelisivat. Siinä nyt sitten.

Niin kuin maailmanpyörä

Hulluja on monenlaisia, ja yhden mielestä Lintsille lähtiessä pitää tietenkin olla päivään sopiva paita. Tai sitten se meni niin, että koska oli päivään sopiva paita, piti lähteä Lintsille kuvaamaan. Voi lapsiraukkaa!

Ommelissa arvoin pitkään, saanko näin räikeästä kankaasta minuakin miellyttävän. Tykkään kyllä väreistä, paljonkin, mutta jonkinlaisessa harmoniassa. Tiesin, että Poika ihastuisi tähän kankaaseen, koska vähäiset makumieltymykset pukeutumisen suhteen koskevat värikkyyttä. Olen tosi mielissäni, että mustavalkoiset vaatteet ovat hänestä ainakin vielä tylsiä. Ehtii sekin kausi joskus tulla.

Rohkaistuin ostamaan, ja Ommellisen Maailmanpyörän kesytin Kangaskapinan harmaalla. Kankaasta riitti pitkä- ja lyhythihaiseen, toisesta reunasta jäi vielä Ukkelin kapaloonkin ja pinkeimmät osat taitaa saada Pojan muskarikaveri, jonka äiti hihkui innosta, kun kerroin tätä ostaneeni. 

Molemmissa paidoissa on pohjalla OB:n Panda (3/2016) koossa 116, mutta mielestäni vastaa kokoa 110 cm. Tämä on kyllä paras lasten paitakaava, jota olen koskaan käyttänyt (esim.tämä,  tämä, tämä, tämä, tämä ja tämä). Osat saa leikattua pienistäkin paloista ja kaava sopii hoikalle Pojalle.

Niin kuin pöksyt

Yleensä piirtelen tällaiset pöksyt omasta vanhasta kaavasta tai muokkaan rajusti kaavaa, joten oli kiva välillä saada muoto ihan jonkun muun suunnittelemana. Tykkään mallista kovin, kun se ei ole liian leveä. En ole oikein ikinä päässyt baggyjen makuun. Voishan ne päällä ollakin ihan hauskat.

 

Tämä on siis Ottobren Young jogger (6/2017). Harmillisesti ehdin tehdä kahdet ennen kuin pääsin kunnolla sovittamaan. Meillä tuo vyötäröresori on inasen liian leveä. Housut pysyvät kyllä slimmeinä päällä, mutta lörpöttävät hieman. 

Käpysen Solmun sain melkein kokonaan tuhottua nyt lopulta. Sitä olen aiemmin käyttänyt yhdessä jos toisessakin paidassa ja lippapipossa. Ekasta paidasta tuli ihan mun lemppari, koska se sopi hyvin muiden vaatteiden kanssa yhteen. Kangas pysyi myös superhyvänä pesusta toiseen.

Samaa ei voi sanoa Ikasyrin Vyyhdistä, jota näin kolmen pesun jälkeen en enää meinaa viitsiä käyttää. Tummia ei kai ikinä pitäisi ostaa kuin yksivärisinä. Harmittaa vietävästi, sillä tällainen suuri kuosi toimisi hauskasti pienemmissäkin vaatteissa ja sopisi monenväristen bodyjen kanssa. Loppupalan nakkaan päiväkodin askarteluihin, ettei enempi pahoitu mieli. Olen käsittänyt, että sama ongelma on millä tahansa firmalla, kun musta painoväri nyt on mitä on. 

Tykkään kovasti kaavan saumataskuyksityiskohdista, jotka ovat helpot tehdä, mutta tuovat edes jotain vaihtelua siihen aivan yksinkertaisimpaan malliin. Sen sijaan takataskut ei olleet niin kivat, että olisin ne noihin Solmuihin laittanut.

Ja hyvää hääpäivää isille ja äidille!

Niin kuin kesähaalari

Ei ehkä maailman tärkein ompelus, mutta Ukkeli sai kesähaalarin tai kesäyöpaidan. Usein me unohdetaan vain päivän body päälle, kun ne on ihan puhtaita vielä illallakin. 

Kaavana on Ottobren Narwhal (3/2018) koossa 68 cm. Vastaa kokoaan kyllä. Kangas on Ikasyrin Mutkalla, resorit taisi olla Noshin ja nepit Baby Rolandin väri 1988. 

Hihat taisin tehdä ohjeesta poiketen alavaralla ja nappilista ihan suunnitellusti tuollain vinoon. Oon mä kyllä aiemminkin joskus tehnyt nappilistan, mutta ilmeisesti y tällä kertaa tai ajattelin liikaa. Väärin. Mutta yritin korjata tuolla ompelumerkillä virheen.